Baarin kannatusmaksut
Saatana ei "käske" tehdä jotakin, jota muutoin ei haluaisi tehdä. Tällainenhan edellyttäisi juuri jotain äänien kuulemista tai muita harhoja. Vai millä tavalla ajattelette tämän käskemisen tapahtuvan? Saatanasta tulee osa ihmistä kun hän kehittää saatanallista luonnetta itsessään.
Teistinen satanismi ei myöskään ole mitään käänteistä kristinuskoa joka edellyttäisi uskoa kristilliseen jumalaan. Teistisessä satanismissa ei ole mitään oppirakennelmaa jossa pähkäiltäisiin kuka on luonut kenetkin, vaan Saatana koetaan omakohtaisen etsinnän ja kokemuksen kautta. Jos minä koen Saatanan tällä tavalla, ei se edellytä, että uskoisin samalla siihen nähden vastakkaiseen "jumalaan". Minä vain koen, enkä yritä mentaalisesti masturboida tämän kokemuksen perusteella jotain kummallista uskonteoriaa jossa joku luo jonkun jne. Miksi minä niin tekisin, jos minulla itselläni ei ole sellaisesta mitään omakohtaista havaintoa? Satanismissa ei uskota kenenkään toisen keksimään totuuteen, vaan annetaan Saatanan itse antaa vastaukset pimeyden mysteereihin.
Ihan valideja pointteja Stoge! Kun puhutaan satanismista mystisenä, henkisenä ja kokemuksellisena asiana, niin on totta, että itsen ja ulkopuolisen raja on hämärä ja veteen piirretty. Ehkä Saatana tällöin on käsite, jota käytetään työkaluna ja hypoteesina työssä, jossa pyritään tulemaan joksikin muuksi? Jos satanismia haluaa harjoittaa näin henkisesti, ei kuitenkaan oikein voi itse ajatella sillä tavalla, sillä asian tuominen rationaalisen analyysin piiriin vesittäisi juuri sen mystisen kokemuksen johon ollaan pyrkimässä. Hyvä kysymys on myös se, että onko Saatana tällöin oma vai jonkun muun keksimä käsite? Tämä riippuu omakohtaisesta kokemuksesta, tunteesta, kontemplaatiosta jne, joiden kautta henkilö päättää lähestyä ihmisen ja luonnon pimeää puolta. Jollekin se voi mielikuvana olla hyvinkin "raamatullinen", toiselle vaikkapa jokin unessa kohdattu hahmo tai voima, jolla ei ole mitään tekemistä kenenkään muun uskonnon kanssa. Tarvitseeko tätä pimeää siinä tapauksessa kutsua juuri Saatanaksi, mielestäni ei, ja moni käyttääkin siitä muita nimiä.
Mietin kun esim Rami kirjoittaa tuolla Luciferista (ei mainita raamatussa kertaakaan). Koko Lucifer ajatuksen ovat maailmalle tuoneet ensin Dante Alighieri, 1300-luvun italorunoilija teoksellaan Il Comedia Divina, ja sen jälkeen John Milton, liberaalifilosofi, runokirjallaan Paradise Lost, 1600-luvun puolivälin jälkeen. Alkuperäinen Lucifer oli Babylonialainen Aamunkoiton Jumala, yksi monista. Ei sen ’pahempi’ kuin Perkele, Perkunas - jota täällä Suomessa yleisesti palvottiin.