"Mä voisin olla seuraava"

[Kolumnisti]

"Mä voisin olla seuraava"


Kokeilkaas joskus darkkarissa sanoa tuolla tavalla ihmiselle, joka on juuri antanut partnerilleen suihinoton, ja tulkaa sitten kertomaan, millaisen vastauksen saitte. Lisämausteena voitte vielä parkkeerata itsenne ko. ihmisen eteen tarjolle, että olette valmiina palveltavaksi. Jos taas pyydätte suuhoitoa etänä, aloittakaa pohdinta vaikka siitä, milloin omaan aikatauluunne sopisi olla maisemissa. Onnea matkaan!

Kuulostaako absurdilta? Niin minustakin, mutta vaihdetaan suihinoton tilalle neulominen, niin tilanteet ovat suoraan tosielämästä lainattuja. Ihmiset olettavat automaattisesti, että minä käytän aikaani ja välineitäni keneen tahansa, ihan vain koska he ovat aina halunneet kokeilla. Piiskaamisen suhteen sentään pääasiassa kysytään, voisinko palveluksiani tarjota, mutta silläkin puolella on vastaan kävellyt oletuksia, että olen käytettävissä kelle tahansa pelkästä lyömisen ilosta. Tilanne on tottakai täysin toinen, jos olen ollut bilejärjestäjien kutsumana neula- tai piiskapisteen pitäjänä, koska niihin kuuluukin päästä kokeilemaan juttuja matalalla kynnyksellä ja ilman odotuksia vastavuoroisuudesta. Sellaisia en ole enää vuosiin tehnyt, koska jatkuva palvelusadismi on yllättävän raskasta.

En tiedä, onko kukaan tullut ennen kyselemistä ajatelleeksi, että ensikertalaisten kokeilut ovat oikeasti vaativia toteuttaa. Kun ihminen ei itsekään tiedä, mitä kaikkea jonkin uuden asian kokeilusta voi kehossa ja mielessä seurata, voitte kuvitella, miten paljon keskittymistä ja hereilläoloa vaatii olla siellä tekevässä päässä. Samaan aikaan, kun tähtäilee iskuja tai neulankärkiä paikalleen, pitää vahtia, että toinen muistaa hengittää eikä pääse tekemään äkkinäisiä liikkeitä, tarkkailla ympäristöä törmäilyvaaran varalta, seurata omaa oloa ja vielä jaksaa keskittyä lukemaan toisen reaktioita tietääkseen, millaisilla vesillä liikutaan. Tutun partnerin kanssa näistä osa jää pois, mutta silloinkaan ei ole varaa päästää kontrollista irti, vaan tilanteen tasalla on pysyttävä kaiken aikaa.

Kun tähän heitetään päälle se, että neulat ovat kohtalaisen harvinaista erikoisosaamista, välineitä ei saa joka Prismasta, ja että ne maksavat ihan oikeaa rahaa, itsestäänselvyytenä kohtaaminen ei tee kovin hyvää ensivaikutelmaa. Kukaan meistä ei halua olla itsestäänselvyys eikä fetissiautomaatti, mutta tulen edelleen kohdatuksi sellaisena aivan liian usein.  Minulta halutaan paljon asioita, mutten kuollaksenikaan muista, milloin joku olisi noissa tilanteissa ehdottanut vastapalvelusta tai kysynyt, mitä minä toivoisin. En myöskään usko, että kokemukseni on uniikki, vaan etenkin sitojat saavat käsittääkseni samanlaisia lähestymisiä. Toki sillä on valtava merkitys, miten asioita lähestyy, eikä siinä ole mitään pahaa, jos kauniisti ja kunnioittavasti kysyy, että haluaisitko tehdä mun kanssa näin.

Kaikesta tästä välittyy helposti kuva, että neulominen ja piiskaaminen olisivat minulle ikäviä ja vastenmielisiä aktiviteetteja, mutta se ei pidä ollenkaan paikkaansa. Minusta on edelleen huikeaa nähdä ja kuulla, miten ihmiset reagoivat tekemisiini, ja nautin siitä, kun saan jonkun kiemurtelemaan, pelkäämään, speissaamaan ja huutamaan. Ainainen kontrollissa ja hereillä oleminen on kuitenkin vaativaa ja kuluttavaa, ja minäkin haluan toisinaan heittäytyä, fiilistellä ja antautua jonkun toisen tarjoamalle kokemusmatkalle. Ja vaikka oma osaamiseni onkin pitkälle vietyä ja harjoiteltua, ei se tarkoita sitä, että vaatisin vastapuolelta samaa. Olisin erinomaisen tyytyväinen, jos vastapuoli tarjoutuisi vaikka hieromaan hartioitani, hakemaan minulle SmurffiToastin, harjaamaan hiuksiani tai mitä tahansa muuta sellaista, jossa voisin vuorostani olla vastaanottajana ja keskittyä nauttimaan olostani. (Ja joo, kun joku tätä kuitenkin nyt miettii, niin se suihinottokin voi joskus olla hyvä ehdotus.)

Minä teen jatkossakin neulajuttuja bileissä, jos sellaiseen on mahdollisuus, ja otan mieluusti myös ensikertalaisia kokeilemaan. En aio jatkossakaan tentata, mitä pyytäjä aikoo tarjota vastapalvelukseksi, mutta toivon, että jokainen miettii omalta kohdaltaan, mitä on tuomassa pöytään. Jos pitkällisenkin harkinnan jälkeen päätyy vastaukseen "toi saa jonkun jota lyödä", voi olla hyvä pysähtyä miettimään vielä toiseksikin hetkeksi. Mahdollisuudet saada uusia kokemuksia paranevat huomattavasti, jos pyyntöön sisältyy jotain vastavuoroista kivaa toisellekin osapuolelle.


Hihaton, joka tykkää kyllä tehdä asioita, mutta haluaa välillä myös antaa muiden tehdä

[MissHugofvck]

 
Hieno kirjoitus, kiitos!

[Pesto]

Niinpä. Itse en ole klubeilla tai darkkareissa koskaan käynyt ja en tiedä millaista meno ja kulttuuri sielä on. Onko se niin että kullakin on oma rooli ja sillä mennään. Eli jos on alistava osapuoli, häneen suhtaudutaan niin että hän on vain se osapuoli joka "antaa jotakin". No, antaahan leikeissä tietysti kumpikin osapuoli. Mutta siis onko niin ettei häneltä ei tarvitse kysyä voisiko tälle henkilölle tehdä jotakin: hieroa niskaa, kutittaa, kiihottaa kiduttavan hitaasi orgasmi tai voiko hänkin pitää piiskauksesta.

Olen itse täysin ulkopuolinen tuollaisista kekkereistä mutta kyllä minusta ainakin löytyy kaksi puolta. On herkullista härnätä, kiusata ja sopivasti kiduttaa toista. Mutta sitten kyllä tykkään että minulle tehdään vastaavasti.

[Lettu]

Eri sarjassa "painin" kaikin puolin vaan voin kyllä samaistua varsinkin tuon neuloituksen suhteen. Teen sitä toistaiseksi vain bileissä jolloin ei tietenkään voi kovin isoja juttuja tehdä, jono kun on sen pari tuntia koko ajan. Onneksi osaan tulkita ihmisiä hyvin ja tehdä suoria kysymyksiä tilanteen tullen. Vastapalvelusta en tuossa tilanteessa odota tietenkään. Fyysisestikin raskasta voi olla. Koko ajan pitää olla tilanteen tasalla, huomioda ympäristöä, torpata omaan persoonaan kohdistuvat oletukset. Siksipä en bileissä yleensä enää jaksa olla kun neulapiste menee kiinni. Joskus on mukana myös lyömävälineitä, lähinnä rekvisiittana.

[Occam]

 Vähän jäin miettimään.

 Bileissä jos maksua vastaan tekee mitä tahansa ohjelmanumeroa tai aktiviteettia, niin siinä toki varmaankin on yksi ihminen sama kuin toinenkin. Eli jonkun verran illan aikana sitä neulontaa tai muuta tointa tekee. Näin olen ymmärtänyt ihmisiltä jotka tekevät erilaisia artistiesiintymisiä, työpajoja tai muita.

 Ja varmaan usemmallekin tulee erilaisia pyyntöjä privaatisti. Yleisesti ne varmaan liittyvät siihen mistä tyyppi tunnetaan. Jos neuloitat, sulta varmaan kysytään niitä asioita, jos taas piiskaat tai kuvaat niin se on sitten sitä. Tai mitä muuta tahansa. Pointti ehkä, että privaatisti tuskin on tehtävä mitään mikä ei itseä nappaa.

 Minulle aina vähän särähtää korvaan ’vastapalvelusmentaliteetti’ jossa yhden tehdessä jotain on toinen velkaa jotain. Toki olen itse se joka jeesaa muiden muutot ja auttaa ongelmissa, enkä pyydä siitä itse mitään. Uskon siihen että hyvä kiertää. Rinnastan vastikkeellisen bdsm-toiminnan kurtisaanitoimintaan enkä siksi ole itse tekemistäni asioista keneltäkään vastapalveluksia pyydellyt.

 Jotenkin tekstistä ei käynyt ilmi tarkoittiko vastikkeellisuus vapaa-ajan toimintaa vai biletyyppistä toimintaa, joista jälkimmäisistä olen ymmärtänyt että ne ovat järjestötoimintaa tai vastikkeellista toimintaa ihan rahaa vastaan. Itse jos näkisin bileissä neulatyöpajan niin olettaisin että sen pyörittäjä tilaisuudessa voisi tökätä neulan kädestäni läpi jos aikaa on ilman että tarjoaisin toastin tai suihinoton. Ellei toiminta ole selkeästi maksua vastaan toteutettavaa.

 Vapaalla varmaan suhteissa ja monisuhteissa toimitaan sitten juuri niin kuin osapuolet keskenään sopivat.
 

[Floora]

Hieno teksti! Varsinkin vähän kokemattomampana tuo kohta missä puhuit ensikertalaisten kokeilusta kokeneemman näkökulmasta pisti miettimään omaa suhtautumista ihmisiin, ketkä on opettanut asioita ja keiden kanssa olen koittanut asioita ensimmäistä kertaa. Varmaan semmonen asia mikä monen olisi hyvä iskostuttaa mieleen. Arvostus on tärkeää.

[hihaton]

Jotenkin tekstistä ei käynyt ilmi tarkoittiko vastikkeellisuus vapaa-ajan toimintaa vai biletyyppistä toimintaa, joista jälkimmäisistä olen ymmärtänyt että ne ovat järjestötoimintaa tai vastikkeellista toimintaa ihan rahaa vastaan. Itse jos näkisin bileissä neulatyöpajan niin olettaisin että sen pyörittäjä tilaisuudessa voisi tökätä neulan kädestäni läpi jos aikaa on ilman että tarjoaisin toastin tai suihinoton. Ellei toiminta ole selkeästi maksua vastaan toteutettavaa.

Siinä se toisen tekstikappaleen lopussa lukee, että asia on eri jos olen bileiden järjestäjän kutsumana pitämässä neula- tai piiskapistettä. Tässä tekstissä viittaan siihen, kun olen bileissä vieraana omalla vapaa-ajallani.

[Flikk]

Hyvä teksti ja samalla muistutus kaikille, ett koitettas nähdä ihmiset ihmisinä ensin.

[Päpälämäen Krister]

Jotenkin tekstistä ei käynyt ilmi tarkoittiko vastikkeellisuus vapaa-ajan toimintaa vai biletyyppistä toimintaa, joista jälkimmäisistä olen ymmärtänyt että ne ovat järjestötoimintaa tai vastikkeellista toimintaa ihan rahaa vastaan. Itse jos näkisin bileissä neulatyöpajan niin olettaisin että sen pyörittäjä tilaisuudessa voisi tökätä neulan kädestäni läpi jos aikaa on ilman että tarjoaisin toastin tai suihinoton. Ellei toiminta ole selkeästi maksua vastaan toteutettavaa.

Siinä se toisen tekstikappaleen lopussa lukee, että asia on eri jos olen bileiden järjestäjän kutsumana pitämässä neula- tai piiskapistettä. Tässä tekstissä viittaan siihen, kun olen bileissä vieraana omalla vapaa-ajallani.

Siinä kohtaa kyseessä on omien rajojen pitämisen tärkeys. Kukaan muu ei niistä pidä huolta, jos et sitä itse tee. Vain kertomalla toiselle olevansa nyt siinä tilanteessa itse viihteellä, et vapaaehtoisena opastajana, riittänee. Mikäli kysyjälle tämä ei riitä, lauseen voi toistaa.

On totta, etteivät kaikki koskaan ymmärrä esiintyjien tai vapaaehtoisten demonstroijien olevan toisinaan myös vapaalla, mutta se on heidän murheensa. Ei tarvitse suostua, mutta jos suostut kuitenkin vastikkeellisesti ollessasi vapaa-ajalla, et ole vapaa-ajalla oikeasti, etkä tuolloin kunnioita mahdollisia seuralaisiasi venymällä näin vapaaehtoisen, mutta vastikkeellisen työn puolelle. Sellainen kaikki loputon joustaminen on todellisesta läsnäolosta pois.

Joskus vapaaehtoistyö voi myös luoda tietynlaisen korvaamattomuuden kokemuksen, kuten mikä tahansa muu työtehtävä. Tällöin olisi hyvä miettiä ihan keskenään, osaisiko joku muukin, vai onko oma ego sen muiden osaamisen tunnustamisen tiellä. On nimittäin mahdollista, ellei jopa todennäköistä, löytää toinenkin osaaja samasta ryhmästä. Bileissä joissa on 200 henkilöä, on mahdollisesti myös joku muu osaava neuloittaja, piiskaaja, kuka tahansa muu osaava. Kysyjän vastuulla on löytää seuransa itse. Se vastuu ei ole neuloittajalla itsellään.

Jos ihminen on vaikka seurakunnan ruokajaossa höyläämässä pallojuustosta täydellisiä viipaleita joka sunnuntai, ei sitä juustoa jäädä suntion pyynnöstä enää maanantaina höyläämään, koska joku muukin osaa sen. Ellei sitten itse koe olevansa maakunnan kovin viipaloija, jolloin kukaan ei enää osaa auttaa, koska auttamisenhalu on syystä tai toisesta mennyt ihan yli.

[Pip]

Mun mielestäni kolumni oli hyvin kirjoitettu ja kokenut samaa. Aikoinaan kyllästyin olemaan pelkkä lihapala bileissä, jossa sidottavia riitti niin paljon, että iteltä meni kokonaan bileet ohi. Välillä edes kaljaa ehtinyt nauttimaan. Nykyään otan köydet mukaan bileisiin vain, jos oon jonkun kanssa erikseen sopinut. Draiveri kyllä on mukana ja sitä voi tulla kyselemään, mutta ei saa loukkaantua, jos totean: "Eikö toimittaja näe, että juon nyt kahvia?". Tykkään minglailla bileissä ja joskus on ihan halukin käyttää draiveria halukkaaseen seuraan, mutta en mä sitä jaksa koko iltaa tehdä.

[hihaton]

On totta, etteivät kaikki koskaan ymmärrä esiintyjien tai vapaaehtoisten demonstroijien olevan toisinaan myös vapaalla, mutta se on heidän murheensa. Ei tarvitse suostua, mutta jos suostut kuitenkin vastikkeellisesti ollessasi vapaa-ajalla, et ole vapaa-ajalla oikeasti, etkä tuolloin kunnioita mahdollisia seuralaisiasi venymällä näin vapaaehtoisen, mutta vastikkeellisen työn puolelle. Sellainen kaikki loputon joustaminen on todellisesta läsnäolosta pois.

Ei ongelma olekaan se, että olisi jotenkin pakko suostua, vaan yleinen käytöstapojen puute. Tullaan vain paikalle ja oletetaan, että tottakai minä teen jollekulle jotain, koska hän niin sattuu haluamaan. En myöskään lähtisi tekemään tuollaisia kategorisia väittämiä seuralaisten kunnioittamisesta ja läsnäolon vähenemisestä, koska tilanteet ja ihmissuhteet eivät ole niin yksioikoisia. Se, mitä alun perin kirjoituksellani olen tavoitellut, on herätellä jokaista miettimään sessiotilanteita ja sitä, miten toisen vaivannäölle ja ajalle voisi osoittaa arvonantoa.

Joskus vapaaehtoistyö voi myös luoda tietynlaisen korvaamattomuuden kokemuksen, kuten mikä tahansa muu työtehtävä. Tällöin olisi hyvä miettiä ihan keskenään, osaisiko joku muukin, vai onko oma ego sen muiden osaamisen tunnustamisen tiellä. On nimittäin mahdollista, ellei jopa todennäköistä, löytää toinenkin osaaja samasta ryhmästä. Bileissä joissa on 200 henkilöä, on mahdollisesti myös joku muu osaava neuloittaja, piiskaaja, kuka tahansa muu osaava. Kysyjän vastuulla on löytää seuransa itse. Se vastuu ei ole neuloittajalla itsellään.

Sitä neulaosaamista olen parhaan kykyni mukaan jakanut eteenpäin viimeiset melkein 10 vuotta, mutta en edes muista, milloin olisin nähnyt jonkun muun neuloja bileissä tekevän. Ehkä joskus ennen koronaa? Sama juttu piiskaajissa ja sitojissa, parhaille näyttää olevan koko ajan jonoa, riippumatta siitä ovatko bileissä töissä vai vapaalla.

Ja vaikka suhdeluku olisi millainen, alkuperäinen sanomani ei muutu miksikään: ihmisten välinen kanssakäyminen on kaikille osapuolille antoisampaa, kun osapuolet kunnioittavat toisen toiveita, aikaa, vaivannäköä ja panostusta. Viime aikoina kohdalleni on tullut turhan paljon tapauksia, joissa minun vain automaattisesti oletetaan täyttävän tuntemattoman ihmisen toiveita, koska satun jotain heidän haluamaansa osaamaan.

[Päpälämäen Krister]

On totta, etteivät kaikki koskaan ymmärrä esiintyjien tai vapaaehtoisten demonstroijien olevan toisinaan myös vapaalla, mutta se on heidän murheensa. Ei tarvitse suostua, mutta jos suostut kuitenkin vastikkeellisesti ollessasi vapaa-ajalla, et ole vapaa-ajalla oikeasti, etkä tuolloin kunnioita mahdollisia seuralaisiasi venymällä näin vapaaehtoisen, mutta vastikkeellisen työn puolelle. Sellainen kaikki loputon joustaminen on todellisesta läsnäolosta pois.

Ei ongelma olekaan se, että olisi jotenkin pakko suostua, vaan yleinen käytöstapojen puute. Tullaan vain paikalle ja oletetaan, että tottakai minä teen jollekulle jotain, koska hän niin sattuu haluamaan. En myöskään lähtisi tekemään tuollaisia kategorisia väittämiä seuralaisten kunnioittamisesta ja läsnäolon vähenemisestä, koska tilanteet ja ihmissuhteet eivät ole niin yksioikoisia. Se, mitä alun perin kirjoituksellani olen tavoitellut, on herätellä jokaista miettimään sessiotilanteita ja sitä, miten toisen vaivannäölle ja ajalle voisi osoittaa arvonantoa.

Joskus vapaaehtoistyö voi myös luoda tietynlaisen korvaamattomuuden kokemuksen, kuten mikä tahansa muu työtehtävä. Tällöin olisi hyvä miettiä ihan keskenään, osaisiko joku muukin, vai onko oma ego sen muiden osaamisen tunnustamisen tiellä. On nimittäin mahdollista, ellei jopa todennäköistä, löytää toinenkin osaaja samasta ryhmästä. Bileissä joissa on 200 henkilöä, on mahdollisesti myös joku muu osaava neuloittaja, piiskaaja, kuka tahansa muu osaava. Kysyjän vastuulla on löytää seuransa itse. Se vastuu ei ole neuloittajalla itsellään.

Sitä neulaosaamista olen parhaan kykyni mukaan jakanut eteenpäin viimeiset melkein 10 vuotta, mutta en edes muista, milloin olisin nähnyt jonkun muun neuloja bileissä tekevän. Ehkä joskus ennen koronaa? Sama juttu piiskaajissa ja sitojissa, parhaille näyttää olevan koko ajan jonoa, riippumatta siitä ovatko bileissä töissä vai vapaalla.

Ja vaikka suhdeluku olisi millainen, alkuperäinen sanomani ei muutu miksikään: ihmisten välinen kanssakäyminen on kaikille osapuolille antoisampaa, kun osapuolet kunnioittavat toisen toiveita, aikaa, vaivannäköä ja panostusta. Viime aikoina kohdalleni on tullut turhan paljon tapauksia, joissa minun vain automaattisesti oletetaan täyttävän tuntemattoman ihmisen toiveita, koska satun jotain heidän haluamaansa osaamaan.

Niin, tässä on ytimessä tuo parhaus, huomaatko?

Lisäksi — voitko sanoa tilanteen olevan aivan samanlainen riippumatta siitä, kuka tämä sopimattomaan aikaan tuleva neuloitusta pyytävä on? Mikäli kyseessä on itseäsi (habitukseltaan) kiinnostava henkilö, pyydätkö vielä voileipää, vai onko tutustuminen riittävä kompensaatio? Onko tilanne todella aivan tasa-arvoisesti ärsyttävä, jos kysyjä on nelikymppinen monta voileipää syönyt karvainen Krister, vaiko vähemmän karvainen Krista? Kumpi ostaa voileivän? Ostaako kumpikin? Haluatko ranskalaisia sen kanssa?

On aiheita, jotka ovatkin todella hyviä, silloin kun niistä kirjoittamisessa ollaan ajateltu muutakin, kuin mukanöyrää tapaa mainostaa itseään. Joku jalommin ajatteleva näkee aloituksessa muuta. Se aloittajan ärtymys on kysyjästä kiinni, tässäkin tapauksessa. Kysyjät ovat olleet vääränlaisia ja se harmittaa.

[Lady Whip]

Ihmiset ei useinkaan ymmärrä innostukseltaan, ettei jotain asioita voi kysyä/tehdä.

[susa-anniina]

Ihmiset ei useinkaan ymmärrä innostukseltaan, ettei jotain asioita voi kysyä/tehdä.

Juurikin tämä. Toinen on ihan uuden äärellä ja oma innostus ajaa edelle käytöstavoista. Sitten myös siinä on isoja eroja kuinka henkilökohtaisia nämä jutut on. Osalle kyse on enemmän leikistä ja sitten käyttäydytään kuin tanssilavalla sekahaun aikana ja osalle sitten henkilökohtaisempaa juttuja.

Sitten ihan sellainen juttu näissä on myös, että se vastaanottava osapuoli saattaa olla jäänyt keräämään rohkeutta johonkin juttuun, esim neuloihin jossakin toisessa tilaisuudessa ja sitten kun sama kaveri tulee vastaan ja itse olisi valmis kokeiluun, on ulosanti sitten ton tasoista. Ei toki kaikilla.

Mä jotenkin ajattelen, että ihmiset harvoin on huonokäytöksisiä tahallaan vaikka osa on kyllä sitäkin.

[hihaton]

Sitä neulaosaamista olen parhaan kykyni mukaan jakanut eteenpäin viimeiset melkein 10 vuotta, mutta en edes muista, milloin olisin nähnyt jonkun muun neuloja bileissä tekevän. Ehkä joskus ennen koronaa? Sama juttu piiskaajissa ja sitojissa, parhaille näyttää olevan koko ajan jonoa, riippumatta siitä ovatko bileissä töissä vai vapaalla.

Ja vaikka suhdeluku olisi millainen, alkuperäinen sanomani ei muutu miksikään: ihmisten välinen kanssakäyminen on kaikille osapuolille antoisampaa, kun osapuolet kunnioittavat toisen toiveita, aikaa, vaivannäköä ja panostusta. Viime aikoina kohdalleni on tullut turhan paljon tapauksia, joissa minun vain automaattisesti oletetaan täyttävän tuntemattoman ihmisen toiveita, koska satun jotain heidän haluamaansa osaamaan.

Niin, tässä on ytimessä tuo parhaus, huomaatko?

Ei se parhaus ole mitenkän olennaisin eikä ytimessä tässä, pointti on ihan muualla. Jos nyt sitä haet takaa, niin ei minulle ole ongelma sanoa, että olen yksi parhaista ja tunnetuimmista neulojista tässä maassa, olen tehnyt asian eteen valtavan määrän työtä ja olen ylpeä siitä. Se ei muuta millään tavalla alkuperäistä pointtia, jota olen tuossa edellisessäkin viestissäni painottanut.

Lisäksi — voitko sanoa tilanteen olevan aivan samanlainen riippumatta siitä, kuka tämä sopimattomaan aikaan tuleva neuloitusta pyytävä on? Mikäli kyseessä on itseäsi (habitukseltaan) kiinnostava henkilö, pyydätkö vielä voileipää, vai onko tutustuminen riittävä kompensaatio? Onko tilanne todella aivan tasa-arvoisesti ärsyttävä, jos kysyjä on nelikymppinen monta voileipää syönyt karvainen Krister, vaiko vähemmän karvainen Krista? Kumpi ostaa voileivän? Ostaako kumpikin? Haluatko ranskalaisia sen kanssa?

On aiheita, jotka ovatkin todella hyviä, silloin kun niistä kirjoittamisessa ollaan ajateltu muutakin, kuin mukanöyrää tapaa mainostaa itseään. Joku jalommin ajatteleva näkee aloituksessa muuta. Se aloittajan ärtymys on kysyjästä kiinni, tässäkin tapauksessa. Kysyjät ovat olleet vääränlaisia ja se harmittaa.

Ei sen tilanteen pidäkään olla samanlainen kysyjästä riippumatta, sellaisen haihattelu on täysin utopistista ja yhdentekevää. Meillä kaikilla on omat preferenssimme partnerien suhteen, niin myös minulla, ja ne väistämättä muovaavat tilannetta aina johonkin suuntaan. Yhteistä näille ärsyttäville tilanteille on ollut käytöstapojen puute, ei kysyjien sopiminen tai sopimattomuus niihin preferensseihin.

Ja jos minulla olisi tarve mainostaa itseäni neulojana, tekisin sen jollain muulla tavalla kuin peräänkuuluttamalla potentiaalisilta leikkikavereilta enemmän vaivannäköä.