Baarin kannatusmaksut
Näin kun kinky-kontekstissa ollaan, mainittakoon, että toki avioituminen voi olla myös eräänlainen kink. Onhan avioliitolla vahvat perinteet myös puolison omistamiseen liittyen, eteenkin patriarkaalisena instituutiona, joka sitoo vaimon aviomiehensä omaisuudeksi. Tällä voi aviopari sitten mehustella, jos mehusteluttaa.
Ehkä oleellisempi kysymys onkin, että kun on elänyt pitkän ydinperhe-elämän, niin miksi haluta enää uutta ydinperhe-elämää? Eron jälkeen olen kuitenkin isosta nauttinut myös siitä, että minulla on omat viikot ilman lapsia, jolloin saan tehdä ihan mitä vaan. Naimisiin meno, ja yhteenmuuttaminen veisi juurikin tämän vapauden pois.Satuin bongaamaan tähän aiheeseen sopivan artikkelinkin:https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000008044121.htmlJa tuli mieeen, että mikä vika tässä tapailusuhteessa siis on? Miksi se on vähempiarvoinen kuin mikään määritelty parisuhde? Mielestäni ihmissuhdetta ei ole tarve määritellä, mutta tietysti rajat olisi tietty olla hyvä määritelty, että saako esim. treffailla muita ja missä merkeissä. Mutta miksi ihmissuhteelle pitää olla joku selkeä määritelmä? Eikö riitä, että on osa jonkun elämää ja on hänelle tärkeä? Tässä ehkä päästäänkin monisuhteisesti ja monogamisesti ajattelevien eroihin. En siis tiedä, että onko minusta monosuhteisuuteen, mutta nähtävästi ajattelen ihmissuhteista niin kuin monisuhteiset usein ajattelevat. Ja pahoin pelkään, että tämä ajattelutapa ei tunnu olevan yhteensopiva monogaamisten ihmisten kanssa.
Luulen, että valtaosalle avioituvista henkilökohtainen motiivi on romanttinen. Avioliitto häineen on kulttuurissamme vahvan rakkauden ja sitoutuneisuuden symboli, joten se on rakastuneille ihmisille tapa julistaa rakkauttaan toisiinsa. Avioliiton avulla myös viestitään ystäville, suvulle ja muulle yhteisölle, että "tämä on nyt se oikea" ja nyt ollaan tosissaan.Avioituminen voi olla myös eräänlainen statusasia. Se, että on "päässyt naimisiin" näyttäytyy kulttuurisesti itsessään eräänlaisena saavutuksena. Joku voi heijastaa omaa arvoaan tai kumppaninsa arvostamista siihen, että hänen kanssaan on haluttu sitoutua julkisesti avioliiton kautta.Hääjuhlilla on myös kulttuurissamme oma vahva symbolinen arvonsa. Eteenkin monet naiset haaveilevat hääjuhlista pitkään, jopa lapsesta asti. Pelkästään se, että päästään pitämään häät, voikin käytännössä itsessään olla avioitumisen motiivi.
Hei Valveuni.Pohdiskelusi kuulostaa niin sanotusti parisuhdenormeja kyseenalaistavalta, ehkä jopa ihmissuhdeanarkistiselta. Et suinkaan ole ihan yksin pohdintojesi kanssa (vaikka Tinderissä siltä tuntuisikin). Moni muukin kyllä nykyisin kyseenalaistaa perinteisiä parisuhdenormeja esimerkiksi vastaavassa elämäntilanteessa kuin sinä. Aika moni päätyy samojen pohdintojen äärellä myös eettisesti monisuhteiseksi, mutta kyllä ihminen voi olla ihmissuhdeanarkistinen tai parisuhdenormeja kyseenalaistava myös monoamorisena. Toki muita samaan tyyliin ajattelevia voisi löytyä helpommin polyamoristen piireistä. Kannattaakin siis ehkä pohtia, olisitko valmis esimerkiksi hyväksymään sen, että kumppanillasi voisi olla myös muita kumppaneita, vaikka itse pidättäytyisitkin yhdessä suhteessa. Pystyisitkö esimerkiksi olemaan toinen kumppani ihmiselle, joka on tahollaan vaikkapa juuri naimisissa tai muuten pesäkumppanisuhteessa?
Toinen asia, mitä voisit varmaan mietiskellä omalla kohdallasi on, olisiko sinulle ajatuksen tasolla mahdollista olla väliaikaisessa, vaikka ehkä pitkäkestoisessakin, tapailusuhteessa ihmisen kanssa, joka samaan aikaan etsii sellaista suhdetta, jossa on mahdollisuus esimerkiksi yhteen muuttamiseen, lasten saamiseen ja avioitumiseen. Tiedänpä nimittäin joitakin ihmisiä, jotka ovat ihan tyytyväisesti tällaisissa sisäänrakennetusti väliaikaisissa, kuitenkin omalla tavallaan sitoutuneissa FWB-suhteissa jumman kumman osapuolen etsiskellessä "sitä oikeaa" tahollaan.Mikäli pystyt lukemaan kirjallisuutta englanniksi, suosittelen lämpimästi kirjaa nimeltä "The Ethical Slut" oman ajattelun tueksi. Kirja käsittelee eettistä monisuhteisuutta, mutta myös muuta ihmissuhdeanarkistisuutta esimerkiksi juuri sellaisten ihmisten näkökulmasta, joita perinteiseen parisuhteeseen sitoutuminen yhdessä asumisineen ja perheen perustamiseen ei syystä tai toisesta kosketa.
Samalla on hyvä ymmärtää, että moni muu tekee ja haluaa tehdä edelleen samoja valintoja, joita itse olet aiemmin tehnyt, suunnilleen samoista syistä kuin itse niitä aiemmin teit.
Sinänsä on mielenkiintoista että useimmissa toisistaan riippumattomissa kulttuureissa on jokin versio avioliitosta eli kyseessä on yleismaailmallinen ilmiö.Miksi?
Mä näkisin, että nykymaailmassa naimisiin meneminen voisi tarkoittaa vaikka sitä, että siinä parisuhteen status ikäänkuin kirkastetaan ihmisen oman yhteisön myötävaikutuksella. Näkisin, että siinä haetaan tukea, turvaa ja hyväksyntää sille suhteelle ja sen asemalle yksilön elämässä. Oisko siinä sellainen ajatus vaikka nähtävissä, että "tämä suhde on minulle äärimmäisen tärkeä ja haluaisin juhlistaa sitä yhdessä tärkeiden ihmisteni kanssa".