Baarin kannatusmaksut
Olen liki 50-vuotias alistuva heteromies. Kinkyhenkiset ajatukset tulvivat päähäni jo lapsena. Olen koko elämäni kokenut, että kinkyyteni on minuun leimattu. Minulla ei olisi mahdollisuutta päästä siitä eroon, vaikka haluaisin.Vahvasta taipumuksestani huolimatta minulla ei ole kinkyilystä ainuttakaan käytännön kokemusta. Vaniljaseksisuhteenikin voin laskea yhden käden sormin. Olen harrastanut seksiä vain pitkissä parisuhteissa.Kysymys ei ole siitä, että olisin taipumukseni kanssa lukossa. Sisäinen maailmani tuntuu luontevalta, eikä minulla ole tarvetta kieltää sitä. En häpeä sitä. Kun suoraan taipumukseeni liittyvät sisäiset estot eivät selitä kokemuksen puutettani, niin mikä sitten selittää?a) En pysty menemään iholle ilman syvempää henkistä yhteyttä. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä vastenmielisemmäksi on käynyt ajatus pelkästä seksuaalisesta kanssakäymisestä ilman jakavaa tunnetta.b) Minun on vaikea löytää edes vaniljakumppania, koska olen kranttu. En ymmärrä ihmisiä, jotka tuosta noin vain astelevat suhteesta toiseen. Ihastun hyvin harvoin. Kymmenen ihastuksetonta vuotta on minulle ihan tavanomaista. Ja jos ihastun, mikä on todennäköisyys, että ihastukseeni vastataan? Ja jos ihastukseeni vastataan, mikä on todennäköisyys, että ihastuksen kohteeni sattuu olemaan alistava nainen? Todennäköisyys kaikin puolin sopivan kumppanin löytämiseen on olematon.c) Introverttiyteni. Kun seura, meluisat paikat ja sosiaalinen puuhailu työntävät luotaan, en tapaa uusia ihmisiä, saati seurustele heidän kanssaan. Todennäköisyys, että nuotiolla istuvan nokipannukahveja keittelevän metsänmörön luo kävelisi kinkyhenkinen nainen, on mitätön. Eikä hän kirjan sivuiltakaan pompahda esiin.d) Epäluulo kinkykulttuuria kohtaan. Englanninkielisillä keskusteluareenoilla usein neuvotaan välttelemään kinkypiirejä. Niissä ohjeistetaan etsimään kinkykumppania tavallisista seuranhakupalveluista kuten Tinderistä.Aivan varmasti yhdessä puuhailevien ja verkostoituvien sosiaalisten kinkyjen piirissä suurin osa on vastuullisia ja tasapainoisia aikuisia, mutta se tuskin on koko totuus. Saalistajat hakeutuvat sinne, missä on saalis. Lisäksi on hoitamattomia mielenterveysongelmia ja keskenkasvuisuutta. Joitakin vie enemmän kiima kuin vastuullisuus (koskee kaikkia osapuolia). Jotkut ovat ääri-ihmisiä, jotka ovat valmiita kasvattamaan riskejä aina vain korkeammiksi ja joille äärimmäisinkin kokemus riittää vain joksikin aikaa.Kinkyn kannattaisi etsiä parisuhdetta sieltä, missä ovat muut kinkyt, mutta nettikeskustelun perusteella syntynyt mielikuvani on, että tässä joukossa on minun sietokyvylleni liikaa epätasapainoisia, vastuuttomia, ylilihallisia ja lyhytjänteisiä ihmisiä. Minua koskettava juttu olisi sitoutuminen ja henkisyys. Ulkopuolelta katsoen sen sijaan vaikuttaa, että suurelle osalle kinkyistä tärkeää on lyhytjänteinen elämyshakuisuus. Nettikinkymaailmassa näyttää olevan paljon porukkaa, jolle vähän kaikki on siirtymävaihetta, sitoutuneet parisuhteetkin. Tuota näkymää selittänee osin se, että kaikki sitoutumishaluiset kinkyt eivät ole sosiaalisia julkikinkyjä. He saattavat elää sosiaalisten yhteisöjen ulkopuolella omissa suhteissaan.e) Suuntautumiselleni ei ole kysyntää. Jos olisin (nuorehko) alistuva nainen, minulla olisi mahdollisuus jopa kilpailuttaa ehdokkaita, etenkin jos olisin kaunis. Kilpailuttamalla pitkällä aikavälillä joukosta löytyisi ehkä mieluinen kumppani.Alistuvana (keski-ikäisenä) miehenä tilanne on erilainen. Meitä alistuvia miehiä on suuri määrä suhteessa alistaviin naisiin. Minusta on myös ruvennut tuntumaan, että ainakin netissä kirjoittavien alistavien naisten kulttuurissa on toksisia piirteitä. He tahtovat itselleen true subin, joka ei kysele tai vaadi. Jos alistuva mies asettaa ehtoja ja kertoo toiveistaan ja tarpeistaan, hän ei kaikkien alistavien naisten mielestä ole todellisesti alistuva mies. Monille alistaville naisille vaikuttaa olevan tärkeää saada kynnysmatto, jota sopii talloa miten mieli tekee sen sijaan että naiset tahtoisivat rakentaa neuvotellut roolit, joissa kumpikin saa tarvitsemaansa.En tahdo kynnysmatoksi. Tahdon alistua ja palvella, mutta minulla on rajani ja ihmisarvoni ja tarpeeni, joiden täytyy myös tyydyttyä. En suostu suhteeseen, jossa vain nainen saa haluamansa.Tuskin olen tilanteeni kanssa yksin. Meitä joukkoon sopimattomia lienee paljon. Meitä, jotka tunnistavat sisäisen maailmansa ja tarpeensa, mutta jotka eivät pääse toteuttamaan niitä käytännössä, koska emme löydä kriteereihimme sopivaa seuraa. Kinkyilyn käytäntö on mitä suurimmissa määrin persoonallisuuskysymys. Käytäntöön yltäminen vaatii tietynlaiset luonteenpiirteet. Eteenpäin pääsemisessä auttaa sosiaalisuus, lihallinen seksuaalisuus ja kyky ottaa riskejä. Eikä sopivasta suuntautumisestakaan ole haittaa.Kohtaamattomuus ja tarpeiden tyydyttymättömyys ovat osa rajallista maailmaa. Ne eivät ole kenenkään syy. Kuitenkin haaveilen, että osa kinkykulttuurista kehittyisi kohti ihmisten kohtaamista. Nyt se vaikuttaa kiiman, kiihkeiden tarpeiden, sosiaalisten ihmisten ja lihan kohtaamiselta. Se on minulle vieras pää aloittaa. Siksi olen jäänyt sivuun. Enkä alkuunkaan usko, että olen ainoa käytännöstä syrjäytynyt, vaan oletan, että meitä on varsin paljon. Ja eihän sivuun jääminen liity yksinomaan kinkyyteen. Suomessa on jättimäinen määrä ei-kinkyjä sinkkuja, jotka tahtoisivat parisuhteen, mutta eivät sitä löydä, vaikka tekevät kumppanin löytämiseksi kovasti töitä. Kinkyys tekee tästä kohtaamattomuusongelmasta entistä vaikeamman.
Ja jos ihastun, mikä on todennäköisyys, että ihastukseeni vastataan? Ja jos ihastukseeni vastataan, mikä on todennäköisyys, että ihastuksen kohteeni sattuu olemaan alistava nainen? Todennäköisyys kaikin puolin sopivan kumppanin löytämiseen on olematon.
d) Epäluulo kinkykulttuuria kohtaan. Englanninkielisillä keskusteluareenoilla usein neuvotaan välttelemään kinkypiirejä. Niissä ohjeistetaan etsimään kinkykumppania tavallisista seuranhakupalveluista kuten Tinderistä.
e) Suuntautumiselleni ei ole kysyntää. Jos olisin (nuorehko) alistuva nainen, minulla olisi mahdollisuus jopa kilpailuttaa ehdokkaita, etenkin jos olisin kaunis. Kilpailuttamalla pitkällä aikavälillä joukosta löytyisi ehkä mieluinen kumppani.Alistuvana (keski-ikäisenä) miehenä tilanne on erilainen. Meitä alistuvia miehiä on suuri määrä suhteessa alistaviin naisiin.
Minusta on myös ruvennut tuntumaan, että ainakin netissä kirjoittavien alistavien naisten kulttuurissa on toksisia piirteitä. He tahtovat itselleen true subin, joka ei kysele tai vaadi. Jos alistuva mies asettaa ehtoja ja kertoo toiveistaan ja tarpeistaan, hän ei kaikkien alistavien naisten mielestä ole todellisesti alistuva mies. Monille alistaville naisille vaikuttaa olevan tärkeää saada kynnysmatto, jota sopii talloa miten mieli tekee sen sijaan että naiset tahtoisivat rakentaa neuvotellut roolit, joissa kumpikin saa tarvitsemaansa.
Ja eihän sivuun jääminen liity yksinomaan kinkyyteen. Suomessa on jättimäinen määrä ei-kinkyjä sinkkuja, jotka tahtoisivat parisuhteen, mutta eivät sitä löydä, vaikka tekevät kumppanin löytämiseksi kovasti töitä. Kinkyys tekee tästä kohtaamattomuusongelmasta entistä vaikeamman.
Piilossa on varmasti paljonkin. syitäkin lienee paljon,ei vähäisin kun laitoin nimimerkkini tännemelko pian alkoi tulla yksityisviestejä. 99% mielikuvituksettomia kaikki ei näitä halua.
Kaikki dominoivat naiset, jotka tunnen, haluavat alistuvaksi osapuoleksi ajattelevan, omat rajansa tuntevan ja aikuisen miehen. Toiset ovat sellaisen itselleen löytäneet, toiset eivät, mutta kaikkia niitä löytyneitä miehiä on yhdistänyt se, että he ovat olleet fiksuja, hyvätapaisia, keskustelutaitoisia ja omillaan toimeen tulevia. Kurotan jalkaani nyt tässä jonkin verran oman toimialani ulkopuolelle, mutta uskallan silti väittää, että nämä havaintoni ovat yleistettävissä hyvin suureen osaan suhteita, joissa mies alistuu naiselle. Vaikka kuinka haettaisiin orjaa, sen roolin takana pitää ensin olla kiinnostava ihmisenä, että minkäänlaista merkityksellistä suhdetta voi syntyä.
Minusta on myös ruvennut tuntumaan, että ainakin netissä kirjoittavien alistavien naisten kulttuurissa on toksisia piirteitä. He tahtovat itselleen true subin, joka ei kysele tai vaadi. Jos alistuva mies asettaa ehtoja ja kertoo toiveistaan ja tarpeistaan, hän ei kaikkien alistavien naisten mielestä ole todellisesti alistuva mies. Monille alistaville naisille vaikuttaa olevan tärkeää saada kynnysmatto, jota sopii talloa miten mieli tekee sen sijaan että naiset tahtoisivat rakentaa neuvotellut roolit, joissa kumpikin saa tarvitsemaansa.En tahdo kynnysmatoksi. Tahdon alistua ja palvella, mutta minulla on rajani ja ihmisarvoni ja tarpeeni, joiden täytyy myös tyydyttyä. En suostu suhteeseen, jossa vain nainen saa haluamansa.
OTYlläolevaan liittyen vielä...Mietin onko D-naisilla mielikuva vallasta ja sen pitämisestä se, että subilla ei ole mitään sanomista mihinkään. Ei osata tehdä kompromisseja, vallan menettämisen pelon takia varmuuden vuoksi kaikkeen sanotaan ei.Luullaan ettei olla riittävästi D:tä jos kuunnellaan myös subin toiveita.Toki on myös sellaisia D-ihmisiä ketkä haluavat orjan eikä subia.