Mihin tarvitaan jaottelua kinky/vanilja?

[fido]

Tulipahan vaan mieleen kysyä tällainen mahdollisesti tyhmä kysymys ellei peräti aivan viisaita tahi diippiä shittiä. Mutta oman ison ja ruman pääni sisällä ei oikeastaan ole tosissaan tämmöistä keinotekoiseksi kokemaani jakoa, vaan koen ja havaitsen kaiken ihmiseläimen seksuaalisuuden monimuotoisuudessaan kinkyt, vanijat, tantrat iihan kaikki mitä preferenssilöitä ikinä löytyy olevan semmoisena nautintojen noutopöytänä mistä ammentaa herkkuja mielensä mukaan.

[latexiom]

Lokeroita tarvitaan: joillekin ne tuovat ryhmän turvaa, joillakin ne helpottavat kommunikointia, joitakin ne auttavat ymmärtämään itseään ja niin edelleen.
Tämä EI tarkoita, että jokainen yksilö pitäisi lokeroida. Jotkut ovat onnellisempia ilman, ja se on hyvä. Ihan kaikkien kohdalla asia ei vain ole niin.

[susa-anniina]

Helpompi löytää seuraa kun osaa vähän lokeroida, että mitä itse on ja mitä on hakemassa. Varsinkin jos omat mieltymykset ei kuulu osastoon " kiva lisä seksielämään" vaan on enemmänkin osa persoonallisuutta ja sitä mitä on, noin muutenkin.

[elanor]

Mulla on sanoja muillekin asioille, joita teen elämässäni tai mitä olen. Varmaan mikään niistä ei ole yksiselitteinen ja tyhjentävä ilmaus, mutta silti on ihan kiva voida puhua asioista.

[Morticia]

Kaikki asiat eivät vaan nappaa kaikkia. Jaottelulla kinky/vanilja saadan jo valmiiksi seulottua ne apua, hyi, herraisä, vaarallista tai sairasta ihmiset veks kun haetaan seuraa. Eihän se tietenkään mitään takaa, mutta lähtökohtaisesti se kenties helpottaa oikeiden ihmisten löytämistä.

[piiskaanjapuren]

Kokemukset aiheuttavat tunteita. Samaan kokemukseen voi liittyä hyvin ristiriitaisia tunteita. Ja ne risiriitaisuudet pahimmillaan pilaavat koko kokemuksen.

Kokemuksen laatuun itselläni vaikuttaa paitsi oma, myös toisen, ja ympäristön tunnetila. Kaikki parhaat omat kokemukset ovat muodostuneet 1:1 tilanteessa, jossa on oltu samalla viivalla ja ns. täysillä mukana. Vastaavasti huonoin kokemus liittyy ulkopuolisten kiimailijoiden tunkeutumiseen omaan sessiokuplaan isommassa tapahtumassa.

Jotta kokemus ei vesittyisi em ristiriitaisuuksien takia kummankaan osalta, olen katsonut hyväksi keskustella etukäteen mitä ja miten ja missä halutaan tehdä, mitä ei haluta tehdä ja kuka tekee mitäkin.

Tässä keskustelussa se kinkyn ja vaniljan raja on tärkeä, ja se, millä puolella rajaa ja miten syvällä halutaan liikkua, käydäänkö välillä rajan toisellakin puolella, halutaanko vain tiettyjä elementtejä mukaan vai mennäänkö koko paletilla.

[Dante79]

Kinkyn näkökulmasta tuo on kaiketi yleinen näkemys ja kokemus että kaikki konsensuaaliset/yhteisymmärryksessä harrastetut aikuisten väliset tai itsekseen harrastetut seksuaaliset/seksuaalissävytteiset asiat on vain monimuotoinen buffettipöytä josta voi poimia elämyksiä omien mieltymysten mukaan. oli ne sitten leimattu kinkyiksi tai vaniljoiksi ilman että sillä leimalla on itselleen mitään merkitystä.

Tietty kinkypiireissä on termejä kaikelle mahdolliselle joka helpottaa kommunikointia. Mutta juuri tuo kinky/vanilja-jaottelun tarve kaiketi tulee enempi sieltä valtakulttuurin/vaniljakulttuurin suunnalta jossa yhteiskunnallisten normien puitteissa eläminen koetaan supertärkeäksi, ja on yleinen reaktio yökötellä, oudoksua ja syrjiä kaikkea mikä ei ole yhteiskunnallisesti määritelty normaaliksi, merkityksettömäksi, yleiseksi ja arkiseksi. Oli kyse sitten seksuaalista preferensseistä tai mistä vaan marginaalista asioista.

Voisi siis oikeastaan kysyä yleisemmän kysymyksen: Miksi jotkut ihmiset kaipaa normeja elämäänsä? Miksei me ihmiset vaan heitetä kaikkia normeja roskiin ja luovuta niistä?

Oma vastaukseni tuohon on että normit silleen yleisesti ajatellen toimii samalla tapaa kuin safe-space. Kun pukeutuu, elää, puhuu, kävelee, elehtii jne jonkinlaisten tunnistettavien normien mukaan, viestittää sanattomasti ympärilleen millä tavoin haluaa tulla nähdyksi ja kohdelluksi, minkälaista kohtelua odottaa muilta, minkälaisten ihmisten kanssa ei halua olla tekemisissä, jne. Ja se helpottaa monien elämää ihan hirviästi sukeltaa jonkinlaiseen normikokonaisuuteen ja rentoutua kun ei tarvitse rautalangasta vääntää jokaisen sosiaalisen kanssakäynnin kanssa kaikkea tuota.

Voimme kuitenkin elää toivossa että kaikenlainen kinkyys muuttuu ajan kanssa yhteiskunnallisesti sellaiseksi neutraaliksi mieltymysasiaksi joka ei herätä reaktioita puoleen eikä toiseen.

[belladonna]

Mä nautin itse seksuaalisesti sadomasokismista ja valta-asetelmista. Pidän myös hellyydestä ja huolenpidosta, mutta tarkastelen niitäkin valta-asetelmien läpi, osana vallankäyttöä.

'Vanilja' tarkoittaa minulle sellaista seksuaalisuutta ja ennen kaikkea sellaista partneria, jonka kanssa kipu- ja valtaleikkejä ei voisi ollenkaan tehdä. On ihan ok olla pitämättä tällaisista jutuista, mutta on niin ikään ihan ok, että en itse halua vaniljapartneria. BDSM-seksuaalisuus on minulle niin iso osa elåmää, että en halua elää ilman sitä.

[Tanuki]

Siinä vaiheessa kun vanilja on ehdoton dealbreaker, melkeinpä kova raja, jaottelusta on hyötyä.

[Dean]

Parikymmentä vuotta sitten bdsm oli vähän enemmän kaapissa, joten tavallinen seksi ei silloin ollut vaniljaa. Se oli seksiä. Bdsm harrastajien keskuudessa tavallista seksiä kutsuttiin vaniljaksi. Kinky on uudempaa termistöä näin jaottelumielessä. Tämä on siis mun oma muistikuva, joku muu saattaa muistaa toisinkin.

[elanor]

Parikymmentä vuotta sitten bdsm oli vähän enemmän kaapissa, joten tavallinen seksi ei silloin ollut vaniljaa. Se oli seksiä. Bdsm harrastajien keskuudessa tavallista seksiä kutsuttiin vaniljaksi. Kinky on uudempaa termistöä näin jaottelumielessä. Tämä on siis mun oma muistikuva, joku muu saattaa muistaa toisinkin.

Kyllä kinky-sana oli kovastikin käytössä, sehän on laajempi termi kuin BDSM. Olihan myös Kinky Club toiminnassa vuosituhannen vaihteessa, ja eikös City-lehden chatissa aiheelle omistettu kanava ollut nimeltään Kinky Bar?

[Dean]

Valikoiva muisti näköjään, mutta joo Kinky Bar oli.