Domit, jotka ei ymmärrä henkistä puolta bdsm- leikeissä

[rope]

Keskustelua ja ajatuksia aiheesta ja sen vierestä. Erityisesti niiltä ihmisiltä ja erityisesti subeilta (miksei domeiltakin), jotka ovat lähteneet puuhailemaan sellaisen henkilön kanssa bdsm-juttuja, joka ei loppupeleissä ymmärrä koko konseptin henkisen puolen vaikutusta.

Tuolla tarkoitan siis sitä, että dom ei ymmärrä, että alistuminen/kivun vastaanottaminen/omien rajojen ylitys vaatii luottamusta/kanttia/syventää mahdollisesti kiintymystä domia kohtaan ja tekee domista henkilön, joka on kuitenkin esim. säännöllisessä bdsm- suhteessa vastuussa tehtyjen asioiden kautta subin hyvinvointiin.

Mietin kuinka paljon skenessä on näitä kokemuksia ja ihmisiä jotka puuhailevat kuin ohimennen bdsm juttuja ajattelematta, mitä ne syvemmin edes on ja päätyvät tätä kautta sitten kentues satuttamaan toista osapuolta.

Ps. Muokkasin nyt aihetta sen verran, että halukkaat voivat keskustella itse aiheesta neutraalimmin ilman, että juttu menee henkkohtaiseen ruotimiseen.

[Maxi]

Menee ehkä vähän off topic, mutta kerron kokemuksistani ihmissuhteista.

Olen siis se D, jonka pitäisi kantaa vastuu, mutta ihmissuhteen hyvinvoinnista mielestäni ovat vastuussa molemmat. Ytimessä on avoin keskustelu ja halu kehittää suhdetta. Mielestäni ei ole niinkään kyse minun suhteissa siitä, ettei olla noudatettu sopimuksista kuin siitä, että ei olla ymmärretty puhua avoimesti ja yritetty kehittää suhdettamme.

Tämä ei oikeastaan eroa vaniljasuhteen ylläpitämisestä lainkaan, mistä minulla on myös kokemusta. Erosin noin parikymmentä vuotta sellaisesta, vaikka yritimme pitää suhdetta yllä käymällä monilla terapeuteilla yms. Suoraan sanoen silloin ongelma oli se, että minä olen kinky ja exäni aseksuaalinen.

Minulle on täysin vierasta ajatus, että henkistä puolta ei huomioida. Seksi on henkistä ja ei aina tarvitse jaksaa pitää yllä rooliaan. D voi joskus olla myös heikko ja haavoittuva. Se on inhimillistä.

Menen myös niin tunteella, että olen tavannut subeja, jotka ovat kenties kaivanneet rajumpia otteita, mutta ovat olleet niin suloisia, että minun on ollut vaikea lyhyen tutustumisen takia antaa rajua käsittelyä.

[Laurentzia41]

Jään mielenkiinnolla seuraamaan keskustelua sillä aihe on niin tärkeä ja ajankohtaista itselleni uutena näissä piireissä. Etenkin kun mielii operoida kummassakin "roolissa". Ihmisen psykofyysisen kokonaisuuden huomioiminen on äärettömän tärkeää bdsm leikeissä ajattelen miä lähtökohtaisesti. Ja että ymmärtää sen että mitä syvemmälle mennään sitä enemmän toisen signaaleille tulee olla avoin ja herkistynyt.

[101]

Rope, olen pahoillani että sinuun sattui. 🩹🤍

En ole subi enkä siten 1:1 kohtalotoveri.
Totean kokemusta löytyvän kohtaamisista, joissa olen dominoinut ja vastuu on oletettu sataprosenttisesti minulle. Jälkihoitokin on siten jäänyt yksisuuntaiseksi. Se ei ole tuntunut hyvältä, mutta olen katsonut peiliin ja hoksaan nykyään vastuuttaa paremmin.

Olen samaa mieltä Maxin kanssa avoimen keskustelun tärkeydestä. Olipa kunkin osapuolen rooli mikä hyvänsä, keskustelulla kartoittaminen on hyvä työkalu, kunhan molemmat ovat rehellisiä ja ymmärtävät kommunikoinnin tärkeyden.

[Stylos]

BDSM:ssähän ihmiset etsivät usein hyvin erilaisia asioita ja painopisteet voivat myös muuttua. D/s dynamiikan funktio on hyvin erilainen eri ihmisille. Dominoivakaan ei aina tiedä, mitä hakee. Se, mikä voi tuntua toisesta henkisen puolen laiminlyömiseltä voi todennäköisemmin olla eri asioiden hakemista tai kemioiden yhteensopimattomuutta. Kannattaa varoa sitä, että alkaa syyllistämään toista kinkyä siitä, jos maut eivät vain mene yksiin ja kaikki ei ole aina vain Dominoivasta kiinni.

Jos suhde rakentuu pelkän kinkyilyn varaan ja se dynamiikka ei toimi, lopahtaa kuvio todennäköisesti nopeasti. Ihmisillä voi toki myös olla elämässä muita haasteita, jotka vievät mielenkiintoa BDSM:ltä, joten jos suhde alkaa tökkiä, voi myös olla syytä ottaa huomioon mahdollisuus, että ongelmat ovat toisella muualla.

[rope]

Rope, olen pahoillani että sinuun sattui. 🩹🤍

En ole subi enkä siten 1:1 kohtalotoveri.
Totean kokemusta löytyvän kohtaamisista, joissa olen dominoinut ja vastuu on oletettu sataprosenttisesti minulle. Jälkihoitokin on siten jäänyt yksisuuntaiseksi. Se ei ole tuntunut hyvältä, mutta olen katsonut peiliin ja hoksaan nykyään vastuuttaa paremmin.

Olen samaa mieltä Maxin kanssa avoimen keskustelun tärkeydestä. Olipa kunkin osapuolen rooli mikä hyvänsä, keskustelulla kartoittaminen on hyvä työkalu, kunhan molemmat ovat rehellisiä ja ymmärtävät kommunikoinnin tärkeyden.

Kiitos🤍🤗 Tuo on kyllä totta mitä sanot.

[PuolivilliNaaras]

Mitään syvempää ymmärrystä ei synny ilman keskustelua, eikä yleensä sen kanssakaan. Silloin kun mitään dynamiikkaa ei ole syntynyt, olen lähinnä tylsistynyt. Ei siitä traumoja saa, mutta ei myöskään ole syytä jatkaa.

Aika monelta mieliharmilta välttyy, kun muistaa ihmisten olevan ihmisiä, eikä lihaksi tulleita fantasioiden haavekuvia. Päätä on turha hakata seinään, jos jonkun kanssa homma ei toimi.

[rope]

BDSM:ssähän ihmiset etsivät usein hyvin erilaisia asioita ja painopisteet voivat myös muuttua. D/s dynamiikan funktio on hyvin erilainen eri ihmisille. Dominoivakaan ei aina tiedä, mitä hakee. Se, mikä voi tuntua toisesta henkisen puolen laiminlyömiseltä voi todennäköisemmin olla eri asioiden hakemista tai kemioiden yhteensopimattomuutta. Kannattaa varoa sitä, että alkaa syyllistämään toista kinkyä siitä, jos maut eivät vain mene yksiin ja kaikki ei ole aina vain Dominoivasta kiinni.

Jos suhde rakentuu pelkän kinkyilyn varaan ja se dynamiikka ei toimi, lopahtaa kuvio todennäköisesti nopeasti. Ihmisillä voi toki myös olla elämässä muita haasteita, jotka vievät mielenkiintoa BDSM:ltä, joten jos suhde alkaa tökkiä, voi myös olla syytä ottaa huomioon mahdollisuus, että ongelmat ovat toisella muualla.

Niin, tuo on varmasti totta, että se merkitys voi olla ihan eri.  Kuitenkin vaikka bdsm-tarkoitus olisi vaikka kasuaali stressipurku ja hauskanpito on loppupeleissä kuitenkin kyse vähän muustakin. Varsinkin siinä vaiheessa, kun sub tulee kuorestaan ulos ja alkaa antautua jopa siihen pisteeseen leikeissä , että domin käsissä voi olla jopa subin henki ei ole enää kyse pelkästä leikkimisestä. Ja jos tuo domille kuitenkin on vain leikkia on mielestäni kyseisenlaiseen toimintaan ryhtyminen domilta hyvin edesvastuutonta. Sellaiseen leikkiin ei tulisi edes alkaa, jos ei pysty hahmottamaan miten ison hypyn ja etenkin riskin subi ottaa.
Kinkysheimamisesta ei tässä ole kyse  vaan siitä, että tasaveroisessa bdsm-suhteessa molempien pitäisi saada osansa. Jos siihen menee halut vaikka juuri kemioiden puutteen vuoksi ei sitä suhdetta sitten tule jatkaa vaan toimia oikein ja kertoa rehrllisesti mikä meno on.

[rope]

Jään mielenkiinnolla seuraamaan keskustelua sillä aihe on niin tärkeä ja ajankohtaista itselleni uutena näissä piireissä. Etenkin kun mielii operoida kummassakin "roolissa". Ihmisen psykofyysisen kokonaisuuden huomioiminen on äärettömän tärkeää bdsm leikeissä ajattelen miä lähtökohtaisesti. Ja että ymmärtää sen että mitä syvemmälle mennään sitä enemmän toisen signaaleille tulee olla avoin ja herkistynyt.

Onpa kiva kuulla, että suhtaudut näihin asioihin sillä vakavuudrella kuin hyvä itse kenenkin olisi😊 Itse keltanokkana toivon, että olisin vähän tarkemmin miettinyt mitä lähden tekemään ja miten se muhun vaikuttaa.

[Meeri]

Minusta aloittajan tilanne vaikuttaa siltä, että suhteen osapuolet ajattelevat olevansa erilaisissa suhteissa. Dominoiva on sessiosuhteessa, ja alistuva syvällisemmässä Ds-suhteessa. Ds-suhde tarkoittaa hyvin eri asioita eri ihmisille. Joillekin se on kokopäiväistä-ja aikaista valta-asetelmaa, kun joillekin se on satunnaista sessiointia ja ehkä muutama etätehtävä silloin tällöin. Kokoaikainen subin kannattelu ja dominointi (vaikkei se olisikaan mikään rooli,vaan osa persoonaa) on raskasta, josta syystä kevyemmät Ds-suhteet ovat suositumpia. Yhteentörmäys tulee, kun omistautuva subi ei saa alistumisen tarpeelleen tyydytystä, ja silloin tulee tunne että toinen ei "ymmärrä". Sanoisin että ennemminkin kyse on siitä, että toista ei kiinnosta, koska nykyinen taso on hänelle täysin riittävä. Voi toki olla myös, ettei hän oikeastikaan ymmärrä, jos asiasta ei ole keskusteltu. Tälläisiltä yhteentörmäyksiltä välttyäkseni olen itse ottanut tavaksi tentata uusilta ihmisiltä tutustuessani, miten he näkevät valtadynamiikan,ja mihin asti se ulottuu heidän ihannesuhteessaan. Ja millainen ylipäätään on heille ideaali Ds-suhde. En itse halua alistua vaan satunnaisesti, vaan silloin kun alistun, alistun kokoajan. En rämppää on/off nappia edestakaisin, vaan se on jommassakummassa asennossa. Koska pahempaa kun se, että toinen ei ymmärrä, on se että hän kyllä ymmärtää mutta ei vaan välitä tai arvosta. Siksi näitä asioita kannattaa käydä läpi jo tutustuessa, niin voi sitten ajoissa perääntyä jos tulee fiilis ettei suhteesta saa kuitenkaan mitä haluaa.
Aloittaja kertoi suhteen toimineen alussa hyvin, mutta sitten laimentuneen. Syitä siihen voi vaan arvailla. Kyllästyi, löysi uuden, sai jännityksensä ja kiinnostus lopahti. Ihan inhimillistä. Ketään ei voi vaatia dominoimaan, jos ei tyyppiä itseään kiinnosta.

Kuinka paljon sitten scenessä on tyyppejä, jotka puuhailevat bdsm-juttuja vaan "ohimennen". Sanoisin että valtaosalle bdsm on vaan satunnainen mauste makkarissa, johon ei välttämättä liity minkäänlainen valtadynamiikka. Sitten on se pieni joukko lifestylereita, jotka haluavat elää sitä koko ajan joka hetki. Tarkoituksella tuskin kukaan toista satuttaa. Siinä vaan aina sattuu jotakuta, kun tarpeet eivät kohtaa.

[violet]

Olipa hyvä kiteytys MissMarylta ja vastasi aika hyvin myös omaan tilanteeseeni. Kyllähän ihmissuhteiden ongelmat aika usein liittyvät siihen, että halut ja tarpeet ei kohtaa. Sessio suhde on todella eri asia kuin syvä D/s-suhde. Paljon ajattelemisen aihetta.

[rope]

MissMary varmasti kiteytit aika hyvin sen ydin asian aiheeseen.

 Ketään ei tosiaan voi vaatia vaadi dominoimaan mutta kyllä toinen sen verran voi tehdä että kertoo missä mennään ja on rehellinen eikä niin, että koska kiinnostus lopahti tai uusi löytyi toisen voi sitten jättää ilman vastauksia. Toivottavasti kukaan skenen ihminen ei ajattele niin, että on ihan ok jos se noin vaan menee eikä tarkkaa syytäkään tarvi toisen sitten tietää. Ja sama juttu toisin päin, jos subilla lopahtaa juttu niin kyllä se tulee domille sitten edes kertoa.

Kokemattomana tässä asiassa on ollut kyllä suht iso pettymys, että aika pinnalisella menollahan moni näyttää liikkuvan. Eikä se mitään, en ketään arvostele siinä, mutta itse tosiaan uutena luulin että tässä on jotain syvempää psykologiaa ja hengellisyyttäkin jopa takana. Ja sitten huomasinkin, että itse olenkin sitten se poikkeus ja edustan pienenpientä vähemmistöä tuossa ajattelussa eikä tää mistään normi seksivonkailu paikasta paljoa poikkeakkaan.

[GoodLife]

Menemättä tuohon esiteltyyn tapaukseen sen suuremmin, niin itse olen kokenut että hyvää ihmissuhdetta on vaan vaikea löytää.  Varmasti ilman d/s-viritystäkin, mutta kun ne toiveet ladataan siihen päälle, niin tietysti vain vaikeammaksi tulee.

Toisaalta aina ollaan myös matkalla oman itsen parempaan tuntemiseen, ja sitähän tämä tapaus nyt ainakin lennätti eteenpäin kovaa vauhtia, mitä tuosta ymmärsin.

Tuhkan päälleen ripottelu kuuluu varmaan asiaan ihmissuhdepettymyksissä, mutta sen jälkeen voi jotain oppineena ja kokeneempana taas lähteä eteenpäin. Toivottavasti. Tsemppiä elämään.

[MasterOpie]

Moi,

Oman havaintoni mukaan ärsyttävän moni D tuntuu pitävän rajusta seksistä ja myös alistamisesta, mutta tällähän ei välttämättä ole mitään tekemistä BDSM.n kanssa. Pelkästään yksi toimivan valtasuhteen kulmakivistä, eli rakentava kommunikaatio, on kovin monella hukassa. Kuka tahansa voi sanoa olevansa Dom tai sub tai mitä tahansa, mutta se ei tarkoita ollenkaan että hän ymmärtäisi asiastaan juurikaan mitään.

Vinkki: kun joku asia tuntuu sinusta oudolta, niin seuraa tunnettasi.

Yst. Terv.
Karwis

[Sukkanauhafani]

Itse olen huomannut että osa subisuuntautuneista naisista on niin passiivisia, etteivät osaa tai uskalla edes kommunikoida mitä toivovat ja haluavat, vaikka sitä heiltä kysyisi. Se on erittäin pätevä resepti pettymyksiin, koska ajatustenlukua harva osaa. Mulle tuo on ehkä suurin turn-off mitä voi olla, koska en jaksa epämääräisyyttä ja arvailua.

Oma teoriani on, että kommunikaatiokykyjen puute vetää puoleensa sitten eniten juuri sen tyyppisiä ihmisiä, jotka eivät toisen tarpeista ja toiveista lainkaan välitä, jolloin se niiden ilmaisun puute ei myöskään haittaa. Tämä koskee mun mielestä myös niitä jotka haluavat tulla yksipuolisen käytetyksi miten toinen tykkää; sekin on asia mikä pitäisi kyetä viestimään ja sopimaan.

Sama tietysti koskee kaikkia suuntauksia, sukupuolia ja ihmisiä. Opetelkaa puhumaan kasvokkain ja jos se on liian vaikeaa, kirjoittakaa vaikka tai jättäkää ääniviesti tai ihan mitä tahansa. Formaatilla ei ole väliä, kunhan sitä sanallista kommunikaatiota on. Ehkä itsekin joskus nuorempana vajosin tähän ansaan. Romantikkona jotenkin ajattelin että oikea ihminen osaisi vaistomaisesti tehdä oikeat asiat ilman että niistä tarvitsisi puhua. Mutta se oli ihan typerä ajatus; nykyään ajattelen että oikea ihminen on se, jonka kanssa voi helposti ja luontevasti kommunikoida ihan mistä tahansa.

Tiedän myös, että jos ei ole aiemmin osannut tai uskaltanut sanallistaa tunteitaan, tarpeitaan tai seksuaalisia haaveitaan, on ihan helvetin vaikeaa ja pelottavaa aloittaa. Mutta kun ottaa ekan askeleen, toka on aina ensimmäistä helpompi ja niin edelleen. Paras tapa tunnistaa epäsopiva ihminen on myös se, että hän suhtautuu torjuvasti kommunikointiin.