Saako harjoittelija pistää?Eli kertomus siitä, kuinka kinkyys voi tuoda konkreettista hyötyä muuhunkin elämään.
Äitini muisteli tässä taannoin kotona käydessäni, kuinka nuorempana minulta verikokeen ottaminen käsivarresta oli lähes tekemätön paikka. Sukurasitteisten sairauksien puhkeamispelossa veriarvojen seuranta oli jatkuvaa, minkä vuoksi jouduin lapsena käymään laboratoriossa usein. Joka kerta siitä seurannut uskomaton show oli kuulemma jäänyt mieleen: jo useita päiviä ennen labra-aikaa alkoivat pelonsekaiset paniikkiraivarit lyömisineen, potkimisineen ja parkumisineen, ja nämä raivarit jatkuivat aina siihen asti, että näytteet oli saatu otettua. Joskus vielä vähän aikaa sen jälkeenkin. Labrassa hoitaja oli usein neuvoton sydäntä raastavan huudon vihloessa korvia. Ainoana ratkaisuna nähtiin mahdollisimman nopea ja väkivaltainen neulan suoneen sullominen, ja toivomus siitä, että kaikki olisi pikaisesti ohi ilman, että koko laboratoriohuone näyttäisi teurastamolta.
Kaikenlaiset puudutuslaastarit, hoitajan antamat rentoutumiskehotukset ja rauhoituskeinot kivoja eläinkuvia myöten oli kokeiltu, mutta mikään ei auttanut. Jäljellä olevista keinoista saattoi olla... yleisanestesia? Eivät tietenkään fyysisen kivun ja jännityksen vähentämiseen tähtäävät keinot auta, pelko ja ahdistus ovat vahvasti psyykkisiä elementtejä.
Tutustuin kinkypiireissä neuloittamiseen vuonna 2019. Ensin ajatus neuloista puistatti, kuten varmasti monia, jotka eivät neuloilla tökkimisen hauskuutta ole sisäistäneet. Pienen harkinta-ajan jälkeen uteliaisuus kuitenkin voitti. Tunne ennen ensimmäistä neuloitusta oli ristiriitainen – minähän pelkään neuloja ja pistoksia. Mihin ihmeeseen olen oikein ryhtymässä?
Neuloitustilanne tuntui turvalliselta – tuttu neuloittaja, toinen tuttu ihminen vierellä tukemassa ja tsemppaamassa. Koko tilanne sujui minun omilla ehdoillani. Sain itse määrätä tahdin, ja minulla oli halutessani oikeus kieltäytyä tai lopettaa koska tahansa. Neuloittaja oli hyvin empaattinen ja huomioi pelkoni. Itse pistäminen ei loppujen lopuksi edes hirveästi sattunut. Mieleeni jäi äärimmäisen positiivinen, ja paremman sanan puutteessa käytän käsitettä ”terapeuttinen” kokemus neuloista. Kokemus oli ehdottomasti parantava. Tästä alkoi pitkä, tiivis ja lämmin suhteeni neuloittamiseen.
Siinä hetkessä koin ison oivalluksen. Avainasemassa positiivisen kokemuksen luomiseen oli se, että tilanteessa toimittiin minun kanssani, ei minua kohtaan. En ollut pelkkä piikitettävä objekti. Minulta ei riistetty määräysvaltaa omaan kehooni, eikä pakotettu paniikinomaisessa tilassa alistumaan sellaiseen, mihin en olisi pystynyt. Sain edetä omaan rauhalliseen tahtiin, ja ottaa neuloja vastaan, kun olin valmis. Uhraukset tällaisten asioiden eteen eivät ole isoja. Miksi nämä samat seikat eivät voisi vaikuttaa myös terveydenhuollossa? Toivottavasti tänä päivänä pelkopotilaat saavat parempaa hoitoa.
Eteenpäin. Siitä päivästä lähtien olen siedättänyt itseäni neuloille ja pistoksille. Kinkykontekstissa se on onnistunut hyvin juuri edellä mainituista seikoista johtuen. Omilla ehdoillani edetessä minkäänlainen seinä ei ole noussut vastaan. Pitkäjänteinen siedätystyö on tuottanut hedelmää, ja tänä päivänä en osaa pelätä neuloja tai pistoksia enää missään asiayhteydessä. Eräänä päivänä havahduin ajattelemaan siedättymisestä saamaani hyötyä. Nykyään laboratoriokokeet eivät ole minulle temppu eikä mikään. Ei enää unettomia öitä ennen ajanvarausta, ei sisuskaluja raastavaa huutoitkupaniikkia, ei suunnatonta pelkoa ja ahdistusta. Tilalla on rauha, ja tieto siitä, että ei pistostilanne loppujen lopuksi mihinkään kovin pahaan johda.
Tässä taannoin labrassa käydessäni sain olla ylpeä itsestäni. Paikalla oli varsinaisen hoitajan lisäksi harjoittelija, jolla oli vuorossa opetella verinäytteenottoa. Hoitaja kysyi, saisiko harjoittelija hoitaa näytteenoton, ja vastatessani myöntävästi, meinasin haljeta ylpeydestä. Vaikka tiesin, että harjoittelijan ei-vielä-niin-varmaotteisena suorittama näytteenotto saattaakin tuntua keskivertoa pahemmalta, annoin tehdä sen itselleni ilman pelkoa. Tunne oli uskomaton, kun mietin, minkälaisesta lähtötilanteesta oli siihen pisteeseen päädytty. Kyllä, harjoittelija saa pistää. Minä en pelkää enää, ja saan kiittää siitä yksinomaan kinkyilyssä harjoittamaani neuloitusta.
Hyvät kanssakinkyt. Millaisia hyötyjä kinkyilyssä harjoittamanne asiat ovat tuoneet muuhun elämäänne?
- Saeroe, jolle veren virtaus koeputkeen on nykyisin hypnoottista katseltavaa
