Omat roolit

[dreamer]

Pohdinnassa on ollut roolit suhteessa. Ne roolit, mitä tunnistan ja nimeän ovat arki minä, pikkuinen ja narttu. Nämä vaihtelevat useasti, puhutaan nyt silmänräpäyksestä. Vaihto tapahtuu itselle hyvin luonnollisesti ja vikkelään, mutta kumppanini roolit eivät vaihdu niin nopeaan kuin omani.

Arki minä käy töissä ja harrastaa. Pikkuinen ostelee pehmoleluja, itkee vähän väliä ja hassuttelee menemään(epäseksuaalinen rooli). Narttu taas on kiinnostunut monesta bdsm harrasteesta, mutta ujostelee ennen nautintoa. Nämä muodostavat minut, mutta voi aiheuttaa kumppanille hämmennystä välillä.

Kumppani vastaa rooleihini olemalla myös Herra, isukki ja oma itsensä. Hänellä pääosassa on isukki ja oma itsensä.

Ongelma ehkä tulee vastaan ettei narttu näe isukkia Herrana ja Herra ei pikkuisen kanssa ole. Roolien vaihto hänellä tapahtuu hitaammin kuin itsellä ja itsellä saattaa lipsahtaa roolien vaihto hetkeksi jopa joskus pilaten session alun.

Miten tasapainottelette roolien kanssa?

Sekava kirjoitus aamuyöstä, mutta mitäpä muutakaan sitä miettisi.

[Snadistisadisti]

En vedä mitään roolia. Ei tarvitse tasapainoilla. Olen mikä olen ja siihen on tyytyminen. Vastaavasti valitsem seurani välttäen kukkuluuruu-osastoa.

Tuollainen temppuilu on joko jakomielitautia tai ’topping from bottom’ toimintaa. ”Tää oiski nyt tämmönen ja jos sää et leiki samaa leikkiä, niin et saa pimperoa!”

[Pitsisieppo]

Itse kyllä ymmärrän aloittajan kysymyksen. Tuo rooli-sana voi olla jollekin hankala, se ehkä tuo mieleen teeskentelemisen. Mutta jos mietitään, niin muillakin elämän osa-alueilla on ihmisillä usein rooleja (lainausmerkeillä tai ilman), joissa oletetaan esim erilaista käytöstä. Samaan aikaan ihminen voi hyvin olla kaikissa rooleissa "oma itsensä". Esim vanhempana, kollegana, puolisona jne. Näidenkin kohdalla voi olla samanlaisia vaikeuksia.

[Occam]

En vedä mitään roolia. Ei tarvitse tasapainoilla. Olen mikä olen ja siihen on tyytyminen. Vastaavasti valitsem seurani välttäen kukkuluuruu-osastoa.

Tuollainen temppuilu on joko jakomielitautia tai ’topping from bottom’ toimintaa. ”Tää oiski nyt tämmönen ja jos sää et leiki samaa leikkiä, niin et saa pimperoa!”

 Pidän erikoisena että yhtenä hetkenä ollaan jotqin ja jonain jotain muuta. Ymmärrän maanis-depressiivisen käytöksen aiheuttamat mielialavaihtelut, mutta en ymmärrä koko ajan muuttuvaa sisäistä roolitusta. Itsekään en vedä roolia, olen oma itseni ja se on ainoa mitä olla voi. Pitäisin hiton raskaana jos pitäisi jotenkin 'päättää' olevansa dominoiva jonakin hetkenä, ja toisena taas ei. Ymmärrän että kaikissa suhteissa Dominointi ei ulotu arkeen vaan pysyy sessioissa, mutta se on nähdäkseni eri asia.

 Uskon että myös jopa switchaavilla menee dynamiikka aika paljon käsi kädessä sen mukaan millainen vastapuoli on. Se tuskin harvemmin elää koko ajan yllä kuvatun mukaan.

 En itse alkaisi karkkikauppaillla persoonaani kenenkään oikkuja vastaamaan leikin tai muunkaan varjolla, mutta to each their own.

[Rama]

Ihan omana itsenä mennään, narttuakaan aina paneta ja se voi ostaa itselleen pehmolelun. Lähestyisin persoonaani enemmän osien kokonaisuutena kuin jaoteltuina rooleina, ja roolileikeissä ne roolit ja niiden alkamisajankohdat ilmaistaan selkeästi.

[Otso-herra]

Tyypilliseen tapaan kommentointi alkaa vittuilulla. Mielestäni aloitus oli ihan ymmärrettävä, jos pystyy ajattelemaan roolia käsitteenä muutenkin kuin näyttelijän roolina.

Harva toteuttaa (toivottavasti) sadismiaan työelämässä, vaikka makuuhuoneessa sitä tekisi. Onhan niitäkin joillekin tullut vastaan, mutta silloin on kuulemani mukaan otettu senkka nenästä tai puhelu liiton juristille. Jälkimmäinen on ehdottomasti suositeltavampi tapa.

[elanor]

Vaikken itse rooli-ihmisiä näissä hommissa olekaan, ymmärrän aloittajan kysymyksen kuten Pitsisieppokin. Eikä tänne mun mielestä kaivattais sen dissaamista, miten joku toinen asiat kokee. Itsellekin välillä puhuminen rooleista BDSM-yhteydessä tökkii, riippuen sitten kontekstista. Mutta vain, jos oletetaan että kaikille kyse on roolileikeistä tms. Ihmisillä on niin laajalla skaalalla tapoja olla kinky, että turha siinä on ruveta toisten tapoja arvottamaan.

Mulla aika vähän on jaksamista arkielämän rooleillekaan tehdä kauhean suurta eroa, mutta on jotain tilanteita joissa roolin selkeämmin ottaa. Kun vaikka soitan verottajalle tai aloitan koulutuksen vetämisen, otan aika vahvasti asiantuntijaroolin. Vaikka sitäkin toteutan omana itsenäni, tietyllä persoonallisuudella, jätän pois ison osan ominaisuuksiani. Niissä tilanteissa en ainakaan alistu kenellekään, todellakin päinvastoin 

Mun mielestä siirtyminen roolista toiseen vaatii jonkun pienen "rituaalin" tai eleen, jolla sen toteuttaa. Lisäksi se voi vaatia henkistä valmistautumista ennen kuin siirtymisen pystyy tekemään. Esim. ennen kuin soitan verottajalle tai aloitan koulutuksen, mun on käytävä asiaa läpi päässäni ja ymmärrettävä, mitä haluan sanoa ja miksi se on tärkeää. Rooliin astumista merkkaavana tekona toimii sitten esim se, kun asetun sopivaan paikkaan ja minimoin häiriöt, otan puhelimen ja valitsen numeron. Tai se, kun astun koulutustilaan tai avaan Zoomin. Koulutustilanteita varten jopa valitsen vaatteet niin, että tunnen oloni "asiantuntijaksi".

Todennäköisesti sulla dreamer on ikään kuin se edeltävä henkinen työ tehtynä jollain lailla pysyvämmin, ja siirtymiset tapahtuu mahdollisesti ulospäin täysin huomaamattomasti. Ehkä sulla on kuitenkin itsellä joku juttu, joka niihin siirtymiin liittyy ikään kuin rituaalina - tai laukaisevana tekijänä? Näistä ainakin kannattaa puhua. Tossa taitaa olla kaks puolta, ja ratkaisua pitänee lähestyä molemmista. Ensinnäkin sun tarvii ehkä oppia paremmin tunnistamaan, milloin olet itse siirtymässä roolista toiseen, jotta voit kommunikoida. Ja sitten teidän pitäis sopia siitä, missä vaiheessa ja miten siirtymistä kommunikoidaan ja kuinka paljon aikaa kumppanisi tarvii siirtymään.

Kannattaa myös keskustella siitä, haluatteko pyrkiä siihen, että rooleja vaihdetaan aina silloin, kun ne sulla luonnostaan vaihtuu, vai pyrittekö jonkinlaiseen neuvotteluun ja sopimiseen asiasta aina erikseen ja miten se toteutetaan, vai siirryttekö malliin, jossa sä opettelet hallitsemaan roolejas ettei ne putkahtele miten sattuu, ja sun kumppani onkin se, joka päättää missä mennään milloinkin. Viimeksi mainitun mallin harjottelu ja kokeilu vois antaa uutta näkökulmaa ja opettaa paljon, vaikka ette siihen pysyvästi pyrkiskään.

Ja disclaimerina tietysti, etten ole sen enempää asiantuntija tässä kuin kukaan muukaan, nämä on vain ajatuksia, joita mulla tuli mieleen. Vaikka nyt ilmaisinkin ne tässä aika lailla niin kuin ne olis jotain totuuksia. En jaksa muotoilla varovaisemmin...

[elanor]

Tuli vielä mieleen yks vaihtoehto, josta voisitte keskustella. Nimittäin siitä, olisko noita teidän eri rooleja mahdollista yhdistää. Miksi teille on tärkeää, että ne on erillisiä? Pystyttekö kuvittelemaan, että ne vois olalkin yks ja sama tyyppi, jossa on läsnä noi eri puolet koko ajan, käyttäytyminen sit vaan elää tilanteen mukaan? Näin ehkä itse koen oman subiuteni. En mä jatkuvasti jotenkin 100% alistu edes Domilleni, vaan suhde on hyvinkin tasa-arvoinen, ja saatan myös päteä ja kertoa, miten asiat on, tai dominoida kassin pakkaamisen kaupassa... kuitenkin tiettyihin eleisiin, katseisiin tai tapaan sanoa asioita reagoin alistumalla ilman, että tarvii olla mitään erikseen määriteltyä tilannetta menossa. Tai sitten voin alistua ihan vaan omasta aloitteestani, koska se mun mielestä sopii siihen kohtaan.

[Snadistisadisti]

Harva toteuttaa (toivottavasti) sadismiaan työelämässä, vaikka makuuhuoneessa sitä tekisi. Onhan niitäkin joillekin tullut vastaan, mutta silloin on kuulemani mukaan otettu senkka nenästä tai puhelu liiton juristille. Jälkimmäinen on ehdottomasti suositeltavampi tapa.

Eli ajatuksesi on, että jos olet sadisti, sitä seksuaalisuuden osa-aluetta automaattisesti toteuttaa koko ajan? Eli kumifettarin pitää pyyhältää duuniin sukelluspuvussa, neuloista kiihottuva näyttää 24/7 Pinheadilta ja masokisti kerjää turpaansa kaikilta vastaantulijoilta?

Aika kummallinen ajatus, että seksuaalista identiteettiään tulee jatkuvasti toteuttaa. Useimmilla ihmisillä on kuitenkin kyky kontrolloida käytöstään, impulssejaan ja toimintaansa niin, että kykenevät olemaan toimiva osa yhteiskuntaa ja useat jopa tästä huolimatta kykenevät olemaan omia itsejään.

[Hornblende]

Lainaan omaa kirjoitustani tuolta toisesta palstasta nyt tähän aluksi:

Tänään kävelin paikallisen kauppa liiketilaan. Olin kuullut, että siellä on tänään poikkkeuksellisen paljon väkeä, joten otin normaaleja naamarättejä vahvemman kasvomaskin. Tiedättehän niitä sellaisia kertakäyttöisiä halparättejä. Olin ostanut parempia korkeamman suojaustason maskeja tilanteisiin jossa tiesin joutuvani suuriin väkijoukkoihin tai muuten vain viettämään paljon aikaa ja huonomaski ei välttämättä olisi riittänyt.

Kävelin kaupan tiloja halki, hengitin kuten normaalisti, mutta tämä maski ollessaan hieman jämerämpi vastusti hieman hengitystä. Se hieman painautui kuopalle kun vedin henkeä ja palasi taas muotoonsa kun hengitin ulos. Tällä kertaa kaupassa näin monia kauniita naisia joita ne yleensä katsele, mutta jotenkin ne tällä kertaa osuivat silmiin. Itse asiassa ties monennenkohan neidon kohdatessasni, tajusin, että jostain syystä uskalsin tuijottaa heitä syvälle suoraan silmiin nyt. Normaalisti olen melko hiljainen ja vähäeleinen, mutta jostain syystä se pieni lappu siinä naamalla kaiketi sai aivoista sen osan kuoriutumaan hieman esille joka yleensä tulee esille aivan toisenlaisten maskien kanssa.

Koin jonkinlaisen eurekan kun oivalsin tämän asiayhteyden. Pääni sisässä toimiva mustaakin mustempi engima kone oli sylkenyt palan ulos palan ymmärrystä itsestäni. Mitä teen tällä uudella tiedolla, en tiedä... ehkä en mitään. Ideoita otetaan vastaan?

Onko kenelläkään muulla ollut vastaavia oivalluksia?

Oma roolitutkimukseni on vasta noin alkuvaiheessa pitkälti.

Mitä tulee parisuhteellisuusteorian roolitukseen, ei meillä ole sen kummempaa jakoa kuin, että minä olen kinky ja hän ei ole. En tiedä miten pidän tilannetta kasassa... Hyvin? Huonosti?

[dreamer]

Käytin tosiaan rooli nimitystä vaan helppouden vuoksi. En teeskentele tai näyttele näitä. Tarkoitin enemmän erilaisia osia identtiteetissäni, jotka tulevat esiin sisäsistä ja ulkoisista triggereistä. Kuten juuri ammattia harjoittaessa ei monimuotoinen persoona kokonaisuudessaan näy vaan toimii se ammattiminä, joka on alan asiantuntija sekä ammattilainen.

Elanor ja pitsiseppo sai ajatuksesta kiinni vaikka kirjoittelinkin aamuyöstä 😂

Pohdinnan alla on ollut nyt jonkin aikaa oma identtiteetti ja mikä kaikki minut muodostaa, joten on ollut helpompi alkaa tunnistamaan erilaisia käyttäytysmistapoja sekä mielihaluja. Näiden pohjalta "roolittelen" itseni ja etsin erilaisuuksia sekä samanlaisuuksia.

Sanavalintaa olisin voinut tosiaan parantaa, mutta kirjoittelin vain nopeasti alkuajatukset aamuyöllä 😂😂 helpompi käydä netissä pohdintaa ja saada tuntemattomien ajatuksia sekä näkökulmia, joilla laajentaa omaa ajatusmaailmaa.

[Griselda_80]

Samalla tavalla minäkin alkuun jaoin itseni kolmeen osaan. Pikkuinen, sub ja sitten se "arkiminä". Tämä helpotti asioista keskustelemista D-miesten kanssa ja auttoi minua tutustumaan alistuvaan puoleeni ja minuun itseeni. Nyt myöhemmin ne rajat ovat hyvin liukuvia ja puolet minussa vaihtuu hyvin luonnollisesti ympäristöstä ja ärsykkeistä riippuen. Kumppanilla on ollut toki opettelua tunnistaa, mikä milloinkin on pinnalla, mutta samaa opettelua se on vaniljankin kanssa -oppia tuntemaan toinen kaikkine karvoineen, persoonana.

Kyllä se siitä helpottuu, kun pääset tasapainoon oman itsesi kanssa. Te luotte kaksin teidän välisen suhteen, kenelläkään muulla ei ole oikeutta sanoa, että jokin on "oikein" tai "väärin". 

[PuolivilliNaaras]

Olen hirveän huono näissä rooli- ja sessiojutuissa. Tykkään olla ihan vain minä, hyväksyen sen, että minussa on monia puolia. Samalla muillakin on erilaisia puolia persoonassaan. Oikeasti kiihottavaa on se, miten persoonat toimivat yhdessä, jos siis ovat toimiakseen. On oikeasti upeaa jos voi olla oma itsensä toisen kanssa ilman rooleja.

[vila]

Samalla tavalla minäkin alkuun jaoin itseni kolmeen osaan. Pikkuinen, sub ja sitten se "arkiminä". Tämä helpotti asioista keskustelemista D-miesten kanssa ja auttoi minua tutustumaan alistuvaan puoleeni ja minuun itseeni. Nyt myöhemmin ne rajat ovat hyvin liukuvia ja puolet minussa vaihtuu hyvin luonnollisesti ympäristöstä ja ärsykkeistä riippuen. Kumppanilla on ollut toki opettelua tunnistaa, mikä milloinkin on pinnalla, mutta samaa opettelua se on vaniljankin kanssa -oppia tuntemaan toinen kaikkine karvoineen, persoonana.

Kyllä se siitä helpottuu, kun pääset tasapainoon oman itsesi kanssa. Te luotte kaksin teidän välisen suhteen, kenelläkään muulla ei ole oikeutta sanoa, että jokin on "oikein" tai "väärin".

+1
+11

Siinähän se olikin jo sanottuna
Ihminen kehittyy ja oppii ymmärtämään itseään enemmän, sehän on se paras matka elämässä! Alussa se on vaan vaikeampaa kuin huomaa, että itsessä on puolia jotka ensin näkee erillisinä. Sitten ajan kanssa ne limittyvät yhdeksi, jotain jää pois ja jotain tulee tilalle. Kuulostaa myös ehkä vähän siltä, että toisella osapuolellakin on se matka edessä. Seksuaalisuudella pitää antaa aikaa.

Minulla ei ole varsinaisesti "kinkyroolia" (olisi monesti ollut helpompaa jos olisi ollut) vaan menen ilman roolia, mutta se ei tarkoita sitä etteikö se olisi vaatinut työtä "koota" kaikki puolet yhdeksi indentiteetiksi. Se johtuu siitä, että jos sanon olevani orja/slave/ominaisuus eikä minulla ole roolia niin ihmiset olettavat minun olevan persoonallisuudeltani joku ihan ihme stereotypia (joka ei perustu mitenkään todellisuuteen). Jotkut BDSM-maailmassa ovat vieneet sen niin pitkälle, että jos ei käyttäydy tavalla x niin kerrotaan "ettet ole oikea ja sitä tätä".  Heikkoina hetkinä jopa uskoin heitä. Sehän muutenkin kuuluu naisen elämään - aina menee väärin ja joku valittaa. Mutten kun muutkin ovat sanoneet, kyllä siihen tasapainoon pääsee ajan kanssa.

[Pip]

Samalla tavalla minäkin alkuun jaoin itseni kolmeen osaan. Pikkuinen, sub ja sitten se "arkiminä". Tämä helpotti asioista keskustelemista D-miesten kanssa ja auttoi minua tutustumaan alistuvaan puoleeni ja minuun itseeni. Nyt myöhemmin ne rajat ovat hyvin liukuvia ja puolet minussa vaihtuu hyvin luonnollisesti ympäristöstä ja ärsykkeistä riippuen. Kumppanilla on ollut toki opettelua tunnistaa, mikä milloinkin on pinnalla, mutta samaa opettelua se on vaniljankin kanssa -oppia tuntemaan toinen kaikkine karvoineen, persoonana.

Kyllä se siitä helpottuu, kun pääset tasapainoon oman itsesi kanssa. Te luotte kaksin teidän välisen suhteen, kenelläkään muulla ei ole oikeutta sanoa, että jokin on "oikein" tai "väärin".

+1
+11

Siinähän se olikin jo sanottuna
Ihminen kehittyy ja oppii ymmärtämään itseään enemmän, sehän on se paras matka elämässä! Alussa se on vaan vaikeampaa kuin huomaa, että itsessä on puolia jotka ensin näkee erillisinä. Sitten ajan kanssa ne limittyvät yhdeksi, jotain jää pois ja jotain tulee tilalle. Kuulostaa myös ehkä vähän siltä, että toisella osapuolellakin on se matka edessä. Seksuaalisuudella pitää antaa aikaa.

Minulla ei ole varsinaisesti "kinkyroolia" (olisi monesti ollut helpompaa jos olisi ollut) vaan menen ilman roolia, mutta se ei tarkoita sitä etteikö se olisi vaatinut työtä "koota" kaikki puolet yhdeksi indentiteetiksi. Se johtuu siitä, että jos sanon olevani orja/slave/ominaisuus eikä minulla ole roolia niin ihmiset olettavat minun olevan persoonallisuudeltani joku ihan ihme stereotypia (joka ei perustu mitenkään todellisuuteen). Jotkut BDSM-maailmassa ovat vieneet sen niin pitkälle, että jos ei käyttäydy tavalla x niin kerrotaan "ettet ole oikea ja sitä tätä".  Heikkoina hetkinä jopa uskoin heitä. Sehän muutenkin kuuluu naisen elämään - aina menee väärin ja joku valittaa. Mutten kun muutkin ovat sanoneet, kyllä siihen tasapainoon pääsee ajan kanssa.

Tuossahan tuo oli auki kirjoitettuna. Mikäli mulle joku sanoo olevansa orja, niin ei se mulle merkitse mitään, ellemme me ole tehneet sopimusta keskenämme. Mä kohtelen sitä ihmistä, kuten muitakin. Aivan sama, kun mä sanon olevani dominoiva/sadisti naiselle, niin ei se tarkoita, että olisin sitä kaikille naisille, vaan ainoastaan niille, keiden kanssa mulla on sopimus. En mä koe sitä mitenkään roolituksena. Huonosti brättäilevät ovat saaneet mun verenpaineeni nousemaan ja vaikka nykyään on yritetty mulle kertoa, että eivät kaikki brätit ole sellaisia, niin on jäänyt huono maku, mutta olen kyllä kuulolla, kun heidän käytöksensä muita kohtaan alkaa paranemaan.