Miten selittäisit subspacen newbielle?

[ellukko]

Ihan mielenkiintoista olisi kuulla miten ihmiset kokee ja kuvaa subspacen?
Itelle se on vähän samanlainen kun mitä flow-tila on esimerkiksi maalatessa, että ajantaju lähtee ja sit jossain kohtaan vaan havahtuu?

Kertokaa!! Kaikki saa vastata  Myös Dom-ihmiset miltä näyttää ulkopuolisen silmään subspace?

[orjamies]

Ensimmäisenä sanoisin kaikki ei saavuta sitä, hiukan kuin squirttaus  kaikki ei onnistu vaikka yritys olisi kova.

[mirzzic]

Henkisesti kelluu jossain kevyessä, missä ei oo mitään ajatuksia, ei aikaa. Samanlainen olo, kun urheilusuorituksen päätyttyä. Maaliviivan ylittämisen jälkeen en juuri koskaan muista mitään. On vaan sellainen onnellinen rauhallinen flow. Suorituksesta tokenen nopeampaa, kuin subspacesta.

[kokeilija]

Harva asia on kiihottavampaa, kuin nähdä toisen katseen hämärtyvän ja ajatusten katoavan. Tietää, että toinen tiloissaan antaisi tehdä mitä tahansa, unohtaen rajansa ja rajallisuutensa, pystyen kokemaan vain euforiaa tehtiin hänelle mitä tahansa.

Siinä sitten ei voi juuri muuta kuin ottaa toisesta irti kaiken mitä saa samalla kun yrittää pitää oma itsehillintänsä (ja jonkun rodin niiden rajojenkin kanssa kun toinen on älyttömänä )

[Lady Whip]

Transsi.

[Dominora]

Mikään ei ole kauniimpaa kuin katsella subin transsia ja jälkihehkua, kun hän hymyilee onnellisena, puna on kasvoilla, jalat ei kanna eikä ihan tiedä missä on. Se onnellisuus on äärimmäisen kaunista koska tiedät että se on Herra joka on ohjannut hänet siihen tilaan.

[PinkIncarnation]

Sitä kelluu hattarassa, kaikkialla eikä missään. Aika ja paikka katoavat, itseys itsessään. Aivot ajattelevassa mielessä ovat ikään kuin puutuneet, hyödyttömät. Mieli on pumpulia, euforisen onnellista ja kihelmöivää tunnetta, joka on mahdotonta nimetä. Aistikokemuksia on vaikea kohdistaa minnekään, kosketus yhtäällä tuntuu toisaalla, joskus joka paikassa. Tahtotilan määrittelevät ulkoiset ärsykkeet. Kehonhallinta saattaa vaikeutua tai pettää. Mielihyvähormonit ovat parasta huumetta!

Herääminen tiloista tapahtuu mulla vähitellen, joskus muutamissa minuuteissa, joskus mulla on mennyt päiviä palata kokonaan maan pinnalle, vaikka ei se samalla tavalla intensiivisesti kaiken läpäisevää tietenkään koko sitä aikaa ole.

Mulle reaktioherkkänä herkkiksenä tätä tiloihin menemistä tosin tapahtuu myös seksissä ilman valta-asetelmia ja toisaalta valta-asetelmissa ilman varsinaista seksiä.

[Tihkusade]

Samaistun juuri tuohon mainittuun kellumisen tunteeseen. Hahmotus omasta kehosta ja minyydestä hämärtyy. Mulle se on turvallisin tunne koko maailmassa. Luulen, että ehkä vastasyntynyt vauva kokee jotain vastaavaa, kun se ensimmäisen kerran lasketaan äitinsä rinnan päälle ja se vaan vaistomaisesti luottaa koko olemassaolonsa sen toisen käsiin.

Kiehtova kysymys ja ihania vastauksia 

[virna]

Session aikana kropassa kiehuu melkoinen keitos dopamiinia, adrenaliinia, kortisolia, endorfiinia, serotoniinia, sekä jälkihoidon myötä myös oksitosiinia. Nähdäkseni subspace syntyykin nimenomaan siitä, että tietoinen mieli ei oikein handlaa moista ryöpytystä, vaan pudottaa tietoisuuden siihen kelluvaan, utuiseen olotilaan, jollaisena subspace monelle meistä ilmenee. Oma speissailuni on meditaation tapaan erittäin kehollinen kokemus - silloin olen läsnä vain ja ainoastaan nykyhetkessä, mieli ei vaeltele, muistele eikä murehdi. Ympäristö joko ikäänkuin lakkaa olemasta tai muuntuu puhtaiksi aistimuksiksi, joihin en osaa silloin reagoida ihmiskokemuksen perusteella (esim. oven kolahdus ei välttämättä ole tunnistettava ääni).

Meditaatioharjoitusten avulla olen oppinut myös hallitsemaan ja ohjailemaan subspacea, esim. käyn fiilistelemässä miltä varpaissa tuntuu ja sen jälkeen voin viedä huomion sormenpäihin, ja halutessani voin tulla spacesta hetkellisesti pois ja pudota taas takaisin. Se on yhtä riemukasta kuin selkounen näkeminen, ja nautin siitä valtavasti 

[Tanuki]

Se on absoluuttinen vapaus, antautuminen tai vapaata liitoa. Turvallisuutta, syvää henkistä ja fyysistä rauhaa, tyyneyttä. Luottamusta, uskoa ja mukautumista, palveluhalua ja miellyttämisen iloa. Ehkä jopa itsestä irtautumista, hajoamista enemmäksi kuin omien osastensa summaksi. Samanaikaisesti jossain syvällä viiltävää lämpimänkaihoisaa syvää haikeutta, rajallisuutta.

[DoMister]

Hyvin ja mielenkiintoisesti subspace tilaa on tässäkin ketjussa on jo kuvattu. Omien havaintojen pohjalta tiivistäisin tilan jotenkin tyyliin tiedottomuuden rajamailla puolustuskyvyttömänä leijaileva mytty. Toisen saamista siihen tilaan voisi jopa pitää eräänlaisena d/s suhteen valta-asetelman onnistuneen toteutuksen huipentumana.

Domin vinkkelistä koen, että toisen siihen tilaan saaminen vaatii tämän mieltymysten huomattavan hyvää tuntemusta, ja muutenkin vahvasti yksiin osuvia mieltymyksiä, sekä tietenkin täyttä luottamusta. Silti subspace ei toteudu joka temmellyskerralla. Eikä toisaalta tarvitsekaan - sen hetken erityisyys vain korostuu positiivisesti suhteen molemmille osapuolille kun ei se toteudu automaattisesti.

[MasterPain]

Sanoisin ettei tuota tilaa voi sanoin selittää, kuten täällä kirjoitettiinkin. Tila syntyy sen yhteyden pohjalta jonka Master ja subi yhdessä henkisellä tasolla itse luovat toisilleen. Sanoisin, että kyllä Masterkin voi saavuttaa tilan, jossa nauttii tilanteesta, mikähän sen tilan nimeksi pitäisi kirjata.

Eikä tila todellakaan synny jokaisessa sessiossa kuten jo mainittiinkin. Voisi kertoa lyhyen esimerkin tapauksessa, jossa sidoin subin tuoliin tiukasti judopuvussa ja siirsin pieneen varastoon, hän sai pitkän orkun tilanteessa ja tätä sanoisin subspace tilaksi.

[Hurma]

Upeita kuvailuja!
Itse olen kokenut vastaavan tilan silloin kun olen saanut täysin uppoutua nautintoon ja päästää irti kontrollista, sekä on ollut syvä luottamus ja turva ja tietysti myös itselleni kiihottavaa stimulointia (psykologisesti ja fyysisesti).

Koen, että tilaa on eri syvyistä. Kevyimmillään nautintoa ja flow-tila, jossa ajan- ja paikantaju hämärtyy ja aistit muuttuu, 'muu maailma häviää ympäriltä' ja kipuaistimukset eivät joko satu, tai muuttuvat nautinnoksi. Vastaavaan tilaan pääsen mm luovassa toiminnassa, intensiivisessä kiinnostavassa keskustelussa ym.

Syvimmillään tilassa on yhtä kaiken kanssa, oma minuus katoaa ja unohtuu, kelluu ajattomuudessa ja rauhassa. Ja siitä tilasta palaaminen voi kestää jonkin aikaa, aluksi kun avaa silmät, huimaa ja jos erehtyy nousemaan ylös liian nopeasti, meinaa kaatua.

Tämä on ihanin olotila minkä tiedän, ja vaatii toiselta taitoa, läsnäoloa, turvallisuutta ja kärsivällisyyttä. Ja itseltä luottamusta, kykyä antautua, olla läsnä kehossa, kykyä ilmaista rajat. Keinoja, miten olen tähän tilaan päässyt, on monia, mutta itse pääsen tähän vain jos koen syvää luottamusta ja rakkautta.

Minun mielestä on myös 'domspace': tila, jossa on niin läsnä, että tuntee toisen nautinnon kehossaan, tällaisessa kokemuksessa toinen on myös sanonut että tuntui parhaalta. Tila, jossa luottaa ja ei tarvitse kontrolloida koko aikaa, vaan 'lukee' toista tarkasti ja ymmärtää mistä hän nauttii eniten.
Mutta 'domspacessa' ei pääse yhtä syvälle, koska on vastuu toisesta.

[lilac]

Subspace on aika lähellä dissosiaatiota, samantyylinen erilainen tajunnantila. Syyt on vaan hormoneissa eikä toivottavasti johdu ylivoimaisista tunnekokemuksista tms.

[belladonna]

Mäkin sanoisin, että psykologisesti 'sub space' on dissosioimista, joskus kevyempää, joskus hyvinkin syvää. Endogrinologialla on varmasti prosessissa osuutensa, mutta samalla itse sanoisin, että mulla nimenomaan se vahva tunnekokemus vie pään ekstaasiin. Miksi se olisi huono asia?

Mä dissosioin välillä muutenkin eri asteisesti, se on mun defenssi emotionaalisesti kuormittavissa tilanteissa. Voin päästä transsimaiseen tilaan myös meditaation eli tietoisen läsnäolon harjoittamisen kautta.

'Tilan' saavuttaninen tekee BDSM-kokemuksesta mulle syvällä tavalla henkisen elämyksen. Kauneimmillaan BDSM mahdollistaa turvallisen sukeltamisen syvempiin tajunnantiloihin - ja niistä pois.