Satanismi ja BDSM

[stoge]

Saatana ei "käske" tehdä jotakin, jota muutoin ei haluaisi tehdä. Tällainenhan edellyttäisi juuri jotain äänien kuulemista tai muita harhoja. Vai millä tavalla ajattelette tämän käskemisen tapahtuvan? Saatanasta tulee osa ihmistä kun hän kehittää saatanallista luonnetta itsessään.

Jos susta "tulee Saatana", eikö se ole laajempaa deluusiota kuin pelkkä äänien kuuleminen ?   

Teistinen satanismi ei myöskään ole mitään käänteistä kristinuskoa joka edellyttäisi uskoa kristilliseen jumalaan. Teistisessä satanismissa ei ole mitään oppirakennelmaa jossa pähkäiltäisiin kuka on luonut kenetkin, vaan Saatana koetaan omakohtaisen etsinnän ja kokemuksen kautta. Jos minä koen Saatanan tällä tavalla, ei se edellytä, että uskoisin samalla siihen nähden vastakkaiseen "jumalaan". Minä vain koen, enkä yritä mentaalisesti masturboida tämän kokemuksen perusteella jotain kummallista uskonteoriaa jossa joku luo jonkun jne. Miksi minä niin tekisin, jos minulla itselläni ei ole sellaisesta mitään omakohtaista havaintoa? Satanismissa ei uskota kenenkään toisen keksimään totuuteen, vaan annetaan Saatanan itse antaa vastaukset pimeyden mysteereihin.

Jos sä uskot Saatanan käsitteeseen olemassa olevana olentona, sehän on jonkun muun keksimä käsite, totuus ja määritelmä sille, mitä Saatana on ? 

Jos kummatkin ylläolevista on virheellisiä käsityksiä, sillonhan Saatanaa ei ole olemassa ja ainoa mikä muuttuu on persoona itse ja sitä muutosta ohjataan jollain käsitteellä ("Saatana" tässä) mikä heijastaa pyrkimystä tulla joksikin, mitä ei ole,
jolloin kyse on jostain vaikuttimesta/motiivista ? Jos tää vaikutin/motiivi on jokin lopputulos eli haluaa olla vaikka "väärä" niin päästään noihin aikaisempiin teksteihin siitä, mikä on rakentavaa ja mikä ei.

Mun käsitys asioista on se, että ihminen itse muovaa itseään, ei mikään ulkopuolinen asia. Ihminen itse päättää, millaiseksi itsensä muovaa omien motiiviensa pohjalta.

Ja kaikki tää siis ilman vittuilua.

Mitä tulee alkuperäisiin kysymyksiin eli voiko satanismia/saatanan palvontaa ja bdsm sateenkaaren alla olevia aktiviteetteja sekoittaa, tottakai voi. Ei ole mitään sääntöjä tai rajoja, bdsm samoin kun erilaiset näkemykset, on yksilön ilmentymiä.

*edit*

Sen verran selvennystä vielä, että noiden tekstien määritelmien mukaan, jos "Saatana" on jotain mikä sulautuu persoonaan ja saa persoonan olemaan "väärä", niin tuolta pohjalta, mä aikoinaan täytin tän käsitteen eli olin "Saatana".
Erona se, että en koskaan pyrkinyt siihen, vaan olin se ns. itsestään. Tältä kokemuspohjalta, voin sanoa, että sen, että on "väärä" mukanaan tuomat ongelmat on paljon suurempia, kuin sen mukanaan tuomat "hyödyt".

Saatananpalvonnasta kokemuspohja ajottautuu lähinnä kultaiselle 90 luvulle kun kilju, Mayhem ja pikku puukkoleikit oli muka helvetin siistiä toimintaa. 

Loppujen lopuksi, se kysymys ei oo, että haluuko olla "väärä", vaan se, että miksi haluaa olla ? 

[Pimeys_minussa]

Ihan valideja pointteja Stoge! Kun puhutaan satanismista mystisenä, henkisenä ja kokemuksellisena asiana, niin on totta, että itsen ja ulkopuolisen raja on hämärä ja veteen piirretty. Ehkä Saatana tällöin on käsite, jota käytetään työkaluna ja hypoteesina työssä, jossa pyritään tulemaan joksikin muuksi? Jos satanismia haluaa harjoittaa näin henkisesti, ei kuitenkaan oikein voi itse ajatella sillä tavalla, sillä asian tuominen rationaalisen analyysin piiriin vesittäisi juuri sen mystisen kokemuksen johon ollaan pyrkimässä.

Hyvä kysymys on myös se, että onko Saatana tällöin oma vai jonkun muun keksimä käsite? Tämä riippuu omakohtaisesta kokemuksesta, tunteesta, kontemplaatiosta jne, joiden kautta henkilö päättää lähestyä ihmisen ja luonnon pimeää puolta. Jollekin se voi mielikuvana olla hyvinkin "raamatullinen", toiselle vaikkapa jokin unessa kohdattu hahmo tai voima, jolla ei ole mitään tekemistä kenenkään muun uskonnon kanssa. Tarvitseeko tätä pimeää siinä tapauksessa kutsua juuri Saatanaksi, mielestäni ei, ja moni käyttääkin siitä muita nimiä.

[stoge]

Ihan valideja pointteja Stoge! Kun puhutaan satanismista mystisenä, henkisenä ja kokemuksellisena asiana, niin on totta, että itsen ja ulkopuolisen raja on hämärä ja veteen piirretty. Ehkä Saatana tällöin on käsite, jota käytetään työkaluna ja hypoteesina työssä, jossa pyritään tulemaan joksikin muuksi? Jos satanismia haluaa harjoittaa näin henkisesti, ei kuitenkaan oikein voi itse ajatella sillä tavalla, sillä asian tuominen rationaalisen analyysin piiriin vesittäisi juuri sen mystisen kokemuksen johon ollaan pyrkimässä.

Hyvä kysymys on myös se, että onko Saatana tällöin oma vai jonkun muun keksimä käsite? Tämä riippuu omakohtaisesta kokemuksesta, tunteesta, kontemplaatiosta jne, joiden kautta henkilö päättää lähestyä ihmisen ja luonnon pimeää puolta. Jollekin se voi mielikuvana olla hyvinkin "raamatullinen", toiselle vaikkapa jokin unessa kohdattu hahmo tai voima, jolla ei ole mitään tekemistä kenenkään muun uskonnon kanssa. Tarvitseeko tätä pimeää siinä tapauksessa kutsua juuri Saatanaksi, mielestäni ei, ja moni käyttääkin siitä muita nimiä.

Okkei. Asia muuttuu paljon yksinkertaisemmaksi jos poistetaan käsite "Saatana" yhtälöstä ja puhutaan yksilön luonteesta ja halusta/tarpeesta/viehätyksestä koskien "jotain tummaa".

Tälläisessä konteksissa "vedon tuntu pimeään" on oman kokemuksen mukaan kohtalaisen yleistäkin kinky yhteisössä. Oli se sitten tila jossa sessioidaan, "show" sessioinnin ympärillä, puheet tai sitten itse teot.
Ainoa varsinainen ongelma kun tuossa "darksidessä" etenee liian pitkälle, tulee realimaailman rajat vastaan. Oli se sitten konsensuaalisuus tai sanktionaalisuus.
Jos mopo pysyy käsissä ja toiminta on "sallituissa rajoissa" jolloin "todellinen pahuus ja vääryys" on lähinnä fantasiointia niin silloinhan tuossa ei ole mitään harmillista.

Kukkahattuilua vielä sen verran, että jos on valinta, kuinka pitkälle itsessään korvaa "hyvyyden" erilaisilla "vääryyksillä", kehotan miettimään tuota tarkkaan.
Oikeassa maailmassa se, että sä olet korvannut itsessäsi normaliuden jollain pitkälle viedyllä "vääryydellä", ei aiheuta sulle muuta kuin ongelmia.
Oli ne ongelmat sitten ongelmia sen suhteen, että sulla on tarve tehdä jotain, mitä sä et voi, koska realimaailma ei salli tai sitten sä teet jotain, mitä realimaailma ei salli jolloin sä et voi tehdä enään mitään.
ns. Sadismin paradoksi - jos sä teet oikein itseäsi kohtaan sä teet aina väärin muita kohtaan ja toisinpäin.

Kuten tossa aikasemmin sanoin, on rakentavampaa pyrkiä johonkin, mikä on realimaailmassa hyväksyttyä, jos se antaa sulle samankaltaisen "tyydytyksen" kuin ne asiat, jotka ovat toisessa suunnassa.
Ihan vaan koska sä voit tehdä niitä asioita.

m2c.

[Rami]

Satanismi herkästi luetellaan uskonnoissa pahaksi, kun Kristin uskonnot opit ovat oletettavasti hyviä moraaleja jakava lahko ja näissä paholainen nimensä mukaan on pahoja moraaleja jakava puoli, jolloin asioista saa helposti musta-valkosia.

Itämaisia filosofian ja uskontoja tutkiessa, heillä on paljon vapaammin määrritelty nuo hyvän ja pahan moraalit, esim. Ying ja Yang, kummassakin on osa toisesta, sitä se pieni piste merkkaa symbolien keskellä.

Näistä "valaistuneena" olen tulkinnut uskontojen kannattavan eri näkemyksiä kuinka elää, Kristinuskossa eletään järjestelmällisesti sääntöjen mukaan ja yhden mahtavan luojan sanaan nojaten. Satanismissa tulkitsen enemmän hajottamaan henkiset kahleensa järjestelmästä ja elää halujensa mukaan "vapaasti." Henkisesti vapaana ei automaattisesti tarkoita tuhota maailman järjestystä, sitä voi elää omissa oloissaan, saman arvopohjan jakavien ihmisten kanssa ja ottaa niin sanotusti kohtalon omiin käsiin.

Vielä kun Aatami ja Eevakin elivät Eedenissä, Lucifer kuiskasi Eevan korviin poimimaan omena puusta, joita hänen kiellettiin tekevän, suorittaen ensimmäisen synnin sekä uhmasi järjestelmää tekemällä eritavalla kuin häntä käskettiin. Lucifer istutti tällä tavalla kaaoksen siemenen Eedeniin, Jumalan luomukset olivat kyenneet itsenäiseen ajatteluun eivätkä hurskaasti tottele luojansa tahtoa.

Saatananpalvojat siinä mielessä toivovat Luciferin voittavan Luojan pelissään, palvomalla ja jakamalla hänen sanomaansa tuhoten järjestelmän ja luomalla omannäköisen Utopian.

Itsekkin hieman pakanahenkinen olen, pidän rituaalisista sessioista siinä mielessä, että niissä pääsen harjoittamaan saarnaajan taitojani ja kutsua rakkauden, himojen ja halujen henkiä vahvistamaan session tunteita, syventymällä hetkeen ja kliimaksin olevan lähes eeppisyyttä hipoava. Henkiä ei missään vaiheessa tarvitse uhrata, kun voi omiakin eritteitään antaa "uhrilahjaksi." Kusi, sperma, hiki, sylki, niissä on osa sinua kirjoitettu syvälle soluihin ja niitä erittämällä nuo kiimaiset henget ottavat ne onnellisina vastaan.

[Pimeys_minussa]

Vaihteeksi ihan asiallistakin keskustelua mielisairaaksi leimaamisen ja "erikoisuudentavoittelun" lomassa. Sitä en ole keksinyt vielä, miksi tällä foorumilla kaikista maailman foorumeista ihminen ei mielestään saisi olla "erikoinen"...

[Occam]

 Yhäkin minusta sotketaan 2 asiaa.

 Saatananpalvonta = henkilöidyn pahuuden palvonta.
 Satanismi = Hedonistinen oppi jossa mukana saatanallista symboliikkaa.

 —

 Minusta ihmiset uskovat toki mihin haluavat.
 Mietin kun esim Rami kirjoittaa tuolla Luciferista (ei mainita raamatussa kertaakaan).
 Koko Lucifer ajatuksen ovat maailmalle tuoneet ensin Dante Alighieri, 1300-luvun italorunoilija teoksellaan Il Comedia Divina, ja sen jälkeen John Milton, liberaalifilosofi, runokirjallaan Paradise Lost, 1600-luvun puolivälin jälkeen.

 Alkuperäinen Lucifer oli Babylonialainen Aamunkoiton Jumala, yksi monista.
 Ei sen ’pahempi’ kuin Perkele, Perkunas - jota täällä Suomessa yleisesti palvottiin.

 —

 Pidän myös kuten Pimeys_minussa sanoo itsekin outona että ihmisen erilaista näkemystä leimataan mielisairaaksi vaikka samalla lailla katsomalla koko kristinusko, Islam, Hindulaisuus ovat kaikki täynnä aukkoja ja epäloogisuuksia joita nykyään kertomalla virallisina asioina leimattaisiin eri kontekstissa mielisairaaksi samoin tavoin.

 Toisaalta moneen asiaan taas ollaan eriryisherkkiä, kuten tuolla pride-keskusteluketjussa käy ilmi. Minusta yhä kuten sanoin toisaallakin on samalla tavoin skenessä tilaa ihmiselle joka pukeutuu vaippoihin ja haluaa silti penetraatiota, kuin Saatananpalvojalle joka haluaa rituaalien kautta switch-hengessä tuottaa Sadomasokistiata nautintoa itselleen ja muille.

 Kukkikoon kukat ja rikkaruohot.
 

[Meeri]

Mietin kun esim Rami kirjoittaa tuolla Luciferista (ei mainita raamatussa kertaakaan).
 Koko Lucifer ajatuksen ovat maailmalle tuoneet ensin Dante Alighieri, 1300-luvun italorunoilija teoksellaan Il Comedia Divina, ja sen jälkeen John Milton, liberaalifilosofi, runokirjallaan Paradise Lost, 1600-luvun puolivälin jälkeen.

 Alkuperäinen Lucifer oli Babylonialainen Aamunkoiton Jumala, yksi monista.
 Ei sen ’pahempi’ kuin Perkele, Perkunas - jota täällä Suomessa yleisesti palvottiin.

Lucifer mainitaan kyllä raamatussa, mutta sitä joutuu hieman kaivamaan. Etymologisesti Lucifer tulee latinan kielestä, ja tarkoittaa valokantajaa tai valontuojaa, planeetta Venusta, joka on tähtitaivaan kirkkain tähti. Latinankielisessä raamatussa puhutaan aamuntähdestä luciferina, ja se ei ole siis erillisnimi alunperin, vaan adjektiivi tähdelle joka tuo (ja vie) valon mukanaan. Ja koska kyseessä ei alunperin ollut erillisnimi, niin meikäläiseen raamattuun lucifer käännettiin kointähdeksi. Luciferin saatanalliset muodot saivat alkunsa kreikkalais-roomalaisista jo mainituistakin mytologioista ja runoista, joissa Lucifer esitettiin taivaasta pudonneena enkelinä, joka oli siirtynyt pahisten puolelle.

Se mikä tässä kaikessa onkin hauskaa pikku satanisteille, raamatusta löydämme useita viittauksia jeesukseen kointähtenä. Ilmestyskirjan loppupuolella (ilm. 22:16) jeesus sanoo "minä olen kirkas kointähti". Eli: jeesus sanoo itseään luciferiksi.  Sitten siinä voi miettiä ketä tässä nyt oikein palvotaan, kun palvotaan luciferia.
Länsimaisen esoterian tulkinta tästä on tietysti monimutkaisempi, ja mitä syvemmälle viitsii kaivella, sitä vähemmän löytää mitään viitteitä luciferin tai edes saatanan absoluuttisesta pahuudesta. Vastavoima kyllä. Mutta pahuus, ei.

[fido]

Tässä tietopaketti saatanasta Jehovan todistajilta eli raamatuntutkijoilta ite: https://www.jw.org/fi/hae/?q=saatana

"Onko Jumala luonut Paholaisen?
Saatana oli aikoinaan Jumalan täydellinen ja vanhurskas enkelipoika.  Johanneksen 8:44:ssä Jeesus sanoi, että Paholainen ei ”pysynyt lujana totuudessa”, ja osoitti näin Saatanan kerran olleen totuudellinen ja viaton.  Jehovan muiden älyllisten luomusten tavoin enkelillä, josta tuli Saatana, oli vapaus valita, toimiako oikein vai väärin. Hän päätti asettua vastustamaan Jumalaa ja houkutteli ensimmäisen ihmisparin puolelleen ja teki siten itsestään Saatanan, joka merkitsee ’vastustajaa’. (1. Mooseksen kirja 3:1–5; Ilmestys 12:9.)"

[Pimeys_minussa]

Tässä videossa noi puheet on aika lähellä sitä satanismia, jota itsekin edustan. Kannattaa kuunnella huolella jos aihe kiinnostaa.

https://www.youtube.com/watch?v=B_aD7ugV9qc

[Klasu416]

Näkisin, että kyllä näillä voi hyvinkin olla kosketuspintaa toisiinsa mutta ajatus siitä että bdsm on sisäänrakennettu satanismiin ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Mun veikkaus olisi, että nämä mielenkiinnon kohteet joskus vaan kiinnostavat samaa tai samankaltaisesti ajattelevia ihmisiä yhtäaikaa.

Sinänsä ajatus rituaaleista ja orgioita joissa tämä on teemana kuulostavat varsin mielenkiintoisilta. Näissä kuitenkin on enempi kysymys useimmiten larppaamisesta, ei satanismista tai saatananpalvonnasta. Satanismi ja hedonismi ovat monessa mielessä aika lähellä toisiaan ideologioina mutta ei niihinkään oikein ”yhtäkuin” - merkkiä voi laittaa.

Toistan oikeastaan samaa mantraa kuin moni jo aiemmin, jos tämmöiset jutut ja roolipelit/rituaalit/orgiat saavat aikaan kuumotusta niin en minä ainakaan ensimmäistä kiveä heitä. Pikemminkin päinvastoin, luultavasti olisin innolla mukana. Kyllä nämäkin kukat saavat kukkia ja kukoistaa, kunhan eivät kukoistaessaan tallo muita kukkia ilman heidän suostumustaan.