Tunnelukkojen vaikutus seksielämään ja itsetuntoon

[Kyron]

Kirjoitan ajatuksiani oman kokemukseni kautta. En ole lukenut yliopistossa käyttäytymistieteitä tai psykologiaa. Sen sijaan olen kartoittanut itsetuntemustani terapeutin sohvalla sekä tietämystäni lukemalla ison joukon kirjallisuutta, joka on auttanut minua yhdistämään asiakokonaisuuksia toisiinsa. Sisäinen insinööri minussa on tiedonhaluinen ja nälkä on motivoinut minua hakemaan vastauksia. Silti olen vain tavallinen kaveri, joka tekee synteesejä kirjallisuudesta löytyvän tiedon avulla.

Innostukseni ihmismieleen sai alkunsa reilu puoli vuosikymmentä sitten. Muistan, kun tein tunne lukkosi testin (Kimmo Takanen. WSOY 2011). Testin tekeminen vei aikaa ja se nostatti pintaan kirjavia tunteita. Sain tulokseksi muutaman erittäin vahvan tai vahvan tunnelukon. Hyväksynnän haku ja alistuminen olivat muutama vahva tunnelukko, joihin palaan myöhemmin tässä kirjoituksessa.

Palaan myös toiseen alkuuni. Fifty Shades of Grey elokuva sai minut kiinnostumaan BDSM:stä. Liityin baariin. Olin uusi ja neitseellinen. Kaikki mistä luin oli lähtökohtaisesti uutta. Mielessäni kaikki vaikuttivat kokeneilta ja pitävän sisällään tietoa, josta olin ihan hukassa. Siviilielämäni oli pirstaleina. Mieleni talo oli tulessa ja kaipasin kovasti tulla nähdyksi kotona vallitsevien riitojen rinnalle. BDSM:stä tuli minulle pakopaikka. Pakenin arkielämää ja itseäni.
Ulkoisesti näytin ja esitin vahvaa Dom roolia. Osin sitä olinkin. Minussa oli kuitenkin toinen puoli. Haavoitettu sisäinen lapsi, parisuhteessa mollattua aviomies ja epävarma ihminen. Tätä puolta peittelin ja tunsin sen mukana kantamisesta vahvaa häpeän tunnetta. Osa teistä näki lävitseni ja tämän puolen, vaikka sitä kuinka yritin peitellä.

Tutustuin valittuuni ajan kanssa. Vaihdoimme viestejä. Tapasimme ja puhuimme. Lopulta päädyimme sessioimaan. Muistot D/s leikeistä ovat todella mukavat. Muodostin häneen syvän yhteyden ja hän avasi silmäni tavattoman monella tavalla. Näistä asioista olen hänelle lopun ikäni kiitollinen. Yhteyden syvyys oli balsamia tunnelukoilleni. Sain kaipaamaani hyväksyntää ja D:n roolin kautta sain kunnioitusta ja vastavoimaa alistumisen tunnelukolle. Aloin elää uudelleen.

Suhteen syventyessä naamiota oli kuitenkin hankala ylläpitää ja siviilielämän muut paineet kasaantuivat samaan aikaan harteille. Rooli kulutti energiaa ja edessä oli uusi pudotus. Pudotus oli iso. Naamion takaa oleva haavoitettu lapsi oli saanut rakkautta, nähnyt valoa ja sitä oli pakko kuunnella. Leikit piti laittaa syrjään. ”Suuri ja mahtava Dom” kuihtui kasaan. Siitä alkoi todellisen eheytymisen aika ja tauko baarista.

Olen kaukana mukavuusalueeltani kirjoittaessani syvälläni olleita ajatuksia edes tällä sivustolla. Tommy Hellstenin kirjallisuus on kuitenkin toiminut minulle rohkaisevana ja erimerkkinä. Saat sen mistä luovut (kirjapaino 2000) auttoi minua ravistelemaan ajatuksiani. ” On oltava heikko löytääkseen vahvuutensa. Jos etsii turvaa, on elettävä vaarallisesti.” Avoimuuden kautta ihminen altistaa itsensä kritiikille.  Toivon todella, että olin baarin ainoa ”True Master” koko sen historiassa. Tiedän, että täällä iso joukko itsensä tuntevia ja toisia kunnioittavia ihmisiä. Silti sekaan voi eksyä minunkaltaisia heikon itsetunnon omaavia henkilöitä, jotka toiminnallaan hakevat kompensaatio tunnelukoilleen.

Tämä viesti on kuitenkin juuri heille. Hyvä ystävä. Jos sisälläsi on paha olla, niin pysähdy. Mies saa tuntea mitä tuntee. Mies saa puhua tunteistaan. Mies saat itkeä. Mies saa nauraa. Mies saa olla heikko. Mies saa olla väärässä. Todellinen Dom ei ole kaikkitietävä ja vahva – hänkin on vain ihminen. Jos koet tarvitsevasi apua, niin pyydä sitä. Olen kävelevä esimerkki siitä, kun liian monta vuotta pakenin vääjäämätöntä. Avun hakeminen on elämäni parhaita päätöksiä ja siitä voin keskustella lisää kahden.

Hyviä käytöstapoja noudatetaan aina. Kaikkia kohdellaan tasa-arvoisesti ja ympärille luodaan turvallisuuden ja avoimuuden ilmapiiriä.  Toisen toiveiden sekä rajojen suhteen haetaan riittävä ymmärrys ja niitä kunnioitetaan. Rajoja ei koskaan ylitetä.
Sen jälkeen toisen voikin sitoa seinään kiinni silmät sidottuna, piiskata toisen perseen punaiseksi ja ottaa hänet rajusti takaapäin. Lopussa päästää hänet vapaaksi ja sulkea syliin turvaan. Syliin, jonka sisällä on tasapainoinen ja hyvinvoiva ihminen. 

[Snadistisadisti]

Toivon todella, että olin baarin ainoa ”True Master” koko sen historiassa.

Turha toivo. Et ole/ollut.

[Kyron]

Ikävä kuulla, jos dominoivaan käyttäytymiseen lähdetään kompensoidakseen huonoa itsetuntoa. Olen vakuuttunut, että täällä ollaan pohdittu asiaa syvällisemmin ja eri kokemusten kautta.
Itse uskon tällä hetkessä seksuaalisuuden lähtevän siitä, että tuotetaan toiselle hyvää. Siinä kaupanpäälle saa itselle hyvää. 1 +1 on enemmän kuin 2.
 

[Lettu]

Jonkun tunnelukkotestin tein itsekin joskus ja sen mukaan olen totaalisen lukossa. Jonkinverran pääsin purkamaan lukkoja kun tapasin oikein mukavan ihmisen jonka kanssa vietimme melkein kaksi vuotta. Valitettavasti en hänelle riittänyt. Sen jälkeen olen vetäytynyt entistä enemmän.
Itseään voi oppia ymmärtämään itsekseenkin, mutta keskustellen toisen ihmisen kanssa saa peilattua omia ajatuksiaan paremmin. Toisaalta itsetuntoon tuo ei suuremmin ole vaikuttanut, arvostan itseäni hyvinkin korkealle silti kulkematta nokka pystyssä. Seksielämä on kyllä sitten aivan pyöreä 0.
Tietyllä tavalla täälläkin käsitellyt lokeroinnit häiritsevät ja vaikeuttavat entisestään keskusteluyhteyksien luomista.

[vila]

On oikeasti tosi ihana lukea tällaisia tarinoita, joissa ihmiset ovat tehneet työtä itsensä kanssa ja löytäneet sisäisen rauhan! Kiitos kun jaoit tämän!

Olen itsekin lukenut tuon Tunnelukkoja, se on hyvä kirja. Luin sen itse siinä vaiheessa kun olin jo käsitellyt omiani lukkojani tosi pitkälle, mutta sitä on kyllä tullut suositeltu ahkerasti ihmisille.

[toysnstuff]

Hyvää tekstiä!

Hellstenin tekstit tuntuu olevan tosi korkealuokkaista tavaraa populaarin henkisen kasvun oppaina. Sääli vain, ettei vastaavaa suomalaista tuotantoa taida olla saatavana ei-uskonnollisena versiona.

Ikävä kuulla, jos dominoivaan käyttäytymiseen lähdetään kompensoidakseen huonoa itsetuntoa. Olen vakuuttunut, että täällä ollaan pohdittu asiaa syvällisemmin ja eri kokemusten kautta.

Snadistisadisti kerkesi jo sanoa, mitä itsellekin tuli tuota kohtaa lukiessa mieleen.

Tekisi mieli myös tokaista (hieman provokatiivisesti), että iso osa siitä, mitä ihmiset ylipäänsä tekevät, näyttää olevan huonon itsetunnon kompensointia. Jos siis huonoon itsetuntoon liitetään sellaisia asioita kuin riittämättömyyden tunto tai pelko, häpeä, itsekriittisyys, tarve tunnustukselle, huomiolle, jne. jne. Ihmisten väliset suhteet ja etenkin seksuaalinen kanssakäyminen alkaa näyttäytyä yhä 'pakonomaisempana', mitä syvemmältä aihetta kaivetaan. Onneksemme sosiokulttuurinen käytäntö on asettanut normaaliuden rajat niin, että valtaosa populaatiosta voi olla huoletta 'normaalisti' ilman, että päätyvät kyseenalaistamaan omaa mielentilaansa ja sosiaalista käyttäytymistään yhtään sen vakavammin. Sinä taisit poiketa valtavirrasta ja selkeästi tuotti tuloksia.

Ihmiset toimivat toisilleen monenlaisina instrumentteina. Toisia käytetään silloinkin, kun voisi luulla, että antaa toisen käyttää itseään. Tämän tanssin osaa jokainen. Tiesi sen itsestään tai ei.

Siinähän ei muuten ole mitään kategorisesti väärää tai huonoa, jos yksilö lähtee kompensoimaan huonoa itsetuntoaan dominoivaan, submissiiviseen tai masokistiseen käyttäytymiseen. Vasta sitten, kun henkilö on todennut että ei todellakaan tahdo tehdä näin ja haluaa joko lopettaa kokonaan tuollaisen toiminnan tai 'korjata itsetuntonsa' ensin - voidakseen sitten jatkaa samaa toimintaa mutta eri motiiveilla - siitä toiminnasta tulee "huonoa" ja ei-toivottavaa yksilön itsensä kannalta.

Tahtoo sanoa, että ehkä tuo sinun polkusi ei olisi toteutunut - ainakaan tähän päivään mennessä - ellet olisi lähtenyt taivaltamaan sitä noista sen hetkisistä motiiveistasi käsin. Jos puolestaan olisit jäänyt "sille tielle", eli et olisi päässyt bdsm:stä eteenpäin vaan jäänyt toteuttamaan löydettyä toimintamallia jatkuvasti uudistamista edellyttävänä 'toistamispakkona', tilanne olisi toki traagisempi. Mutta silloinkin olisi vielä toivoa! Matkaan lähteminen oli siis edellytys, että jotain saattoi löytyä - näin Hellstenin tyyliin ilmaistuna. Varmasti moni tallaa tuota tietä. Ja ehkä vielä useampi etsii sitä.

[Snadistisadisti]

Ikävä kuulla, jos dominoivaan käyttäytymiseen lähdetään kompensoidakseen huonoa itsetuntoa.

Mistä sinä nyt revit tämän? Kuka niin sanoi, paitsi sinä itse?

Kuinka perustelet sen, että voit väittää meitä TrueMastereita huonoa itsetuntoa paikkaaviksi pelleiksi? Se, että olet itse toiminut näin, ei suinkaan automaattisesti tarkoita kaikkien muidenkin toimivan samalla tavalla. Kaikilla ei ole tarvetta feikata olevansa jotakin muuta kuin mitä ovat.

Oletko muuten koskaan edes tavannut meistä ketään? Äh… Tyhmä kysymys. Selkeästi et, koska puhut puuta heinää. Perinteistä paskanheittoa siis. Kompensoitko siis tälläkin jotakin?

[Kyron]

Oletko muuten koskaan edes tavannut meistä ketään? Äh… Tyhmä kysymys. Selkeästi et, koska puhut puuta heinää. Perinteistä paskanheittoa siis. Kompensoitko siis tälläkin jotakin?

Hei Snadistisadisti. Kiitos kysymyksistäsi. Pyrin selkeyttämään sanomaani parhaani mukaan.

Ensin avaan omaa terminologiaani, sillä jo siinä on saattanut tulla osin väärintulkintaa. ”True Master” = Heittomerkeillä kuvaan henkilöä (ja eniten vanhaa itseäni), jolla on jonkintasoista itsetunto-ongelmaa ja joka hakee Dominoinnin kautta osin vastapainoa tunnelukoilleen. Itse en muuten käyttäisi sanaa TrueMaster, vaan vaan pelkästään sanaa Master tai Dom. Jokainen itse päättää itselleen parhaan termin ja sillä hyvä.

Hieman hämmästyin ja uteliaisuuteni heräsi siihen, kun aistin viestissäsi isoa tunnelatausta. Omat viestini oli avaus historiastani. Niissä en ota kantaa kenenkään muuhun yksilöön, sillä jokainen on oma tapauksensa. Tämän lisäksi olet minulle yhtä tuntematon kuin minä sinulle.

En missään nimessä väitä TrueMastereitä huonon itsetunnon pelleiksi. Tuon lauseen keksit itse. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että oma toimintani ei tarkoita muiden toimivan samalla tavalla. Jälleen kerran. Jokainen on oma tapauksensa. Olen tavannut genressä monta Dominointiin taipuvaa ja aitoa henkilöä. Tämän viestiketjun tarkoituksena oli osaltani nostaa esiin sitä, että me ihmiset olemme toisinaan epäkypsiä ja huonosti itseään tuntevia. Kasvu lähtee nöyryyden ja nykytilan tuntemisen kautta. Ja korostan nyt tässä kohtaa sitä, että en puhu sinusta, sillä toivon sinulle kaikkea hyvää. Täytyypä laittaa sinulle privana viestiä kun olen menossa seuraaviin miitteihin. Mielelläni paiskaisin kanssasi kättä, tutustuisin sinuun lisää ja laajentaisin ajatustani TrueMasteruudesta.   

Terveisin Kyron

ps. Jos haluat teitää minusta lisää, niin juttele meidän yhteisten kaverien kanssa.

[Snadistisadisti]

TrueMasteriudesta on helppo laajentaa käsitystään. Sitä on avattu pitkällisesti aivan vastikään. Siihen en mene tässä pidemmälle. Vastailen siellä hyvässä hengessä kysymyksiin, kun aikaa liikenee.

On äärimmäisen epätodennäköistä, että minut tapaisi bileissä tai tapahtumissa, ellen itse järjestä niitä. Yhtä epätodennäköistä on, että vaivautuisin kyselemään keneltäkään mitään tuntemattomista. En yksinkertaisesti ole kiinnostunut ihmisistä niin paljoa.

Tämä on tuskin suuri menetys kenellekään.

[Rölli]

Ihmistä ei kannata yrittää muokata ulkopuolelta väkisin. Se ei toimi, mä olen yrittänyt tehdä sitä ihan pirun paljon niin tiedän kyllä. Parasta mitä voi tehdä on kuunnella ja kommentoida rehellisesti ja että edes yrittää ottaa huomioon toisen ihmisen.

Ja kaikella on aina tietty järjestys missä asiat kannattaa tehdä. Ei esim. salillakaan mennä heti kättelyssä kyykkäämään 666 kilon painoilla vaan pikku painot joita pystyy pumppaamaan. Sama kaikessa. Mä olen koittanut harppailla elämässä ja siinä tulee takapakkia koska "perustukset" ei ole kunnossa. Näin ihminen nimimerkin "toysnstuff" takana tässä ketjussa näytti ilmaisevan.

Hienoa keskustelua! Melkein liikutuin

[Pikkupöllö]

Eräs DD FetLifessa kirjoitti siitä, että kaikilla hänen tuntemillaan pienillä on taustalla sitä, että lapsena ei olekaan saanut olla riittävästi huoleton lapsi, ja sitä sitten on tarve ottaa takaisin.

Ainakin se osui ja upposi minuun. Ehkä sikäli onni, että oma pieni puoleni on aika iso...

Mutta tunnistan toisaalta sen, että pienen puolen tunnistaminen itsestäni ja se että sille antaa luvan olla olemassa, on iso osa juuri sitä heikkouden sallimista itselleen. Edelleen se tarvitsee turvallista seuraa tullakseen esiin.

[toysnstuff]

Muistatko tarkoittiko hän asetelmaa, jossa lapsella on turvaton kasvuympäristö? Esim. alkoholisti vanhempana; arvaamaton ja ennakoimaton vanhempi; välinpitämätön tai huolehtimaton vanhempi, jolloin lapsi on joutunut huolehtimaan itsestään tai myös sisaruksesta?

Kaikenlaisten taustojen kohdalla on mielenkiintoista ihmetellä, kuinka pitkään sitä 'jotain parempaa' pitää kokea, jotta tarve sen toistamiselle loppuisi.

[Pikkupöllö]

Muistatko tarkoittiko hän asetelmaa, jossa lapsella on turvaton kasvuympäristö? Esim. alkoholisti vanhempana; arvaamaton ja ennakoimaton vanhempi; välinpitämätön tai huolehtimaton vanhempi, jolloin lapsi on joutunut huolehtimaan itsestään tai myös sisaruksesta?

Kysyit ilmeisesti minulta? Tuon tapaisia nyt ainakin, mutta laajemminkin. Esimerkiksi on voinut olla turvallinen koti, mutta vaadittu liikaa.

[ööö]

Kyronille kiitos rohkeasta avautumisesta. <3 Todella ihanaa lueskella tekstejä joissa kirjoittaja menee mukavuusalueensa ulkopuolelle, uskaltaa asettua haavoittuvaan asemaan ja kertoo jotain joka paljastaa oman itsensä epätäydellisyyden. Oikeastaan sellainen antaa ainakin itselle tunteen että kirjoittaja on oikea ihminen joka osaa pohtia omaa itseä ja on tavattoman rohkea sen lisäksi.

Kaikkea hyvää!

[mirbe]

Kyllä mulla on taustalle sitä etten ole tuntenut olevani hyväksytty ja riittävä sellaisena kuin olen. Olen pyrkinyt suuren osan elämääni miellyttämään ihmisiä ja hakenut hyväksyntää osittain vahingollisinkin keinoin. Imen myös toisten tunteet helposti itseeni ja teen vaativaa työtä. Nyt kun olen suhteessa, missä kumppani ei odotakaan minulta alistumista, niin huomaan saavani enemmän itse irti seksistä. Arjen kuormitus tuo osaltaan kehotuntemuksia ja jännitystiloja, kun tunteiden käsittely jää taka-alalle ja taustalla on kuitenkin myös traumoja. Seksi rentouttaa ja saa välillä itkemään valtoimenaan. Itselleni se on merkki yhteydestä, luottamuksesta ja siitä että saan olla itseni ja kumppani haluaa minua juuri sellaisena kuin olen, eikä hänelle ole yhdentekevää minun nautintoni.