Baarin kannatusmaksut
Mun mielestä hyvin pohdittu. Toki, en ole mies, en tiedä minkälainen mankeli se pääkopalle on havahtua aiheeseen. Naisena tiedän, miltä tuntuu joutua ajattelemaan, että miten ihmeessä voin haluta alistua, kun samaan aikaan seksin ulkopuolella tekee mieli huutaa ja kirkua epätasa-arvon ja epäreiluuden keskellä. Se vaati oman mielen jumppansa ja avainsanana itselleni on vapaus - minä saan alistua, koska haluan, minun ei pidä alistua, koska joku muu sanoo niin.Et sinänsä kysynyt mitään otsikkoa lukuunottamatta, mutta kun kysy ja vastaa osiossa ollaan, niin sanoisin, että kun annat toiselle mahdollisuuden alistua ja myös mahdollisuuden lopettaa, kun hän tai sinä (kumman raja tulee ensin vastaan) haluatte, niin siinä on se avain tasa-arvoiseen altistumiseen.
Luulen, että saan kiinni tosta ja tunnistan itsessäni sanan tapaista ajattelua. Aika moni oikeasti alistuva on arki-elämässä kuitenkin ihan muuta kuin kynnysmatto. Ei se stereotypia johtajatyypistä saamassa piiskaa kait sitten tyhjästä tule. Ja sitten myöskään se, että toinen alistuu ja on käytettävissä, ei tarkoita sitä että toinen kohtelisi huonosti tai ei arvostaisi. Ajattelen, että tämän tyyppisissä suhteissa on usein sitä keskinäistä luottamusta ja arvostusta jopa enemmän kuin mitä perus vanilijasuhteissa. Tuo just ehkä että tykkään että asetelma on se että olen toisen käyttöleluna... Vaikka minä palvelen ja miellytän ja minulle on tärkeää sen toisen nautinto, niin en usko että homna jatkuisi kovin pitkään jos se toinen osapuoli ei sitten kuitenkin huomioisi niitä minun tarpeita ja en saisi tyydytystä ja jos minun tiettyjä rajoja ei kunnioitettaisi.
Eihän makkarissa tapahtuva sexittely mitenkään poissulje että voi olla kunnioittava ja kumppaniaansa rakastava yksilö joka näkee tämän tasa-arvoisena autonomisena henkilönä?
Mä alistun suhteessa kokonaisvaltaisemmin kun pelkästään makkarissa ja se on omassa päässä aiheuttanut kipuilua, just koska kuitenkin kannatan tasa-arvoa (joka ei tosiaan tarkoita, että kaikki jaettaisiin tasan, oli hyvin kommentoitu tossa ylempänä) niin onko se väärin. Tai annan jossakin määrin päätösvaltaa sille toiselle. Tai palvelen välillä arjessa. Eli mä kyllä teen myös ne voileivät sille toiselle ja keitän aamukahvin. En kyllä sitten ole pahoillani jos itsekin saan hemmottelua jossakin toisessa yhteydessä. Mutta musta koska tämäkin perustuu vapaaehtoisuuteen, niin mitä se muille kuuluu.
Meillä on hoidettu toi homma silleen, että priorisoidaan yhteinen juttumme ohi minkään aatteiden. Jos joku ihan hyväkin juttu, kuten tasa-arvo, ei oikein istu omaan dynamiikkaan, niin dumpataan se. Ei kaikesta tarvi teeskennellä välittävänsä.