Jordan Peterson on Gender, Patriarchy and the Slide Towards Tyranny

[Jägermies]

Jos sukupuoli määritellään uudelleen tarkoittamaan jotain muuta kuin sukupuolta niin sukupuolelle tarvitaan uusi termi kuten; lisääntymispuoli: uros/naaras.
Tietysti jotkut alkaisivat sitten määritellä noitakin uusiksi.

Miksi ette ryhdy tähän jo nyt? Jos lisääntymisbiologia on se sukupuolen ainoa määrittelevä tekijä, niin miksi emme luovu sanoista mies ja nainen niihin liittyvien sosiaalisten ja kulttuurillisten implikaatioiden vuoksi ja käytä ihmisistä vain termejä uros ja naaras?

Olisiko minun pitänyt lihavoida JOS ?

[fido]

Pitäisi siis ottaa käyttöön uusi sana tarkoittaamaan sosiaalista sukupuolta. Kävisikö genderi? Se on suomalainen sana kun on i lopussa. Jos biologisesta sukupuolesta käytettäisiin edelleen sanoja uros ja naaras, niin muut biologisen sukupuolen termit olisivat transuros, transnaaras ja muunsukupuolinen. Jos sosiaalisesta sukupuolesta eli genderistä käytettäisiin sanoja mies ja nainen, niin muut termit olisivat transmies, transnainen ja muungenderinen. Siinä olisi sukupuolispektri ja genderispektri, ja kumpaankin voisi sijoittaa lisää määritelmiä yksilön oman tarpeen mukaan, ehkäpä soveltaen sanoista flexible ja fluid. Jokainen siis määräisi terminsä itse ja voisi käyttää ihan mitä tahansa sanaa, sitä kunnioitettaisiin, eikä sitä millään tavalla määrättäisi asianomaisen yksilön ulkopuolelta, eikä yhteiskunnan toimesta. Ja parasta olisi jos otettaisiin käyttöön sukupneutraalit henkilötunnukset ja lomakkeissa ei kyseltäisi sukupuolta, vaan tarpeen mukaan esim. lekuria varten löytyykö kohtu, tissit, pallit, kulli jne. Ja onneksi suomessa ei ole pronomini ongelmaa.

[Routalempi]

Määritelmien ja käytäntöjen täytyykin palvella valtaosaa väestöstä ja tapauksista. Se on ominaisuus, eikä ongelma. Mitä suurempaa osaa palvellaan, sitä parempi. Ja eheytyshoitojen kanssa tuolla ei ole mitään tekemistä paitsi niille, jotka ovat senkin sanan määritelleet jo uusiksi. Mielelläni tarjoaisin tähän kaikille sukupuolidysforiasta kärsiville jonkun toimivan ja hyvän ratkaisun, joka ei edellyttäisi leikkausta, mutta oma osaaminen loppuu vähän kesken. Lääketieteen mahdollisuuksista kuitenkin löydämme molemmat paljon potentiaalia, joten ehkäpä vaihtoehtoisia ja vielä parempia hoitomuotoja syntyy myöhemmin lisää.

Itsekin totta kai toivon lääketieteen mahdollisuuksien muuttuvan sellaisiksi että tulevaisuudessa leikkauksia ei enää tarvitsisi mihinkään operaatioihin minkään vaivan parantamiseen, mutta ikävä kyllä elämme tällä hetkellä maailmassa missä leikkaukset ovat välillä tarpeellisia. Sukupuolidysforiasta kärsiville ainoa toimiva ja hyvä ratkaisu tällä hetkellä on lääketieteellinen transitio (joka ei välttämättä edes vaadi leikkauksia vaan monet ovat tyytyväisiä pelkästään hormonihoitoihin) ja sosiaalinen hyväksyntä. Ehkä tulevaisuudessa sukupuolenkorjauksen pystyy tekemään ilman leikkauksia, se nähdään sitten, mutta tällä hetkellä tilanne on tämä eikä se jossittelemalla muuksi muutu.

Ja kyllä, minusta tuntuu että parrakas bodarilady aiheuttaa varmaan paljon vähemmän kitkaa kuin mies, josta lääketieteellisillä tempuilla tehdään parrakkaan bodariladyn näköinen ja hän lähtee vaatimaan pääsyä naisten voimailukisoihin.

Miksi transmies aiheuttaisi vähemmän kitkaa kuin transnainen?

[Routalempi]

Jos sukupuoli määritellään uudelleen tarkoittamaan jotain muuta kuin sukupuolta niin sukupuolelle tarvitaan uusi termi kuten; lisääntymispuoli: uros/naaras.
Tietysti jotkut alkaisivat sitten määritellä noitakin uusiksi.

Miksi ette ryhdy tähän jo nyt? Jos lisääntymisbiologia on se sukupuolen ainoa määrittelevä tekijä, niin miksi emme luovu sanoista mies ja nainen niihin liittyvien sosiaalisten ja kulttuurillisten implikaatioiden vuoksi ja käytä ihmisistä vain termejä uros ja naaras?

Olisiko minun pitänyt lihavoida JOS ?

En tiiä, olisiko minun pitänyt lihavoida JOS?

[toysnstuff]

Aiempi kirjoitukseni taisi mennä serverikatkon myötä kadoksiin, joten yritetäänpä uusiksi.

Asenteiden muuttaminen ei onnistu vaientamalla soraääniä. Sen sijaan kärsivällinen ja hyvin perusteltu kritiikki, joka kohdistuu kirjoittajan sijaan kirjoitettuun tekstiin, voi jonkun silmiä avatakin.

Foorumi toimii ainakin minulle tämän aiheen osalta hyvin hedelmällisenä alustana sellaiselle ajatustenvaihdolle, jota ei muualla pääsisi suorittamaan. Siksi keskustelulla on ihan todellista arvoa. Voin muodostaa asiasta käsityksen ennakolta ja siten valmistella sitä suhtautumistapaa, jolla reagoida tilanteen tullen ilman tarpeetonta hämmennystä.

Kuunneltuani muutamia Petersonin haastatteluita ja luettuani linkattuja vastaväite-artikkeleita törmäsin nuoren aktivistinaisen kirjoitukseen (vai oliko haastattelu?), jossa hän kertoi alkaneensa aktivistiksi itsemurha-ajatusten jälkeen ja sen käytännössä pelastaneen hänen elämänsä - antamalla sille merkityksen. Tuota lukiessa tuli mieleen, millä tapaa ihminen reagoi jos hänellä on psyykkinen ristiriita ja ympäristössä on tietty sana, joka muistuttaa tästä ristiriidasta aiheuttamalla epämukavia ajatuksia ja tunteita. Silloin tietysti toivoisi, että ympäristö välttäisi tuon sanan käyttöä. Jotta välttyisi epämukavilta kokemuksilta. Tämän ajatuskulun perusteella pystyin hyväksymään ajatuksen siitä, miksi voisi olla suotavaa, että toinen henkilö käyttäisi ahdistusta herättävän sanan sijasta toista ilmaisua.

Kuitenkaan tuo ei ole ongelmaton ratkaisumalli. Ihmisillä on monenlaisia syitä ahdistua toisten sanomisista ja voisi kysyä, missä menee se raja jossa ympäristön on mukauduttava yksittäisten ihmisten sekä heistä koostuvien ryhmien toiveisiin. Ihmisten maailmassa määrällä ja vallalla on väliä. Niiden avulla muutetaan todellisuutta. Tästä sukupuoli-identiteettiä koskevasta asiasta on päätetty tehdä sotakampanjaan verrattavissa oleva ilmiö: se koostuu lukuisista yksittäisistä 'taisteluista' ja vihollisena on sukupuolijaottelu kaikissa muodoissaan. Ihmiset, instituutiot ja jopa kieli itsessään. Ajattelumme väline. Minuutemme rakennusaine. Sotilaiksi on onnistuttu värväämään paljon ihmisiä, joita asia ei henkilökohtaisesti koske, mutta jotka haluavat olla siinä mukana. Kukin omista syistään. Sotakampanja-ajatukseen rinnastaen ei tosin voi olla välttymättä ajatukselta mikä vertautuu värväämiseen: kuinka moni pystyisi jättämään itsensä junasta, jos tuttavapiirissä ja seuratuissa medioissa puhutaan, että asiaan tulee suhtautua tietyllä tavalla eli kyytiin pitää nousta. Onko tämä kulttuurillista indoktrinaatiota? Yhtenä sodankäynnin aseena (Joukkotuhoaseena? Pelotteena?) on ainakin sosiaalisen median ja perinteisen median kentällä sutkautus "transvihaajasta". Sillä pyritään ilmeisesti saamaan etenkin julkisuuden henkilöt sekä poliitikot (joilla sitä valtaa on) hiljaisiksi. On parempi olla puuttumatta asiaan vaikka oma mielipide löytyisi, koska vahingot ovat suhteettoman suuria.

Tällainen toiminta - tai taktiikka - ei herätä minussa minkäänlaisia myötätunnon tunteita. Siksi pidän sitä huonona keinona pyrkiä ajamaan asiaa.

Toinen tässä kampanjassa käytetty - ja mielestäni huono keino - on ollut hyökkääminen kieltä kohtaan. Kieli on meidän ajattelun väline. Jos yritetään kieltää jokin sana, termi tai ilmaisu, päädytään sekä vakiinnuttamaan sen ajatuksellinen sisältö kohteen mieleen (tämä on antirasismin ongelma: puhumalla rasismista samalla luodaan ja ylläpidetään sitä), että tunkeudutaan alueelle jota pidetään varmasti valtaosan mielestä 'pyhänä': ihmisten omiin mieliin. Siellä on ihmisten maailmankuva, käsitys todellisuudesta. Jos sotatilaa aletaan nimittää rauhaksi tai vihaa rakastamiseksi, voidaan nämä nimitykset muuttaa "todellisiksi" vain siten, ettei kellään ole enää muistoa siitä, mitä ne ennen tarkoittivat. (Orwellin 1984). Muussa tapauksessa vain foneettinen ja tekstuaalinen ilmaisumuoto vaihtuvat, itse asian pysyessä samanlaisena: koemme sen samalla tapaa kuin olemme sen ennenkin kokeneet. Nimitämme sitä vain eri tavalla.
 
Siinä kohtaa, kun yritetään muuttaa toisten ihmisten mielessä olevaa käsitystä todellisuudesta, päädytään alueelle jossa vastustus tulee olemaan todella suurta. Esimerkiksi: miten itse reagoisit, jos sinulle sanottaisiin, että isäsi ei ole isäsi vaan äitisi on isäsi ja isäsi on äitisi? Tätä ei pelkästään sanottaisi, vaan alettaisiin vaatimaan, että sinun todella tulee uskoa siihen - koska sanoja itse uskoo siihen. Harvempi ihminen haluaa ottaa vastaan tällaista kielellistä uudelleenmäärittelyä (isästä äiti, äidistä isä) saati sen sisältämää merkityssisältöä (sukupuolten muuttamista). Jos siihen on halukas, niin prosessi onnistuu varmasti helpommin kuin silloin, kun siihen ei lähde vapaaehtoisesti ja halukkaasti mukaan. Jälkimmäistä tapausta varten on muuten kehitetty keinoja, mutta ne on aika rumia.

Kun ihmiset haluavat muuttaa omaa psyykkistä todellisuuttaan, se on heidän oma asiansa. He voivat tehdä sitä myös ryhmänä ja auttaa toisiaan jakamiensa tavoitteiden saavuttamisessa. Moraalisesti asiasta tulee kyseenalaista siinä kohtaa, kun halutaan muuttaa toisten ihmisten psyykkistä todellisuuskäsitystä ilman heidän lupaansa ja vastoin heidän tahtoaan. Kun sitä yritetään tehdä väkivalloin - fyysisesti tai henkisesti. Sosiaalisessa väkivallassa käytetään eristämistä tai eristämisen uhkaa yhtenä keinona. Tämä sopii hyvin kuvaamaan metodia, jolla joissakin tapauksissa pyritään ajamaan kielellistä uudelleenmäärittelyä väkipakolla läpi. Tämäkään ei saa minulta sympatiapisteitä, vaan herättää vastareaktion hyökkääjiä kohtaan: nämä toimivat epäoikeudenmukaisesti. Vain harvoin tarkoitus pyhittää kyseenalaiset keinot, ja erityisen harvoin niin on väkivallan eri muotojen saralla.

Hmm. Jostain syystä kasvissyönti tuli mieleen hyvänä esimerkkinä lopulta onnistuneena ilmiönä, joka alkoi yksittäisten ihmisten sekä heistä muodostuneen ryhmän ajamana asiana. Osa yritti ajaa sitä väkivalloin sisään: "lihansyönti on murhaamista!" -tyyppisesti. Se ei tuottanut tulosta. Mutta hyväksytyksi ja alati suositummaksi osaksi nyky-yhteiskuntaamme kasvissyönti päätyi sen osoittaman hyödyllisyyden vuoksi: siitä on etua yksilöille itselleen. Jos samanlainen hyväksyvä asennoituminen valtaa sosiokulttuurillista pinta-alaa sukupuoli-identiteettien osalta, päädytään kohti sitä ideaalia mitä moni (toivottavasti) toivoo: että yksilöt voisivat kokea itsensä enemmän tai vähemmän miehiksi ja naisiksi, kukin omalla prosentuaalisella sekoituksellaan (vaikka hieman "epämaskuliini" tai "femiini" "46m/54f"), ilman että ympäristö siihen sen kummemmin puuttuu. Toki seksuaalisten suhteiden ja kemioiden pelissä nämä sekoitukset ovat olennaisia tekijöitä, mutta ehkä niitä ei kovin monessa muussa ympäristössä tarvita. Kolmannet vessat ja pukkarit mahtunevat jossain kohtaa tulevaisuuden arkkitehtuurisiin piirustuksiin.

Se mitä toivoisin tämän kulttuurillisen uudelleenmäärittelyn "sotaretkiläisiltä" olisi ymmärrys toisten ihmisten todellisuuskäsityksen kunnioittamisesta siinä määrin, kuin sitä toivotaan omallekin osalle: jos toivotaan, että kukin saa määritellä itse mitä on sukupuoli-identiteetiltään, täytyy hyväksyä ettei muut ihmiset ole millään tasolla moraalisesti velvollisia tottelemaan tätä toivetta. Kun maa valloitetaan, ei sen kansalaisista tule valloittajamaan kansalaisia muuta kuin nimellisesti - heidän identiteettinsä voi pysyä ja sitä siirretään jälkeläisille niin pitkään, kunnes ei enää koeta tarvetta pitää kiinni vanhasta identiteetistä. Silloin valloittajamaa on onnistunut tekemään oman kulttuurinsa niin miellyttäväksi ja houkuttelevaksi, että se otetaan mieluummin osaksi itseä ja omaa perinnettä, kuin taistellaan sitä vastaan. Jos haluaa väkisin saada toisen ihmisen uskomaan, että tämän todellisuuskäsitys on väärä ja se pitäisi korvata tarjotulla/pakotetulla todellisuuskäsityksellä, päädytään väistämättä tilanteeseen jossa vähintään osa ihmisistä katsoo, että nyt ylitetään raja jota ei sovi ylitettävän. Se on kuin se oman maan raja. Silloin ollaan tunkeutujia ja määritytään vihollisiksi. Kahden maan välisiä suhteita ei suotta hoideta nykyään diplomaateilla, aseiden sijasta. Keskustelu on silta rajan yli. Jos toinen osapuoli kieltäytyy ottamasta vastaan sitä mitä tarjotaan, sen on oltava riittävä vastaus. Väkipakolla edettäessä päädytään olemaan jotain muuta kuin suvaitsevaisuutta, oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa elämässään toteuttavia ihmisyksilöitä. Päämäärä ei pyhitä keinoja, vaikka omasta mielestä se päämäärä olisikin oman ja muiden edun mukainen.

[toysnstuff]

Jos transsukupuoliset pakotetaan elämään syntymässään todettuna sukupuolena se alentaa heidän mielenterveyttään ja tämän myötä elämänlaatuaan, ja jos me tietoisina siitä että sosiaalinen ja lääketieteellinen transitio on ainoa toimivaksi todettu hoitomenetelmä eväämme heiltä tämän hoidon, niin silloin me tietoisesti ja tarkoituksellisesti vahingoitamme kokonaista ihmisryhmää aiheuttamalla heille tarpeetonta henkistä ja pahimmillaan fyysistä kärsimystä.

Milloin ja miten osataan erottaa peruuttamattoman oikeasti, että kyse on transsukupuolisesta henkilöstä eikä oman sukupuoli-identiteettinsä ja kehonsa kanssa muulla tavoin painiskelevasta lapsesta/nuoresta/aikuisesta?

Jos sukupuoli määritellään uudelleen tarkoittamaan jotain muuta kuin sukupuolta niin sukupuolelle tarvitaan uusi termi kuten; lisääntymispuoli: uros/naaras.
Tietysti jotkut alkaisivat sitten määritellä noitakin uusiksi.

Miksi ette ryhdy tähän jo nyt? Jos lisääntymisbiologia on se sukupuolen ainoa määrittelevä tekijä, niin miksi emme luovu sanoista mies ja nainen niihin liittyvien sosiaalisten ja kulttuurillisten implikaatioiden vuoksi ja käytä ihmisistä vain termejä uros ja naaras?

En ole laisinkaan varma käsitinkö tätä nyt oikein. Tuli olo että puhuitte jotenkin ristiin tai eri asioista.

Sosiokulttuurillisella "mieheydellä" ja "naisellisuudella" on muuten funktionsa ihmisen psyykkisen kehityksen kannalta. Muistetaan (ketkä näin haluavat muistaa), että olemme kielen varassa eläviä nisäkkäitä. Seksuaalisuus - siis se sukupuolivietti, joka ilmenee ihmisessä - on aivan ehdottoman peruuttamaton osa sitä, mitä kutsumme kehoksi. Mieli voi sen joiltain osin torjua, vääristää ja sublimoida, mutta siellä se on. Kuinka tämä seksuaalisuus saadaan otettua hallitusti mukaan ihmismielen muodostumisessa sekä sovitettua toimintaan sosiaalisessa ympäristössä, jossa vallitsevat aivan toisenlaiset lainalaisuudet kuin luonnontilassa elettäessä? Kuinka viettiperustainen seksuaalisuus saadaan kesytettyä ja sopeutettua niin, että se on yksilölle itselleen sekä ympäristölle siedettävissä oleva ja mielellään iloa sekä mielenkiintoa elämään tuova osatekijä? Tähän prosessiin tarvitaan kulttuurillinen, sosiaalisesti sukupolvelta toiselle välitettävissä oleva matriisi, johon jokainen voi asettua. Nyt yritetään saada tuohon mies-nainen dikotomian rinnalle kolmatta (+ X-määrä) muottia. Helpottaako se oloa pidemmän päälle, vai vain hetkellisesti? Jos kuvitellaan maailma, jossa lapsilla ei ole näitä kahta mallia joihin turvautua itsensä kanssa sinuiksi tulemisen matkalla, vaan he joutuvat itse valitsemaan mitä ovat.. pelkään, että siinä käy samalla tavalla kuin nyt on käynyt ihmisten valinnanmahdollisuuksien kasvettua rajoittavien tekijöiden ja tahojen hälvennyttyä. Ihmiset ahdistuvat, eivätkä pääse sinuiksi itsensä ja ympäröivän todellisuuden kanssa.

Rajattomuus on ihana fantasia, mutta karu todellisuus.

Tällä hetkellä tämä "muu sukupuoli" ei ole onnistunut vakuuttamaan minua käyttökelpoisuudellaan psyykkisen kehityksen saralla. Se on käyttökelpoinen yhteiskunnallisten järjestelyjen osalta, mutta vielä taitaa mennä pari vuosikymmentä, ennen kuin riittävästi 'sukupuolivapaasti' kasvaneita lapsia on päätynyt varhaisen aikuisen ikään ja ovat siten arvioitavissa psyyken tutkimiseen erikoistuneiden ihmisten taholta. Odottelen mielenkiinnolla, mutta jännittyneenä. Jos tulos on jotain muuta kuin toivottua, niin hinta on ollut kova.

[fido]

Sosiokulttuurillisella "mieheydellä" ja "naisellisuudella" on muuten funktionsa ihmisen psyykkisen kehityksen kannalta. Muistetaan (ketkä näin haluavat muistaa), että olemme kielen varassa eläviä nisäkkäitä. Seksuaalisuus - siis se sukupuolivietti, joka ilmenee ihmisessä - on aivan ehdottoman peruuttamaton osa sitä, mitä kutsumme kehoksi. Mieli voi sen joiltain osin torjua, vääristää ja sublimoida, mutta siellä se on. Kuinka tämä seksuaalisuus saadaan otettua hallitusti mukaan ihmismielen muodostumisessa sekä sovitettua toimintaan sosiaalisessa ympäristössä, jossa vallitsevat aivan toisenlaiset lainalaisuudet kuin luonnontilassa elettäessä? Kuinka viettiperustainen seksuaalisuus saadaan kesytettyä ja sopeutettua niin, että se on yksilölle itselleen sekä ympäristölle siedettävissä oleva ja mielellään iloa sekä mielenkiintoa elämään tuova osatekijä? Tähän prosessiin tarvitaan kulttuurillinen, sosiaalisesti sukupolvelta toiselle välitettävissä oleva matriisi, johon jokainen voi asettua. Nyt yritetään saada tuohon mies-nainen dikotomian rinnalle kolmatta (+ X-määrä) muottia. Helpottaako se oloa pidemmän päälle, vai vain hetkellisesti? Jos kuvitellaan maailma, jossa lapsilla ei ole näitä kahta mallia joihin turvautua itsensä kanssa sinuiksi tulemisen matkalla, vaan he joutuvat itse valitsemaan mitä ovat.. pelkään, että siinä käy samalla tavalla kuin nyt on käynyt ihmisten valinnanmahdollisuuksien kasvettua rajoittavien tekijöiden ja tahojen hälvennyttyä. Ihmiset ahdistuvat, eivätkä pääse sinuiksi itsensä ja ympäröivän todellisuuden kanssa.

Rajattomuus on ihana fantasia, mutta karu todellisuus.

Tällä hetkellä tämä "muu sukupuoli" ei ole onnistunut vakuuttamaan minua käyttökelpoisuudellaan psyykkisen kehityksen saralla. Se on käyttökelpoinen yhteiskunnallisten järjestelyjen osalta, mutta vielä taitaa mennä pari vuosikymmentä, ennen kuin riittävästi 'sukupuolivapaasti' kasvaneita lapsia on päätynyt varhaisen aikuisen ikään ja ovat siten arvioitavissa psyyken tutkimiseen erikoistuneiden ihmisten taholta. Odottelen mielenkiinnolla, mutta jännittyneenä. Jos tulos on jotain muuta kuin toivottua, niin hinta on ollut kova.

Kun mies-nainen dikotomian rinnalle saadaan kolmas muotti, se tuo lisää mahdollisuuksia erilaisille ihmisille, ei se poista mitään vanhasta binäärisestä mallista. Itse kannatan mallia, jossa ei nähtäisi mies-nainen spektriä minään kahtiajakona tai vastakohtaisuuksina jinjang, vaan enemmänkin kuin triskelion+ jossa on yksilöllisyyden mukaan valinnanvaraa sukupuolisuuden väreissä ja sävyissä.

Kun ihmisten valinnanmahdollisuudet ovat seksuaalisuuden alueella kasvaneet rajoittavien tekijöiden ja tahojen hälvennyttyä, niin eikös siinä ole käynyt niin päin että ihmiset ovat vapautuneet ja päässeet sinuiksi itsensä ja ympäristönsä kanssa. Niin minä olen käsittänyt. Miksi sitten sukupuolisuuden alueella asia olisi erilainen, tai suorastaan päinvastainen?

Rajattomuus on todellakin ihana fantasia, mutta myös nautinnollista todellisuutta. Ja toteutunut utopia. Seksuaalisuuden saralla nyt ainakin. En usko, että sukupuolisuuden puolellakaan on odotettavissa mitään huonoja seuraamuksia. Kyllähän nykyään jo on transihmisiä, jotka kertovat nimenomaan helpotuksen ja vapautumisen ja omaksi itsekseen tulemisen tarinaa, kun ei tarvitse ahtautua itselleen vieraaseen malliin.

[Leikkisa]

Ja kyllä, minusta tuntuu että parrakas bodarilady aiheuttaa varmaan paljon vähemmän kitkaa kuin mies, josta lääketieteellisillä tempuilla tehdään parrakkaan bodariladyn näköinen ja hän lähtee vaatimaan pääsyä naisten voimailukisoihin.

Miksi transmies aiheuttaisi vähemmän kitkaa kuin transnainen?

Tartuin tuossa vain siihen puoleen, josta oli helpompi miettiä käytännön esimerkki, jolla on isompaa yhteiskunnallista merkitystä (vaikutus kilpaurheilun kautta) ja mikä on ollut mediassa enemmän esillä eikä pelkästään puhuta yksilön preferensseistä esim. sen suhteen, mitä kaipaisi ihannekumppaniltaan tai muuten vain odottaisi ihmisiltä ympärillään. En osaa sanoa, onko transmiesten ja transnaisten välillä muuten oikeasti niin hirveästi eroa tämän suhteen.

[Jägermies]

Jos sukupuoli määritellään uudelleen tarkoittamaan jotain muuta kuin sukupuolta niin sukupuolelle tarvitaan uusi termi kuten; lisääntymispuoli: uros/naaras.
Tietysti jotkut alkaisivat sitten määritellä noitakin uusiksi.

Miksi ette ryhdy tähän jo nyt? Jos lisääntymisbiologia on se sukupuolen ainoa määrittelevä tekijä, niin miksi emme luovu sanoista mies ja nainen niihin liittyvien sosiaalisten ja kulttuurillisten implikaatioiden vuoksi ja käytä ihmisistä vain termejä uros ja naaras?

Olisiko minun pitänyt lihavoida JOS ?

En tiiä, olisiko minun pitänyt lihavoida JOS?

Minulla ei ole mitään tarvetta lähteä keksimään pyörää uudestaan ja olen jo tarpeeksi hullun maineessa.

Miksi transmies aiheuttaisi vähemmän kitkaa kuin transnainen?

Lyijypainojen käyttö kelkkailussa Vs lyijypainojen käyttö Ranskan ympäriajossa.

[hwyl]

Olen loputtoman väsynyt jankuttamaan tätä, mutta en pysty käsittämään miten tällainen vihamessu taas sallitaan. Kymmeniä kommentteja sulaa myrkkyä, halveksuntaa ja pyhää syyttämistä tiettyä ihmisryhmää kohtaan, eikä kukaan puutu. Ja kun joku jaksaa taistella tuulimyllyjä vastaan ja yrittää asiallisesti kertoa, sitten tullaan lätkimään lillukanvarsilla. Halpamaista, niin halpamaista.

Jep, täällä vallitsee häkellyttävän patriarkaaliset asenteet, joita myös saa vapaasti tuoda esiin miten toksisesti tahansa. Foorumi sallii tämän rakenteellisena asiana. Itse asiassa olen alkanut jo ihmettelemään sitä viatonta itseäni, joka ajatteli että juuri täällä näin ei olisi.

Anyways, Jordan Peterson on totaalisen ilmeinen arvokonservatiivi, etenkin seksuaalisuus- ja sukupuolikysymyksissä. Ilmeisesti hänen selfhelp-kirjansa ovat kuitenkin olleet monelle ihmiselle avuksi (ja niissä hän onkin paljon vähemmän avoimen ideologinen). Myöskin on lukenut enemmän kuin kaksi kirjaa eli poikkeaa edukseen monesta pohjoisamerikkalaisesta konservatiivi"ajattelijasta". Silti hyvin yhteensopiva sikäläiseen absurdiin oikeistomenoon.

[toysnstuff]

Anyways, Jordan Peterson on totaalisen ilmeinen arvokonservatiivi, etenkin seksuaalisuus- ja sukupuolikysymyksissä.

Haluaisitko antaa esimerkkejä mihin tämä arviosi pohjautuu?

Kun mies-nainen dikotomian rinnalle saadaan kolmas muotti, se tuo lisää mahdollisuuksia erilaisille ihmisille, ei se poista mitään vanhasta binäärisestä mallista. Itse kannatan mallia, jossa ei nähtäisi mies-nainen spektriä minään kahtiajakona tai vastakohtaisuuksina jinjang, vaan enemmänkin kuin triskelion+ jossa on yksilöllisyyden mukaan valinnanvaraa sukupuolisuuden väreissä ja sävyissä.

Mistä tämä "kolmas muotti" ammentaisi sisältönsä? Eikö henkilöt, jotka eivät ilmennä dominantisti kumpaakaan näistä, ole enemmänkin 'undecided' (vrt. äänestäjät kahden puolueen välillä) kuin "jotain muuta"?

Minusta näyttää tällä hetkellä siltä, että maskuliini-femiini jaottelun sisällä on liikkumatilaa tullut yhä enemmän. Hyvin konkreettisena esimerkkinä pitkätukkaiset pojat ei taida saada enää turpiinsa viikonloppuisin ja olla koulujen käytävillä 'homoja'? Sekä käyttäytymisen että vaatetuksen puolesta pojat voivat pukeutua vapaammin ja nuoret sekä aikuiset miehet ilmentävät yhä enemmän sosiaalisesti hyväksytyksi tullutta, perinteisesti femiiniksi miellettyä käyttäytymistä, eli huomionhakemista ulkonäöllä ja kaikenlaista poseeraamista. Samoin tytöillä ja naisilla on mahdollisuudet olla vähemmän perinteisiä 'kilttejä tyttöjä'. Peterson on muuten useamman kerran jutuissaan huomauttanut, että Skandinaviassa sukupuolten väliset erot ovat korostetuimmat, vaikka samaan aikaan tasa-arvo on suurimmillaan. Yksinkertaisin selitys tähän olisi se, että ihmiset haluavat pitää sukupuolisuudesta - siis maskuliinisuuden ja feminiinisyyden sosiokulttuurillisista ilmentämismuodoistaan - kiinni. Muitakin mahdollisuuksia herää mieleen, mutta seuraan tätä mielenkiinnolla miten käy tulevien vuosikymmenien aikana.

Kun ihmisten valinnanmahdollisuudet ovat seksuaalisuuden alueella kasvaneet rajoittavien tekijöiden ja tahojen hälvennyttyä, niin eikös siinä ole käynyt niin päin että ihmiset ovat vapautuneet ja päässeet sinuiksi itsensä ja ympäristönsä kanssa. Niin minä olen käsittänyt. Miksi sitten sukupuolisuuden alueella asia olisi erilainen, tai suorastaan päinvastainen?

Seksuaalisen vapautumisen myötä on tullut myös sosiaalisesti hyväksytty mahdollisuus käyttää tätä seksuaalista vapautumista eli ympäriinsä nussimista (fwb jne.) keinona välttää omien tunnekokemusten ja henkisen kasvun vaatimusten läpikäyminen. Eli seksisuhteilla haetaan helpotusta yksinäisyyteen, merkityksettömyyden tunteisiin, pakonomaiseen huomion ja/tai hyväksynnän tarpeen täyttämiseen, jne. Samalla tapaa kuin kasvatuksessa nk. "vapaa kasvatus" tuottaa ahdistuneita, psyykeltään hataria ihmisiä, mutta sopiva määrä vapautta liian tiukkojen rajojen sijasta antaa tilaa luovuudelle ja elämänilolle, näyttää siltä että rajattomuus ja vapaus eivät ole itseisarvollisesti hyviä ilmiöitä äärimmäisyyksiin vietyinä. Kohtuudella kyllä. Ja kohtuullisuuden mitta tulisi määritellä sen ihmisille tuottaman hyvinvoinnin kautta.

Aiemmin joku käytti lukuja ja prosentteja ilmentääkseen asiaansa. Siitä tuli mieleen toisenlainen esimerkki: jos kansakunnan 5, 50 tai 500 miljoonasta ihmisestä 80% loppujenlopuksi hyötyy mies-nainen/maskuliini-femiini sukupuoliroolien käyttämisestä oman kehomieli-kokonaisuutensa, minäkuvansa ja sosiaalisten suhteiden rakennuspalikkana, mutta 20% kärsii tämän kanssa, ei moraalisesti oikea vastaus olisi yrittää mitätöidä 80%:lle hyödyllistä sosiokulttuurillista rakennelmaa. Siksi puhe missä yritetään täysin mitätöidä tämä pitkäaikainen malli, jonka avulla ihmiset ovat järjestäneet sekä yhteiseloaan että itseään, on varsin lyhytnäköistä ja hätäistä toimintaa. Seksuaalisuuden ja sukupuolen saralla on otettava huomioon sekä yksilöllinen taso (biologia, psyyke ja sosiaaliset suhteet) että yhteisöllinen taso (yhteiskunta). Jos on perehtynyt vaikkapa kulttuuriantropologiaan tai uskonnollisten järjestelmien sisältämään tiedonvälitykseen, voi saada käsitystä miten merkittävä rooli sukupuoliroolimalleilla on sen kanssa, että uusi kehittyvä ihmisyksilö kykenee muodostamaan suhteen omaan biologisperäiseen, viettiperustaiseen seksuaalisuuteensa, joka kumpuaa kehosta ja jota sosiaalistettu, tietoinen mieli joutuu yrittää sovittaa yhteiskunnallisesti sopiviksi määriteltyihin muotoihin.

Rajattomuus on todellakin ihana fantasia, mutta myös nautinnollista todellisuutta. Ja toteutunut utopia. Seksuaalisuuden saralla nyt ainakin. En usko, että sukupuolisuuden puolellakaan on odotettavissa mitään huonoja seuraamuksia. Kyllähän nykyään jo on transihmisiä, jotka kertovat nimenomaan helpotuksen ja vapautumisen ja omaksi itsekseen tulemisen tarinaa, kun ei tarvitse ahtautua itselleen vieraaseen malliin.

Eikös näissä pelata kuitenkin noilla kahdella sukupuolella?

Mitä tulee rajattoman seksuaalisuuden nautinnollisuuteen, niin keskivertokansalaisille se ei taida olla kuitenkaan nautintoa vaan ahdistusta herättävää.

[Leikkisa]

Minusta näyttää tällä hetkellä siltä, että maskuliini-femiini jaottelun sisällä on liikkumatilaa tullut yhä enemmän. Hyvin konkreettisena esimerkkinä pitkätukkaiset pojat ei taida saada enää turpiinsa viikonloppuisin ja olla koulujen käytävillä 'homoja'? Sekä käyttäytymisen että vaatetuksen puolesta pojat voivat pukeutua vapaammin ja nuoret sekä aikuiset miehet ilmentävät yhä enemmän sosiaalisesti hyväksytyksi tullutta, perinteisesti femiiniksi miellettyä käyttäytymistä, eli huomionhakemista ulkonäöllä ja kaikenlaista poseeraamista. Samoin tytöillä ja naisilla on mahdollisuudet olla vähemmän perinteisiä 'kilttejä tyttöjä'. Peterson on muuten useamman kerran jutuissaan huomauttanut, että Skandinaviassa sukupuolten väliset erot ovat korostetuimmat, vaikka samaan aikaan tasa-arvo on suurimmillaan. Yksinkertaisin selitys tähän olisi se, että ihmiset haluavat pitää sukupuolisuudesta - siis maskuliinisuuden ja feminiinisyyden sosiokulttuurillisista ilmentämismuodoistaan - kiinni. Muitakin mahdollisuuksia herää mieleen, mutta seuraan tätä mielenkiinnolla miten käy tulevien vuosikymmenien aikana.

Tässä ainakin Peterson on katsonut näitä tilastoja, kuinka joillekin eri aloille ja työtehtäviin syntyy valtavat sukupuolierot pohjoismaissa. Kun annetaan valita vapaasti ja mahdollisuudet on tarjolla, lähdetään tekemään sitä asiaa joka kiinnostaa. Esimerkiksi miehiä kiinnostaa tekniikka enemmän ja naisia taas hoitoala. Ja tämä selittyy ihan sukupuolten välisillä persoonallisuuspiirteiden eroilla ja on sitä korostetumpaa, mitä paremmat mahdollisuudet ihmisillä on valita oma urapolkunsa.

[hwyl]

Anyways, Jordan Peterson on totaalisen ilmeinen arvokonservatiivi, etenkin seksuaalisuus- ja sukupuolikysymyksissä.

Haluaisitko antaa esimerkkejä mihin tämä arviosi pohjautuu?

Hieman omalaatuinen kysymys - "haluaisitko antaa esimerkkejä siitä, että Tyynivaltameri on märkä?" Koko Petersonin älyllinen projekti perustuu valistuksen vastaisuuteen ja on kaikessa olennaisessa lähellä arvokonservatismia ja kaukana arvoliberalismista. Haluaisitko sinä antaa esimerkkejä Petersonin arvoliberaaleista kannoista? Uskoisin että naiset "kaaoksena" ja miehet "järjestyksenä" ei tälläinen ehkä ole?

[MrA]

On se Peterson kova kun argumentointia hänen väittämistään ei juurikaan näe mutta sen sijaan erilaisia henkilöön käyviä jatkuvasti. Vahvasti elää vielä käsitys että se kuka sanoo, olisi ratkaisevaa, ei se mitä sanoo.

Onhan hänellä ajattelussaan vakavia puutteita mutta ne liittyvät käytännössä aina tilanteisiin jossa hänen kristinuskonsa vs. todellisuus kohtaavat. Ilman tuota ajattelua haittaavaa tai näissä tapauksissa suorastaan estävää uskonnollisuutta, hän olisi asteen kypsempi.

[pikkusisko]

Olen loputtoman väsynyt jankuttamaan tätä, mutta en pysty käsittämään miten tällainen vihamessu taas sallitaan. Kymmeniä kommentteja sulaa myrkkyä, halveksuntaa ja pyhää syyttämistä tiettyä ihmisryhmää kohtaan, eikä kukaan puutu. Ja kun joku jaksaa taistella tuulimyllyjä vastaan ja yrittää asiallisesti kertoa, sitten tullaan lätkimään lillukanvarsilla. Halpamaista, niin halpamaista.

Jep, täällä vallitsee häkellyttävän patriarkaaliset asenteet, joita myös saa vapaasti tuoda esiin miten toksisesti tahansa. Foorumi sallii tämän rakenteellisena asiana. Itse asiassa olen alkanut jo ihmettelemään sitä viatonta itseäni, joka ajatteli että juuri täällä näin ei olisi.

Kiitos. Tasan tarkkaan tiedän etten ole ainut joka kokee näin, ja yhtä lailla tiedän, että useimmat ovat mieluummin puuttumatta. Ja juurikin tästä nimenomaisesta syystä. Minusta se ei ole mitään sananvapautta että kylpyammeellinen jättää osallistumatta keskusteluun asiallisesti, koska teelusikallisen pitää antaa saada sanoa justiin mitä sylki suuhun tuo.

On täysin totta, ettei transviha ole välttämättä osuvin sana silloin, kun kuvataan transihmiset ja -aktiivit järjestäytyneenä sotajoukkona jotka pyrkivät diktatuuriin sortaen ja aivopessen kaikkia jalkoihin jääviä. Tällöin on kenties sanantarkasti kyse transfobiasta, pelosta siitä että transihmisten silkka olemassaolo olisi jollain tavalla uhka, ja/tai että näiden asettaminen yhdenvertaiseen yhteiskunnalliseen asemaan (mihin on valitettavasti vielä pitkästi kipuamista pystysuoraa jyrkännettä) olisi jollain tavalla suoraan omista oikeuksista pois. Transvihasta sen sijaan on melkoisen yksiselitteisesti kyse esimerkiksi silloin, kun transihmisiä ja näiden ihmisoikeuksia puolustavia pilkataan avoimesti kuten tässä ketjussa on tehty, tai vaikkapa silloin kun vuosittain useampi sata ihmistä murhataan siksi että nämä ovat transsukupuolisia.

Transsukupuolisuus ei ole hämmennystä, se on tiedostamista. Väite, että transihmiset ovat todennäköisesti vain hämmentyneitä ja tarvitsevat ohjausta synnynnäisen elimensä mukaiseen orientoitumiseen, on yksinkertaisesti vailla mitään perusteita ja henkilökohtaisen näkemykseni mukaan ei-konsensuaalisesti sadistinen. Niin ikään ajatus siitä, että naiset synnynnäisten genitaaliensa taikka kromosomiensa tähden olisivat persoonallisuudeltaan yhtä ja miehet toista, on kuin hernepyssyn ammus katkeavalla kuminauhalla. En eittämättä voi enkä mielikään todistaa, etteikö evoluutiolla jotain tekemistä keskimääräisesti mitattujen sukupuolitettujen intressien kanssa olisi. Silti, pitäisin melko massiivisena muuttujana vaikkapa sitä, onko kullekin lapsesta asti jouluna annettu nukke hoivattavaksi vai auton pienoismalli rakennettavaksi.

En edes esitä tyyntä vaan sanon suoraan että mulla meinaa haljeta pää, kun pidetään jotenkin relevanttina cis-ihmisten keskustelua transsukupuolisuudesta ja siihen liittyvistä erinäisistä "ajattelun heikkouksista" ylipäätään. Saati sitten foorumilla, joka on olemassa marginaaleihin sijoittuvia ihmisiä varten, ja jonka kohdeyleisössä satatuhattaprosenttisen varmasti on melko paljon muitakin kuin binäärisiä cis-ihmisiä. Luulin, että tällainen herrasväen keskustelu vähäpätöisemmästä pikkupoikkeamasta ja sen edustajien kyseenalaisista ominaisuuksista ja hassuista kuvitelmista itsestään olisi jäänyt vuosisatojen taakse. Tyyliin vilkkaimman orjakauppa-aikakauden huittehille.