Onko kinkyilyn julkikuva pienen piirin luoma?

[SarPPanaa]

Hei,
Samalla kun halusin miettiä kokemusmaailmaasi, niin haluan n yrittää vastata lainaamalla tekstiäsi onnistuneesti ja vastaamaan sen perään.
Katsotaan miten käy.

En tunne todellisuutta, joten tämä on parhaimmillaankin vain valistunutta arvailua.

Luin Redditistä ketjua, jossa konsensukseksi muodostui, että kinkyilijöistä ylivoimaisesti suurin osa tahtoo romanttiseen, yksiavioiseen ja pitkään parisuhteeseen. Tämä on omakin toiveeni. Sosiaalisia ja hälyisiä paikkoja ja äärimmäisyyksiä vierastavana minua ei kiinnosta kinkyilyn sosiaalinen puoli lainkaan niin kuin ei kiinnosta mikään muukaan yhdistystoiminta, bilettäminen tai baareissa tai edes kahviloissa istuskelu.

Jos jossain tahdon pienessä porukassa istua, niin mieluiten nuotiolla, kalastusveneessä, vaelluksen kahvi- tai ruokatauolla, pienessä kirjallisuuspiirissä tai muussa vastaavassa tilanteessa, jossa on rauhallinen tunnelma ja jossa osallistujajoukko on rajattu.

Oliko siis niin, että sinun on yhtä epämukavaa mennä tavalliseenkaan esim. Opiston järjestämään pienen porukan kurssille vai koskeeko tämä vain kinky-porukoiden tapaamisia?


Minulla on sisäiset tarpeeni, mutta tarpeistani ei seuraa, että tahtoisin harrastaa kinkyilyä. Kuitenkin tuntuu, että juuri kinkyilyn harrastaminen on kuva, joka nousee julkisuudessa kinkyilystä esiin. Kinkyily esitetään paljon enemmän elämäntapana bileineen, opetuspajoineen, vaihtuvine kumppaneineen tai polyjärjestelyineen kuin identiteettinä, joka on aina ihmisessä läsnä ilman sosiaalisuutta tai teatraalisia esityksiäkin.   

Minusta mediassa esitetyt mielikuvat liittyen mitä moninaisimpiin asioihin esitetään usein hiukan liian yksipuolisesti tai usein jopa ohjaavasti näkemään asiat tietyllä tavalla.
Jotkut meistä kaipaavat sellaista ohjausta ja tukea näkemyksiinsä, jotka eivät oikeastaan omia näkemyksiä välttämättä edes ole vaan on haluttu omaksua ison ryhmän ajattelutapaa ja kokea ehkä näin samaistumista ja yhdenmukaisuutta toisiinsa.
Kinkyily on varmaan sekin takuuherkullinen aihe esittää median kautta yksipuolisesti olemassaolevalle yleisölle.
Mitä se merkitsee sulle? Siis se yksipuolisen kuvan antaminen?

Arvaan, että pelkästään Suomessa on suuri määrä ihmisiä, joilla on kinkyilyn tarpeita, mutta ei omalle luonteelleen sopivaa mahdollisuutta niiden toteuttamiseen. Suurin vaikeus on löytää kumppani. Vaikeus vain korostuu, kun kaipaa romanttista yhteyttä ja kumppanin pitäisi tyydyttää muutkin henkiset kuin vain seksuaaliset tarpeet.

Tämän tuskan näen, ihminen kaipaa toista ihmistä. Eniten kai juuri sitä "omaa" Erityistä ihmistä.
En tiedä onko Oman löytäminen helpompaa joillekin muille kuin toisille "ryhmille"?
Entä jos/kun Oma löytyykin, miten helppoa on tulevaisuudessakin olla läheisiä ja yhdessä?
Joillekin helpompaa kuin toisille?. Oli miten oli, se on jo paljon että sen omansa löytää. Sitten toivottavasti asiat kehittyy suotuisasti ja opitaan keskinäinen kommunikointi, vastuu omasta itsestä ja kasvamisestaan.
Kaiken epätahtisuuden ja erilaisuuden yhteensovittaminen ja kaikenlaisten hankausten sietäminen plussan puolella olevien asioiden voimaannuttamina.



Tietenkin on niin, että jos tahtoo löytää kinkyilyseuraa, pitäisi mennä sinne, missä muutkin kinkyt ovat. Kuitenkin tuntuu, että nykyään kinkyt ryhmäytyvät tavoilla, jotka eivät ole omiaan epäsosiaalisille introverteille.

Myönnän toki, etten edes tiedä, onko olemassa päiväretkeileviä nuotiokinkyjä, netissä tai kasvokkain kokoontuvia kirjapiirikinkyjä, luontokuvauskinkyjä tai vastaavia porukoita, joihin voisi mennä muun kiinnostuksen kuin seksuaalisuuden perusteella.

Onko mahdollista, jos hakeutuisit haluamaasi harrastukseen peruspirjojen ja peruspaavojen kanssa.
ja koska et itsekään halua kertomasi mukaan mennä sellaiseen kinkyily edellä niin mene vain ihanana itsenäsi, rohkeasti.
Itse koen hyvänä asiana että olen avoin ottamaan ihmisiä kanssani kontaktiin vaikken tietäisi heidän seksmieltymyksiään.
Jos vielä saisit vinkattua jollekin kaltaisellesi että olet tällaiselle kurssille osallistumassa niin ehkä joku avullasi rohkaistuu lähtemään.

Joka tapauksessa tuntuu, että nykykulttuurissa portti kinkyilyyn on kapea ja vain kovin rajatulle persoonallisuuskirjolle sopiva. Ongelmaa voimistaa se, että ihmiset, jotka kaikkein eniten kaipaisivat vaihtoehtoisia kohtaamisen tapoja, lienevät usein sellaisia, jotka kaikkein vähiten tahtovat niitä järjestää.

Onneksi muut järjestää ja toivon että löydät jonkun mieluisan tavan harrastaa jotain mukavaa.
Anna tänä syksynä mahdollisuus itsellesi osallistua johonkin kuvailemaasi mieluisaa sisältöä tuottavaan toimintaan.
Anna mahdollisuus, myös itsellesi.
Sinun ei tarvitse olls muuta kuin mitä olet
Riität sellaisenaan.
Tsemppiä sulle, me ihmiset muututaan hitaasti. Niin sen kuulukin mennä  halaus! 🙂

[elanor]

Luettuani aloitusviestin pariin otteeseen haluan ensin varmistaa, ymmärsinkö oikein.

Oliko sun oPoika siis tarkoitus sanoa, että olet saanut julkisuudesta käsityksen, että tarjolla oleva tapa tutustua toisiin kinkyihin on lähteä mukaan erilaisiin "kinkyharrastuksiin", kuten kinkybileisiin, kinky-yhdistyksiin tai kinkyaiheisiin työpajoihin? Ja että näissä kaikki haluavat polysuhteita tai erilaisia vain seksiin keskittyviä suhteita?

Oliko tarkoitukses sanoa, että kaipaisit ja arvelet muidenkin kaipaavan toisenlaisia mahdollisuuksia tavata muita kinkyjä?

Ja koska et tunne asiaa vaan teet "valistuneen arvauksen", oletat, ettei tällaisia muita tapoja ole, etkä itse halua sellaisia järjestää eikä ehkä kukaan muukaan?

Vastaushan näihin taitaa olla jo tullut: sun saama kuva ja sen pohjalta tekemäsi arvaus on vääriä. Kinkyt tapaa jo nykyisin toisiaan muissakin merkeissä kuin kinkyaiheiden ympärillä pyörien. On lukupiirejä, lentopalloa, seuraa etsitään retkille ja ties mihin toimintaan, ja sitä löydetään. Miiteissäkin kanssakäyminen pyörii pitkälti ihan muiden aiheiden ympärillä.
Näitä mahdollisuuksia tavata ihmisiä rennoissa merkeissä löytää ihan lukemalla tältä foorumilta ajankohtaisia tapahtumailmoituksia ja varmaan deittipalstaltakin, kun sinne ihmiset myös kirjoittaa noita muitakin kuin seksiseuranhakuilmoituksia.

Eli ei nähtävää, hajaantukaa.

Vai oliko jotain muuta? Ymmärsinkö väärin?

[elanor]

Niin ja ne suhdetyypit. Kieltämättä kinkyjen piirissä ei-monogaamiset suhteet tuntuu olevan tavallisempi ilmiö kuin valtakulttuurissa. Tähän on varmasti monia syitä, joiden takia poly- ja avoimet suhteet on yleisempiä ja toisaalta suhdemuodoista puhutaan avoimemmin ja mutkattomammin kuin muualla. Porukkaan mahtuu kuitenkin iso määrä niitä, jotka haluaa monosuhteen tai suhteellisen perinteisen primäärisuhteen, joka sitten saattaa olla avoin esim. yhden lempiorjan tulla silloin tällöin vierailemaan, tai mitä nyt kenelläkin. Kukaan ei kuitenkaan edellytä keneltäkään polyytta. Kätevää on se, että ihmiset aika pitkälti osaa itse kertoa, millaisia suhteita itsellään preferoi, kun törmäävät erilaisiin suhdemuotoihin ympärillään.

[Tigrita]

Kinkyillehän on  juuri sellaista tapahtumaa ja sellaisia tapaamisia kuin joku viitsii järjestää. Jos ei ole tyytyväinen olemassa olevaan, voi hyvin järjestää itse.

Itse olen nauttinut suuresti kävelymiiteistä, joita joskus järkättiin niin Vantaalla kuin Turussakin. Niissä pääpainona oli esim. ulkoilu, uusiin paikkoihin tutustuminen, mahdollisten kuvauspaikkojen bongailu, ihan mikä vaan, mistä ihmiset olivat kiinnostuneet. Kävellessä saattoi tallata samaa matkaa aina vähän eri ihmisen kanssa ja tutustua vaikka vaan yhteen ihmiseen kerralla. Joskus oli eläinkavereitakin mukana, mikä tietenkin rikkoi mukavasti jäätä

Itse olen valikoiva sen suhteen, miten ja keiden kanssa tahdon olla tekemisissä. Silti on löytynyt tapoja tutustua ihmisiin ja löytää jopa elämänkumppani skenestä. On vaan pitänyt olla avoin ja, niin kuin joku jo viittasikin, kohdata ihmiset ihmisinä ja olla kiinnostunut ja innostunut heistä.

Tähän väliin terveiset kaikille ihanille, jotka ovat tulleet elämääni kinky edellä. Se on ihan toimiva lähestymistapa myös ystävyyssuhteisen luomisessa. <3

[belladonna]

Mun oikeastaan koko ystävä- ja tuttavapiiri muodostuu nykyisin kinkyistä; tavalla tai toisella tai ainakin jonkun mutkan kautta kinky- tai shibariskenen kautta kohdatuista ihmisistä. Varsinaisesti ns. skenessä eli miiteissä ja bileissä toisaalta tulee aika vähän lopulta hengattua, säännöllisiä shibarimiittejä lukuunottamatta.

Kun tapaan kinkyjä ystäviäni, keskustelujen aiheet ovat yleensä varsin tavallisia; mitäs sinun töihin tai opiskeluun kuuluu, kuinka keittiöremppa sujuu, onko äitisi ollut terveenä, haluatteko meiltä viinimarjamehua kun olis ylimääräistä omista marjoista. Monet meistä ovat lapsiperheellisiä ja lapsemme ovat ystäviä keskenään. Lapset eivät luonnollisesti varsinaisesti tiedä, millaisten yhteyksien kautta aikuiset ovat alkujaan toisilleen tutuksi tulleet. Pulkkamäessä, makkaranpaistoreissulla tai lasten taidetapahtumassa ei varmasti kukaan ulkopuolinen pysty aavistamaan, että nuo pari tavallisen näköistä kaveriperhettä tuolla ovat niitä semmoisia kinkyjä. Edes paris- ja moniskuntien väliset 24/7-valtasuhteet eivät tavallisessa arjessa näy ulkopuolisille yleensä yhtään mitenkään. Joskus on kyllä pohdittu ja keskusteltu siitä, millaisissa tilanteissa kaulapannan käyttäminen julkisesti on sopivaa. Loppujen lopuksi siihenkään ei kyllä yleensä juuri kukaan kiinnitä huomiota, menee muotiasusteesta.

Tällainen tavallinen arkinen elo ei liene mikään merkittävä osa kinkyn julkisuuskuvaa, enkä toisaalta tiedä, miksi sen edes pitäisi olla. Kinkyt ihmiset ovat ihan tavallisia ihmisiä ja kun tutuiksi tullaan, niin eipä niistä itse kunkin seksuaalisista mielenkiinnonkohteista aivan loputtomiin riitä juttua, niin kiehtova kuin aihe onkin. Itse kuitenkin koen oloni turvalliseksi ja luontevaksi ystäväpiirissä, jossa näistäkin aiheista tarvitaessa voi puhua avoimesti ilman kauhistelua, ihmettelyä ja paheksuntaa. Vaikka esimerkiksi valtasuhteet eivät olisikaan jatkuvasti päällimmäisenä puheenaiheena ystävien kesken, tuntuu hyvältä tietää, että ystävät ymmärtävät mistä asiassa on kyse ja että heillä on myös itsellään siitä kokemusta. Tarvittaessa vertaistukea ja näkökulmia on saatavilla aina tarvittaessa.

Kinky-yhdistysten ja -kerhojen erilaiset miitit ovat minusta oikeastaan vain tutustumisalusta, jonka kautta voi luoda kontakteja itsestä kiinnostavilta ja mukavilta vaikuttaviin ihmisiin. Varsinainen tutustuminen kunnolla on ainakin minun kohdallani sitten tapahtunut yksityisesti ihan niin kuin nyt uusiin ystäviin yleensäkin tutustutaan; kylästellään, käydään kahvilla ja niin edelleen. Tutustua voi myös esimerkiksi tämän foorumin kautta, joskin miiteissä tutustuminen saattaa olla jossakin määrin turvallisempaa.

Skenen bileet ovat minulle tapahtumia, joihin menen ensisijaisesti pitämään hauskaa jo ennestään tuttujen ystävien kanssa, en niinkään ainakaan ensisijaisesti tutustumaan uusiin ihmisiin. Bileet ovat hyvin pieni, karnivalistinen välähdys kinkykulttuurista ja kinkyjen elämänmenosta. Yleisesti ottaen meikäläistenkään elo ei ole pelkkää juhlaa. Toisinaan on kuitenkin kivaa irrotella ja turvallisessa seurassa voi uskaltautua tekemään villejäkin fantasioitaan todeksi.

Kinkyskenen kautta kohtaamani ihmiset ovat hyvin harvoja yksittäispoikkeuksia lukuun ottamatta olleet lämminhenkistä, avarakatseista, mukavaa ja rentoa porukkaa. Sellaisen vinkin antaisin, että ihmisin kannattaa lähteä tutustumaan ensisijaisesti ihmisinä eli porukkaa ei lähtökohtaisesti kannata screenata esimerkiksi pelkästään kumppanin hakumielessä. Moneen hyvään tyyppiin en olisi tutustunut ja monet mielenkiintoiset keskustelut olisi jääneet käymättä, mikäli ainoa kriteeri jutustelulle olisi ollut "panisinko".

[Mies maalta-69]

Osa muodostaa mielikuvan videoista. Meneekö silloin syteen vai saveen?

[Kaisla]

Näin niinkuin otsikon perusteella ajattelen, että bdsm:n julkikuva on kokonaan eri asia, kuin skenen sisällä toimivat sosiaaliset kuviot ja dynamiikat.

BDSM:n julkikuva määräytyy mielestäni hyvin pitkälti valtavirtaviihteen mukana; fifty shades of grey on epäilemättä globaalein määrittäjä sille, mikä on perehtymättömän mielikuva bdsm-maailmasta, kun taas kotimaisista... Koirat ei käytä housuja, vaimikäsenytoli?

Toki unohtamatta Tiia & Jouni Forsströmin "BDSM Aapinen" -teosta, joka on kerrassaan mainio ja kevyt lähestyminen aiheeseen, ja luo enemmän julkista mielikuvaa kuin mikään, mikä tapahtuu skenen sisällä.

Välittömästi löydettyäsi tiesi esimerkiksi bdsmbaariin, olet jo ohittanut julkisuuskuvan ja olet itse löytämässä omaa polkuasi bdsm:n jännittävässä, kiehtovassa ja joskus pelottavassa tai vaarallisessakin maailmassa.

Löydettyäsi oman polkusi, onkin sitten yhtä monta tarinaa iloineen, suruineen, nautintoineen ja kauhuineen kuin on tekijääkin, mutta julkisuuskuvan kanssa niillä on tekemistä vasta sitten kun joku puhuu asioista julkisesti. Skenen sisällä harrastelu on skenen sisällä harrastelua, ja ehkä parempi niin.

-baltsu

[oPoika]

Osa muodostaa mielikuvan videoista. Meneekö silloin syteen vai saveen?

Oma kuvani perustuu suurimmaksi osaksi luettuun, muun muassa Redditin alle linkattuihin ja useisiin foorumeihin.

Niiden perusteella kuvaksi on syntynyt mielenterveysongelmat, huumeiden tai alkoholin hallitsematon käyttö, vastuuttomuus eli sovittujen rajojen rikkominen, kyvyttömyys määrittää rajoja ja sopia niistä vastavuoroisesti, saalistajat, kohtuuttoman kovakouraiset ja asenteellisesti toksiset dominoivat naiset, pienten piirien keskinäiset kahnaukset ja suoranainen ulkopuolisten syrjintä, järkensä himon jalkoihin menettäneiden miesten taloudellinen hyväksikäyttö, suostumuksellisuus ainoana kriteerinä ja porukka, joka ei erota totta ja sovittua leikkiä eli joka kuvittelee, että tietty identiteetti oikeuttaa käytöksen, jossa muut ihmiset on alistettu tiettyyn rooliin ilman neuvottelua.

Selvästi suurin osa keskustelusta koskee käytäntöä ja omaa mieltä painavia pieniä asioita, mutta joka tapauksessa kokonaisuudesta syntyy kaikkea muuta kuin luotettava vaikutelma.

Tietysti nimenomaan ongelmat nousevat esiin ja saavat keskustelussa korostuneen aseman, mutta silti keskustelusta jää nuhjuinen olo. Sellainen, että markkinointikoneisto hokee tiettyä vastuullisuusmantraa, mutta silti toiminta mahdollistaa väärinkäyttäytyville uhrien löytämisen.

Eikä tämäkään foorumi ole kuvaa pelkästään haalistanut. Kaikenlaista täältäkin löytyy. Ja niin kuin ulkomaalaisilla foorumeilla, myös täällä kieltäminen näyttää olevan ensimmäinen reaktio. Jos uhrit eivät uskalla ajaa asiaansa tai tahtovat oman etunsa vuoksi vaieta, niin yhteisö ei omaehtoisesti nosta ongelmia pintaan, vaikka niistä tietäisikin.

https://www.reddit.com/r/BDSMAdvice/
https://www.reddit.com/r/BDSMcommunity/

[HuulillaPiirrettyM]

Osa muodostaa mielikuvan videoista. Meneekö silloin syteen vai saveen?

Oma kuvani perustuu suurimmaksi osaksi luettuun, muun muassa Redditin alle linkattuihin ja useisiin foorumeihin.

Niiden perusteella kuvaksi on syntynyt mielenterveysongelmat, huumeiden tai alkoholin hallitsematon käyttö, vastuuttomuus eli sovittujen rajojen rikkominen, kyvyttömyys määrittää rajoja ja sopia niistä vastavuoroisesti, saalistajat, kohtuuttoman kovakouraiset ja asenteellisesti toksiset dominoivat naiset, pienten piirien keskinäiset kahnaukset ja suoranainen ulkopuolisten syrjintä, järkensä himon jalkoihin menettäneiden miesten taloudellinen hyväksikäyttö, suostumuksellisuus ainoana kriteerinä ja porukka, joka ei erota totta ja sovittua leikkiä eli joka kuvittelee, että tietty identiteetti oikeuttaa käytöksen, jossa muut ihmiset on alistettu tiettyyn rooliin ilman neuvottelua.

Selvästi suurin osa keskustelusta koskee käytäntöä ja omaa mieltä painavia pieniä asioita, mutta joka tapauksessa kokonaisuudesta syntyy kaikkea muuta kuin luotettava vaikutelma.

Tietysti nimenomaan ongelmat nousevat esiin ja saavat keskustelussa korostuneen aseman, mutta silti keskustelusta jää nuhjuinen olo. Sellainen, että markkinointikoneisto hokee tiettyä vastuullisuusmantraa, mutta silti toiminta mahdollistaa väärinkäyttäytyville uhrien löytämisen.

Eikä tämäkään foorumi ole kuvaa pelkästään haalistanut. Kaikenlaista täältäkin löytyy. Ja niin kuin ulkomaalaisilla foorumeilla, myös täällä kieltäminen näyttää olevan ensimmäinen reaktio. Jos uhrit eivät uskalla ajaa asiaansa tai tahtovat oman etunsa vuoksi vaieta, niin yhteisö ei omaehtoisesti nosta ongelmia pintaan, vaikka niistä tietäisikin.

https://www.reddit.com/r/BDSMAdvice/
https://www.reddit.com/r/BDSMcommunity/

Aivan kuin aisaan lähestymisen kulma olisi hieman muuttunut. Toki korruptoitunut kovalevyni saattaa käsitellä tätä ketjua jo hajanaisemmin, kun luettua on tullut useammassa palassa.

Niin sanotusti "tällä osastolla", jota nyt tässä kuvailet vaikutelmaksi muodostuu hyvin nopeasti tämä. Sukupuolieroja ei enää olisi suotavaa olla, mutta jälleen, tässä ne roikkuvat luomassa tilastoa, karuakin sellaista. Toisaalta samaan sekamelskaan heijastuvat myös suostumukselliset ja jopa tarpeina vaaditut asiat. Ei, ei, ei, koskaan, koskaan tapahtunut ei ole uhrin syy, silloin kun asetelma on selvä. Kun sekoitetaan roolit ja pakka uusiksi, muodostuu uudet tilastot, hieman erilaiset, mutta lajissaan karut nekin.

Väkivalta on väkivaltaa ja BDSM ei sitä ole, jos se siltä alkaa kokijasta tuntumaan niin se on jo muuttunut sellaiseksi. Sivusta ja ulkoapäin on vaikeaa arvioida, livenä, videolta tai huhupuheista. Järkevätkin kyseenalaistavat julkituodut ajatukset häilyvät niillä rajamailla, kielletäänkö ongelma vai pyritäänkö aiheesta penkomaan näkökulmia ja syy, seuraus kokonaisuuksia.

Vaikeaa yhtäkaikki, mutta tämä viimeisin vie ketjun nyt jo huomattavasti tarkemmin rajattuun osa-alueeseen ja siitä muodostuvaan mielikuvaan. Kova äänisin ja näkyvin on tietenkin se joka mielikuvia luo, niitä vastaanotetaan suoraan kyseenalaistamatta tai sitten ei, ilmeisesti kyseenalaistajat ja asioihin laajemmin perehtyvät ovat se vähemmistö. Eikä totuutta aina saa selville vaan sen tietävät vain ne joilla on vielä omatunto ja ovat suoraan osallisia negatiivisissa tapahtuneissa. Itselleen kun on kovin helppo valehdella ja se muuttuu totuudeksi kuulijoille.

-HPM

"Soita ja tilaa kullattu tuhatkuusisataasivuinen esite,
jossa on tupsut nurkissa.
Lisäksi osallistut arvontaan
jossa voit voittaa itsesi.
Optiona miehen sielunelämä,
hollantilainen sianpaskakeitto
ja lippu Liberiaan spitaalisten seksiorjaksi.

Et kadu,
ja rahat takaisin jos et kadu!"

[nicolaus]

Piirit ( skene på engelska ) on sellanen hassu juttu, kuin ameeba. Kinkypiirit on sitä mitä kinkyt ovat ja tekevät sopimatta asioista keskenään, asymmetrinen jopa. Ei ole kiveen hakattuja sääntöjä tai muotoja. On erillisiä yhdistyksiä, joilla kullakin on omat tapansa ja pieniä piirejä yhdistysten sisällä, ulkopuolella sekä siinä rajapinnassa. Ei ole edes yksimielisyyttä siitä mikä on kinkyä ja mikä vaniljaa.

Kuinka siis voisi olla kinkypiirien julkikuvaa? Toki julkikuvaksi voi tulkita koviten huutavien mielipiteen, mut pieleen menee; he ovat pieni vähemmistö.

On kuitenkin lainalaisuuksia, jotka ovat kuin luonnonlait: niistä ei ole sovittu, ne vain ovat. Nuo lainalaisuudet eivät koske vain kinkypiirejä tai kinkysuhteita. Eihän kinkyys ole irrallinen osa ihmisyyttä tai seksuaalisuutta.

[PuolivilliNaaras]

Jos muodostaisin käsitykseni maailmasta Redditin perusteella, en varmaan poistuisi neljän seinän sisältä. Kannattaa elää, kokea ja muodostaa maailmankuvansa ihan itse.

[tv_tiia]

Jos muodostaisin käsitykseni maailmasta Redditin perusteella, en varmaan poistuisi neljän seinän sisältä. Kannattaa elää, kokea ja muodostaa maailmankuvansa ihan itse.

Peukut tälle! Jotenkin tuntuu, että vuosi vuodelta äärimmäinen kärjistys yleistyy kaikilla somealustoilla.

[fido]

Käsitykseni perustuu muinaiseen Tuntematonmaahan ja sieltä linkittyvään sättiin olikohan se kinkybar tai jotain sinnepäin, ja toiseen saman nimiseen sättiin joka oli enemmän lihatiski. Sen lisäksi perustuu käsityölehti Tabun juttuihin kinky-yhdistyksistä ja niiden toiminnasta, ja oli juttuja myös pervopornoelokuvien tuotannosta ja kinkyistä seksimessuosastoista ja kinkyistä toimijoista. Tabussa oli Dark Room tai jotain sinnepäin niminen palsta, josta voi kysyä kinkyjä kysymyksiä ja sitä palstaa tavasin antaumuksella. Kaikki tämä about 2002-2009. Käsitykseni perustuu myös pariin kirjaan: Neiti N:n tarina ja Kivun kauneus.

[Pip]

Se oli city.fi keskustelupalstan sätti, jossa kinkybaari.