Kunnia meni mutta maine kasvaa

[Kolumnisti]

Kunnia meni mutta maine kasvaa

sanoi kerran eräs kovin viisas mies miittipöydän äärellä ja lähti tupakalle.  Jäin pureskelemaan ajatusta, näköjään pariksi vuodeksi.
Kinky-yhteisössä pelataan tosi paljon kuulopuheilla, maineella, juoruilla, jotkut varmasti myös sillä kunniallaan. On truumastereita, lutkia jotka panee kaikkea liikkuvaa, on hc-masokisteja, on hyväksikäyttäjä-saalistajia, jotka vikittelee kaikki meidän uudet subitytöt.  Miiteissä kuitenkin pyöritään samoissa pöydissä ja bileissä naidaan samoilla patjoilla.

Kuulopuheet ja maineet vaikuttaa eniten siihen, miten hyvin seuranhaku toimii. Lutkana saa paljon panoehdotuksia, mutta kukaan ei tarjoudu viemään oikeille treffeille. Sitojana vongataan lähinnä niitä köysiä, muttei kysytä muista harrastuksista. JA auta armias, kun on saanut otsaansa leiman ”HC-masokisti”, sitähän aiheuttaa jo olemassaolollaan muille suorituspaineita. Ilmiö on tunnistettu jo kauan sitten. Voidaan joku toinen kerta ottaa huutoäänestys siitä, onko hankalinta olla subimies vai switch.

Mutuilen, kun sanon, että tällaiset maineeseen perustuva kategorisointi ei auta ketään. Maineen puuttuminen – 0-profiili, uusi ihminen porukassa – vaikeuttaa mukaan tulemista. Sukupuolesta riippuen sitä saa joko täyttä torjuntaa tai postilaatikkonsa täyteen vonkausviestejä, uutta lihaa! Toisaalta taas pitkän linjan skenefossiileistä kuulee melkeinpä kaikista juoruja ja taitaapa joka toinen näistä olla kuulopuheiden perusteella hulluja tai kusipäitä, ja loput muuten vaan ”outoja”. Kaikkien kanssa ei vaan ole mahdollista tulla toimeen, ja kun vahingossa osuu väärään ihmiseen, saa tuta sen vielä vuosien päästä.

”Isossa maailmassa” neuvotaan yleisesti, että kannattaa kysellä uuden leikkikaverin kavereilta ja exiltä, millainen tyyppi oikein on. Näen tavan arvon, ja samalla pohdin itsekseni, miten kukaan muu voi tietää, millainen tyyppi tämä ihminen on juuri mun kanssa suljettujen ovien takana. Jollakulla voi olla kaveripiirissä maine kaikessa-vastaan-inttäjänä, ja sitten siellä kotona kuuluu ainoastaan ”kyllä Rouva!”

Kinkypiirit on tosi pienet. Vähän kuin pikkukylä, jossa kaikki tuntee toisensa. Sopu säilyisi paremmin, jos keskityttäisiin maineiden ja kunnioiden sijaan vaan panemiseen.




-hiutale, se maailman paras

[orjamies]

jos " 20v " pyörii marginaali piireissä IHMETTELEN  jos ei joskus riitaudu jonkun kanssa . syy voi olla mikä vaan netti keskustelun ja livessä itselle tai kummin kaimalle sattuneen asian välitä tai sivusta. ja eipä siinä muuten olisi mitään mutta jos se henkilö sattuu olemaan väärä se kyllä tuhoaa sinun mahdollisuudet piirissä. oli oikeasti sattunut mitään tai ei vai oliko vaan iso ego saanut kolhun. ikävää että ihmiset kuuntelee paskapuheita olen itse sanonut tapaa livessä tee sitten päätelmät.

[Rakentaja]

Jos ei muuta niin juoruileva osapuoli paljastaa ettei ole kovin luotettava.

[Ansku]

Tai sitten makaa niinkuin petaa. Tarpeeks kauan kun on vittupää, niin kyllä siitä pienissä piireissä yleensä jotain seuraa.

[toysnstuff]

Mä en ole vielä ymmärtänyt, miksi ihminen haluaa pyöriä piireissä. Tai asua pikkukylässä.

Mutta luin silti mielenkiinnolla.

[Flikk]

Mä en ole vielä ymmärtänyt, miksi ihminen haluaa pyöriä piireissä. Tai asua pikkukylässä.

Mutta luin silti mielenkiinnolla.

Tosi monille toiset pervot ei ole mahdollisia sessiokumppaneita, vaan ihmisiä, joilta voi oppia lisää, saada ystäviä tai ainakin kavereita ja joskus jonkun kanssa voi myös kolahtaa niin, että siitä seuraa vuosien suhde.

Ei kaikki halua ilmaista itseään vaan kirjallisesti, josta myös muodostuu kuva väkisinkin muille. Monet haluaa nähdä toisia, kuulla kuulumiset edellisen miitin jälkeen, tai vain uteliaisuuttaan selvittää, onko toinen yhtä       , kuin viesteissään antaa ymmärtää.

Multa on viimeks tällä viikolla kysytty, uskaltaako tyypille vastata, joka löytyy mun kaverilistalta. Voin vaan toivoa, että lämmin rohkaisuni johtaa kahden ihmisen kohtaamiseen ja hyvällä tuurilla ehkä enempään. Heistä ei toki kumpikaan ole menettänyt kunniaansa minun silmissäni, ainakaan vielä.

[Pip]

Mä en ole vielä ymmärtänyt, miksi ihminen haluaa pyöriä piireissä. Tai asua pikkukylässä.

Mutta luin silti mielenkiinnolla.

Tosi monille toiset pervot ei ole mahdollisia sessiokumppaneita, vaan ihmisiä, joilta voi oppia lisää, saada ystäviä tai ainakin kavereita ja joskus jonkun kanssa voi myös kolahtaa niin, että siitä seuraa vuosien suhde.

Ei kaikki halua ilmaista itseään vaan kirjallisesti, josta myös muodostuu kuva väkisinkin muille. Monet haluaa nähdä toisia, kuulla kuulumiset edellisen miitin jälkeen, tai vain uteliaisuuttaan selvittää, onko toinen yhtä       , kuin viesteissään antaa ymmärtää.

Multa on viimeks tällä viikolla kysytty, uskaltaako tyypille vastata, joka löytyy mun kaverilistalta. Voin vaan toivoa, että lämmin rohkaisuni johtaa kahden ihmisen kohtaamiseen ja hyvällä tuurilla ehkä enempään. Heistä ei toki kumpikaan ole menettänyt kunniaansa minun silmissäni, ainakaan vielä.

Tämä. Liiallinen prosessointi pelkän psykologian ympärillä ei ehkä ole se, millä tätä genreä viedään eteenpäin.

[Rama]

Onhan noissa ihmistyypeissä paitsi yhteensopivuuseroja, joku on jollekkin vittupää mutta toiselle samanlaiselle juuri sopiva, myös se että me ollaan kaikki aina vähän erilaisia eri seurassa. Kinkymiiteissä voi korostua eri luonteenpiirteet kuin kansalaisopiston kurssilla, ja ihmisten keskenkin usein tullaan vähän toista vastaan, herkempää hissukkaa voi kunnioittaa rauhallisuudella ja paksunahkaisen ja -kalloisen kanssa intoutua haastelemaan. Jotkut on anteeksipyytelemättä omia itsejään kaikkialla ja toiset kaikkien kanssa toimeentulevia kameleontteja. Melkein ainoa mitä voi sanoa varmaksi on että omat tulkinnat muista pelkkien foorumiviestien tai kuulopuheiden perusteella ilman aitoja kohtaamisia ovat poikkeuksetta vajavaisia elleivät sitten täysin virheellisiä, mutta väkisinhän sitä ympäröivää maailmaa aina havannoi ja tekee olettamuksia.

[Ms. M]

Viimeaikoina on muuttunut käsitys monesta ihmisestä. Eikä vähiten sen takia, että on juoruilu minulle jotain asioita, jotka tapahtuvat 500km päässä sieltä missä asun. Eivätkä ne kosketa minua mitenkään. Usein juoruaja ei ehkä ymmärrä sitä, että juoruaminen itsessään antaa juoru ajasta tietyn kuvan.

Sellainen juoruilu näyttäytyy välillä "kilven kiillotuksena" ja välillä "sädekehä kiillotuksena".

Aikani skenessä pyörin, mutta nyt on hyvä olla täällä laitamilla.

[Sinna]

”Isossa maailmassa” neuvotaan yleisesti, että kannattaa kysellä uuden leikkikaverin kavereilta ja exiltä, millainen tyyppi oikein on. Näen tavan arvon, ja samalla pohdin itsekseni, miten kukaan muu voi tietää, millainen tyyppi tämä ihminen on juuri mun kanssa suljettujen ovien takana.

Tämä. Itse ajattelen, että haluan tutustua henk.koht uusiin ihmisiin ja muodostaa itse omat käsitykseni heistä. Vuorovaikutus ja kanssakäyminen kun muotoutuu aina omanlaisekseen eri ihmisten kesken, ne henkilökemiat. Saatan sohaista muurahaispesää sanomalla että sama pätee myös deitti-ilmoihin; mitä pidempi suosittelijoiden lista - sitä suurempi turn off. Kun joku kehuu toisen maasta taivaisiin, se kertoo minulle ainoastaan sen, että heillä kahdella on synkannut. Mutta toisaalta olenkin vain skenen ulkopuolinen 0-profiili, joten nää asiat ei ehkä ihan täysin aukene mulle

[elanor]

Itse kyllä tykkään siitä, jos voi joltain vähän kysyä tietoa uuden tuttavuuden turvallisuudesta. Jos tulee ylistystä tai varoitteluja, haluan tietysti mielellään kuulla, millasiin konkreettisiin kokemuksiin ne perustuu. Itsekin kerron kysyttäessä, mitä tiedän jonkun tyypin käytöksestä. Mutta vain tietoa. Jos tiedän, että jollain on joku maine, saatan sanoa, että tämmöstä oon kuullu mutta en tiedä mihin perustuu ja onko pohjaa.

[toysnstuff]

Mä en ole vielä ymmärtänyt, miksi ihminen haluaa pyöriä piireissä. Tai asua pikkukylässä.

Mutta luin silti mielenkiinnolla.

Tosi monille toiset pervot ei ole mahdollisia sessiokumppaneita, vaan ihmisiä, joilta voi oppia lisää, saada ystäviä tai ainakin kavereita ja joskus jonkun kanssa voi myös kolahtaa niin, että siitä seuraa vuosien suhde.

Ei kaikki halua ilmaista itseään vaan kirjallisesti, josta myös muodostuu kuva väkisinkin muille. Monet haluaa nähdä toisia, kuulla kuulumiset edellisen miitin jälkeen, tai vain uteliaisuuttaan selvittää, onko toinen yhtä       , kuin viesteissään antaa ymmärtää.

Tosiaan sarkasmia oli ilmassa omaan introverttiyteen peilaten, mutta samalla vastauksia provosoivalla tavalla. Sen kerran kun olen miitissä käynyt ja mitä olen lukenut & kuullut, niin ei ole tuntunut itselle mielekkäältä ympäristöltä. Tampereelle en sattunut osumaan sellaisena päivänä, jolloin oli niitä asiakeskusteluun painottuneempia miittejä. Ajattelin, että nämä voisi olla kiinnostavia. Sosiaalinen yhdessäolo pelkän seuran vuoksi ei-ystävien kanssa ei oikein ole mun juttu. Ellei siihen liity sessiointi (!). Tai harrastus. Tai vakavasti otettava ajattelutoiminta.

Multa on viimeks tällä viikolla kysytty, uskaltaako tyypille vastata, joka löytyy mun kaverilistalta. Voin vaan toivoa, että lämmin rohkaisuni johtaa kahden ihmisen kohtaamiseen ja hyvällä tuurilla ehkä enempään. Heistä ei toki kumpikaan ole menettänyt kunniaansa minun silmissäni, ainakaan vielä.

Tämä on mielenkiintoinen ilmiö. Tunnustaako kukaan (hetero)mies tehneensä tällaista naisesta? Jokin aika sitten aloin kiinnittämään huomiota naisille ominaisempaan, mutta ei myöskään domien keskuudessa millään tapaa vieraaseen ilmiöön (kuten tällä foorumilla on saanut toistamiseen havaita, pääosin kuitenkin sub-naisten toimesta), jossa pyritään likaamaan, tahraamaan tai saattamaan kyseenalaiseksi miehen maine. Tarkoituksena on tehdä hänestä ei-toivottua seuraa. Selkeästi maineella on väliä ja turvallisuuteenhan se liitetään, kun bdsm:stä on kyse. Olisiko toisessa kontekstissa erilaiset välineet? "Naistenmies" (no kenen maineen se tahraa..) tai "sika sängyssä, ajattelee vain itseään"?

Tämä. Liiallinen prosessointi pelkän psykologian ympärillä ei ehkä ole se, millä tätä genreä viedään eteenpäin.

Mitä genren "eteenpäin vieminen" tarkoittaa sinulle?

Melkein ainoa mitä voi sanoa varmaksi on että omat tulkinnat muista pelkkien foorumiviestien tai kuulopuheiden perusteella ilman aitoja kohtaamisia ovat poikkeuksetta vajavaisia elleivät sitten täysin virheellisiä, mutta väkisinhän sitä ympäröivää maailmaa aina havannoi ja tekee olettamuksia.

Jos tutustuu aluksi kirjoittelemalla pidemmän kaavan kautta, voi tapaamiseen/sessioon mennä eritavalla luottavaisin mielin siitä, että toinen hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. Vaikka tämä perustuisikin illuusioon, molemmilla osapuolilla. Kohtaamisen myötä voi puolestaan tulla varmuuden kaltainen luottavainen olo, että toisen kanssa on hyvä olla vuorovaikutuksessa. Se tavallaan tekee samankaltaisen asian, kuin kirjoittelu, mutta nopeammin ja varmemmin. Voisi melkein puhua eri asioista, koska ovat lopulliselta luonteeltaan niin erilaisia. Tavattaessa tunnistaa puolia, joita kirjoittelun kautta ei välity. Ja toisinkin päin - kirjoittelu tuo esille sitä sisäistä maailmaa, jota tavatessa ei välttämättä tuoda samassa laajuudessa tai samalla tavalla esille.

Musta on kiva tutustua sessioimalla.

[Griselda_80]

En ole koskaan mitään suosituksia kysellyt enkä urkkinut taustoja kenestäkään, en edes googlaa nimen saatuani. Luotan omaan intuitiooni ja haluan tutustua ihmiseen ilman ennakkoasenteita. Inhoan sitä, että minulle tullaan mustamaalaamaan ja juoruamaan jostain ihmisestä. Yleensä se kertoo enemmän siitä juoruajasta ja hänen ongelmistaan.

En kuulu mihinkään "piireihin" (mitä ne edes ovat?) ja kinkyilemäänkin olen päässyt siitä huolimatta, että majailen peräpuskissa. Täällä kuitenkin, yllätys yllätys, toimii netti.

[vila]

Mä en ole vielä ymmärtänyt, miksi ihminen haluaa pyöriä piireissä. Tai asua pikkukylässä.

Osalle ihmisistä keskustelu on paljon luonnollisempi tapa vuorovaikuttaa muiden ihmisten kanssa kuin kirjoittaminen. Lukeminen antaa vain yhden kanavan saada "tietoa" toisesta ihmisestä, jos kirjoittaja on hyvä ilmaisemaan itseään kirjallisesti niin voi päästä hyvinkin toisen pään sisään. Se pään sisällä oleminen ei vaan riitä kaikille, etenkään meille ekstroverteille. Esimerkiksi minusta dominoivan ihmisen tärkein ominaisuus on dominoiva kehonkieli. Sitä ei näe mitenkään teksteistä, sen sijaan välähdyksiä voi nähdä videoista ja valokuvista. Sitä paitsi lukeminen ja kirjoittaminen ovat aika syrjiviä kommunikointitapoja, lukivaikeus tai ihan pelkkä harjoituksen puute kirjoittamisessa saa aika nopeasti aikaan sen ettei voi kommunikoida syvällisesti. Skenessäkin on varmasti paljon mielenkiintoisia ja syvällisiä ihmisiä, jotka eivät osallistu foorumin toimintaan ihan vain siksi ettei kirjoittaminen ole heidän juttunsa.

[Fia]

Itse ajattelen, että kunnia rakentuu ihmissuhteessa kahden välisesti. Jos henkilö X toimii kunniallisesti ja kunnioittavasti minua kohtaan, pidän sitä hänelle kunniana ja kunnioitan vastavuoroisesti häntä - riippumatta siitä, millainen maine hänellä on. Vastavuoroisesti kunniattomasta käytöksestä minua tai läheisiäni kohtaan ihminen menettää silmissäni kunniansa, olkoonpa hänellä sitten kuinka hyvä maine hyvänsä.

Monet ihmiset näyttävät todelliset karvansa vain läheisimmissä ihmissuhteissaan ja vasta pitkällä aikavälillä. Maine on siis usein hyvin harhaanjohtava. Panen kyllä painoarvoa sille, millaisia kokemuksia läheisilläni on joseakin ihmisistä. Yleisellä mielipiteellä taas ei ole niinkään väliä.