Oletteko koskaan pelänneet sitä, että jäätte ikuisesti yksin?

[morjasi]

Jotenkin vaikea kuvitella, että jäisi yksin vastoin omaa tahtoa.

Mahdollista kyllä. N. nelikymppinen (vanilja) kaverini ei ole koskaan löytänyt seurustelukumppania.

Yleisellä tasolla yksin jääminen vastoin tahtoaan on hyvinkin yleistä. Omalle  kohdalleni en pysty näkemään sellaista tilannetta.

[Valveuni]

Kyllä mulle nyt vuodenvaiheteessa tapahtuneen avioeron jälkeen on sellainen on hiipinyt mieleen. Edellisen kerran ollut sinkkuna yli 20-vuotta sitten. Alkaa preferenssit olla sen verran kovat kaikkien näiden parisuhdevuosien jälkeen, että oikeasti vähän ahistaa että löytääkö sitä enää jotain riittävän säväyttävää. Tuntuu, että mikään ei vaan kolahda juuri oikealla tavalla. Tai siis tuntuu, että sitä hakee jotain liian täydellistä, ja päästää sitten ohi ne ei-aivan-täydelliset, ja lopulta jää yksin.

[Santra]

Joo, välillä. Varsinkin jos esim sairauden, koronan tms syyn takia joutuu olemaan sosiaalisesti eristyksissä tai ei jaksa pitää yhteyttä kavereihin. Sitten kun jaksaa paremmin, niin se ajatus että jää yksin ei enää pelota niin paljoa ainakaan. Niin käy, jos on käydäkseen. Ei tätä elämää loputtomiin ole. Elinajanodote naisilla taitaa olla joku 85. Kumppania/kumppaneita ei välttämättä löydy mutta ei ne pelot siihen etsimiseen auta, enemmänkin haittaavat menoa.

[Oldschoolgirl]

Tää ois voinut olla mun kirjoittama teksti.
Jotenkin sitä on vähän nirsompi kuin nuorena. Kun suhteita ja elettyä elämää on jo takana, tietää vähän turhankin hyvin mikä pelaa ja mikä ei. Ja lopultahan parinmuodostus on ihan henkimaailman juttuja  Joskus kiinnostus syttyy, useasti ei. Mutta en usko että jään yksin. Pelkoja toki on.

Kyllä mulle nyt vuodenvaiheteessa tapahtuneen avioeron jälkeen on sellainen on hiipinyt mieleen. Edellisen kerran ollut sinkkuna yli 20-vuotta sitten. Alkaa preferenssit olla sen verran kovat kaikkien näiden parisuhdevuosien jälkeen, että oikeasti vähän ahistaa että löytääkö sitä enää jotain riittävän säväyttävää. Tuntuu, että mikään ei vaan kolahda juuri oikealla tavalla. Tai siis tuntuu, että sitä hakee jotain liian täydellistä, ja päästää sitten ohi ne ei-aivan-täydelliset, ja lopulta jää yksin.

[Tocame]

Kaikkeen tottuu. En pelkää yksin jäämistä. On paljon huonompiakin vaihtoehtoja.

[Pikkupöllö]

Kaikkeen tottuu. En pelkää yksin jäämistä. On paljon huonompiakin vaihtoehtoja.

Totisesti - huono seura on pahempi vaihtoehto.

[Floora]

[Poistettu]

[bikundi]

Kyllä. Vuosi vuodelta enemmän. Muuten sitä pärjää elämässä ihan hyvin mutta seuranhaku ei ole koskaan onnistunut.

[FFFetish]

Pitkästä parisuhteesta erottu puolisentoista vuotta sitten. Näin keski-ikäistyessä olen huomannut, että uudelleenpariutuminen ei ole samalla tavalla ihan aletaaks olee- tyylin läpihuutojuttu kuin nuorempana. Hommasta on tullut jotenkin paljon nihkeämpää. Toisaalta ymmärrettävää. Varttuneemmalla iällä sitä kaiketi tiedostamattankin ajattelee, ettei ihan täysiin huteihin olisi enää varaa. Muissakin asioissa on tullut paljon laskelmoivemmaksi ja varovaisemmaksi.

Tiedän salamana roihahtaneita suhteita ihmisillä, ketkä ovat sillä toisella tai kolmannella kierroksella. Jutut jääneet tähdenlennoiksi. Anniskelupaikoissa ramppaaminen on nykyään monelle aika last season. Enemmän tavataan äppien kautta ihmisiä joissa olemus ja persoona ei pääse kovinkaan hyvin esille.

[Valveuni]

Pitkästä parisuhteesta erottu puolisentoista vuotta sitten. Näin keski-ikäistyessä olen huomannut, että uudelleenpariutuminen ei ole samalla tavalla ihan aletaaks olee- tyylin läpihuutojuttu kuin nuorempana. Hommasta on tullut jotenkin paljon nihkeämpää. Toisaalta ymmärrettävää. Varttuneemmalla iällä sitä kaiketi tiedostamattankin ajattelee, ettei ihan täysiin huteihin olisi enää varaa. Muissakin asioissa on tullut paljon laskelmoivemmaksi ja varovaisemmaksi.

Tiedän salamana roihahtaneita suhteita ihmisillä, ketkä ovat sillä toisella tai kolmannella kierroksella. Jutut jääneet tähdenlennoiksi. Anniskelupaikoissa ramppaaminen on nykyään monelle aika last season. Enemmän tavataan äppien kautta ihmisiä joissa olemus ja persoona ei pääse kovinkaan hyvin esille.

Tuntuu, että nuorempana kun tapasi jonkun, siitä lähti helpostikin muodostumaan jotain vakavampaa. Ja vähän niin kuin automaationa, sitä ei sitten tapailtu muita enää, vaan yritettiin heti alkaa rakentamaan jotakin. Nyt asia on tosiaankin jotenkin nihkeämpää. Tuntuu jopa käsittämättömältä, että miten se "oikea" löytyi niin helposti nuorempana. Mutta nähtävästi ne preferenssit eivät olleet niin kovat ja silloin deal breakereitä oli varmasti huomattavasti vähemmän.

Tinder on kyllä myös melko nihkeä, kun sitä aikansa käyttää. Samat naamat tulee uudestaan ja uudestaan, joten suuri osa menee vasuriin, niin kuin aiemminkin. Sitten kun joskus niitä mätsejä tulee, huomaa, ettei jaksa oikein edes innostua riittävästi, että jaksaisi alkaa taas kerran käymään niitä samoja asioita läpi. Vaikka juottoloissa ramppaaminen onkin last season, niin olen alan vakavasti harkitsemaan, että pitää alkaa niissä vaan ramppaan, kun silloin harvoin kun niissä on tullut käytyä, niin usein tapahtunut kivoja kohtaamisia.

Näiden salamasuhteiden kanssa olen tullut kyllä siihen tulokseen, että ne ovat monogaamisia ihmisiä, jotka lähtevät rakentamaan sitä suhdetta, vaikka väkisin, kunhan tapaavat jonkun samalla ajatuksella olevan. Sitten tällainen ei-ehkä-niin-monogaaminen ihminen jää taas kerran ihmettelemään, kun monogamia vei taas yhden ihmisen elämästä, ennen kuin siihen ehti kunnolla edes tutustumaan. Varmaan se ongelma on Tinder, jossa monet ihmiset ovat minulle yhteensopimattomia. Liian usein nimittäin törmään Tinder-ihmisiin, jotka sanovat että tosissaan liikkeellä, ja etsivät vakavaa parisuhdetta. Ja tämä on minulle jo oikeastaan deal breaker, koska ahdistaa ajatus, että koko ihmissuhde lähtee siitä liikkeelle, että aletaan ensitapaamisesta lähtien miettimään, että onko tämä minulle se oikea, loppuelämän sielunkumppani  Itse haluaisin, että lähdetään liikkeelle ihan ilman paineita ja kiirettä, ja katsotaan mihin se johtaa. Mutta tällainen ajattelu ei tunnu monelle sopivan.

[strykpojke]

Minä olen jäännyt ikuisesti yksin olen 68 v mies,kyllä minä haen viellä mutta on se vaikea lötä joku nainen joka halua anna eli saada piiskaa näin vanhalta mieheltä!

[piiskaanjapuren]

Elämä opettaa. Vain ihmisiin tutustumalla ja ihmisten seurassa aikaa viettämällä voi oppia käytännössä, miten homma toimii. Se että ihmisiin tutustuminen onnistuu helposti, vaatii ihan eri taitoja kuin ihmissuhteen rakentaminen ja kestävän pohjan luominen pitemmälle suhteelle

Jotta voi onnistua saamaan pitkän parisuhteen, useimpien täytyy pari kertaa flopata ihan kunnolla, ellei satu kerralla löytymään niin hyvä match, että jo tavatessa on sama suunta ja samat vibat, ja sitten vielä kasvetaan ihmisinä samaan suuntaan se 5-20+ vuotta ja joko hyväksytään asiaintila tai todetaan että ei viulu, mä oon väärässä paikassa.

Kun oma pisin parisuhde hajosi, olin kovin eri ihminen kuin nyt, ja kuvittelin olevani liian vanha ja ruma enää kenellekään. Nyt, 10 vuotta myöhemmin, olen saanut huomata olleeni tuon pelon suhteen kovin väärässä niin monessa asiassa. Onneksi.

[Floora]

Päivittäin, jatkuvasti, aina.

Fiilis siitä, että en kuulu joukkoon on oikeesti ollu osa mua aina. Tuntuu, että en sovi mihinkään ja sen oman kaveriporukan tai oman ihmisen löytäminen on niin vaikeaa. Nyt onneksi viime aikoina elämässä on ollut hienoja tyyppejä. Silti aina välillä katon ympärilleni ja oon tosi yksinäinen. Ihmisiä tulee ja niitä menee. Tällä hetkellä liian nopeella tahdilla. Tiedostan sen kyllä kuuluvan tähän ikään ja myös tähän elämään. Ihmisiä tulee ja menee, varsinkin tässä iässä.

[Lettu]

Oikeastaan en pelkää, mitäpä se auttaisi. Parisuhdetta kun en hae enkä osaa kuvitella asuvani kenenkään ihmisen kanssa vakituisesti. Ystävät ja leikkikaverit menee jonkin aikaa. Olen sen verran itseriittoinen ettei hyvinvointini ole riippuvainen toisista ihmisistä.

[Lady Whip]

Olen sen verran itseriittoinen ettei hyvinvointini ole riippuvainen toisista ihmisistä.

Hyvin ilmaistu. Komppaan.
Itseriittoisuudessa on huonojakin puolia.
Moni tarvitsee tunteen, että häntä tarvitaan.
Liian itseriittoisella naisella mies ei saa tunnetta joka tavallaan vahvistaa hänen itsetuntoa ja kiinnittää tiukemmin naiseensa tunnetasolla.

Parisuhteita on purkautunut sen takia, että liian vahva itseriittoinen nainen tavallaan 'kuohitsee" miehen seksuaalisuuden vahvuudeltaan.
Kinkypiireissä tämä on ok. Mutta vaniljaliitoissa hankala yhtälö.