Kuinka suurta ahdistusta piirteenne on aiheuttanut teissä?

[irhe]

En tiedä, onko kinkyt piirteet suoranaisesti aiheuttanut lainkaan ahdistusta..? Jos vähäisissä määrin onkin, niin se ei ole niinkään johtunut kinkyistä piirteistäni, vaan niiden toteuttamisen vajeesta. Kai koen, että (vähän oikutteleva) alistuvuus ja masokismi on jokseenkin sallittuja rooleja cis-naiselle. Suhteissa, joissa toinen ei ole ollut lainkaan kinky, olen kokenut ahdistusta siitä, etten voi toteuttaa seksuaalisuuttani täydesti. Toisaalta olen saattanut vain hyväksyäkin tilanteen ja alistua siihen, mutta tänä päivänä se ei enää onnistuisi. Nyttemmin ahdistusta lähinnä virittää, jos en voi toteuttaa esimerkiksi masokismiani niin usein kuin haluaisin, mutta se nyt on aika pieni murhe se.

Tämä oli ihanasti sanottu ja ilahduttaa myös huomata, että hei, mähän voin allekirjoittaa nää:

Minä rakastan itseäni, kun haluan tulla satutetuksi, sillä minä rakastan tulla satutetuksi.
Minä rakastan itseäni, kun haluan satuttaa, sillä minä rakastan satuttamista.
Minä rakastan itseäni, kun haluan tulla hellityksi, sillä minä rakastan tulla hellityksi.
Minä rakastan itseäni, kun haluan helliä, sillä minä rakastan hellimistä.
Minä rakastan itseäni niin vitukseen paljon, että sitä rakkautta valuu yli reunojen ja se tahrii ja tuhrii ja klähmää ja sotkee kuin tahmaisin siirappi sen, joka mua uskaltaa helliä ja satuttaa, olla satutettavanani ja hellittävänäni.

[Paramedic]

Tulin tänne sivustolle ahdistuksen takia.

Seuraa pitkä teksti...

Olen myös lapsesta asti kiihottunut kidnappaamisesta ja fantasioinut hyväksikäytöstä, pettämisestä ja kivusta. Tämän tein kuitenkin 24-vuotiaaksi vain omissa fantasioissani vaniljasuhteissa..

Sinkkuaikana sain rohkeutta vaatia mitä haluan ja eksyin nykyiseen parisuhteeseen jossa seksistä keskusteltiin avoimesti ja uusia asioita kokeiltiin. Tajusin, etten ennen ole edes pitänyt seksistä. Sain vihdoin kokeilla asioita mistä olin aina fantasioinut ja uskalsin puhua niistä.

Nämä eivät kuitenkaan ole niinkin muuten täydellisen ja rakkaan mieheni fantasioita ja seksin arkistuessa vuosien jälkeen fantasiani on isoin kärsijä. Tavallisessa seksissä tyydyttävää on ainoastaan suuseksi, jolloin voin fantasioida ja seksin tuoma läheisyys.

Minusta on nöyryyttävää, häpeällistä vaatia näitä asioita uudelleen ja uudelleen. Täyttä ymmärrystä ei mieltymyksiini löydy joten pyynnön jälkeen saatan saada seksin aikana muutamia lyöntejä tai ihon repimistä, mutta kokonaisuus jää puuttumaan. Kovempien vaatimusten jälkeen kunnon kivun tuoton jälkeen jään seksin jälkeen haavoittuvana euforisessa, herkässä tilassa sängylle ilman oikeanlaista jälkihuomiota, joka pieksemisen täydentäisi. Mitään dominoivaa puolta ei ihanan kiltissä miehessäni ole, hän vain yrittää parhaan ymmärryksensä mukaan toisinaan toteuttaa fantasioitani.

Tämä dilemma jättää jäljelle toisinaan kovankin seksuaalisen häpeän vaikka kuinka tiedän ettei pitäisi..

Onko vinkkejä miten selitän tarpeitani yksinkertaisesti, sanomatta suoraan että perus yhdyntä ei kiinnosta minua yhtään, vaan lähes esitän nauttivani "tiimin eteen" niinkun toisinpäin tapahtuu lyömisasioissa..?

Apua!

[Fia]

..

Onko vinkkejä miten selitän tarpeitani yksinkertaisesti, sanomatta suoraan että perus yhdyntä ei kiinnosta minua yhtään, vaan lähes esitän nauttivani "tiimin eteen" niinkun toisinpäin tapahtuu lyömisasioissa..?

Apua!

En nyt osaa sanoa tätä tämän "nätimmin", joten sanon suoraan: kuvauksesi perusteella kuulostaa, että ette ole seksuaalisesti yhteensopiva pari. Valitettavasti siinä tuskin auttaa mikään selitys.

Mielestäni on arvostettavaa, että puolisosi yrittää tulla sinua vastaan. Hän taitaa välittää sinusta paljon. Ei hän kuitenkaan voi muuttua vuoksesi joksikin, mitä ei luontaisesti ole.

Muita ihmisiä voimme lopulta muuttaa hyvin vähän. Sen sijaan omaan suhtautumiseensa toisiin voi pyrkiä vaikuttamaan. Mielestäni sinulla on kaksi vaihtoehtoa. Voit joko pyrkiä hyväksymään puolisosi sellaisena kuin hän on, kilttinä, välittävänä - ja ei-sadistisena. Tai voit valita että heität menemään hänet ja kaiken, mitä hän sinulle on - mahdollisen paremman seksin vuoksi jonkun toisen kanssa

Jokerina voisi miettiä, pystyisittekö olemaan eettisesti monisuhteisia niin, että sinä voisit tyydyttää masokistista seksuaalisuuttasi jonkun muun kanssa.

Tsemppiä haastavaan tilanteeseen.

[Pehmeä]

 

Onko vinkkejä miten selitän tarpeitani yksinkertaisesti, sanomatta suoraan että perus yhdyntä ei kiinnosta minua yhtään, vaan lähes esitän nauttivani "tiimin eteen" niinkun toisinpäin tapahtuu lyömisasioissa..?

Apua!
[/quote]

Valitettavasti elämänkokemuksellani joudun sanomaan samaa kuin Fia, et mitenkään. Sen verran ehkä että hän voisi jäädä kivun jälkeen hellimään pyydettynä jos tuottaakin sitä pyydettynä. Minulta on kaksi pitkää parisuhdetta päättynyt seksuaalisen yhteensopimattomuuden takia. Kun on maistanut herkkua, ei voi olla kokonaan ilman. Kumpikin mainitsemistani suhteista olisi jatkunut, jos olisi voitu sopia, että on lupa pitää "rakastajaa". Vain umpisuora rehellisyys voi auttaa, nautinnon esittäminen ei auta vaikka onkin niin surullista kun muuten hyvä suhde ei tyydytä.

[Paramedic]

Tuollaisia viestejä arvasin vähän odotellakin.
Hukkaan tätä en heitä, koska tiedän etten parempaa kumppania voisi löytää.
Meillä on mahdollisuus suhteen sisällä kasvaa yhdessä ja erikseen ja tilaa molemmille. Toisinaan häpeä tuottaa epätoivon ja ajatusten kierteen ja hirveän halun toteuttaa itseään.
Jotenkin haluaisin sanallisesti kuvata paremmin mistä tässä on minulle kyse.

Ollaan myös keskusteltu osittaisesta suhteen avaamisesta kun aika siihen on kypsä, ehkä sitten on minun aika kokeilla rajoja. Maltan vielä odottaa ja rauhoitan ajatukset. Omalla suhtautumisella seksistä nauttimiseen on myös vaikutusta meillä ja tiettyinä aikakausina se perus pano tyydyttää myös. Onneksi...

[Fia]

Tuollaisia viestejä arvasin vähän odotellakin.
Hukkaan tätä en heitä, koska tiedän etten parempaa kumppania voisi löytää.
Meillä on mahdollisuus suhteen sisällä kasvaa yhdessä ja erikseen ja tilaa molemmille. Toisinaan häpeä tuottaa epätoivon ja ajatusten kierteen ja hirveän halun toteuttaa itseään.
Jotenkin haluaisin sanallisesti kuvata paremmin mistä tässä on minulle kyse.

Ollaan myös keskusteltu osittaisesta suhteen avaamisesta kun aika siihen on kypsä, ehkä sitten on minun aika kokeilla rajoja. Maltan vielä odottaa ja rauhoitan ajatukset. Omalla suhtautumisella seksistä nauttimiseen on myös vaikutusta meillä ja tiettyinä aikakausina se perus pano tyydyttää myös. Onneksi...

Hyvä. 

Musta kuulostaa tosi hyvältä, että ymmärrät arjessa hyvän kumppanin arvon ja olet halukas jatkamaan hänen kanssaan, vaikka seksuaaliset halunne eivät oikein kohtaakaan.

Tämä on ehkä vähän radikaalisti sanottu tällä foirumilla, mutta: seksi on lopulta kuitenkin vain seksiä. Toki seksuaalisuus on iso osa ihmisistä, mutta ei kuitenkaan ainoa asia, mistä elämässä ja parisuhteessa on kyse.

Upeaa, että olette myös pystyneet puhumaan avoimesti mahdollisuudesta avata suhteenne. Mielestäni kertoo puolisostasi paljon hyvää, että hän on valmis sallimaan sen, että lähdet hakemaan tyydytystä seksuaalisiin tarpeisiisi suhteenne ulkopuolta. Hän taitaa todella välittää sinusta paljon. Hänestä kannattaanee pitää kiinni. 

Mä mietin, että sun kannattaa varmaan koittaa nyt työskennellä nimenomaan tuon oman häpeän tunteesi kanssa. Sinä olet sinä, sun fantasiat on sun fantasioita, sun fantasiat on varsin yleisiä, eikä niissä ole mitään väärää vaikka ne onkin monelle - myös puolisollesi - vaikeita ymmärtää. Sun fantasioista, niistä kaikkein synkimmistäkään, ei ole kenellekään mitään haittaa niin kauan kuin ne on sun omassa päässä. Sun ei tarvi hävetä niitä. Rakasta itseäsi tuollaisena kuin olet. Sinulla on siihen oikeus ja sinä olet sen ansainnut - niin kuin me kaikki.

On myöskin mahdollista, että sun seksuaalisuuden ymmärtäminen ja kohtaaminen käy puolisollesi helpommaksi, kun päästät häpeästä irti. Hänen saattaa olla vaikea ymmärtää nimenomaan sitä, miksi haluat hänen tekevän sinulle jotain, minkä itse koet hävettäväksi. Useimmat ihmiset kun hakevat seksistä iloa ja nautintoa, eivät tuskaa ja häpeää.

Kun haluat selittää seksuaalisuuttasi puolisollesi, kerro siitä mitä tunnet ja erityisesti siitä haavoittuvasta, herkän euforisesta tilasta johon kunnon kipu vie. Ehkä hän haluaa toimia matkanjohtajanasi sinne, jos saat hänet näkemään minne haluat päästä. Kerro myös avoimesti siitä, että kaipaat häneltä jälkihoitoa, kun kipu on ohi. Että se on juuri se, mitä lopulta ajat takaa. Sen hän todennäköisesti pystyy ymmärtämään, kun vain olet avoin.

Mulla on itselläni taustalla kaksi pitkää vaniljaparisuhdetta, joista toinen kaatui lopulta omaan mahdottomuuteensa - ja toinen muuttui kinkymmäksi. Ei siis ole täysin mahdotonta, että vaniljapartnerista kuoriutuu "service topin" kautta dominoiva... Mutta se vaatii sitä, että partneri itsekin saa siitä toiminnasta jotain. Mielestäni oleellisenpaa kuin hänen ymmärtää täsmällisesti mitä sinä saat BDSM-seksistä ja -fantasioistasi on, että hän löytäisi jotain mitä hän voi saada toimiessaan 'service topinasi'. Jos hän on oikein palveluhenkinen, se että hän tietää pohjimmiltaan tuottavansa sinulle loppujen lopuksi nautintoa voi riittää. Oma puolisoni lähti siitä asetelmasta liikkeille ja löysi omaksikin yllätyksekseen myös oman (kevyen) sadistisen puolensa ja nautintonsa.

Et kuitenkaan voi pakottaa ja painostaa puolisoasi satuttamaan sinua, jollei se tunnu hänestä hyvältä. BDSM perustuu konsensuaalisuuteen ja se konsensuaalisuus koskee myös top-osapuolta. Ihmisillä on myös oikeus olla vaniljoja. Oikeus olla haluamatta satuttaa puolisoitaan - vaikka nämä sitä kuinka haluaisivat. Ihmisen pakottaminen sadistiseen toimintaa voi itse asiassa olla hänelle psyykkisesti haitallista, aiheuttaa top dropeja, häpeää yms. Tällöin top voi myös olla kykenemätön antamaan jälkihoitoa bottomille. Ei siis hyvä kummankaan kannalta, eikä oikein.

Jos puolisosi siis ei omaehtoisesti löydä sadisti-topia itsestään, älä painosta. Se ei ole oikein. Ehkä voit todella toteuttaa masokistisia tarpeitasi rinnakkaissuhte(i)ssa. Tiedän monta paria, joilla tällainen järjestely on toiminut ihan hyvin. Se voi myös parantaa vaniljaseksin laatua primääriparisuhteessa, kun kinkyn puolison tarve kinkyilyyn on "hoidettu" muualla eikä painetta siihen ole. Voit vaikka onnistua käyttämään vaniljaa puolison kanssa jossain muualla koetun BDSM-session jälkihoitona.

Siihen asti... Keskity fantasioimaan vapautuneesti. Tule tutuksi fantasioittesi kanssa ja ota ne haltuun. Kirjoita kaikkein hävettävimmästä fantasiastasi niin monta eroottista novellia, ettet yksinkertaisesti jaksa enää hävetä.  Lueta ne puolisollasikin. Kuka ties hän saa sitä kautta kiinni, mitä mielessäsi liikkuu ja mikä siitä on hänelle se kiihottava osa.

Ps. Vaniljaseksikin voi muuten olla paljon muutakin kuin "peruspano". Ehkäpä kannattaa etsiä sävyjä myös siihen yhdessä.

Tsemppiä.

[Voitto]

Tuollaisia viestejä arvasin vähän odotellakin.
Hukkaan tätä en heitä, koska tiedän etten parempaa kumppania voisi löytää.
Meillä on mahdollisuus suhteen sisällä kasvaa yhdessä ja erikseen ja tilaa molemmille. Toisinaan häpeä tuottaa epätoivon ja ajatusten kierteen ja hirveän halun toteuttaa itseään.
Jotenkin haluaisin sanallisesti kuvata paremmin mistä tässä on minulle kyse.

Ollaan myös keskusteltu osittaisesta suhteen avaamisesta kun aika siihen on kypsä, ehkä sitten on minun aika kokeilla rajoja. Maltan vielä odottaa ja rauhoitan ajatukset. Omalla suhtautumisella seksistä nauttimiseen on myös vaikutusta meillä ja tiettyinä aikakausina se perus pano tyydyttää myös. Onneksi...

Teillä on paljon hyvää ja toki myös paljon mietittävää ja olette jo pitkällä kun asiasta puhutte. Molemmat ovat valmiita joustamaan, tulemaan vastaan ja huomioimaan toisen mikä on oikeasti oikein hyvä juttu, onnittelut siitä.

Suhteen avaamiseen liittyy paljon riskejä, se voi olla nyt hyvä ajatus puhetasolla mutta onko kumppanisi oikeasti samaa mieltä eikä vain puhetasolla komppaa mukana pikkaisen painostettuna? Ehkä käykin niin että saatkin muualta huonoa seksiä ja kotona ei kumppanisi katsokkaan sinua enää samalla tavalla kuin ennen ja silmistä puuttuu jotain tärkeää, olethan huomioinut tämän kehnon tuloksen mahdollisuuden. Toki voi olla että kaikki sujuu kuin tanssi mutta ihan sen varaan ei kannata tulevaisuutta laskea.

Päätitte sitten mitä tahansa, kunnioittakaa suhdettanne ja toisianne ja tehkää päätökset yhdessä.

[Voitto]

"Kuinka suurta ahdistusta piirteenne on aiheuttanut teissä?"

Ei, ei ahdista eikä vatuta, ei ole koskaan ahdistanut ja piirteet on muuttuneet ja muotoutuneet aina suhteiden mukana, oppia ikä kaikki.

[Paramedic]

Tuollaisia viestejä arvasin vähän odotellakin.
Hukkaan tätä en heitä, koska tiedän etten parempaa kumppania voisi löytää.
Meillä on mahdollisuus suhteen sisällä kasvaa yhdessä ja erikseen ja tilaa molemmille. Toisinaan häpeä tuottaa epätoivon ja ajatusten kierteen ja hirveän halun toteuttaa itseään.
Jotenkin haluaisin sanallisesti kuvata paremmin mistä tässä on minulle kyse.

Ollaan myös keskusteltu osittaisesta suhteen avaamisesta kun aika siihen on kypsä, ehkä sitten on minun aika kokeilla rajoja. Maltan vielä odottaa ja rauhoitan ajatukset. Omalla suhtautumisella seksistä nauttimiseen on myös vaikutusta meillä ja tiettyinä aikakausina se perus pano tyydyttää myös. Onneksi...

Hyvä. 

Musta kuulostaa tosi hyvältä, että ymmärrät arjessa hyvän kumppanin arvon ja olet halukas jatkamaan hänen kanssaan, vaikka seksuaaliset halunne eivät oikein kohtaakaan.

Tämä on ehkä vähän radikaalisti sanottu tällä foirumilla, mutta: seksi on lopulta kuitenkin vain seksiä. Toki seksuaalisuus on iso osa ihmisistä, mutta ei kuitenkaan ainoa asia, mistä elämässä ja parisuhteessa on kyse.

Upeaa, että olette myös pystyneet puhumaan avoimesti mahdollisuudesta avata suhteenne. Mielestäni kertoo puolisostasi paljon hyvää, että hän on valmis sallimaan sen, että lähdet hakemaan tyydytystä seksuaalisiin tarpeisiisi suhteenne ulkopuolta. Hän taitaa todella välittää sinusta paljon. Hänestä kannattaanee pitää kiinni. 

Mä mietin, että sun kannattaa varmaan koittaa nyt työskennellä nimenomaan tuon oman häpeän tunteesi kanssa. Sinä olet sinä, sun fantasiat on sun fantasioita, sun fantasiat on varsin yleisiä, eikä niissä ole mitään väärää vaikka ne onkin monelle - myös puolisollesi - vaikeita ymmärtää. Sun fantasioista, niistä kaikkein synkimmistäkään, ei ole kenellekään mitään haittaa niin kauan kuin ne on sun omassa päässä. Sun ei tarvi hävetä niitä. Rakasta itseäsi tuollaisena kuin olet. Sinulla on siihen oikeus ja sinä olet sen ansainnut - niin kuin me kaikki.

On myöskin mahdollista, että sun seksuaalisuuden ymmärtäminen ja kohtaaminen käy puolisollesi helpommaksi, kun päästät häpeästä irti. Hänen saattaa olla vaikea ymmärtää nimenomaan sitä, miksi haluat hänen tekevän sinulle jotain, minkä itse koet hävettäväksi. Useimmat ihmiset kun hakevat seksistä iloa ja nautintoa, eivät tuskaa ja häpeää.

Kun haluat selittää seksuaalisuuttasi puolisollesi, kerro siitä mitä tunnet ja erityisesti siitä haavoittuvasta, herkän euforisesta tilasta johon kunnon kipu vie. Ehkä hän haluaa toimia matkanjohtajanasi sinne, jos saat hänet näkemään minne haluat päästä. Kerro myös avoimesti siitä, että kaipaat häneltä jälkihoitoa, kun kipu on ohi. Että se on juuri se, mitä lopulta ajat takaa. Sen hän todennäköisesti pystyy ymmärtämään, kun vain olet avoin.

Mulla on itselläni taustalla kaksi pitkää vaniljaparisuhdetta, joista toinen kaatui lopulta omaan mahdottomuuteensa - ja toinen muuttui kinkymmäksi. Ei siis ole täysin mahdotonta, että vaniljapartnerista kuoriutuu "service topin" kautta dominoiva... Mutta se vaatii sitä, että partneri itsekin saa siitä toiminnasta jotain. Mielestäni oleellisenpaa kuin hänen ymmärtää täsmällisesti mitä sinä saat BDSM-seksistä ja -fantasioistasi on, että hän löytäisi jotain mitä hän voi saada toimiessaan 'service topinasi'. Jos hän on oikein palveluhenkinen, se että hän tietää pohjimmiltaan tuottavansa sinulle loppujen lopuksi nautintoa voi riittää. Oma puolisoni lähti siitä asetelmasta liikkeille ja löysi omaksikin yllätyksekseen myös oman (kevyen) sadistisen puolensa ja nautintonsa.

Et kuitenkaan voi pakottaa ja painostaa puolisoasi satuttamaan sinua, jollei se tunnu hänestä hyvältä. BDSM perustuu konsensuaalisuuteen ja se konsensuaalisuus koskee myös top-osapuolta. Ihmisillä on myös oikeus olla vaniljoja. Oikeus olla haluamatta satuttaa puolisoitaan - vaikka nämä sitä kuinka haluaisivat. Ihmisen pakottaminen sadistiseen toimintaa voi itse asiassa olla hänelle psyykkisesti haitallista, aiheuttaa top dropeja, häpeää yms. Tällöin top voi myös olla kykenemätön antamaan jälkihoitoa bottomille. Ei siis hyvä kummankaan kannalta, eikä oikein.

Jos puolisosi siis ei omaehtoisesti löydä sadisti-topia itsestään, älä painosta. Se ei ole oikein. Ehkä voit todella toteuttaa masokistisia tarpeitasi rinnakkaissuhte(i)ssa. Tiedän monta paria, joilla tällainen järjestely on toiminut ihan hyvin. Se voi myös parantaa vaniljaseksin laatua primääriparisuhteessa, kun kinkyn puolison tarve kinkyilyyn on "hoidettu" muualla eikä painetta siihen ole. Voit vaikka onnistua käyttämään vaniljaa puolison kanssa jossain muualla koetun BDSM-session jälkihoitona.

Siihen asti... Keskity fantasioimaan vapautuneesti. Tule tutuksi fantasioittesi kanssa ja ota ne haltuun. Kirjoita kaikkein hävettävimmästä fantasiastasi niin monta eroottista novellia, ettet yksinkertaisesti jaksa enää hävetä.  Lueta ne puolisollasikin. Kuka ties hän saa sitä kautta kiinni, mitä mielessäsi liikkuu ja mikä siitä on hänelle se kiihottava osa.

Ps. Vaniljaseksikin voi muuten olla paljon muutakin kuin "peruspano". Ehkäpä kannattaa etsiä sävyjä myös siihen yhdessä.

Tsemppiä.

Ah kuinka kaunista tekstiä. Sä ehkä ymmärsit parhaiten mun pointin häpeässä. Tiedän että hommia tässä itsellä on kun vasta "niin vähän aikaa" tajunnut tämän laajuuden. Myös sen tajuaminen et tää on osa mua, eikä pelkkä fantasia.
Onneks se mies on lähes täydellinen ja varmasti jollain tasolla nauttii mitä tekee, kunhan vaan mä nautin.
Suhteen avaaminen on vielä pervoiluajatusten tasolla, mutta idea molemmilta lähtöisin. Ei kuitenkaan tämän vuoden asia, eikä todellakaan ennen kun mun häpeä on poissa. Onneksi on avoin puoliso jolla ei vaan ole yksinkertaisesti itsellä mitään tiettyä mieltymystä, mutta parhaansa yrittää tukea minun

[Fia]

Paramedic, been there, baby. Nyt alan olla niin puumatäti, että voin kertoilla muille niitä, mitä jonkun olisi pitänyt sanoa mulle aikoinaan. No, toki joku ja jokutoinenkin sanoikin.  Kiitos niistä.

Yhden vaniljaparisuhteen olen tosiaan rikkonut nuorena masokistisia fantasioitani häpeillessäni ja kipuillessani. Toisessa taas homma lähti kukoistamaan, joskin yhteinen seksielämämme sitten loppui meistä riippumattomista syistä niin ettei BDSM-puoli ehtinyt ehkä puhjeta aivan täysin kukkimaan, vaikka kivaa olikin. Nyt olen sitten jo kolmannella karusellikierroksella ja oon viimein alkanut käsittää, että oon liian kaunis häpeemään.

Meillä ihmisillä, ehkä erityisesti submissiivisilla, on taipumus toivoa, että jostain tulisi joku kinkyprinssi mustalla hevosellaan, pyyhkisi pois kaiken häpeän ja pistäisi tuhman seksuaalisuutemme kukoistamaan. Näistä unelmista on sen viidenkymmenen harmaan sävyiset sadut tehty. Ja toki se auttaa ihan hitokseen kun on avoin ja ehdoitta rakastava kumppani tai luotettava ystävä hämärän jälkeen siinä vierellä. Tosi asia on kuitenkin että se oma duuni oman pään sisällä oman häpeän kanssa on ihan itse lopulta tehtävä.

Ja se häpeäraja muuten tulee sitten matkan varrella vastaan uusien mutkien takaa yhä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja itsellekin yllättävissä kohdissa. Mutta siihen tottuu ja ihastuu ja niille rajoille haluaa mennä ja tulla houkutelluksi uudelleen ja uudelleen. Hyvältä tuntuu mennä häpeästään yli. Tehdä se ihan hirveän nolo mutta ihana asia pää pystyssä ja nautinnosta hytkyen ja ulisten. Voin muuten vakuuttaa, että sen näkeminen käännyttää vaniljoja ja saa D:t löytämään itsestään ihan uusia mielenkiinnon kohteita.  Näin olen kuullut...

Hyvä myös että teillä on malttia suhteen avaamisen kanssa. Se on iso juttu ja kannattaa tehdä sitten jos ja kun molemmat ovat varmasti valmiita. Ehkä ennen peruuttamattomia valintoja haluatte käydä yhdessä vaikka miiteissä ja bileissä tunnustelemassa maastoa ja tutustumassa skenen tyyppeihin ihan kaveripohjalta? Se todennäköisesti auttaisi sekä sua irti häpeästä että ehkä puolisoakin näkemään, mistä kaikesta tässä maailmassa onkaan kyse.

Hyvää matkaa. Halutessasi jatkan mielellään keskustelua privana. 

[Pitsisieppo]

Nyt ahdistaa niin, että jonnekin täytyy asiaa purkaa, vaikka näin melko epämääräisestikin..

Juttelin uuden (Tinderistä löytyneen) tuttavan kanssa, ja ihan ohimennen tulin maininneeksi jotain yhteen mieltymykseen liittyen. Tähän reagoitiin tarkentavalla kysymyksellä ja sellaisella sävyllä, että jotain pientä naureskelua tms. osasin odottaa. Vastattuani melko vakavasti ja totuudenmukaisesti sainkin valtavaa kauhistelua, joka ei näyttänyt laantuvan, vaikka yritin keskustella rauhallisesti.

Eli oikestaan ahdistusta aiheutti ymmärtäväiseksi luulemani ihmisen hysteerinen ja hyvin tuomitseva reaktio, ja se, millaisen käsityksen juuri tämä ihminen on minusta kenties saanut. Normaalisti osaan olla hirveästi piittaamatta muiden mielipiteistä, mutta nyt tuntui erityisen pahalta. Kadun puhuneeni taas liian avoimesti, ja tällä hetkellä ylipäätään sitä, että tutustun uusiin ihmisiin selvästi liian matalalla kynnyksellä.

No, tämä oli tällainen tunnekuohun vallassa kirjoitettu purkaus. Pahinta kai on, että ko. keskustelu jäi kesken, enkä osaa oikein rauhoittua.

[Pehmeä]

Ei ahdista ku jokainen on laisensa, minä satun olemaan tällainen.
Mutta tunnistan hyvin Pitsisieppo tuon seuran etsimisen hankaluuden ja se saattoi ahdistaakin. Mietti missä kohden tutustelua "mie sit tykkään tulla sidotuksi ja kipu lisää nautintoa", kun etsi seurustelukumppania ja myös hyvää seksielämää. Usean kertaan olen kuullut "kerro vaan, en säiky" ja kun kertoo, toinen säikkyy. Tilanteessa, kun oma tavallinen on jollekulle extremeä, ei ymmärrystä saavuteta. Joskus sitä on itse hankala ymmärtää että eihän tää nyt noin kamalaa ole.
Seuran haussa ratkaisin asian laittamalla jo ilmoitukseen maininnan että seksuaalisuudessa on muutakin kuin vaniljaa. Löytyi sopiva.

[Sukkanauhafani]

En ole koskaan kokenut ahdistusta BDSM-mieltymyksistä, mutta se on toki itselleni easy mode kun olen kevytpervo. Voin hyvin kuvitella, että jos on jokin todella spesifi tai harvinainen fetissi mikä määrittelee koko seksuaalisuutta, asiat on ihan eri tavalla vaikea. Onko mulla siis pervoprivilege etten ole fetisisti siinä mielessä, että olisi pakko saada juuri jotain tiettyä asiaa tai muuten ei seksuaalisuus tyydyty?

Jokseenkin hassusti enemmän ahdistusta olen kokenut yksiavioisuudestani ja siihen liittyvästä romanttisesta hömpästä. Netissä tulee herkästi mielikuva, että kinkysuuntautuneet ihmiset ovat tyypillisesti polyamorisia tai muihin vaihtoehtoisiin suhdemuotoihin taipuvaisia. Irtoseksiä en myöskään harrasta. Tuo on yhdistelmänä aika erikoinen. Vastaavasti sitten taas oma yleinen seksuaalisuus tuntuu ehkä liialliselta ns. vaniljamaailmaan, vaikka siellä ehkä nuo muut asiat voisivat paremmin mätsätä. 

No, ehkä ahdistus on väärä termi. Enemmänkin olen kokenut äärimmäisen harvinaiseksi löytää samankaltaisia ihmisiä.

[rope]

Suurta, valtavaa, musertavaa. Omat kieroudet kun eivät löydy rantavedestä ( paitsi kevään tullessa). Onneksi asian kanssa suurimmaksi osaksi pärjää, koska helpotuksekseni ne eivät ui mieleen joka päivä tai edes joka kuukausi.

Toiseksi ahdistaa ihan simona kuulua kieroon osastoon, kun ei nämä foorumihommat ja miitit yms. ole lainkaan mua varten Kun sen lisäksi, että oon kiero, niin oon myös pakattu siveyden sipulin kuoreen ja oon ujo ja kaikkee! Se, että joka toinen on täällä terhakkana persikka pystyssä tai lenkki lähikuvassa, tai on vähintään pannut ihmisiä kymmen peninkulman saappailla läpi Suomen, 400:ssa eri kuvakulmassa, on homma joka alkaa ajoittain ahistaa. Kun enhän mä ole ollenkaan semmoinen, mutta sitten kuitenkin hengailen täällä hämärässä, koska ois kuitenki kiva salaa jutskaillakin joskus ehkä jostain ja sellasta!:-

[Pitsisieppo]

Toiseksi ahdistaa ihan simona kuulua kieroon osastoon, kun ei nämä foorumihommat ja miitit yms. ole lainkaan mua varten Kun sen lisäksi, että oon kiero, niin oon myös pakattu siveyden sipulin kuoreen ja oon ujo ja kaikkee! Se, että joka toinen on täällä terhakkana persikka pystyssä tai lenkki lähikuvassa, tai on vähintään pannut ihmisiä kymmen peninkulman saappailla läpi Suomen, 400:ssa eri kuvakulmassa, on homma joka alkaa ajoittain ahistaa. Kun enhän mä ole ollenkaan semmoinen, mutta sitten kuitenkin hengailen täällä hämärässä, koska ois kuitenki kiva salaa jutskaillakin joskus ehkä jostain ja sellasta!:-

Voisin kuvitella, että ulospäinsuuntautuvat ja kokeneet tyypit ovat ehkä sattuneesta syystä se näkyvin ryhmä. Varmaan löytyy muitakin hiljaisempia hämärähengailijoita

Itseäni vaivaa myös kovasti tuo kokemuksen puute, vaikka ulospäinsuuntautunut ja puhelias olenkin.