Baarin kannatusmaksut
Omiin empiirisiin kokemuksiin pohjaten sanoisin, että avioliitolla ei ole mitään tekemistä rakkauden, kiintymyksen tai hellyyden kanssa. Se on pohjimmiltaan juridinen sopimus ja taloudellinen järjestely, joka on käytännöllinen lasten kasvatusvaiheessa ja luo tiettyä turvaa siinä elämänvaiheessa.
Mut tää nykydeittailumaailma on niin kieroutunut, että sitä ollaan ns. Situationshipissä. Ja kukaan ei osaa sitoutua. Sitä tapaillaan ja vietetään toisen kanssa aikaa, mutta ei olla valmiita parisuhteeseen.
joskus mäkin ajattelin etten ikinä mee naimisiin, mutta kyllä se mieli muuttuu oikean ihmisen kanssa.
Miksi ihmiset haluu naimisiin? Onko se joku monogamiajuttu, mihin kaikki vaan opetetaan pienestä pitäen. Monet taitavat pitää sitä itsestäänselvyytenä, että vakavan parisuhteen pitää kulminoitua avioliittoon? Ja kyllä ilmeisesti minäkin pidin. Olin 10 vuotta naimisissa, ja virallisesti olen vieläkin, vaikka eropaperit on kyllä jo täytetty. Mutta nyt enää en edes muista syitä miksi halusin naimisiin. Sehän meni jotenkin niin, että 5 vuoden jälkeen kosin, koska näin vaan kuuluu tehdä kun on varmaa, että haluaa elää toisen kanssa loppuelämän. Ja muistan, että kaveritkin sanoivat, että "oli jo aikakin" ja "kyllä tätä on odotettu". Miksi näin pitää tehdä?Havainnut sen nyt ongelmalliseksi, että kun vaikkapa Tinderissä tapaa ihmisiä, niin monella suunnitelmiin kuuluu yhteen muutto ja naimisiin meno, jota pitävät itsestään selvyytenä, koska ilmeisesti "oikeassa" parisuhteessa näin pitää tehdä. Eikö oikeaa parisuhdetta voi olla sitenkin, että asutaan omissa osoitteissa. Vai onko se yhteiskunnan näkökulmasta jotain epämääräistä treffailua, ei ollenkaan tosissaan yhdessä olemista? Minulle kun riittäisi parisuhde siten, että minulla on tilaa hengittää, saa omaa rauhaa ja tapaillaan silloin kun molemmista siltä tuntuu. Mutta vaikealta tuntuu löytää sellaista, jolle tällainen parisuhde olisi ok.Mitenkäs muut asian ajattelevat?