Täällä oli keskustelu vähemmistöstressistä (
https://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=31836.0) ja vaikka artikkelissa johon keskustelun aloituksessa viitattiin ei bdsm:ää mainittu omana osa-alueen jäin sitä miettimään. Viestittelin yhden ihmisen kanssa, joka ihmetteli minun suhtautumistani anonyymiteettiin eli että viestintä tapahtuu anonyymistä sähköpostiosoitteesta hänen kirjoittaessaan omalla nimellään. Kyllä, suurin osa taitaa piilotella baarissa jonkinlaisen anonyymiteetin suojassa. Hän puhui epäilyksen ilmapiiristä ja kieltämättä on hiukan siinä oikeassa.
Itse kuulun varmaan siinä mielessä maailman etuoikeutettuihin että olen valkoinen, korkeasti koulutettu heteromies. Minä piilottetelen täällä, koska normiyhteiskunnasta ei löydy ymmärrystä sille että tykkään alistaa ja satuttaa naista. Se tapahtuu kuitenkin aina yhteisymmärryksessä ja sovittujen rajojen sisällä. Se että tykkään kyynelistä, aiheutan niitä mutta haluan ne myös pyyhkiä pois, on jotakin sellaista jota naapurin Esa ei ymmärrä. Esasta on kyllä ihan OK silloin tällöin vetää Liisaa pataan kännissä ja jos sitä ei tapahtu liian usein niin kukaan ei puutu. Minua Esa ei kyllä ymmärrä. Ihme pervo tuumii hän.
Koenko sitten vähemmistöstressiä? En. Stressireaktio syntyy aivoissa. Sen laukaisee hallitsemattomuuden tunne, tunne siitä ettemme kykene selviytymään jostakin asiasta. Miten hallita sitten stressia? Koska omat aivomme synnyttävät sen stressin, niin kyseessä on pitkälti siitä miten tunnemme itsemme.
BDSM:ään liittyvät nuo vähemmistöstressin stressitekijät. Ennakkoluulot, leimaavat asenteet, syrjintä jne, joka kumpuaa siitä että poikkean siitä valtanormista, jossa Esa ja Liisa elävät. Tässä kohti astuu sitten kuvaan se, että niin kauan kuin minä hallitsen tilannetta. Toimin anonyymiteetin suojassa, kuuntelen vaistoja, en lähde tapaamaan ketää autiolle kujalle jne olen oman stressini suhteen huoleton. En alistu ennakkoluuloille, asenteille tai syrjinnälle.