Raha

[onez]

Olen aina ollut köyhä suhteessa muihin "normaaleihin" ihmisiin, terveydelliset syyt vienyt vähän eri polkua pitkin. En kuitenkaan ole yleensä kokenut olevani köyhä. Köyhyys on ennemminkin ollut haaste ja voimavara koska jos ei ole varaa ostaa niin sitten pitää tehdä itse. Laaja kirjo erilaisia taitoja onkin kertynyt sen ansiosta.

Arvostan kuitenkin niitä hetkiä kun rahaa on enemmän ja mielelläni jaan sen läheisten kanssa. Toisen hemmottelu on mukavaa ja tykkään myös tehdä asiat isosti ja tyylillä jos siihen vaan on mahdollisuus. Elämässä on kuitenkin paljon tärkeämpiä asioita ja esim suhteessa raha on mulle korkeintaan mauste, se ei saa olla se määrittävä tekijä.

[morjasi]

Joskus on ikävä huomata, että kavereilla tulee meikäläinen mieleen, kun raha ongelmat kaatuu päälle. Haluttaisi auttaa, mutta ei ole järkeviä keinoja.

[kuunlilja]

Mulle ei sessiokumppanin rahoilla tai rahattomuudella ole mitään merkitystä.
Kunhan on katto pään päällä, paikka jossa voi sessioida ym.
Hemmotteluun ei välttämättä tarvitse rahaa.
En tarvitse hienoja asuntoja, autoja, illallisia tai 5 tähden hotelleja .
Tuntisin oloni epämukavaksi niissä.
Mieluummin eväsretki luonnossa tai yhdessä kokattu ruoka.
Raha ei tee seksikkääksi.

[Bricolage]

Hyvä ja turvallinen peruselintaso on kivaa ja hetkittäinen kermaperseily on sallittavaa.
Elämän omistaminen rahan tai muun materialistisen tavaran hankkimiseen nostattaa itsellä niskakarvat pystyyn.
Tässä vaiheessa elämää on jo tajunnut, että tänne ollaan synnytty pennittöminä ja täältä lähdetään pennittöminä. Pisimpään mukana pysyy muistot elämästä, mutta nekin lopulta lähtevät aivojen sammumisen myötä.
Syystä tai toisesta minulla ei ole ikinä käynyt mielessäkään parinvalinnan kohdalla toisen pontentiaalinen rahallinen arvo ja vaakakupissa on aina painanut enemmän se persoona itse. Jos ihminen on mätä sisukseltaan, ei sitä saa rahalla korjattua.

[potkija]

Kiinnostavaa. Rahalla itsellään ei ole minulle merkitystä muuten kuin yhteiskunnassa elämisen mahdollistajana. Hyvä tilanne on, jos tienaa sen verran, ettei tarvitse stressata äkillisiä ylimääräisiä menoja tai laskea senttejä kuun lopussa ja välillä saa tehdä jotain ylimääräistä kivaakin, mutta vaurauden kartuttaminen ei ole ollut ikinä merkityksellistä itselleni.

Vastaavasti muiden ihmisten varallisuustaso ei juuri vaikuta heidän viehättävyyteensä. Dominoivan henkilön seksikkyys riippuu pitkälti siitä, miten hän suhtautuu itseensä, maailmaan ja alistettavaansa. (Asenne ratkaisee! tjsp...) Itsevarmuus ja sellainen "turvallisuus" ovat Dom(me)ssa puoleensavetäviä piirteitä. Toisaalta ymmärrän, että taloudellinen vakaus lisää juurikin turvallisuuden tunnetta ja voi siksi olla ihmisille tärkeäkin kriteeri seuranhaussa. Omalla kohdallani se ei kuitenkaan muodostu olennaiseksi tekijäksi. Ainoastaan jos elämänhallinta on muutenkin retuperällä ja sen seurauksena talouskin mennyt kuralle, niin mietin, miten paljon ihmiseen voi luottaa. Mutta tuollaisessakaan hypoteettisessa tilanteessa raha-asioilla ei sinänsä ole väliä, vaan olennaisia ovat taustalla olevat ongelmat.

Näin siis köyhän alistuvan näkökulmasta. Pistää miettimään, muuttuisiko ajattelutapani, jos alkaisin tienata paremmin – rupeaisinko alitajuisesti arvottamaan Dominoivan varakkuutta enemmän? Hmm...

[masomaleslave]

Raha on kiva lisä, sillä se mahdollistaa korkkareiden oston kivoille Naisille!

[Rami]

Raha mahdollistaa välineurheilussa kirjaimellisesti kaiken.

Sillä saa leikkitilat, sisusteltua, välineitä sinne, irtaimistoa, telineitä ja taatun rauhan toteuttaa itseään. Itse haaveilisin kesämökistä, jossa olisi nukkumatilat, keittiö, ruokahuone ja tila pervoille sessioilleni, muttei taida onnistua tämän hetkisen rahatilanteen takia.

Raha on resurssi, jonka kanssa voit vaihtaa palveluita siihen mistä sinulla ei ole osaamista. Vaatteisiin vaikuttaa paljon tuo raha, monet kinkyt vaatteet tunnetusti maksaa paljon enkä uskalla edes investoida siinä pelossa, ettei se pue minua niin kuin kuvittelin tai muuten vaan sille ei löydy käyttöä.

Sponsorointi-sivustoilla etenkin tämän rahan merkityksen huomaa, että sillä saat seuralaisesi tekemään mitä vain haluat, kuhan korvausta siitä saa tarpeeksi. Se ei varmasti tilannetta auta, että nämäkin ihmiset hakevat taloudellista turvaa tarjoamalla itseään, tottakai ne myös tekevät sitä rakkaudesta lajiin, en voi varmana sanoa.

Aikasemminkin ketjussa vastanneet totesivat, että ne ketkä omin käsin ovat saanneet omaisuutensa hyvää pisteeseen vetävät itseään puoleensa, sillä heiltä saa neuvoja, miten saavuttaa sellainen omaisuus ja mustavalkoisena näen myös heidän olevan taloudellisesti turvallisia ehdokkaita, mikä ei ole uusi konsepti, jos seuraa esim. Tinder Swindlerin haastatelmia naisia.

[Proxima Centauri]

Kumppanin tuloilla ja varallisuudella ei ole minulle mitään merkitystä, eivätkä ne vaikuta siihen, kuinka kiinnostavalta tai vetovoimaiselta toinen tuntuu. Mieluummin vaikka mitoitan elintason matalammaksi ja tingin hankinnoista juuri oikeanlaisen ihmisen kanssa, kuin eläisin toivomani elintason mukaista elämää jonkun epäsopivan tai "ihan kivan" tai edes toiseksi parhaan vaihtoehdon kanssa. Tällainen romantikon vastaus 

[sadisti]

En ole tippaakaan kiinnostunut rahasta. Kunhan en näe nälkää niin olen tyytyväinen. Tarpeeni ovat hyvin minimaaliset ja käytän rahaa todella vähän. Olen pohdiskelijaluonne enkä tippaakaan materialistinen. En myöskään voisi ikinä kiinnostua ihmisestä, jolle status ja raha merkitsee paljon. En kaipaa toiselta hemmottelua tai lahjoja. En tee niillä mitään. Kaipaan toisen kehon pelikentäkseni.

[Everett_Reno]

Mun ainut 24/7 fetissi on säästäminen ja talousjärjestelmä jonkinlainen reaalisosialistinen merirosvotalous, eli ei todellakaan heikkohermoisille. Eipä se onneksi tähän skeneen edes kuulu vaan on vakituisen parisuhteeni juttu.

Raha nykymuodossaan  on semmonen imaginäärinen lasihelmi millä ihmiset saa käyttämään ainutkertaista elämäänsä kaikenlaisiin hullutuksiin jotta pelin "voittajat" voivat kokea olevansa voittajia. Eli näissä leikeissä minulle lähinnä häiriötekijä. Toki ajatus varakkaan naisen alistamisesta on jännä mutta vähän samalla tavalla kuin hieno vaate, eli ei missään määrin ratkaiseva tekijä. Session osana raha voi olla vain symbolisessa muodossa käytännössä merkityksettömänä summana.

Olen havainnut että neutraalein tilanne on sellainen, jossa molemmat osapuolet joutuvat kulkemaan suurinpiirtein yhtä pitkän matkan ja sessio tapahtuu Airbnb:ssä, hotellissa tms - joka maksetaan puoliksi (todennäköisesti "vuoroin vieraissa" toistensa luona sessiointi toimisi samoin). Kaikissa muissa tilanteissa minua häiritsee se, että jos itse kustannan jotain niin asettaako se toiselle paineita suostua kanssani johonkin mihin hän ei olisi muutoin suostunut? Tai jos ajan yhteensä sen noin 200km/30e toisen luokse niin muodostuuko toiselle sama velvollisuuden tunne? Vai onko minulla peräti oikeus reklamoida jos sessio ei vastaakaan odotuksia ja bensa on kallista? Tai jos vuori tulee Mohammedin luo ja subi tulee omalla kulullaan sessioimaan moottorisahamurhaajamökilleni niin pitääkö minun silloin jaksaa olla lupausteni mukainen überdom vaikka ei olisi yhtään fiilistä? Tietysti jos toinen on opiskelija (pitääkö muuten laatia selvitys perheen varallisuudesta ja lattialankkujen alle piilotetuista kultaharkoista vai riittääkö oma ilmoitus?) ja toinen hyväpalkkaisessa duunissa niin sessio voi jäädä kokonaan toteutumatta ilman sponssausta. Ei sekään hyvä oo kun jää nautintoa syntymättä maailmaan.

Näiden asioiden miettiminen ei todellakaan anna minulle bonerseja vaan on lähinnä logistis-moraalinen häiriötekijä. Toistaiseksi pyrin eristämään rahan leikeistä mahdollisimman pitkälti niin että vaan kylmästi budjetoin taloudesta osan tähän hommaan - harrastukset maksaa ja joka ei töitä tee ei hänen sessioimankaan pidä.

[MikkoMystikko]

Mä olen vähän toisesta päästä kuin aloittaja, enkä nää kummassakaan päässä sinällään mitään väärää.

Rahalla saa vaatteet ja yöpymiskamat ulos jos tulee sellanen paikka ettei vuokraa saa maksettua. Pystyisin varmaan elämään ilman rahaa vuoden, ehkä pari, jos opettelisin pilkkimisen salat taas kerran uusiksi.

Raha on kiva kun voi sen avulla asua sisällä ja ostaa hyviä ruokia. Se tekee elämästä niin helppoa. Mutta tuo sama helppous ajaa ihmisen laiskuuteen ja sitä kautta tulee "hyvinvointimahainen" lihavampi ja veltompi lätty, kuin mitä ilman rahaa voi olla.
Jos mulla ei olisi jalkavammaa, voisin olla eräopas ja personal traineri. Nekin koulutukset maksaa, ainakin PT:n.

Raha on kyllä kiva siitäkin että sillä saa seksikkäitä vaatteita, niinkuin tiukat leggingsit tai joogahousut, siinä kyllä silmä lepää    ja olisi kyllä kiva käydä jenkeissäkin ja Jaapponissa ja etelänavalla ja ties missä...

Mä olen silti sellainen etten halua yhtään ylimääräistä apua rahassa. Tiedän mitä se tekee kun on liikaa rahaa, kerran elämässä on ollut vähän sellainen paikka, ja tuli tuhlattua maksullisiin seuralaisiin. Tämä on ehkä suurin virheeni koskaan rahankäytössä koskaan. Ei siksi että meni paljon rahaa tai etteivät nämä seuralaiset olisi olleet "ammatillisia", vaan koska siitä jäi tyhjä lovi sydämeen. Olisi ollut parempi jos olisi löytänyt jonkun gigolomestarin joka olisi opettanut mulle miten saan naisia mukaani. Ja itse asiassa tiedän kyllä miten se tapahtuu jo, siitä on kohta kymmenen vuotta aikaa...

Asuin metiköissä ja tein duunia. Siinä kasvoi lihakset ja terveys, ja tuli hyvin rahaakin. Samalla naiset rupesi kiinnostumaan musta, sattumanvaraiset ohikulkijatkin joskus flirttaili huumorilla. Se oli hienoa ja raskasta aikaa se. Ehkä pitäisi mennä taas ulos.

[Sigmamies]

Rahaa tarttee elämiseen. Olisin miljonääri nyt jos olisin halunnut mutta en keksi mitään mikä elämässäni muuttuisi jos pankissa olisi miljoona. Toki lelujen,ystävien ja sukulaisten elämä jonkun verran helpottuis kun jakaisin ylimääräiset rahat pois.

[sonja23]

Vähän ehkä sama kuin ketjun aloittajalla, mutta ei raha mikään kriteeri ole koskaan ollut. Olisi kiva jos sitä olisi, jotta pystyisi elämään mukavasti.

Itselle työ on tosi iso osa oma elämää ja työelämässä menestyminen iso arvo, joten en täysin elätettäväksi suostuisi.

[Soft_Witch]

Mulla olisi 3 pohdintaa herättävää kysymystä ihmisille jotka muutenkin pohtii rahan merkitystä ihmissuhteissa...

1. Tunnistatko itsessäsi, tai muissa, hyve signalointia?
Eli sanomalla asioita kuten "rahalla ei ole mulle mitään merkitystä", "kunhan on katto pään päällä", "mä jaan aina laskun deitin kanssa" saa hyvän mimmin/miehen mainetta verkossa tai sosiaalisissa tilanteissa. Oli se sitten rehellinen lause tai sumutusta (muita tai itseä kohtaan).

2. Mitä ajatuksia herättää miehesten taloudellinen etuasema, eli 20% parempi palkka monilla aloilla, vähemmän sairaslomia koska vähemmän kotona kun lapsi sairastaa, äitiys/raskausaika pois töistä, pienempi eläkekkeen kertymä, parempi palkkausprosentti koska ei ole äiti, hyvä palkkoisten alojen äijäkerhot joihin ei haluta naisia (syystä tai toisesta) ja näiltä aloilta naisten pois ajo, naisien ajo jo tytöistä asti vähäpalkkaisille aloille hoitotyön tai siivoustyöhön tai perheen hoitoon... niin ja pinkkivero tuotteissa?

3. Kysymyksen 2. huomioon ottaen oletko vielä sen kannalla että naisen tuli aina maksaa treffeillä puolet, itsensä?

[Tyler]

Työskentelen lähihoitajana, siis ei mikään hyväpalkkainen ala. Se on tietty hyvä, että miehillä ja naisilla on sama palkka.
Kokemusvuodet alalta nostaa palkkaa jonkinverran.
Jos treffeillä käyn niin pääsääntöisesti maksan naiseni ruuat, leffaliput jne, mun mielestä miehen kuuluu tällaiset maksaa. Parisuhteessa ja yhteistaloudessa tietty sääntönsä kullakin.

Joskus olen ollut treffeillä naisen kanssa joka tienaa enemmän kuin minä. Muistan muutamankin sellaisen ja hän on sanonut maksavansa koska ”tienaa enemmän kuin hoitaja”. Se on sanottu huumorilla ja kiltisti, ilman minkäänlaista ylenkatsontaa. Oikeastaan päinvastoin, ne hyvin ansaitsevat, koulutetut naiset ovat arvostaneet työtäni.