Baarin kannatusmaksut
En tunne todellisuutta, joten tämä on parhaimmillaankin vain valistunutta arvailua.Luin Redditistä ketjua, jossa konsensukseksi muodostui, että kinkyilijöistä ylivoimaisesti suurin osa tahtoo romanttiseen, yksiavioiseen ja pitkään parisuhteeseen. Tämä on omakin toiveeni. Sosiaalisia ja hälyisiä paikkoja ja äärimmäisyyksiä vierastavana minua ei kiinnosta kinkyilyn sosiaalinen puoli lainkaan niin kuin ei kiinnosta mikään muukaan yhdistystoiminta, bilettäminen tai baareissa tai edes kahviloissa istuskelu. Jos jossain tahdon pienessä porukassa istua, niin mieluiten nuotiolla, kalastusveneessä, vaelluksen kahvi- tai ruokatauolla, pienessä kirjallisuuspiirissä tai muussa vastaavassa tilanteessa, jossa on rauhallinen tunnelma ja jossa osallistujajoukko on rajattu.Oliko siis niin, että sinun on yhtä epämukavaa mennä tavalliseenkaan esim. Opiston järjestämään pienen porukan kurssille vai koskeeko tämä vain kinky-porukoiden tapaamisia? Minulla on sisäiset tarpeeni, mutta tarpeistani ei seuraa, että tahtoisin harrastaa kinkyilyä. Kuitenkin tuntuu, että juuri kinkyilyn harrastaminen on kuva, joka nousee julkisuudessa kinkyilystä esiin. Kinkyily esitetään paljon enemmän elämäntapana bileineen, opetuspajoineen, vaihtuvine kumppaneineen tai polyjärjestelyineen kuin identiteettinä, joka on aina ihmisessä läsnä ilman sosiaalisuutta tai teatraalisia esityksiäkin. Minusta mediassa esitetyt mielikuvat liittyen mitä moninaisimpiin asioihin esitetään usein hiukan liian yksipuolisesti tai usein jopa ohjaavasti näkemään asiat tietyllä tavalla. Jotkut meistä kaipaavat sellaista ohjausta ja tukea näkemyksiinsä, jotka eivät oikeastaan omia näkemyksiä välttämättä edes ole vaan on haluttu omaksua ison ryhmän ajattelutapaa ja kokea ehkä näin samaistumista ja yhdenmukaisuutta toisiinsa. Kinkyily on varmaan sekin takuuherkullinen aihe esittää median kautta yksipuolisesti olemassaolevalle yleisölle. Mitä se merkitsee sulle? Siis se yksipuolisen kuvan antaminen? Arvaan, että pelkästään Suomessa on suuri määrä ihmisiä, joilla on kinkyilyn tarpeita, mutta ei omalle luonteelleen sopivaa mahdollisuutta niiden toteuttamiseen. Suurin vaikeus on löytää kumppani. Vaikeus vain korostuu, kun kaipaa romanttista yhteyttä ja kumppanin pitäisi tyydyttää muutkin henkiset kuin vain seksuaaliset tarpeet. Tämän tuskan näen, ihminen kaipaa toista ihmistä. Eniten kai juuri sitä "omaa" Erityistä ihmistä. En tiedä onko Oman löytäminen helpompaa joillekin muille kuin toisille "ryhmille"? Entä jos/kun Oma löytyykin, miten helppoa on tulevaisuudessakin olla läheisiä ja yhdessä? Joillekin helpompaa kuin toisille?. Oli miten oli, se on jo paljon että sen omansa löytää. Sitten toivottavasti asiat kehittyy suotuisasti ja opitaan keskinäinen kommunikointi, vastuu omasta itsestä ja kasvamisestaan. Kaiken epätahtisuuden ja erilaisuuden yhteensovittaminen ja kaikenlaisten hankausten sietäminen plussan puolella olevien asioiden voimaannuttamina. Tietenkin on niin, että jos tahtoo löytää kinkyilyseuraa, pitäisi mennä sinne, missä muutkin kinkyt ovat. Kuitenkin tuntuu, että nykyään kinkyt ryhmäytyvät tavoilla, jotka eivät ole omiaan epäsosiaalisille introverteille. Myönnän toki, etten edes tiedä, onko olemassa päiväretkeileviä nuotiokinkyjä, netissä tai kasvokkain kokoontuvia kirjapiirikinkyjä, luontokuvauskinkyjä tai vastaavia porukoita, joihin voisi mennä muun kiinnostuksen kuin seksuaalisuuden perusteella.Onko mahdollista, jos hakeutuisit haluamaasi harrastukseen peruspirjojen ja peruspaavojen kanssa. ja koska et itsekään halua kertomasi mukaan mennä sellaiseen kinkyily edellä niin mene vain ihanana itsenäsi, rohkeasti. Itse koen hyvänä asiana että olen avoin ottamaan ihmisiä kanssani kontaktiin vaikken tietäisi heidän seksmieltymyksiään. Jos vielä saisit vinkattua jollekin kaltaisellesi että olet tällaiselle kurssille osallistumassa niin ehkä joku avullasi rohkaistuu lähtemään. Joka tapauksessa tuntuu, että nykykulttuurissa portti kinkyilyyn on kapea ja vain kovin rajatulle persoonallisuuskirjolle sopiva. Ongelmaa voimistaa se, että ihmiset, jotka kaikkein eniten kaipaisivat vaihtoehtoisia kohtaamisen tapoja, lienevät usein sellaisia, jotka kaikkein vähiten tahtovat niitä järjestää.
Osa muodostaa mielikuvan videoista. Meneekö silloin syteen vai saveen?
Lainaus käyttäjältä: Mik-1969 - 16.08.2023, 16:01Osa muodostaa mielikuvan videoista. Meneekö silloin syteen vai saveen?Oma kuvani perustuu suurimmaksi osaksi luettuun, muun muassa Redditin alle linkattuihin ja useisiin foorumeihin. Niiden perusteella kuvaksi on syntynyt mielenterveysongelmat, huumeiden tai alkoholin hallitsematon käyttö, vastuuttomuus eli sovittujen rajojen rikkominen, kyvyttömyys määrittää rajoja ja sopia niistä vastavuoroisesti, saalistajat, kohtuuttoman kovakouraiset ja asenteellisesti toksiset dominoivat naiset, pienten piirien keskinäiset kahnaukset ja suoranainen ulkopuolisten syrjintä, järkensä himon jalkoihin menettäneiden miesten taloudellinen hyväksikäyttö, suostumuksellisuus ainoana kriteerinä ja porukka, joka ei erota totta ja sovittua leikkiä eli joka kuvittelee, että tietty identiteetti oikeuttaa käytöksen, jossa muut ihmiset on alistettu tiettyyn rooliin ilman neuvottelua.Selvästi suurin osa keskustelusta koskee käytäntöä ja omaa mieltä painavia pieniä asioita, mutta joka tapauksessa kokonaisuudesta syntyy kaikkea muuta kuin luotettava vaikutelma. Tietysti nimenomaan ongelmat nousevat esiin ja saavat keskustelussa korostuneen aseman, mutta silti keskustelusta jää nuhjuinen olo. Sellainen, että markkinointikoneisto hokee tiettyä vastuullisuusmantraa, mutta silti toiminta mahdollistaa väärinkäyttäytyville uhrien löytämisen.Eikä tämäkään foorumi ole kuvaa pelkästään haalistanut. Kaikenlaista täältäkin löytyy. Ja niin kuin ulkomaalaisilla foorumeilla, myös täällä kieltäminen näyttää olevan ensimmäinen reaktio. Jos uhrit eivät uskalla ajaa asiaansa tai tahtovat oman etunsa vuoksi vaieta, niin yhteisö ei omaehtoisesti nosta ongelmia pintaan, vaikka niistä tietäisikin.https://www.reddit.com/r/BDSMAdvice/https://www.reddit.com/r/BDSMcommunity/
Jos muodostaisin käsitykseni maailmasta Redditin perusteella, en varmaan poistuisi neljän seinän sisältä. Kannattaa elää, kokea ja muodostaa maailmankuvansa ihan itse.