Ikääntyvän miespuolisen seuranhaun vaikeudet

[kuunlilja]

Ei se ikä ole este.
Muut asiat merkkaa, karisma ja fiilis.

Olen kuitenkin itse sen ikäinen (kohta 50 ) että en viehäty lasteni (19)  tai isäni (87) ikäisistä.
Eli ihanneseuralaiseni olisi 10-15.v itseäni nuorempi tai vanhempi.

[kitten]

Minusta usein miten mieshenkilöt vain paranee iän myötä. Mulla ja mun Isillä on ikäeroa 22 vuotta. Hän siis ei ole +50, vaan +60v (ja me mennään ensi kesänä naimisiin). Siltikin ne on viime kädessä ihan muut asiat, kuin ikä, minkä perusteella oman kumppanini ja leikkikaverini valitsen.

Oi onnea!!!   

Rakkaus on iätöntä ja muutenkin BEST!

[nicolaus]

Joo o. Se vaan nyt on monesti niin et sitä niittää mitä kylvää.

[liljankukkia]

Toisen kokemuksen mitätöinti kertomalla kuinka itse on saavuttanut jotain missä toinen on jakanut itsellään olevan haasteita on inhottava tapa, jolla on tavallisesti hyväntahtoista tarkoitustaan päinvastainen vaikutus kokemuksensa jakaneelle.

Kuten jo jankutettu, niin ikä numerona ei ole kaikille merkityksellinen tekijä. Seuranhaussa se ei kuitenkaan ole täysin merkityksetöntä, koska eri ikäluokkien edustajien tavoissa ja taidoissa viestiä ja tuottaa sisältöä on eroja.

Tavoitteellisessa seuranhaussa on kannattavaa kiinnittää erityistä huomiota oman profiilinsa sisältöön ja pohtia mitä se kertoo ja ketä se puhuttelee. Esimerkiksi jos kuvaus itsestä on kertomus siitä, että on vanha, likainen ja irstas sikamies, niin silloin profiilin kohderyhmänä ovat ne henkilöt, jotka viehättyvät vanhoista, likaisista ja irstaista sikamiehistä.

[Utelias kettu]

kohdantaongelma ei mielestäni katso ikää, sukupuolta tai kengännumeroa.

Ihan hyvä mielipide, mutta rajallisesti yhteensopiva todellisuuden kanssa. Tinder-tilastojen myötä on tullut selväksi homman nimi: Naiset ovat keskimäärin erittäin ulkonäkökeskeisiä, ja heillä on sama maku kaikilla (pitkä, sporttinen). Top 10% miehistä vie kaiken piparin, bottom 75% on käytännössä näkymättömiä.

Tilanne tasoittuu iän myötä, varsinkin tällä hiekkalaatikolla. Jokaisella pitkän linjan alistajalla lienee jonoa, jos ovat hoitaneet asiansa edes jotenkin kunnialla.

Musta vaikuttaa siltä ettei ihmisten käytös netin hyvin erilaisissa "tiloissa" täysin korreloi sen kanssa miten toimitaan ylipäätään/kasvotusten. Esim livenä maailmasta juttelu ei "ihan" vastaa sitä miten etenkin politiikasta keskustellaan twitterissä.

Tinder ym. karsii pois paljon toisillemme tuottamia aistiärsykkeitä joilla on merkittävä rooli viehätyksen muodostuksessa. Etenkin naisille joilla raaka ulkonäkö on varmaan pienempi % viehätyksestä ja itsevarma kehonkieli, hyvät läpät, huomioonottava käytös ja moni muu seikka voi olla isokin modifier ulkonäön perusteella luotuun alotustasoon.

Toki toi "naisilla paljon enemmän valtaa mut topX% miehillä kääntyy päinvastoin ja melkeen pelkkää plussaa" -pattern on tinderin ulkopuolellakin mut musta on uskottavaa ettei se oo yhtä vahva.

Kun kohtaa ihmisen kasvotusten niin se vie ihan eri tavalla sun huomiota kuin yhtenä mainoskuvana muiden joukossa. Netissä korostuu varmaan psyykkisesti paljon enemmän se tieto et on tosi monia muitakin potentiaalisia kumppaneita. Kun kaikista on esillä vain pieni osa ja he on myös pakkautunut samaan paikkaan niin meiän "valinta-algoritmit" käyttäytyy muokatulla tavalla.

Toki nettideittailu varmaan vieläkin kasvaa mitä tulee osuuteen eroottisista ja romanttisista kohtaamisista ja se on suuri deittailumarkkinoita muuttava tekijä.

Mut en usko et tilanne on käytännössä niin paha kuin mitä vois päätellä pelkän tinderdatan perusteella. Uskoakseni on kans tutkimuksia joiden mukaan naiset välittää yhenillanjutuissa sunmuissa ulkonäöstä about kuten miehet mut pitkissä suhteissa sen merkitys valintakriteerinä on jo pienempi prioriteetti.

Miehillä kai menee samaan suuntaan mut ero on pienempi. Oletan et naisilla työstatus/tulevaisuuden urapotentiaali, yhteiskunnallinen asema ja ihan vaan raha/raa'at resurssit nousee priona kun puhutaan pitkistä suhteista ja et miehille noi on huomattavasti pienempi tekijä.

Ja vaikka keskiarvot on sinänsä merkittävä juttu niin koen tosi tärkeeks olla yleistämättä liikaa kun on tosi paljon miehiä ja naisia jotka ei toimi keskiarvojen mukaan. Etenkin pohjoismaissa joissa vahva sosiaaliturva ja tasa-arvoinen yhteiskunta vähentää naisten tarvetta hankkia kumppanista materiaalista turvaa.

Musta on ainakin tosi jees ettei täällä oo sellasta vahvaa perusoletusta et mies käytännössä maksaa naiselle siitä et viettää aikaa sen kanssa treffeillä. Ja koen ylipäätään et realistiset pillerit on suomessa aika kaukana mustasta vaikka ei muumilaaksokaan eristä meitä elämän raadollisuudelta.

[semar]

Toisen kokemuksen mitätöinti kertomalla kuinka itse on saavuttanut jotain missä toinen on jakanut itsellään olevan haasteita on inhottava tapa, jolla on tavallisesti hyväntahtoista tarkoitustaan päinvastainen vaikutus kokemuksensa jakaneelle.

Toisinaan olen inhottava, vaikkakin tahtomattani. Oletan tämän siis viitanneen edelliseen postaukseeni. Niin, minullakin on ollut tuossa haasteita ja on yhä. Niistä huolimatta haluan rohkaista siihen, että seuraa voi löytää tästäkin asemasta käsin. Tässä ketjussa on annettu jo monta hyvää vinkkiä siihen miten se onnistuu. Turhaa olisi toistaa niitä kaikkia, joten kiteytetään ne yhteen: herätä mielenkiinto, tavalla tai toisella. Ja hei, jos sub-miehillä on vaikeuksia tässä lajissa, niin vastaavasti olen ymmärtänyt D-naisilla olevan liikaakin tarjokkaita (ja siitähän tämä vaikeus osaltaan johtuukin). Vaan arvatkaapa mitä? Iso osa siitä "tarjonnasta" ei osaa sanoa kuin "haluun et alistat mua, saat tehä mitä vaan". Kun tuon yläpuolelle pääsee, niin osumia alkaa tulla. Myös viisikymppisille. Eikä todellakaan tarvitse olla ulkonäöltään parasta A-ryhmää.

En usko seuranhaun olevan kenellekään helppoa, sillä aina on jotakin täyttymättömiä kriteereitä. Hyvä on tiedostaa, että myös siellä toisella puolella voi tuntua ettei ketään löydy. Pelkät numerot eivät kerro paljonkaan. Rohkeasti hakemaan.

[The_Peikko]

Yksi kinkyelämän parhaista puolista on mielestäni se, että vanhemmille dominoiville miespuolisille on hyvin kysyntää. Ikä on vaan sana ja ulkonäkö kriteerit useasti eivät ole tärkeyslistalla ylimpänä. Ikä ei ole kohdallani ollut koskaan este tutustuessa uuteen ihmiseen, jollei sitten ilmoituksessa ole jo näin rajattu. Itselleni iällä ei ole koskaan ollut suurta merkitystä suuntaan tai toiseen, mutta asenteella taas on.

Jos joku asia ei mene kaupaksi, on se sitten dominoiva mies tai kananmuna, niin aina voi pohtia mitä itse voi asialle tehdä. Harvoin maaliin pääsee hakkaamalla päätä seinää kerta toisensa jälkeen ja lopulta tulla siihen lopputulokseen että ikä on se syy. Aina voit tehdä jotain toisin ja vaihtaa suuntaa.

Edellisellä kappaleella ei viitata kehenkään vaan höpisin yleisesti!

Yst. Terv.
Peikko

[GoodLife]

Jos joku ei mulle ole joskus vastannut, niin en ole osannut olettaa miksi sitä vastausta ei ole tullut. Kun niitä potentiaalisia syitä on monta muutakin kuin ikäero (tai sen puute). Joskus on tosin joku suoraan ilmoittanut että hakee eri-ikäistä seuraa ja jokainenhan hakee sellaista seuraa kuin haluaa.

Vastausten määrä on tietysti yksi juttu, mutta toisaalta jos homma ei ole menossa jatkoon, niin sitä enemmän säästyy molempien aikaa ja vaivaa mitä nopeammin se huomataan.

[GoodLife]

Ai nii...ei kai se nyt sinänsä ole toisen kokemuksen mitätöintiä, jos on kokenut asian toisin ja sanoo sen? Se on vain erilainen kokemus samasta asiasta, eikä kumpaakaan pidä mitätöidä.

Näin keskustelupalstalla kun ollaan, niin useinpa vaan löytyy joku muu näkökulma tai mielipide asiaan kuin asiaan.

[Pera]

Tässä ketjussa on kyllä paljon hyviä pointteja. Itse täytän kohta 40 ja poden pienimuotoista ikäkriisiä ja seuran löytämisen vaikeutuminenkin mietityttää. Voin myös myöntää sen olevan yksi syy siihen miksi pudotan painoa ja treenaan paljon