Baarin kannatusmaksut
Hirveää kuulla, että sulle M-E-V on käynyt noin! Et todellakaan ole huonoine kokemuksinesi yksin, ja toivon kovasti, ettet enää joudu kokemaan vastaavaa.Ite oon mennyt kinkymatkallani joissain asioissa varsin taidokkaasti perse edellä puuhun, mennyt tuntemattomien koteihin ja autoihin ilman kunnon turvapläänejä, joutunut täysin vääränlaisen huomion ja kosketuksen kohteeksi kun seuralaiseni on kuvitellut mun haluavan jotain, mitä en todellakaan olisi halunnut, sessioinut kännissä ja sietänyt juttuja, joita luulin, että pitää sietää, jotta on hyvä kinky tai subi. Nykyään tiiän paremmin ja pudistelen päätäni miettiessäni, mikä kaikki ois voinut mennä vielä pahemmin pieleen.(Todettakoon, että oon tehnyt tota kaikkea myös vaniljamaailmassa. Vaikka siellä ei välttämättä piiskat viuhukaan, damagen riskejä on ainakin mun kohdalla lisännyt se, että vaniljaseksiin ei kuulu samanlaista neuvottelukulttuuria kuin kinkyskeneen.)Oon hirvittävän onnellinen siitä, että noista jutuista huolimatta jäin skeneen. En ees tajua miten, mut viime vuoden puolella kohtasin muutaman niin älyttömän upean ihmisen, että ihmettelen jatkuvasti, miten etuoikeutettu oon kun ne on mun elämässä. Mua on parhaiten korjanneet positiiviset kohtaamiset, eikä toi aiempien toksisten ihmissuhteiden luoma kivireki oo enää yhtään niin raskas vetää kuin oli jossain kohtaa.On kamalaa, että sun tilanne on nyt tuo. Ja vaiks se ei tässä hetkessä lohduta, haluun sanoa, et sieltä löytää pois. Yks askel, päivä ja kokemus kerrallaan.
Ikävä kuulla että sinulla on ollut näin kurjia kokemuksia ja seurauksia, toivon todella että elämäsi lähtee vielä parempaan suuntaan! Vastauksena kysymykseesi muiden ikävistä kokemuksista voin kertoa hieman omistani. Ne eivät onneksi ole lähellekään samaa kaliiberia kuin sinun ovat olleet, ja koen saaneeni myös ihan hyviä oppitunteja omista rajoistani huolehtimisessa. Tapahtumien aikaan olin 19-22- vuotias nuori ensimmäisessä varsinaisessa parisuhteessani. Silloinen kumppanini halusi alkaa avata suhdettamme. Olin itse hyvin vastahakoinen, eikä minun ja eksäni välinen luottamus ikinä ollut aivan niin vakaalla pohjalla että koko homma olisi jälkikäteen ajateltuna ollut kovin hyvä idea. Aloitimme aika pienillä jutuilla, niin että eksäni sai harrastaa köysijuttuja muidenkin kuin minun kanssani. Suhteen avaaminen oli minusta aika ahdistavaa ja koin voimakasta tarvetta säännöille siitä mitä kaikkea saa ja ei saa tehdä muiden kuin oman kumppanin kanssa. Eksäni kanssa silloin keskusteltiin kovasti ja hän olisi halunnut täysin vapaat kädet puuhata muiden kanssa miten haluaa. En pystynyt aloittamaan ihan näin villisti ja halusin edetä pikkuhiljaa. Eksäni koki sääntöjen tarpeeni ongelmana, ja usein päätyikin sitten luistamaan näistä sovituista rajoista. Jos sain selville että jotain rajaa oli rikottu, olin hyvin loukkaantunut ja tämä tietysti syvensi luottamusongelmia entisestään, enkä voinut oikein kuvitellakaan että olisin osannut luopua minulle tärkeistä säännöistä, mihin eksäni painosti. Sitten silloin tällöin kävikin niin että kun eksä unohti jonkun säännön ( esimerkiksi ihan alkuaikoina olin sanonut ettei minulle ole ok jos hän sitoo muita naisia ilman vaatteita) ja minä sain tästä tietää (löysin netistä hänen postaamia kuvia joissa oli hänen sitomansa nainen aivan alasti) ja otin puheeksi että nyt on tehty jotain mikä ei ole ollut sallittua meidän suhteessamme, hän onnistui sitten kääntämään tilanteen niin että minä vaadin liikaa. Aina välillä kävi sitten niin että luovuin jostain omasta rajastani jota oli rikottu, vaikka en olisikaan ollut siihen itse vielä valmis. Esimerkkitapaus johti siihen että itkuisen illan päätteeksi annoin luvan sitoa muita alasti, vaikka en olisi halunnut. Ja koin vielä itse häpeää ja syyllisyyttä siitä että rajoitan kumppanini elämää epäreilusti. Tällä tavalla suhde sitten eteni kohti avointa suhdetta, ottaen aina välillä takapakkia ja välillä taas uusia, itselleni raastavia yrityksiä. Suhteessamme oli paljon muuta hyvää ja rakastin eksääni silloin paljon, joten jaksoin yrittää avointa suhdetta uudelleen ja uudelleen. Eroaminen tuntui vaihtoehtona mahdottomalta, vaikka muistan että tunsin olevani hyvin konkreettisesti selkä seinää vasten. Lopulta se ero kuitenkin tuli ja osittain avoimeen suhteeseen liittymättömistäkin syistä. Ainakin opin ettei monisuhteisuus ole itselleni sellainen tapa olla parisuhteessa mitä haluaisin enää koittaa. Tiedän kyllä että teimme eksäni kanssa monta asiaa väärinkin, eikä kokemuksen olisi ollut pakko olla näin kielteinen ja henkisesti raskas kuin millainen siitä tuli. Tarkoitukseni ei siis ole sanoa etteikö avoin suhde voi toimia tai sopia joillekin ihmisille. Itse en kyllä todellakaan kuulu näihin ihmisiin keille se sopii.
Minkälaisia ongelmia kinkyily/monisuhteisuus on teille tuonut?
Olihan painajaismaista luettavaa tuo aloitus. Aivan hirveää, että tuolla tavalla on käynyt. Ja ajatuksena se, että jatkuvasti nuo samat ja samankaltaiset pahantekijät tekevät vastaavia asioita suorastaan oksettaa. Ei millään tasolla hyväksyttävää meininkiä. Lainaus käyttäjältä: M-E-V - 02.03.2022, 05:12Minkälaisia ongelmia kinkyily/monisuhteisuus on teille tuonut?Ei minkäänlaisia, paitsi ehkä ajanhallintaongelmia päällekkäisyyksien välttämiseksi. Mutta tämä nyt on monisuhteisuudessa muutenkin hallintaan otettava asia. Oikeasti, suurin osa ongelmista ihmissuhteissa on omalla kohdallani johtunut siitä, että valitsin TÄYSIN vääränlaisia ihmisiä elämääni. En myöskään tuntenut itseäni, enkä tiennyt, mitä halusin.Suurin virheeni aiemmin oli, etten vaatinut vakavampien romanttis-seksuaalisten viritysten rakentumista ystävyydelle. Nyt en anna asioiden syventyä, jos jonkun kanssa ei muodostu ystävyyttä.Tästä johtuen minun päälleni ei enää tallota fyysisesti eikä henkisesti. Minua ei yritetä alistaa tai omistaa. Voin olla vapaa ja saan elämältä kaikki ne hyvät asiat, jotka haluan. Ja kukaan ei pahoita mieltään, koska vierelleni jääneet ovat tilanteen hyväksyneet.
Itse en ole kokenut kinkyyden tai polyamorian tuoneen elämääni huonoja puolia, päinvastoin olen oppinut mm. kommunikoimaan tarpeistani suhteessa huomattavasti paremmin kuin aikaisemmin.Oletko ollut yhteydessä esim. Rikosuhripäivystykseen? Yhteydenotto ei velvoita sinua mihinkään, vaan se on turvallinen paikka kartoittaa että voisiko asiaa edistää juridisin keinoin ja millä tavoin, ja saisi tietoa minkälaista tukea on saatavilla.
Miten ihmeessä pääsisin näistä kokemuksista yli? Itsetuntoni ja luottamus ihmisiin ovat menneet ihan täysin. En osaa olla yksin, pelkään, olen ahdistunut ja masentunut, tekisi mieli tehdä itselleni jotakin, että pääsisin tästä kaikesta eroon. Hyväksikäyttö saiminut tuntemaan itseni täysin arvottomaksi ja merkityksettömäksi.
Eikö tosiaan kenelläkään muulla ole huonoja kokemuksia?