Baarin kannatusmaksut
Itse olen elänyt vaniljasuhteessa kohta 15 vuotta ja kun olen tajunnut tässä pikkuhiljaa mitä kaikkea muuta voisi olla ja mitä voisin haluta ja halut on herännyt ja koko paletti on täysin piirrettävä uusiksi, niin kyllähän tuo vähän ahdistaa. Se tunne minkä sain köysissä ekalla kerralla, oli niin huumaava, etten koskaan ollut kokenut vastaavaa. Sen jälkeen mielikuvitus vaan edennyt ja toiveet kasvaneet. Tästä kun olen puhunut kotona, niin lähinnä miulle tulee olo että "vaadin" ja "valitan" ku ei nykyinen meno kelpaa. Ja sitten pohtinut tosiaan, että onko se niin että vaadin jotain tosi kauheeta ja outoa ja pitäis vaan unohtaa toiveet kivusta ja köysistä ja kaikesta...
Piirre ei sinällään ahdista, enemmänkin vapauttaa, kun saa olla juuri sitä mitä on. Ahdistusta on sen sijaan aiheuttanut vaniljasuhteessa totaalinen seksuaalinen turhautuminen, kun en enää kestänyt olla ilman kipua ja alistumista. Pienemmässä mittakaavassa tämä on näkynyt kautta linjan pidemmissä suhteissani mm ajoittaisena aloitekyvyttömyytenä seksin suhteen johtaen lopulta totaaliseen blokkiin mitä vaniljaseksiin tulee. Erot ovat tulleet pääsääntöisesti muista syistä, mutta onhan tämä "ongelma" ollut tiedossa ja osasyynä. Edellisen eron jälkeen päätin, että nämä vaniljakuviot on nyt osaltani nähty ja päätös oli kyllä hyvä.
Mä olen nyt nelikymppisenä löytänyt tämän alistuvan puolen itsestäni ja BDSM:n.Vaikka kai se aina on ollut osa mua, en vain ennen ole tiennyt nimeä niille ajatuksille ja tunteille.Kyllä aika paljonkin ahdistaa.Vaikka mies ottikin asian ihan neutraalisti vastaan eikä ole ollut mitään riitoja tai häpeän tunnetta ym.Mutta silloin ahdistaa kun ei pääse toteuttamaan itseään millään tavoin.Ei kokemaan uusia asioita.Olo on jatkuvasti kireä, levoton, ärtynyt, turhautunut.Ajatukset tuntuvat vain pyörivän BDSM n ympärillä.Mutta heti kun on joku ihan pienikin juttu, eikä sen tarvitse olla aina mitään fyysistäkään.Esim tekstiviesti tai se tunne että kuuluu jollekin.Olo on heti seesteisempi ja rennompi.Koen vaan olevani parempi ihminen silloin.
Ei ahdista, koska olen huomannut kiinnostukseni jo nuorena enkä ole koskaan oikein elänyt vanilla elämää jossa olisi vanilla ihmisiä, joille pitäisi asiasta kertoa. Vaikeampaa on ollut selittää mielenterveys ongelmani ihmisille joita olen tapaillut, kuin kinkyilyt.