Kuinka suurta ahdistusta piirteenne on aiheuttanut teissä?

[punasiipi]

Muistuikin mieleen se transitio pikkupoikana rosvo- ja poliisileikkien rosvon sitomisista ja aina halusin olla se rosvo, siihen kun vähän murrosiän jo sarastaessa alkoi valjeta ettei nää fiilikset oo ihan sitä mainstreamia...
Tai kun pihapiirin tytöt toteutti mun toiveen ja köytti mut kiinni pyykinkuivauspaikan paaluun.. mutta sitte ne ottikin hatkat, itkuhan siinä pääsi.. mulla tais löytyä fetissini jo varhain.

[Lily]

hmm... Enää ei ole ahdistanut tooodella pitkään aikaan...
Kun varsinainen pervous otti s/m puolella vallan, oli mulle muka jonkin kaltainen automaatio, että tottakai oon se alistuva, (takana äärettömän vaikea avioliitto narsistin kanssa, hyvinkin alistettuna)...Oman aikaani luulinkin sen olevan oma tieni, kunnes huomasin ettei se vaan anna sellaista nautintoa suinkaan kuin vallan saaminen, ja ottaminen, sekä vastakappaleen luottamus, antaessaan itsensä käsiini...Siinä kohtaa ei ahdistusta ollut minkäänlaista vaan suunnaton helpotus ja vapautuneisuus..

Ajanjakso joka tuolloin (muinaisuudessa) alkoi olikin siis varsin räyhäkkään mieluisa, just sellainen : kaikkihetimullenyt

Myöhemmässä vaiheessa pientä mietintää ja oman itsensä pienimuotoista lokerointia hetkellisesti toki aiheutti arki elämän mukanaan tuomat haasteet...Lähinnä se tunne kun tekee suursiivouksen, laittaa ruokaa ja leipoo, lukee muumi iltasadun ja lähtee sitten piiskaamaan "pikkupoikia" hotelliin..Siihen piti vaan opetella, ettei se vähennä arvoani äitinä..ym..

Samainen asia nykyään lähinnä huvittaa.. Mm juuri taannoisessa miitissä tuli tilanne jossa "kiinalainen posliinikalusto" esitteli nenän edessä "kahvikupin" sisältöään, jolloin vieressä olevalle totesin, että ihme ettei just nyt puhelin soi...Ja että minkähän verran työkseen tätä tekevä typsy lavalla pohtisi ammatti taitoaan jos vastaisin ja puhuisin lasten kanssa:"ei,ei, älä ota sitä viimeistä banaani jogurttia, äiti hakee huomenna lisää, joojoo haen kalapuikkoja
Selvennettäköön niille jotka miettivät: kuka pösilö vastaa puhelimeen kun on pimppa naamalla, että enhän mä vastaiskaan, tää oli vaan sen nykyhetken ahdistuvaisuuden olemattomuuden kuvaus

[Satulatuolimies]

Joka kerta kun olen tutustumassa naiseen niin joudun jatkuvasti työntämään sivuun sitä tunnetta että ei tästäkään tule alun alkujaan mitään, koska siinä vaiheessa kun kerron että haluan tehdä toiselle mitä haluan ja haaveilen toisen nauttivan alistumisesta niin ajatus torjutaan ja sitä myöten myös minut torjutaan omana itsenäni. Sen verran se ahdistaa

[nicolaus]

Joka kerta kun olen tutustumassa naiseen niin joudun jatkuvasti työntämään sivuun sitä tunnetta että ei tästäkään tule alun alkujaan mitään, koska siinä vaiheessa kun kerron että haluan tehdä toiselle mitä haluan ja haaveilen toisen nauttivan alistumisesta niin ajatus torjutaan ja sitä myöten myös minut torjutaan omana itsenäni. Sen verran se ahdistaa

Sitä voi joko kieltää itsensä tai kalstaa vain varmoissa vesissä. Suosittelen jälkimmäistä. Ei ahista kun hyväksyy itsensä ja jahtaa vain subeja, naispuolisia.

[kuunlilja74]

Mä olen nyt nelikymppisenä  löytänyt tämän alistuvan puolen itsestäni ja BDSM:n.
Vaikka kai se aina on ollut osa mua, en vain ennen ole tiennyt nimeä niille ajatuksille ja tunteille.
Kyllä aika paljonkin ahdistaa.
Vaikka mies ottikin asian ihan neutraalisti vastaan eikä ole ollut mitään riitoja tai häpeän tunnetta ym.
Mutta silloin ahdistaa kun ei pääse toteuttamaan itseään millään tavoin.
Ei kokemaan uusia asioita.
Olo on jatkuvasti kireä, levoton, ärtynyt, turhautunut.
Ajatukset tuntuvat vain pyörivän BDSM n ympärillä.
Mutta heti kun on joku ihan pienikin juttu, eikä sen tarvitse olla aina mitään fyysistäkään.
Esim tekstiviesti tai se tunne että kuuluu jollekin.
Olo on heti seesteisempi ja rennompi.
Koen vaan olevani parempi ihminen silloin.

[Namunen]

Mä olen nyt nelikymppisenä  löytänyt tämän alistuvan puolen itsestäni ja BDSM:n.
Vaikka kai se aina on ollut osa mua, en vain ennen ole tiennyt nimeä niille ajatuksille ja tunteille.
Kyllä aika paljonkin ahdistaa.
Vaikka mies ottikin asian ihan neutraalisti vastaan eikä ole ollut mitään riitoja tai häpeän tunnetta ym.
Mutta silloin ahdistaa kun ei pääse toteuttamaan itseään millään tavoin.
Ei kokemaan uusia asioita.
Olo on jatkuvasti kireä, levoton, ärtynyt, turhautunut.
Ajatukset tuntuvat vain pyörivän BDSM n ympärillä.
Mutta heti kun on joku ihan pienikin juttu, eikä sen tarvitse olla aina mitään fyysistäkään.
Esim tekstiviesti tai se tunne että kuuluu jollekin.
Olo on heti seesteisempi ja rennompi.
Koen vaan olevani parempi ihminen silloin.

Kiteytit kyllä hyvin munkin fiilikset!

[Jen]

Teininä, valtavaa, nykyään ennemminkin helpotusta, nautintoa..

Tausta tuolle;

Kasvoin hyvin konservatiivisissä oloissa, äärimmäisen kristillinen kasvatus (ja kyllä, uskon Jumalaan enkä sitä häpeä). Seksi ja seksistä puhuminen oli kotona tabu, menkoistakaan ei puhuttu, mutta tiesin kuitenkin mitä se oli kun ensimmäinen vuoto alkoi; maailma oli opettanut.
Seksin haluaminen oli syntiä, en ole varma olenko vieläkään kertonut äidilleni siitä katumuspilleristä jonka 14-wee hankin menetettyä neitsyyteni. Ensimmäiseen vuoteen tai kahteen äitini ei tiennyt edes e-pillereistä.
Gynekologikäynnit oli painajainen. Sekasaunat mahdottomuus, aloin 10-vuotiaana käymään saunassa yksin.
Itsetyydytys veisi helvettiin. En koskenut tisseihini enkä pimppaani kuin pesulla, ja silloinkin haparoiden ja empien, vielä 25-vuotiaanakin. Naimisiin mennessänikin.
Seksi tapahtui illalla, pimeässä huoneessa, piilossa peiton alla, yleensä jopa tissiliivit päällä.

Olin arka, pelokas, häpesin itseäni, pelkäsin pimeitä ajatuksiani, luulin olevani rikki.

Jo kymmenvuotiaana fantasioin kidnappauksia, äärimmäisen mielenkiintoisia kiinnityksiä, raiskauksia (ne kyllä oli "turvallisia" ja aina niiden kidnappausten osa-alueita ja kundiporukan pomo oli kuka milloinkin ihastuksistani), ihmiskauppaa (tyyliin, Angelica), ketjuja, lukittavia kahleita, pakotettua alastomuutta... mielikuvitukseni oli varsin eloisa.

Ja luulin olevani rikki, viallinen.

Opin skeneen tultuani paljon. Itsestäni sekä mielihaluistani.

En ollut rikki, en ollut viallinen.
Itsetuntoni on kasvanut ja jatkaa kasvuaan.
Olen arvokas.
Avioliittoni ei ollut minua varten, erosin.

Seksi ja seksuaalisuus ei ole tabu, haluni eivät ole tabuja.
Ne ovat osa omaa minuuttani.

Nykyään lähipiirini tietää taipumukseni, jopa äitini. Lähipiirini hyväksyy minut sellaisena, kun olen. Jos joku kysyy, vastaan totuuden sanoin ja jos tiedän  ettei hän oikeasti halua tietää millään tapaa vastaan älä kysy jos et halua kuulla vastausta.

Eli. Menneisyyteni aiheutti ahdistusta, nykyisyyteni on päällisin puolin poistanut sen ahdistuksen ja tuonut mukanaan nautinnon.

[Radien]

Fetissini aiheuttaa jonkin verran ahdistusta edelleen, mutta se johtuu omista poliittisista ja uskonnollisista näkemyksistäni. Minusta natsien teot olivat  hirveitä ja turkistarhaus on eläinrääkkäystä. Tosin olen vastikään keksinyt, että miten tuon natsifetissihäpeän voi kääntää senkin muuttaa kivaksi perverssioksi.

BDSM-puoli taas sulki teini-iässä lähes koko seksuaalisuuteni. Minä en ole koskaan kiihottunut raiskauksista tai kidnappauksista, mutta omistuksenhaluiset, reviiritietoiset, aavistuksen sadistiset ja hyvin kontrolloivat miehet ovat aina vetäneet minua puoleensa. Fantasioissani olen kiihottunut myös epäterveistä jutuista. Se oli minulle hyvin pelottavaa, joten en halunnut edes ajatella koko asiaa. Halipusijutut ovat mukavia, mutta eivät kiihota seksuaalisesti niin olin vähän hämmentynyt. En ole koskaan ollut oikeasti epäterveessä parisuhteessa, mutta se ei ole aina ollut ihan omaa ansiotani. Haluaisin sanoa, että on - mutta oikeasti kun olin 17-vuotias niin senaikainen City.fi:n Kinkybarin "yhteisö" (jos sellaista oli) ehkä pelasti minut joutumasta sellaiseen parisuhteeseen. En itse käynyt Kinkybarissa vaan eräässä toisessa City.fi:n chatissa, eräs chattaaja joka kävi molemmissa varoitti minua eräästä miehestä. Se jätti pelon sadomasokismia kohtaan.

Tämänkään suhteen alussa M:kään viitsinyt moneen vuoteen sadistista puoltaan minulle valottaa. Tai tiesinhän minä, että se on siellä mutten tiennyt sen syvyyttä. Se tuli sitten esiin vastatakseen minun masokismiani. Vasta siinä vaiheessa olin itse valmis käsittelemään asiaa kunnolla. Nykyään aiheuttaa lähinnä ahdistusta se, että jos avaan omaa seksuaalisuuttani niin Masterini leimataan sen perusteella. Toivoisin, että muutkin ihmiset näkisivät hänessä sen mitä minä näen. En tiedä onko se mahdollista. En myöskään usko, että voin koskaan itse olla vapaa siitä että minut diagnosoitaisiin mielenterveysongelmaiseksi. Joskus häiritsi netissä se kun olen netissä todella varovainen yksityisyyteni kanssa niin minua on epäilty trolliksi, mutta se asiahan on hoidettavissa.

[Sigmamies]

Mää ahdistumassa siitä kun läiskii nartun perseen punaseks ja nussii litimärkää pillua 
Mää ahdistumassa siitäkin kun teen mitä tykkään 
Jos joku piirre itsessäni alkaisi ahdistaan niin muokkaisin sen pois koska on tyhmää olla sellainen ahdistava itselleen tai muille läheisille 

[Radien]

Mää ahdistumassa siitä kun läiskii nartun perseen punaseks ja nussii litimärkää pillua 
Mää ahdistumassa siitäkin kun teen mitä tykkään 
Jos joku piirre itsessäni alkaisi ahdistaan niin muokkaisin sen pois koska on tyhmää olla sellainen ahdistava itselleen tai muille läheisille 

Jotkut tekstisi (kuten ylläoleva) ovat herättäneet ajatuksia, joten nyt on pakko kysyä (ei ole tietenkään pakko vastata): Oletko sadomasokisti? Eli siis oletko Sadisti? Se on tullut selväksi, että olet Dominoiva mutta kiinnostaa että oletko Dominoiva Sadisti vai pelkästään Dominoiva?

[LadyHera]

Ei ahdista pätkän vertaa. Olen rehellinen itselleni ja miehille, joita haastattelen heidän mahdollisen alistumisensa merkeissä. Kun asiat hoidetaan ja tehdään aikuisten kesken hyvässä yhteisymmärryksessä, niin ei ahdista, on päinvastoin hyvä olla. Ahdistaisi, jos ei saisi toteuttaa luonteensa mukaista käytöstä.

[mustepullo]

Taipumukset itsessään eivät ahdista, vaan tuottavat iloa. Sen sijaan vaikutukset sosiaaliseen elämään ja erityisesti suhteen solmimiseen ahdistavat joskus. Mitä jos sitä vaikka menee ihastumaan monogaamiseen vaniljaan? 

[Sigmamies]

Mää ahdistumassa siitä kun läiskii nartun perseen punaseks ja nussii litimärkää pillua 
Mää ahdistumassa siitäkin kun teen mitä tykkään 
Jos joku piirre itsessäni alkaisi ahdistaan niin muokkaisin sen pois koska on tyhmää olla sellainen ahdistava itselleen tai muille läheisille 

Jotkut tekstisi (kuten ylläoleva) ovat herättäneet ajatuksia, joten nyt on pakko kysyä (ei ole tietenkään pakko vastata): Oletko sadomasokisti? Eli siis oletko Sadisti? Se on tullut selväksi, että olet Dominoiva mutta kiinnostaa että oletko Dominoiva Sadisti vai pelkästään Dominoiva?

En ole sadisti
Narttu kyllä on sanonut joskus että vitun sadisti mutta kutsuu myös välillä truumasteriksikin, en mä sellanenkaan ole
Jos enempi kiinnostaa privalla saa kysellä kun ei tää ketju ole mun elämänkerta 

[Piki]

Ei lainkaan ahdistusta, olin vain riemastunut ymmärtäessäni kinkyyden olevan luonnollinen osa minua. 

[Naisen oma]

Ei ole yhtään. Pitäisi kysyä toisinpäin, että kuinka suurta iloa on aiheuttanut? Vanilla on tylsää.
Kunnon lutkana on mukavaa  Kehräämään saadaan kun vinkataan mirriä ja tekemään temppuja sekä suostumaan vaikka mihin.  Kunnon selkäsaunan jälkeen maistuu ripsipiirakka todella herkulliselta kun tietää, että on ollut kiltti. 
Itseään ei pidä kieltää ja kamppailla halujaan vastaan.