Onko kinkyilyn julkikuva pienen piirin luoma?

[armadillo]

Itse kirjauduin aikoinaan skeneen just siksi, koska halusin varmistua siitä että potentiaaliset kumppanit on lähtökohtaisesti kiinnostuneita samoista jutuista kuin minä. Ei mulla ollut silloin, eikä ole oikein vieläkään tulenpalavaa itseisarvollista kiinnostusta bileisiin, miitteihin tai työpajoihin, vaikka sinänsä mulla on kaikista edellämainituista lähes yksinomaan positiivisia okemuksia. Kyllä mäkin mieluiten pidän nämä BDSM-puuhat yksityisenä juttuna jotka jaetaan yhden tai kahden, ihan maksimissaan kolmen tai neljän kaverin kanssa kerrallaan. Ja tietysti kuvat kaikesta baariin jälkeenpäin (vitsi vitsi, alle puolet päätyy julkaisuun). En ole koskaan muutenkaan löytänyt yhtään seuralaista bileistä tai miiteistä, vaan kaikki mun kinkkiset kohtaamiset on järjestään tulosta deitti-ilmoituksista. Eli niinkin voi tehdä. Tru story, bro.

Kinkyssähän on muuten semmoinen kiva juttu, että siinä ei tarvii ollenkaan kajota tisseihin, pilluun, peppuun tai pippeliin jos ei taho. Bin deer, dan dät. Niin voi sitten tutustua ihmisiin ihmisinä. Tai ihan korkeintaan köysinukkeina tai piiska-automaatteina, hahaha (Kyllä, tämä viimeinen virke oli sarkasmia).

Jos kuitenkin haluaa löytää kumppanin, jonka kanssa olisi tarkoitus kinkyillä nimenomaan sillä lailla seksuaalisesti, että siinä kinkyillessä mahdollisesti käpälöitäisiin sukukalleuksia tai muita erogeenisia ulokkeita, niin mun mielestä olisi tarkoituksenmukaista olla rehellinen sen asian suhteen. Kas kun se kumppanikokelas voi olla hyvinkin genitaaliseksuaalinen olento, vaikka ei niin huutelisikaan siitä pitkin kyliä.

Seksuaalisuudessahan ei sinänsä ole mitään pahaa, likaista tai hävettävää. Siitä voi myös keskustella tasavertaisesti redusoimatta keskustelukumppaniaan pelkäksi sukupuolielimeksi tai tarkoin määritettyjen fantasioiden toteuttajaksi ja palveluntarjoajaksi. Sitä keskustelua ei ole pakko käydä ensikättelyssä eikä miittipöydän hälinässä, vaan sen voi hoitaa ihan kahden kesken sitten kun se tuntuu sopivalta. Jossain vaiheessa - ehkä melko piankin - se olisi kuitenkin hyvä käydä, eikä vaan toivoa ja odottaa että jotenkin puolivahingossa se patikkamatkalle houkuteltu retkikaveri alkaisi omatoimisesti viritellä käsirautoja ranteisiin ja kaivella piiskoja päivärepusta.

[Ollinkurjuus]

Julkikuva on suppea koska jos aiheesta jossain keskustellaan kommentit otetaan niiltä

samoilta ihmisiltä vuosikymmenestä toiseen. ja tiedän ettei julkisuuteen varmasti ole

kauheasti tunkua. mutta jos ulkopuolinen katsoo vaan noita kuva on väärä.

[oPoika]

Itse kirjauduin aikoinaan skeneen just siksi, koska halusin varmistua siitä että potentiaaliset kumppanit on lähtökohtaisesti kiinnostuneita samoista jutuista kuin minä.

Ei kai skeneen kuuluminen tarkoita, että kaikilla on samanlaiset tarpeet. Yksi skeneläinen voi olla tarpeiltaan tyystin erilainen kuin toinen.

Otaksun, että skeneen löytää vain pieni joukko ihmisistä, joita kiinnostaa kokeilla kinkyilyä, koska kyselyissä kinkyfantasioita on suurilla prosenttiosuuksilla. Monille fantasiat ovat vain fantasioita eivätkä he haluakaan enempää, mutta moni myös tahtoisi kokeilla käytäntöä, jos siihen olisi turvallinen kumppani, tilanne ja mahdollisuus.

Skene saattaa olla tälle porukalle kuitenkin liian suuri harppaus joko kiinnostuneiden persoonallisten ominaisuuksien vuoksi tai skenen luonteen ja julkikuvan vuoksi.

Minusta tämäkin keskustelu vihjaa skenen todellisuudesta. Kun joku, tässä tapauksessa minä, kyselee tai pohtii erilaisia tapaamisen mahdollisuuksia ja osallistumisen kynnystä, varsin nopeasti syyllinen löydetään pohtijasta. Incel-nimityskin jo ehdittiin hihkaista.

Kysymys ei ole siitä, ettei skene saisi olla skene. Kun ihmiset näkevät vaivaa ja uhraavat rahaa toiminnan pyörittämiseen, niin totta kai heillä on oikeus tehdä toiminnasta juuri sellaista kuin he haluavat. Ymmärrän ihmisten pois sulkemisenkin.

Silti voi miettiä, miten kinkyhenkiset saataisiin kohtaamaan, koska kuten totesin, kyselyiden perusteella heidän määränsä on suuri. Monet heistä kuitenkin todennäköisesti tahtoisivat harjoittaa toimintaa yksiavioisessa ja ulkopuolisilta suljetussa parisuhteessa eikä edes puolijulkisesti.

Tulisiko ajaa kaikkien kinkyjen asemaa ja mahdollisuuksia vai vain julkisesti osallistuvien kinkyjen oikeuksia?

[armadillo]

Ei kai skeneen kuuluminen tarkoita, että kaikilla on samanlaiset tarpeet. Yksi skeneläinen voi olla tarpeiltaan tyystin erilainen kuin toinen.

Ei tarkoita ei, enkä tietääkseni niin väittänytkään. Mun tapauksessa kun tein tunnuksen sivustolle nimeltään BDSM-baari, niin koin että mulla oli edellytyksiä olettaa, että sivuston kautta tapaamillani ihmisillä on lähtökohtaisesti vähintään jonkin asteinen kiinnostus BDSM:ää kohtaan, tai ei ainakaan suoranaista inhoa.

[LehA]

Minä en harrasta kinkyä. Minä olen kinky. Yhteisö on arvokas asia siksi, että siellä voin olla se oikea, oma itseni. Se ei tarkoita, että seksuaalisuudesta tai sen toteuttamisesta tulisi edes puhuttua, mutta tieto siitä, että elämäntapaani ei tarvitse salailla tai piilotella, hävetä, on enemmän kuin tarpeeksi.

Julkikuva on suppea koska jos aiheesta jossain keskustellaan kommentit otetaan niiltä
samoilta ihmisiltä vuosikymmenestä toiseen. ja tiedän ettei julkisuuteen varmasti ole
kauheasti tunkua. mutta jos ulkopuolinen katsoo vaan noita kuva on väärä.

Vielä kun muistaa, että ICD-10-luokituksen käytöstä kinkyihin luovuttiin 2010-luvun alussa (Luokituksesta ei siis luovuttu, vaan ICD-11-diagnoosiluokituksen käyttöönottoa valmistellaan vuosien 2023 - 2026 aikana),
niin ainakin tällaisen 60-luvulla syntyneen ikäluokassa suuri osa vaniljoista ei edes halua kuulla mistään "pervosta", joten he sulkevat silmänsä ja korvansa koko asialle, jolloin mikään julkinen keskustelu ei saa aikaan muuta kuin hylkimisreaktion.

Tällöin julkisuuskuvan (joka ei ole pienen piirin luoma, vaan vuosikymmenien salailun tuote) kiillottamisen mahdollisuudet yleisestikin ovat aika pienet, ja kinkyn - joka ei siis vaan harrasta kinkyä siinä ohimennen vaniljan esileikkinä - mahdollisuudet kääntää edes yksittäisen ihmisen mielikuvia ovat olemattomat.
Ymmärtääkseni nuoremmilla sekä suhtautuminen asiaan että käsitys siitä mitä se kinky oikein on, on muuttunut ymmärtävämpään suuntaan.

[Minea]

Sidoit sanoiksi Tanuki aatokseni.  Kiitos  Se tunne, olipa yhteen saattava tekijä bileet, kävely taikka sienessä käyminen tai vaikkapa se klassikko ikea  , hyväksytyksi tuleminen juuri kinkyjen kanssa on itselleni äärest tärkeää.

Se miten näet mailmaa, tunnet, aistit, ihanan usein resonoi kanssakinkyissä, minimissään syvän hyväksynnän verran, useimmiten myös mieltymysten ja kiinnostusten jakamisen kautta. Se tunne kun olet omiesi parissa vahvistaa. Useimmiten varsin arkisten  näennäisesti       " mitään sanomattomien " tapahtumien ja tilanteiden äärellä eniten

Se on Tanukin sanoittamasti juuri se juttu itselleni kinkyjen ääreen hakeutumisen tarpeessa. Voit olla sitä mitä olet, annat muillekkin luvan olla, niin paljon tai vähän, Kinky, siinä hetkessä lähellä ja läsnä- hyväksyen sekä ajoin myös jakaen. Siksi kinkyläheiset ja laajemmin kinky-yhteisö on itselleni niin merkittävä- sanojen tuolla puolenkin. Eniten privaatisti, harvemmin isoissa joukoissa, kummassakin omat tärkeytensä. Ihmisten elämään löytäminen on vaatinut liikeelle lähtöä, tänne Baariinkin kirjautumista, aikanaan rohkeutta sen deitti-ilmon laittamiseen vaniljamaailman tuolle puolen, Kinkyjen äärelle hakeutumista, pitkätie, moninainen ja mutkainenkin. Mutta tässä ja nyt on hyvä olla. Tämä saattaa oli inan ohi aloituksen, kirjoitan silti ilmoille aatokseni.

Minä en harrasta kinkyä. Minä olen kinky. Yhteisö on arvokas asia siksi, että siellä voin olla se oikea, oma itseni. Se ei tarkoita, että seksuaalisuudesta tai sen toteuttamisesta tulisi edes puhuttua, mutta tieto siitä, että elämäntapaani ei tarvitse salailla tai piilotella, hävetä, on enemmän kuin tarpeeksi.

[Von]

Minusta tämäkin keskustelu vihjaa skenen todellisuudesta. Kun joku, tässä tapauksessa minä, kyselee tai pohtii erilaisia tapaamisen mahdollisuuksia ja osallistumisen kynnystä, varsin nopeasti syyllinen löydetään pohtijasta. Incel-nimityskin jo ehdittiin hihkaista.

Voit muuttaa vain itseäsi. Siinä kohtaa kun omat epäonnistumiset pariutumismarkkinoilla ovat muiden syytä, nimitys incel on ikävän lähellä totuutta.

[susa-anniina]

Itselle on lisäksi aika sama millainen julkisuuskuva kuinkyistä on. Tapahtumia ja tapaamisia järjestän itsekkäästä näkökulmasta sen perusteella että mitä itseä haluan tehdä ja missä olla mukana. Muut ja muunlaiset kinkyt hyväksyn mutta ei minulla ainakaan ole mitään tarvetta miellyttää heitä ja järjestää heidän näköisiä tapahtumia jne. Yhdistykset huomioivat jossakin määrin erilaista kinkyyttä. Kannattaa mennä siihen toimintaan mukaan. Oman kokemuksen mukaan, kohta 20 vuotta skenessä roukkuneena: Ylipäätään jos ihmisiin tutustuu ihmisinä ja unohtaa tuon seuranhaun ja pohdinnan kaikista mahdollisena kumppanina, jotenkin niitä ihmisiä kenen kanssa tilanne kehkeytyy kinkyilyksi, löytyy myös herkemmin omaan elämään.

[PuolivilliNaaras]

Skene koostuu yksittäisistä, yksityisistä ihmisistä, eikä ole mikään yhdessä ohjattu kokonaisuus. Jos haluaa osallistua vain nettikeskusteluihin, niin voi tehdä. Jos haluaa osallistua matalan kynnyksen miitteihin, niitä on tarjolla. Jos haluaa hakea kahdenkeskistä seuraa, siihen on tarjolla alustoja (tietenkään ei voida luvata, että seuraa löytyy jokaiselle). Jos haluaa orgioihin, niitäkin löytyy. Jos ei löydä omanlaistaan juttua, voi sitä lähteä järjestämään itse tai muiden samanhenkisten kanssa. Yhdistyksiin pääsee aktiiviksi aika helpolla.

Kaikki kinkysivustot, miitit, bileet jne. ovat olemassa vain siksi, että joku on halunnut sellaisia järjestää. Ei kenelläkään ole velvollisuutta luoda kinkytapahtumia.

Minä en ihan oikeasti ymmärrä mikä tässä on ongelmana. Ei skene ole vastaanottavainen tai torjuva, kun lopulta skene on vain osiensa sekalainen summa.

PS: Jos ei halua olla mukana kinkyskenessä, siinä ei ole mitään vikaa. On luvallista olla kinky ilman kontaktia yhteisöön.

[Fluid]

Nyt alkoi mietityttämään, että mistä sen kinkyilyn julkikuvan voi käydä tarkastamassa? Kohtuu suppeaa on varmasti oma mediaseurantani, mutta juuri mitään aihetta käsittelevää ei tule oikeastaan missään vastaan.

[Viridian]

En tunne todellisuutta, joten tämä on parhaimmillaankin vain valistunutta arvailua.

Jos jossain tahdon pienessä porukassa istua, niin mieluiten nuotiolla, kalastusveneessä, vaelluksen kahvi- tai ruokatauolla, pienessä kirjallisuuspiirissä tai muussa vastaavassa tilanteessa, jossa on rauhallinen tunnelma ja jossa osallistujajoukko on rajattu.

Myönnän toki, etten edes tiedä, onko olemassa päiväretkeileviä nuotiokinkyjä, netissä tai kasvokkain kokoontuvia kirjapiirikinkyjä, luontokuvauskinkyjä tai vastaavia porukoita, joihin voisi mennä muun kiinnostuksen kuin seksuaalisuuden perusteella.

Joka tapauksessa tuntuu, että nykykulttuurissa portti kinkyilyyn on kapea ja vain kovin rajatulle persoonallisuuskirjolle sopiva. Ongelmaa voimistaa se, että ihmiset, jotka kaikkein eniten kaipaisivat vaihtoehtoisia kohtaamisen tapoja, lienevät usein sellaisia, jotka kaikkein vähiten tahtovat niitä järjestää.

Hei,

Kannattaa tutustua todellisuuteen .

Kinkyt mökkeilevät, vaeltavat, retkeilevät, lukevat kirjoja ja kokkaavat keittiöissään ja mökeillään ihan niinkuin suurin osa ihmisistä. Useimmat tekevät näitä "pienen luotettavan porukan" asioita pienellä luotettavalla porukalla. Eli tuttujen kanssa. Tämä voi kuulostaa muna-kana -ongelmalta introvertille, mutta ei ole. Jos introvertti kaipaa yhteyttä kaltaisiinsa, hän ehkä kykenee menemään oman mukavuusalueensa rajoille tai ulkopuolelle edes hetkellisesti. Kinkypiireissä esim. tutustumalla ihmisiin vaikkapa aluksi nikkien kesken tämän baarin sätissä (ikivanha tapa) tai Discordissa (uusi tapa). Jos sekin on liian nopeatempoista ja vaikeaa, aina voi alkaa tutustuttaa ihmisiä omaan erityiseen sisimpään vaikkapa avaamalla oman blogin baarin päiväkirjaosioon, tai vastailemalla ketjuihin ja avaamalla uusia, kuten oletkin jo tehnyt.

Kun sitä sielujen sympatiaa alkaa tuntea jonkun nikin kanssa, tai toisen äly ja huumorintaju ovat häikäisseet kirjallisesti, voi vaikkapa kokeilla yksityisviestillä, onko tunne molemminpuolinen. Tai vaikkapa kysellä ensikertalaiselle paikallisopasta lähikaupungin miittiin.

Koska olen itse pyörinyt näissä piireissä suunnilleen koko tämän vuosituhannen, tunnen varmaan enemmän ihmisiä näistä piireitä kuin aloittaja, mutta ei se ole tullut minullekaan ilman omaa uskallusta kirjoittaa ekat lauseet sätissä, tai kulkeutumatta miittiin, jonne menossa muitakin sätin kautta tuttuja nikkejä. Alkuun päästyäni olen toki ollut itsekin järjestämässä kaikenlaista hullua, joskus omalla taloudellisella riskillä ja ihmisten perumisia tuskaillen, mutta lopputuloksiin silti tyytyväisenä. Yleensä paikalle on saatu juuri sopiva määrä oikeanlaisia ihmisiä.

Eli jos haluat olla osa skeneä ja löytää merkityksellisiä suhteita, joudut toimimaan, kuten normielämän puolella esim. työelämässä joutuu: säätämään olemustasi hetkittäin sellaiseksi, että normaalit toiminnot kuten vaikkapa kahvikupin juominen toisten nähden onnistuu, koska ilman jonkinlaista kohtaamista ei voi olla toiselle ihmiselle luotettava tuttu ihminen.

Jos taas et halua olla osa tätä erilaisten ihmisten sekalaista seurakuntaa, se ei ole pakollista. Ei tarvitse järjestää, ei tarvitse osallistua. Ja saa toki valittaa, vaikka itse ei haluaisi järjestää sitä itse haluamaansa juttua. Asioihin osallistuvista henkilöistä kai jokainen joko tulee muiden keksimiin ideoihin mukaan, tai sitten toteuttaa omia vielä parempiaan.

Valitus ei kuitenkaan velvoita ketään miettimään, haluaisiko laajentaa omaa melko introverttiä sisäpiiriään vielä yhdellä introvertillä, ja jos, niin kenellä. Ja tässä kohtaa voi olla, että sinne sisäpiiriin päästäkseen joutuu todistamaan arvonsa yhteisölle, ryhmälle tai itselleen. Ja niitä yhteisiä nimittäjiä olisi hyvä olla muitakin kuin kattotermi kinky. Ja vaikka olisi kuinka match ja fully interlocking palapelinpala, joskus aika tai paikka tai elämäntilanne tai sattuma johtaakin siihen, että asiat eivät tapahdu. Ja joskus taas  tapahtuvat.

Koska itse kirjoitan nikkini isolla ja olen nainen, ja ajoittain jaan iloa ympärilleni toimimalla bilepiiskurina, niin moni tietää suuntaukseni. Siksi en voi olettaa, että yksityisviestitse tulevat yhteydenotot tuntemattomilta olisivat aina vain siksi, että olen hyvää sienestysseuraa. Se ei ole minusta huono asia, koska kinkyys on kuitenkin nimenomaan seksuaalinen juttu, vaikka sen eri osa-alueita voikin puuhata vaatteet päällä ja kaverienkin kesken. Jos hakee kavereita, niitä löytyy, jos hakeaa leikkikaveria tai syvempää suhdetta, niitäkin todistettavasti syntyy skenen pimeillä kujilla ja valoisilla niityillä.

T: Vir, jonka ensimmäinen keskustelu kinkyjen yhteisössä koski rhododendroneiden hoitoa, paikka oli Cityn KinkyBar -chat, ja asiallisen toimivat puutarhavinkit sain nikiltä, joka on baarissa edelleen. Toki välissä on ollut Tuntematon maa, Leikkikehä, Kukkalaatikko, ja nyt BDSM Baari. Kinkyt ovat ihmisiä, olen oppinut. Toinen tärkeä juttu näin naiselle opittavaksi oli se, että myös miehet ovat ihmisiä. Jotkut miehet eivät ole vielä oppineet, että naisetkin ovat ihmisiä, kannattaisi. Koska ihmisillä on keskenään hauskinta.

[Nautinnon_Tuska]

Jos baarissa olisi tykkäys-toiminto, olisin painanut sitä.
Hienosti vastattu🙏

[hwyl]

T: Vir, jonka ensimmäinen keskustelu kinkyjen yhteisössä koski rhododendroneiden hoitoa, paikka oli Cityn KinkyBar -chat, ja asiallisen toimivat puutarhavinkit sain nikiltä, joka on baarissa edelleen. Toki välissä on ollut Tuntematon maa, Leikkikehä, Kukkalaatikko, ja nyt BDSM Baari. Kinkyt ovat ihmisiä, olen oppinut. Toinen tärkeä juttu näin naiselle opittavaksi oli se, että myös miehet ovat ihmisiä. Jotkut miehet eivät ole vielä oppineet, että naisetkin ovat ihmisiä, kannattaisi. Koska ihmisillä on keskenään hauskinta.

Olipas hyvä vastaus kokonaisuudessaan! Hieman olen tätä asiaa pohtinut, olen nyt vasta muutaman vuoden harrastanut bdsm-tapailua - vaikka inklinaatio on ollut jo paljon pidemmän aikaa. Seksin ja seksuaalisuuden osalta olisi kuin olisin kotiin tullut, ei ole tarvinnut asiaa miettiä. Olen hyvin luontevasti löytänyt itsestäni domin näin keski-iällä. Vaan sitten on omituinen kynnys ryhmätapaamisiin ja miitteihin. En mielestäni tavallaan ole yhtään ujo, mutta välillä ajattelen, että pohjimmiltaan olen huolellisesti introverttiyteni kätkevä introvertti, sisältä ujo. Tuntematon ihminen kahdestaan on tosi mielenkiintoinen eikä ole mitään ongelmaa tutustua ja jutella, mutta esim. 10-15 tuntematonta ihmistä on haastavaa vaikka pystynkin sen about täysin peittämään. Anyway, vain sivuhuomautuksena tähän aihepiiriin. Minusta on erittäin mukavaa, että henki on hyväksyvää ja kynnykset matalia!

[Sigmamies]

Jos oisin Markku en kävisi Markku-liiton tapahtumissa. Se että tykkään kinkyistä tytöistä ei saa mua kinky tapahtumiin kun senkin ajan voi käyttää paremmin  .
Vaniljatytöstäkin saa lelun kun osaa painella oikeita nappeja oikeeseen aikaan 
Mutta isolle osalle noi on hyvä tapa tutustua muihin jne.

[HuulillaPiirrettyM]

Meistä on tosiaan moneksi, itse perustaisin anonyymit-Markut yhdistyksen, julkinen salaseura, loisin monimutkaisen hierkarkian ja säännöstön. Jäseneksi pääsisi vain ottamalla Markku-nimeni, mutta itse käyttäisin vain korottavaa liitettä nimenyhteydessä ja muut Markustuneet käyttäisivät vastaavasti alentavaa, toki tietenkin järjestysnumeroidusti, koska mitä ylempi Markku sitä laajemmat oikeudet. markku, markumpi, markuin, Markku. Lukisin päivät pääksytysten muiden markkujen raportteja siitä miten säälittävissä petipuuhissaan pyytäisivät kumppaneitaan "sano mua markuks, huuda sun nimee!" ja loputtomat laukeamiset ylistäisivät nimeäni kautta maan. Jaettaisiin vuoden-markkuteko palkintoja, valittaisiin viikon-Markku ja käytäisiin eräilemässä, mato-ongella(vaikka väkisin, vaikkei kaikki tykkäis, mut joku toinen markku vois vuorollaan pakottaa vaiks golfaamaan tai vielä oarempaa frispiigolffaamaan) saunottaisiin, oltaisiin aidosti yhdenvertaisia, rehellisiä, aitoja Markkuja kaikki, ilman ennakkoasenteita, markkuina markuille, aidosti. Kilpailematta mistään ja silti mittelöiden omia kylyjä kaikessa. Se ois hienoa. Kaikki markut pukeutuis valkoseen t-paitaan ja sellaiseen pappa-ruskeaan kravattiin, kesät talvet. Ei olis voittajia, ei häviäjiä, ei yksinäisiä, eikä liikatarjonnasta kusipäistyviä muka yleisavaimen omistajia, ois vaan markkuja, loputtomasti markkuja 

Sigma rotsin niskanasa vetäissyt alfa ei nyt nosta lämpöjä, arvostan ajattelutapaasi, jokainen arvottaa aikansa tavallaan.

-HPM

"Sä tunsit mut aiemmin Markkuna
Sä revit lehden muistokirjasta
Oon sun mielestä poissa kokonaan
Sokerijuurikas ei mua kiinnosta
En aio mennä syksyllä opistoon
Mä en tahdo tarttua aseeseen
Pitsiverhoissa ruusukuvio
Mul on huoneessa mennyt maailma
Isäni veisteli puisia ukkoja
Puisen naisen mä löysin Pellosta
Keihäänkärjenkin löysin ja hävitin
Omat ukkoni veistän epiteeleihin"
-ei todellakaan cmx