Kuinka suurta ahdistusta piirteenne on aiheuttanut teissä?

[rp_]

Aikanaan painiskelin näiden ajatusten kanssa aika paljonkin ja jonkin verran se ahdisti. BDSM-pornon katsominen ei vielä ahdistanut, silloin kun ajattelin, että tykkään vain katsella sellaista. Sitten kun alkoi olla halua päästä itse tekemään, tuli tätä ihmetystä ja sitä, että potkin näitä ajatuksia poispäin. Onneksi näin jälkeenpäin asialle voi jopa hymyillä ja naureskella itselleen, että kuinka en näin yksinkertaista asiaa silloin tajunnut.

Oma ajatuspaini liittyi kahteen asiaan: omaan luonteeseen ja silloiseen ammattiin. Ihmettelin sitä, että kun olen omasta mielestäni ainakin kiltti ja kohtelen ihmisiä hyvin, niin minkä ihmeen vuoksi sitten päässä pyörii sellaisia kiihottavia ajatuksia, joissa käskyttäisin naista laskemaan housunsa, menemään johonkin noloon asentoon piiskausta varten, käskisin laskemaan antamani iskut, käskisin pyytämään niitä lisää ja tykkäisin jos nainen hieman nyyhkisi siinä tilanteessa. Ihmettelin, että mikä helvetti minua vaivaa, kun toisaalta tuollaisen tekeminen tuntuisi hirveältä, toisaalta sitten kiihottavalta. Silloin mietin, että millainen helvetin kusipää oikein olen, kun haluaisin tehdä noin, mutta taas toisaalta kohdella ihmisiä hyvin.

Samoin potkin ajatuksia poispäin, koska olin sellaisessa ammatissa, missä olin auktoriteettiasemassa ja usein käskemässä kaikenlaista. Päässä pyöri ajatuksia, että voi kun pääsisi käskyttämään jotakin naista kunnolla ja katsomaan ihastellen, kuinka sitä totellaan, niin päässä hakkasi sitten se, että tuo on kusipäistä simputtamista ja en ole mielestäni kusipää simputtaja. Sekä se, että olenko hakeutunut tähän ammattiin siksi, että saan ylipäätään käskeä.

Lisäksi sitten ihmetystä aiheutti se, että kun näin tai kuulin jotakin vääryyttä, joka sitten edes jotenkin oli verrannollinen omiin haluihin, niin siitä tuli muka looginen ristiriita. Että tuollainen on väärin, ei noin voi tehdä, mutta mitä helvettiä, miksi sitten itsellä on vastaavia ajatuksia päässä, vaikka tiedän tuollaisen olevan väärin. Looginen ristiriita siitä, että tuollaisesta väärinteosta minun loogisesti kuuluisi tykätä, kun kerran ajatuksia on päässä, mutta miksi se ei tunnu oikealta.

Tämä ajatuspaini vaikeutti kinkyilyn aloittamista monella vuodella. Voi kun silloin olisin lukenut jotakin edes perustietoa BDSM:stä ja kinkyilystä, niin tästä lajista olisi päässyt nauttimaan aikaisemmin. Tai voi kun silloin olisi ollut joku vastakkaisella puolella oleva, joka olisi sanonut ja rohkaissut, että "minä ja monet muut muuten tykätään tuollaisesta makuuhuoneessa, kerros hieman lisää..."

Ei tässä ollut sen ihmeellisempää asiaa kuin se, etten osannut tehdä kunnon eroa makuuhuoneleikkien ja muun oikean elämän välille. Näinkin yksinkertainen asia, jota ei vaan silloin vielä sisäistänyt. Nykyisen tiedon valossa tuo oma ajatuspaini hymyilyttää, mutta tiedän myös sen, etten todellakaan ole ainoa, joka on hieman vastaavan prosessin käynyt läpi.

Ei ahdista enää.

[Pinku]

Ei se ahdista, mutta aiheuttaa häpeää tai sellaista tunnetta, en kuulu mihinkään tai oon sairas. Miksi kukaan aikuinen haluaisi olla avuton ja vauva. Tuntuu järjettömältä, mutta ilman tätä kaikkea en tuntisi itteäni niin hyvin. Ilman tätä mulla ei olisi sitä jämerää pohjaa elämälle.

Kaikki tämä on osa persoonaa ja osa minua. Tavallaan tämän osan häpeäminen on yhtä turhaa minulle, kuin se, että häpeäisin pittuttani.

[Sivuhenkilö]

Ah, sattuipa sopivasti tämmöinen topic juuri kun mietin että mihinköhän sitä voisi purkaa tuntojaan

Kun olen omissa oloissani, en häpeä sitä mitä olen. Häpesin ehkä joskus, mutta hiljalleen olen hyväksynyt sen että olen mikä olen, ja se että yrittäisi pakonomaisesti kieltää omia mieltymyksiään tai se että yrittäisi jotenkin väkisin muuttaa itseään sellaiseen "muottiin" ihan vain siksi ettei kukaan vahingossakaan pitäisi poikkeavana on loppupeleissä pahinta itsepetosta. 

Siispä olen asioista sopivan avoin. Parhaat ystäväni, sukupuoleen katsomatta, tietävät mieltymyksistäni valittuja paloja. Olen ilokseni huomannut että suhteellisen harva jonka kanssa olen puhunut on 100% vanilla, eli jonkunlaista ymmärrystä eri mieltymyksiä kohtaan on. Parhaiden ystävieni kanssa on juteltu pitkät tovit erilaisista BDSM-jutuista, mutta kaikista syvimpiä salaisuuksiani ja mieltymyksiäni hekään eivät tiedä. Olisi vain niin hankala selittää mikä näissä kaikista salaisimmissa asioissa minua sykäyttää, ja jotenkin alitajuisesti pelkään sitä että heidän käsityksensä minusta muuttuisi täysin.

Elän kuitenkin pelossa siitä että jonain päivänä puhun ohi suuni kännissä tai joku löytää minun "leikkikaluvarastoni". En pysty, en jaksa enkä halua selittää fetissejäni auki. Pahinta on se että statukseni on tällä hetkellä sellainen että on vain ajan kysymys milloin minusta tulee jollain tasolla "julkisuuden henkilö", jonka joku ulkopuolinenkin saattaa tunnistaa (tämä ei nyt ole missään nimessä mitään brassailua, eikä kyse ole mistään tosi-tv:stä tai vloggaamisesta, vaan ihan tulevien, aikavälillä 2-5 vuotta, työkuvioiden mukanaan tuoma haitta). Myönnän olevani ihminen joka ylianalysoi kaiken mutta olen jo kertaalleen nähnyt painajaismaista unta siitä kuinka mieltymykseni kuulutettiin ääneen kaikille läheisille ja joukolle tuntemattomia, jonka jälkeen minut tuomittiin ja orastava urani oli samalla ohitse.

Ihailen sellaisia ihmisiä jotka uskaltavat tuoda näitä mieltymyksiä julki ihan omalla naamallaan ja identiteetillään  . Se edesauttaa sitä että näistäkin asioista aletaan käymään dialogia ja ehkä jonain päivänä se ei olisi maailmanloppu vaikka väärä henkilö saisikin fetisismeistä ja BDSM-leikeistä tietää.

Uskon että täällä on jokunen ihminen joka jakaa kanssani sen fiiliksen kun omia fiiliksiään ei voi jakaa kuin anonyymisti. Toivon löytäväni jonain päivänä elämänkumppanin johon voin luottaa niin täysillä että voin purkaa hänelle koko sydämeni ja luottaa siihen että hän pysyy rinnallani, vaikka ei itse tällaisista hommista syttyisikään.

[KumiTuomas]

Miksi kukaan aikuinen haluaisi olla avuton ja vauva. Tuntuu järjettömältä, ...

No tässä kohtaa taidetaan kaikki kinkyt, vaniljat ja muut olla samalla viivalla. Mitä järkeä on ottaa elimiä suuhun? Mitä järkeä suudella? Onks järkee pelata tennistä?

Järjestä puhutaan aika paljon siihen nähden, miten harvaan asiaan se lopulta liittyy.

[Pinku]

^En jaksa puhelimella lainata, mutta ilmeisesti ihmisellä on taipumus saada asioille rationaalinen selite. Varsinkin, kun emotionaalisella tavalla en pysty asiaa itselleni selvittämään. Toisaalta ihmisellä on tarpeet ja niiden tyydyttämiseen on yhtä monta tapaa, kuin ihmistä tarpeineen.

Mie olen ajatellut, että josko tämä tarve on ollut olemassa jo kauan, mutta nyt se vasta täytetään.

[Bizarre72]

Ei ole aiheuttanut minkäänlaista ahdistusta. Johtuneeko siitä, että kaikissa pidemmissä suhteissa, toinen puolisko on paljastunut itseäni pervommaksi.En pystyisi edes kuvittelemaan Vanilja suhdetta.

[spoiled]

Olen kokenut siitä hyvinkin suurta ahdistusta, välillä koen vieläkin. Suurinta ahdistusta aiheutti aikanaan se, että alistuminen ei tuntunut ollenkaan sopivan maailmankuvaani. Kesti vuosia ymmärtää, että ihminen voi olla yhtä aikaa seksuaalisesti alistuva ja muussa elämässä kaikkea muuta kuin alistuva. Oli vaikea myöntää itselleni, muista puhumattakaan, että minussa on niin erilaisia puolia. 

Nykyisin ahdistusta aiheuttaa lähinnä se, että en voi oikein toteuttaa sitä alistuvaa puoltani mitenkään, koska ei ole luotettavaa osapuolta, joka ottaisi osaisi ja haluaisi ottaa kontrollin. Välillä kaipaan käskyjä, toruja ja toisaalta lohdutustaihan muutenkin kuin seksuaalisesti, ne luovat minulle turvallisuuden tunnetta - mutta tietty vain jos kysymyksessä on luotettava ihmissuhde ja yhteinen sopimus. Toisaalta tietty hienoa, että minua pidetään pärjäävänä ja vahvana ihmisenä, en voi valittaa.

[EsPi]

Ahdistaa todella paljon. Aiemmin kylläkin enemmän kuin nykyään. En yli kahteenkymmeneen vuoteen hyväksynyt puolta itsessäni ja se johti moniin ongelmiin niin henkilökohtaisella kuin parisuhteen tasolla. Nykyään opettelen hyväksymään itseni, mutta minulla on sen kanssa vielä paljon tehtävää. Itseni olen hyväksynyt, mutta samalla parisuhteen ongelmat tavallaan pahentuneet, muuttaneet muotoaan kun kumppani tavallaan hyväksyy minut, mutta ei puoleni toteuttamista.

[Morgul]

Ei ahdista, mutta en ehkä koe sitä aivan 100 % luontevaksi jutuksi ittessäni.
Välillä tuntuu, että olen vähän liian karkea ja alkukantainen luolan asukki tässä hommassa.

[Dominanssi]

Ei sitten minkäänlaista ahdistusta.. ikinä.

[Routalempi]

Ahdistusta nyt ei varsinaisesti ainakaan enää. Kyllähän mä joskus häpeilin perversioitani mutta en mä oo niitä häpeilly enää vuosiin, olen niiden kanssa nykyään ookoo ja ne tekee mun elämästä mielestäni mielenkiintoisempaa. Ainoa huono puoli on se että sellaisen kumppanin löytäminen jolla on vastaavia mieltymyksiä on haastavampaa, mutta sellaista elämä joskus on. Tietty on joitain fetissejä joita en halua lähipiirini saavan tietää joten ymmärrettävästi välillä pelottaa että jotkin mieltymykseni lipsahtavat sopimattomille korville, mutta ei sekään nyt varsinaisesti ahdista.

Lähimmäksi ahdistusta pääsee luultavasti pienoinen häpeä tai syyllisyys jota tunnen niinkin vaniljasta asiasta kuin tissifetissistäni. Vaikka pidänkin kaikenlaisista tisseistä, niin isoista kuin pienistäkin, niin preferoin silti selkeästi isoja tissejä, ja tästä preferenssistäni tunnen vähän huonoa omatuntoa toisaalta koska tiedän miten paskalta tuntuu tuntea riittämättömyyttä tai muita kehonkuva/itsetunto-ongelmia fyysisistä synnynnäisistä ominaisuuksistaan, ja toisaalta koska isotissisiltä kavereiltani olen kuullut lähinnä avautumisia siitä miten hankalia ja inhottavia ja epäkäytännöllisiä isot tissit ovat niille kenen kehossa ne on niin välillä käy mielessä että onko minun ookoo tykätä jostain asiasta mikä aiheuttaa omistajalleen lähinnä huonoa oloa.

[Buena]

Suuren suurta. Muistan ajan kun luulin kaikkien ajattelevan samaan tyyliin. Totuus tulikin todella silmille ja pikkuhiljaa opin hiljaa kulkemaan ja kaiken piilottamaan. Ihmettelen ystäviäni joille riittää jotkin ihan muut asiat suhteessa😦.
Sit luin jostain ” etsi itsestäsi sen mitä haet ulkopuolelta” . Vittu mitä paskaa sekin. Nyt näytän ulospäin sitten ihan päinvastaiselta kuin miltä tuntuu🙄
No mut hei, ehkä perse edelläkin pääsee puuhun🥺

[RuoskaMikko]

Ei sitten minkäänlaista ahdistusta.. ikinä.

Komppaan, melkein täysillä, en ihan.

[nainen]

Ei ahdistusta. Pikemminkin vain v..tutusta kumppaninhakutilanteessa. Potentiaalisten ehdokkaiden määrä on minimaalinen mutta minkäs teet.

Välillä sitten onkin haettu vaniljaoletettujen joukosta mutta se päättyy aina hakkasin jälleen päätäni seinään - fiiliksiin. Lähinnä enää naurattaa nuo yritelmät.

[Violation]

Minussa on aiheuttanut suurta ahdistusta ihan mt-ongelmiin asti. Mielestäni masokismi ja sadismi eivät ole terveitä asioita, mutta kuitenkin tunnen niihin viehtymystä joita toteutan käytännössä. Suuri ristiriita elämässäni josta olen keskustellut jopa terapeutin kanssa. En usko, että koskaan täysin ”parannun” siitä, että fantasioin että minua satutetaan.