Seksuaalisen nöyryytyksen alkemiaa

[BackbonePractise]

Seksuaalisesta nöyryyttämisestä syttyminen on kinky-identiteetin tsiljoonista ilmenemismuodoista varmasti yksi hankalimpia ymmärtää psykologisesti: Vihaan nöyryyttämistä mutta rakastan nöyryyttämisleikkejä, haluan arvostusta mutta haluan, että minua häpäistään, haluan tukea sinua mutta haluan käyttää sinua…

Sisäinen konflikti on keskeinen osa fetissiä. Pidät siitä mitä on tapahtumassa koska et pidä siitä. Et koskaan toivoisi niin tapahtuvan mutta leikkiasetelmassa se on kuumaa!

Miksi? Mikä se kiksi on? Jos emme pysty selkeästi selittämään mikä se on, miten voimme leikkiä sitä hyvin ja turvallisesti?
Nöyryytys on ytimessään täysin subjektiivinen kokemus. Mikä on seksuaalista nöyryytystä yhdelle, ei ole sitä toiselle ja on emotionaalisesti tuhoisaa kolmannelle. Ei ole olemassa asiaa, joka olisi universaalisti nöyryytyksen tunteita herättävää jokaisessa ihmisessä.

BDSM-yhteisön go to-työkalu ja vastaus joka tilanteeseen on… pärinää…. Kommunikoikaa! Jos emme osaa selittää mikä nöyryytyksessä antaa meille kiksit, ei meillä kuitenkaan ole työkaluja kommunikoida ja neuvotella sessiosta tehokkaasti. Teknisemmät asiat kuten paljonko lyödään, saako rikkoa ihoa, mihin neulotaan jne.. ovat huomattavasti helpommin rajattavissa kontekstissa potentiaalisesti hyviin ja huonoihin juttuihin.

Kupletin ytimessä on sosiaalisen epämukavuuden seksualisointi. Häpeän, syyllisyyden jne. Nämä ovat kaikki täysin sosiokulttuuriseen ympäristöön liittyviä asioita. Meillä kaikilla on sisäinen käyttäytymiskoodimme siitä mikä on sosiaalisesti hyväksyttävä tapa olla omassa elinympäristössämme. Me jaamme lukemattomilla tavoilla toisiamme lokeroihin, joiden kautta tarkastelemme suhdettamme toisiimme. Asuinalue, koulutustaso, taloudellinen tilanne, rotu, sukupuoli, seksuaalinen suuntautuminen, vammat..

Toimimme kuten näemme sopivaksi suhteessa paikkaamme maailmassa. Muodostamme itsellemme arvoja, joiden kautta etsimme kosketusta siihen keitä me olemme. Minä suhteessa muihin. Kun kokemuksemme ja arvojemme välillä on ristiriitaa synnyttää se sosiaalista epämukavuutta.

Jos muutama näistä elementeistä on pois tasapainosta mutta itseämme kannattelevat ydinarvot ovat turvattuina ja tilanne on sidottu konsensuaaliseen sessioon voi nousevassa nöyryytyksen tunteessa olla tilaa kiihottumiselle. Kiihottumista vapautumisesta siitä vastuusta mitä minun oletetaan/halutaan ulkopuolelta olevan.

Mitkä ovat niitä asioita joiden vuoksi minä olen minä? Niitä itsen keskeisimpiä palasia, joiden turvaaminen ja suojeleminen on tärkeää emmekä halua niitä sessioasetelmassakaan horjuttaa? Ja mitkä taas ovat niitä koko elämämme alitajuisesti rakentamiamme sääntökirjoja siitä kuinka minun pitäisi ajatella ja käyttäytyä ulkopuolelta katseltuna?

Jos tuntuu siltä, että pienen tauon ottaminen jostain itselle merkityksellisestäkin identiteetin osasta voisi tehdä hyvää, voi kyseessä olla asia jonka voi ottaa turvalliseksi leikin välineeksi.

Sosiaalinen epämukavuus on ensimmäinen askel sosiaalisen normin rikkomisessa.

Minun ei pitäisi haluta tätä, minä haluan tätä.

Kirjoittaja on 24/7 vallansiirtosuhteessa elävä monialapervo.

[belladonna]

Mielenkiintoinen teksti, kiitos.

[Klasu]

Hieno avaus aiheesta jossa omasta vinkkelistäni ollaan ihan asian ytimessä. Itselleni tuo "nöyryytys" (tai oikeastaan se miten minä sen ymmärrän) on monellakin tapaa kova juttu.  Itse olen pääsääntöisesti dominoiva osapuoli ja saan aivan erityistä tyydytystä siitä, että teen alistuvalle osapuolelle asioita jotka hän kokee (tai edes kuvittelen hänen kokevan) nöyryyttävinä ja hän niihin silti suostuu. Hän suostuu niihin koska asettaa dominoivan osapuolen nautinnon ainakin sillä hetkellä oman nautintonsa edelle.
Toinen ilmiö tähän liittyen mihin törmäsin joskus hieman yllättäen ja pyytämättä (niinkuin erään ex-ministerin pöydälle ilmaantuneet paperit) oli eräässä tilaisuudessa missä oli enempikin väkeä (ei, ei ollut tämän genren tapahtuma). Pitkä tarina lyhyesti, jouduin varsin tiukasti puuttumaan (tarkka vuorosana oli muistikuvia hakien: "Tehdäänpä tämä nyt selväksi. tämä asia ei itse asiassa oikeastaan kuulu sinulle mitenkään. jos kaipaan mielipidettäsi tästä asiasta, kysyn sitä".) seuralaiseni puheisiin ja kuulemassa oli valitettavasti enempikin yleisöä. En todellakaan nauttinut tilanteesta mutta jostain syystä hän ilmeisesti nautti. Tai oikeastaan ei kuulemma itse tilanteesta mutta siitä että hänet pantiin niin sanotusti julkisesti ruotuun. Sen jälkeen kuulin pitkän aikaa monta fantasiaa siitä miten häntä kuuluisi "rangaista".

Mutta summasummaarum, tuollainen tilanne on monelle varmasti aika universaalisti nöyryyttävä. Hänestä se oli myös äärimmäisen kiihottava.
Itse taas muutamissa alistumiskokemuksissa saan oikeastaan kiksini juuri seksuaalisesta nöyryyttämisestä. Itse koen nöyryyttävimpinä jutut jossa minulla ei ole mitään sanomista siihen mitä, milloin ja missä tapahtuu. Oma mielihyväni on kaukaisella kakkosijalla ja dominoivan ilo on itse asiassa minunkin iloni. Reaalimaailmassa hän ei koskaan voisi käyttäytyä niin eikä toteuttaa itseään tavalla jolla hän haluaisi. Koen tilanteen siten, että omalla epämukavuuden sitämiselläni tarjoan hänelle monin verroin hyvää tilalle. Mahdollisuuden toteuttaa sitä puolta itsestään joka hänen pääsääntöisesti täytyy pitää syvällä kannen alla.

Eli jos meilä on nöyryytetty, meillä on myös nöyryyttäjä. Sitten meillä on se, minkä nöyryytetty kokee nöyryyttäväksi ja se minkä nöyryyttjä kokee nöyryyttämiseksi. Nämäkään itse aisassa ei aina ole ihan viivasuoria ja yksi yhteen. Eli komppailen aloittajaa, se keskustelu on aika kova sana

Tästä aiheestya olisi kiva saada enempikin ajatuksia

[HuulillaPiirrettyM]

Nyt on hyvä ketju!

Tämä on itsellä pyörityksessä ja pohdinnassa todella kärkipäässä tällä hetkellä. Tuo kontrasti joka avaajan tekstin alussa on mietinnässä ja vertailussa on valtava.
Degrader taitaa olla tuon bdsm-testin yksi alaotsikko tälle, itse olen Top (bottomikin, mutta se on osa kokonaisuutta twisteineen, koska voin, mutten alistu koskaaan, murto-osa sekunnissa olen siellä mihin kuulun eli dynamiikka ei muutu, tästä ehkä lisää joskus) jaehdoton D, tässä asiassa ja kuten monessa, kyltymätön, eikä mikään riitä, toki luen tilannetta ja menen sen mukaan jos haluan, mutta tiedostan ja teen valintoja, muutenhan tällainen ei loppujen lopuksi onnistuisikaan todennäköisesti halutulla tavalla, responsiivisuus on äärimmäisen tärkeää.
Juuri lueskelemani mukaan nämä asiat, siis nöyryytys, häpeä, käsitellään aivoparoissamme samassa paikassa kun fyysinen kipu, mikä selittänee ainakin jossain määrin käsikädessä kulkemisen. Tähän kun uitetaan vahvana se seksuaalinen yhteys niin alkaa kaistat käymään punaisena ja niillä joilla homma toimii alkaa prosessori huohottamaan.

Mikä siinä itselle on se juttu, nyt meneekin vaikeaksi ja täytynee palata jatkamaan paremmalla ajalla. Kanssani ei kannata erehtyä nauttimaan, oikeastaan juuri ollenkaan, koska aika välittömästi ui tämä piirre sisään, konkreettinen toiminta avaa mahdollisuuden ja verbaliikka pääsee valloilleen. Menen tiloihin, tosin tämä piirre kelluu myös läsnä 247 suhteessa jatkuvanakin, tasapainossa sen kontrastin toisen laidan kanssa totta kai, eikä ihan kaikkia asioita voi sotkea keskenään, mutta tietyt signaalit laukaisee tämän välittömästi. Hakkaan häpeänappia niin että se jää lopuksi pohjaan, sitten sitä silitellään sieltä takaisin off asentoon, mikä sekin on miellyttävää. Muuten pyrin olemaan moisiin nappeihin koskematta, varsinkin jos tiedän niiden olemassa olon, toimin itseasiassa juuri päin vastoin.
Vaikka tästä saa vaikutelman ehkä ettei muuta olekaan kun tätä "perseilyä" niin on todellakin.
Seksuaalisen nautinnon aiheuttaminen, mahdollisimman epäsopivasti, epäsopivissa tilanteissa, siihen verbaliikka sisään ja menoksi. En kestä oikeastaan kuulla kun subini keskustellessamme tuo näitä tilanteita oistona ja kokemuksena esiin ja sitten toisaalta taas 

Tämä on hyvä ketju  harmi kun ei ehdi kun pintaraaoasemaan nyt. Erittäin vahva osa kommunikaatiota aiheittaa, jakaa ja koskettaa tällä osa-alueella ja ihan vitun merkityksellinen osa omaa kinky-identiteettiä. Yhtenä haasteena, josta pidän myös on jatkuva kehittyminen ja tämän puolen eläminen, slapstick toimii toistoineen, mutta jatkuvasti uutta ja lisää, uskallan väittää että siinä missä kaiken muunkin niin myös tällaisen osaston lukeminen toisesta vie äärimmäisen lähelle ja syvälle.

-HPM

"Jaa kanssani tämä hengitys
katso kuinka maa on mustaa
huuto nousee näistä suista
ja pimeys peittää häpeän
Olet ollut kauan nainen
olen ollut kauan mies
tämä tauti sisällämme
ei kauaa enää kestä"

[realiti]

Olipa mielenkiintoinen avaus!

Olen pohtinut jonkin verran seksuaalista nöyryytystä, koska jostain syystä saan hyvin suuret kiksit fantasioista, joissa minua nöyryytetään. Varmasti on niin, että eri asiat ovat eri ihmisille nöyryyttäviä. Itse en pidä esim. alistumista itsessään enkä kumppanin haluihin mukautumista seksissä nöyryyttävänä. Sen sijaan voin kuvitella, että joku yleensä domivoiva ihminen voisi kokea niin. Minulle nöyryyttävältä tuntuvia asioita ovat mm. esineellistäminen ja sanallinen nöyryytys ja haukkuminen. Näitä ei missään nimessä sessioiden ulkopuolella haluaisi, ja siksi on kiinnostavan ristiriitaista, että ne voivat kiihottaa niin paljon.

Tosielämässä häpeää aiheuttavat, nöyryyttävät tilanteet tapahtuvat yleensä pyytämättä ja ilman omaa suostumusta. Häpeä on vaikea tunne käsitellä, ainakin omalla kohdallani on näin. Olen miettinyt, voisiko samojen tunteiden kokeminen luotettavan ihmisen kanssa kinkyilyn muodossa auttaa jollain tavalla käsittelemään ja hyväksymään myös muussa elämässä koettua häpeää. Olisi tärkeää, että minua seksin/BDSM:n aikana nöyryyttävä ihminen todellisuudessa arvostaisi minua.

Sitä on kyllä vaikea sanoa, mistä nöyryytyksen kiihottavuus saa alkunsa.

[TV_Jessica]

Mietintöjä aiheeseen...

Se on kyllä todellista totta mitä realiti tuossa aiemmin sanoi. En itsekkään koskaan haluaisi olla D/S-tyylillä alistuvainen toisten, esim. työkavereiden edessä, vaikka välillä sitäkin ajattelematta tapahtuu. Helposti esim. työkokemuksen kunnioitus voi välillä ajaa oman osaamisensa turhaan vähättelyyn..

Minun mielestä ja ainakin omalla kohdalla kyse taitaa olla jonkinlaisesta auttamis-vietistä.
-Jos jokin esine on vinossa, haluan olla sen suoristaja.
-Jos juomalasi on kovalla pöydällä, tahdon olla lasinalunen siinä välissä.
-Kun rakastavaisten välillä on kielimuuri, tahdon tulkata kaiken molemmille osapuolille ymmärrettävään muotoon.
-Jos paperi olikin loppu, kutsu vaan pyyhkimään.
Esimerkkejä riittää... Tämän toteuttaminen on varmasti jatkunut jo lapsuudesta asti.
Kun näitä "arkisia" ongelmia ei varmastikaan ole ollut ihan liukuhihnalta selvitettäväksi asti, tuntuu ehkä jotenkin siltä että niitä haluaa tavallaan kaivaa, keksiä ja kuvitella lisää omissa ajatuksissaan.. ?   

Valtavan ristiriitaista on kyllä nöyryyttämisen/alistamisen anatomia!
Kai se on se tietynlainen "tila" tai jopa "maailma", mihin voi parhaimmillaan päästä... 

[Bi-orja84m]

Onpas muuten helkutin vaikea aihe, ja pakko nostaa hattua edellä kirjoittaneille.

Kuulun myös tuohon luokkaan, että julkisesti normaalissa elämässä nöyryyttäminen ei todellakaan ole makuuni, ja epäilen että se tuskin on oikeastaan kenenkään makuun. Näkisin että ihmiselle ryhmäeläimenä on todella tärkeää kuulua joukkoon (= yhteiskuntaan) ja olla hyväksytty, haluttu ja kunnioitettu jne. muiden silmissä. Tämä ihmisen luonteenpiire on meissä niin syvällä, että huomaamme jo lapsena jos meitä ei hyväksytä samalle hiekkalaatikolle muiden kanssa leikkimään ja itkuhan siitä tulee. Jossain vaiheessa opimme (yleensä jo hyvin nuorina), että kaikkien kanssa emme tule toimeen tai he eivät tule meidän kanssa. Hyväksymme tämän asian (= hyväksymme itsemme sellaisena kun olemme ja se riittää), tai me emme hyväksy sitä (= minussa on jokin vikana) jonka jälkeen muutamme/pyrimme muuttamaan tapaamme toimia ja olla ihmisten seurassa. Joillakin muutos onnistuu ja joillakin lopputulos voi olla jopa todella kohtalokas. Aikuisena jatkuva nöyryytys tai epäonnistumisen tunne voi, etenkin meillä Suomessa (tilastot kertoo), johtaa todella ikäviin lopputuloksiin. Tästä aiheesta voisi kirjoitella vaikka kuinka, mutta menisi ohitse itse aiheen joka oli päinvastainen.

Ylempi kirjoitus oli pakollinen esittää, että voin esittää oman näkemyksen miten itse koen nöyrtymisen seksuaalisesti kiehtovaksi. Koen että itselleni nöyryytys ja nöyrtyminen on pakollista valtaleikeissä joista pidän. Koska se laajentaa dominoivan ja alistuvan välistä eroa ns. hierarkia taulukossa. Mitä suuremmaksi tuo ero repeää, niin koen tällöin tarvetta hakea hyväksyntää domoivalta enemmän joka johtaa alistumiseen, palvelemiseen ja pikkuhiljaa kierteeseen jossa vaan tahdon nöyrtyä lisää, palvella lisää .. jne... kierre on valmis.

Profisanni on muistaakseni maininta "en koe olevani suoranainen masokisti". Tällä tarkoitan sitä, että ilman ensin henkistä nöyrtymistä rooliini (= alennustilaan) ei masokistinen puoleni välttämättä tule esiin niin vahvana, tai en ainakaan koe kipua mitenkään mukavana. Tämän takia pelkästään sadistiselle kipuleikkeihin keskittyvälle D:lle en ole välttämättä oikeaa seuraa. Eli ensin nöyryytetään mielellään minulla pää ja sitten kroppa... koska kaikki nautinto lähtee päästä sanoi kuka mitä tahansa.

Minne sitten tähtään tästä kaikesta? Yksinkertaisesti eroon itsestäni, omasta minäkuvasta, omista negatiivisistä ajatuksistani ja paineista joita suurimmaksi osaksi minä itse asetan itselleni tai joita yhteisö asettaa. Tahdon että joku muu kannattelee minua edes sen hetken ja antaa ihmis arvokkuuteni takaisin kun itkut on itketty(= aftercare). Tähän kaikkeen tarvitsen nöyryyttä kuten moneen muuhunkin elämän koettelumukseen.

Heitän vielä kysymyksen, kuinka moni kokee nöyryytettynä kiimaa ihan ajatuksesta olla nöyryytetty ja alistettu? Meinaan joillakin housut kostuu ja pippelit sojottaa ja toisilla ei. Itse kuulun pääosin jälkinmäiseen ryhmään.. ainakin suhteen alussa ja koen sen jännityksestä johtuvaksi.

[101]

S