Sekaannuin koneisiin alle kouluikäisenä. Ajankohta (1980-luvun alkupuoli) oli sikäli erikoinen, että lapsilla oli tuolloin enemmän tietokoneita ja niiden käyttökokemusta kuin vanhemmilla, työpaikoilla, kouluilla ja opettajilla konsanaan. Omasormijärjestelmähän siitä kehittyi.
Kirjoitan nopeasti ja näppäimistöä katsomatta. Hienomotoriset yksityiskohdat ovat tiedostamaton automaatio. Piti testata: kyllä ne pikkurillit ovat myös käytössä.
Virallisesta (mekaanisille kirjoituskoneille sihteerien työn tehostamiseksi kehitetystä) kymmensormijärjestelmästä tai muustakaan sääntöpohjaisesta järjestelmästä ei ole kyse, koska en ole siihen koskaan mitään kautta perehtynyt. Sormet löytävät kohteensa luovasti sen mukaan, kirjoitetaanko hyvässä vakiokirjoitusasennossa vai huolettomammin sivusta tai hankalammasta kulmasta näppäimistölle kurottaen.