Sex and Dating Apps | Rob Henderson | The Jordan B. Peterson

[MrA]

Problemaattistahan tässä on, kuten taisi streamissakin tulla esiin, että yhdessä päivässä voi käydä läpi enemmän ihmisten profiileja kuin taannoin oli mahdollista koko elinaikana.

Se turruttaa ja luo helposti kaipauksen siitä kulman takana, seuraavalla pyyhkäisyllä esiin nousevasta vielä paremmasta. Samoin sitoutuminen on astetta vaikeampaa koska näennäisesti uusia mahdollisuuksia on loputtomasti.

[toysnstuff]

Hyvin harva sieltä lopulta pelkkää seksiä on hakemassa (toki asia on paljon monimutkaisempi), vaan mielummin suhdetta. Miesten kannalta tämä on kyllä oikeastaan paska homma, koska ne suhteet ovat useimmin hyvinkin lyhyitä, ja aina kun parin viikon-parin kuukauden suhde päättyy, pitää se seuranhaku aloittaa nollista.

Tätä taidetaan kutsua koodinimellä "seikkailu", jos olen ymmärtänyt oikein.

Toisinaan tällaista käytännön tasolla harjoittavat naiset on ihan tosissaan väittäneet, että hakevat vakavaa suhdetta. Ja kun heille kertoo miten henkilöön tutustuminen ja välittävän suhteen muodostaminen ennen petihommiin siirtymistä edesauttaisi tavoitetta, niin väittämä kielletään. Samoin käy kyseenalaistamisen suhteen, millaisia kumppaneita sieltä Tinderistä valitsee kerta toisensa jälkeen.

Toisaalta, jos hyväksyy sen että pelkän pinnallisen ja välineellisen, tarpeita tyydyttävän sekä egoja hoivaavan paneskelun ylittävissä suhteissa parinvalinta tapahtuu valtaosin tiedostamattomien vaikuttimien määräämänä, ei naisten eikä miesten harjoittama epäloogisuus tässä kohden pääse ihmetyttämään.

Jos et osaa markkinoida itseäsi siten, että saat edes mahdollisuuden osoittaa millainen olet ihmisenä, niin kovasti hyötyä ei ole "kunnon miehenä" olemisesta. Ethän sinä kiinnostu kenestäkään kuka ei miellytä silmää. Suurempi ongelma on tässä se, että ihmistä haetaan tämän välinearvon perusteella; täyttämään jonkin tyhjiön elämässä, eikä tuottamaan lisäarvoa elämään jossa pärjäät oikein hyvin ilmankin.

Näinpä. En oikein riedä mitä ajatella tästä esim. 20-25 vuotiaiden naisten kohdalla. Kuuluuko se vain elämän oppimisprosessiin, että uskotaan itse luotuja sekä toisen rajentamia mielikuvia, yhdessä omien fantasianomaisten toivekuvitelmien kanssa - kun vaikkapa mätsätään sen komean tyypin kanssa, jolle nainen tulee olemaan pano nro. 14 sen vuoden saldossa - eikä tämän toistumisesta oteta muulla tapaa opiksi kuin tukahduttamalla tunteensa ja muuttamalla asenne siihen, että näin se vaan on. Kun sosiaalinen piiri puhuu seksisuhteistaan positiiviseen sävyyn ja sen kautta saa uusia tuttavuuksia, lievittää yksinäisyyttä ja saa tekemistä sekä merkitystä opiskelujen tai töiden oheen elämässään, niin kuinka vaikeata tuosta onkaan sitten luopua, kun järki alkaa sanoa että tekee hallaa itselleen.

Mua on alkanut huolestuttamaan aika toden teolla se, millaisia ihmisiä ja maailmankuvaa tämä nykyinen vapautuneen seksuaalisuuden diskurssi ja sen mukainen käyttäytyminen tulee luomaan. Jos imperatiivina on "nauti!", ja arvo määräytyy ulkonäön kautta - niin oman kuin kumppaninkin - niin päädytäänkö tässä johonkin vielä huonompaan kuin mitä menneisyydessä on ollut? Kulttuurillista vastareaktiota odotellessa..

Narsistinen käyttäytyminen kuvaa sitä sitä seuran hakemista, mutta psykopaattinen käyttäytyminen niiden suhteiden päättymistä. On vain paljon helpompi ghostata, jättää vastaamatta ja poistamalla someyhteydet/yhteystiedot.

Tuo oli juuri se kohta, miksi kyseenalaistin psykopaatiaan viittaamisen. Koska epäilisin useampien ihmisten toimivan näin nimenomaan siksi, että haluavat säästää itseään niiltä epämukavilta tunteilta, jotka tulisivat eroprosessin aloittamisesta ja läpiviemisestä. Vaikka se sisältäisikin vain pari lausetta. Psykopaattista olisi sitten täysi välinpitämättömyys eli se ei liikuttaisi mihinkään suuntaan sanooko toiselle jotain vai ei, tai mitä se toinen harmissaan tahi vihastuksissaan vastaisi. Empatiakyvyttömyydestä  kielisi myös toisen tunteilla pelaaminen tyyliin "nyt täytyy lopettaa tää suhde, mulla heräsi tunteita sua kohtaan ja se ei käy (syystä x)" , jotta jätetty osapuoli joutuisi kokemaan vielä riipaisevamman menetyksen.

Johan tuo "Z-sukupolvi" on oppinut sosiaalisessa mediassa hyvesignaloinnin, missä moraalinen positio merkitsee, kunhan asiat koskevat muita, mutta ei itseään.

Nojoo. Osaltaan tuon voi laskea vielä nuorten, sanotaan vaikka alle ~26 vuotiaiden kohdalla sellaiseksi opetteluksi ja yhteiskuntatietoisuuden hapuiluksi. Mutta jos se jää tavaksi eikä itsetietoisuus siitä kehity, niin hurjaa/kurjaa tulee olemaan.

[Kinkykundi]

Problemaattistahan tässä on, kuten taisi streamissakin tulla esiin, että yhdessä päivässä voi käydä läpi enemmän ihmisten profiileja kuin taannoin oli mahdollista koko elinaikana.

Se turruttaa ja luo helposti kaipauksen siitä kulman takana, seuraavalla pyyhkäisyllä esiin nousevasta vielä paremmasta. Samoin sitoutuminen on astetta vaikeampaa koska näennäisesti uusia mahdollisuuksia on loputtomasti.

Niin on. Tosin osin kyse on siitä, että ihmiset eivät ole siinä maailmassa kasvaneet ja tottuneet asiaan. Jos katsotaan vuosituhannen vaihdetta kun netti alkoi tulla vähän kaikkien koteihin, niin ei silloinkaan ollut mitään ongelmaa löytää chatista seuraa - sen kuin meni seuraa kyselemään ja sopimaan treffit. Nykyään tietysti viestittely mobiililaitteella vie vähemmän aikaa kuin treffeillä käyminen tai chattaily tai sähköpostien kirjoittelu tietokoneella.

Ennemmin ehkä ongelma on se elintason noususta johtuva kohtaanto-ongelma, missä seuranhaku painottuu menestyneimpiin miehiin, kun naiset pariutuvat sosioekonomisen aseman osalta omalle tasolleen tai siitä ylöspäin. Naisten tulotason ja koulutuksen kasvaessa nämä perinteiset duunarit eivät enää kelpaakaan 30-50% enemmän tienaaville korkeakoulutetuille naisille. Suomessakin keskimääräisessä kotitaloudessa nainen tienaa noin 2500€ ja mies 3500€ - ja kotitalouksien rahankäytöstä naiset vastaavat 70 prosentista, eli karrikoituna käyttävät kaiken omansa ja puolet miehen tienaamista rahoista.

[Kinkykundi]

Tätä taidetaan kutsua koodinimellä "seikkailu", jos olen ymmärtänyt oikein.

Toisinaan tällaista käytännön tasolla harjoittavat naiset on ihan tosissaan väittäneet, että hakevat vakavaa suhdetta. Ja kun heille kertoo miten henkilöön tutustuminen ja välittävän suhteen muodostaminen ennen petihommiin siirtymistä edesauttaisi tavoitetta, niin väittämä kielletään. Samoin käy kyseenalaistamisen suhteen, millaisia kumppaneita sieltä Tinderistä valitsee kerta toisensa jälkeen.

No on se yhtälailla koodinimellä tositarkoitus. Seuraa etsitään tositarkoituksella, mutta "sinä" et ole se kenestä sitä haetaan. Saat kyllä varata paikkaa "sille oikealle", mutta suhteeseen ryhdytään kun kyllästytään seuran hakemiseen tai ei haluta olla yksin jotain tiettyä aikaa tai vaihetta. Toisaalta kun sekään ei käy, että tapailisi kasuaalisti jotakuta, kun odotetaan, että mies ei jaa huomiotaan muille naisille.

Seksin osalta ne naiset ovat kyllä oikeassa; ne tietävät oikein hyvin, että miehiä keitä nämä itse panisivat, panisivat monet muutkin. Ja toisia treffejä on turha odottaa jos seksiä ei ole tiedossa (tosin eipä sitä huononkaan seksin perässä kannata juosta).

Toisaalta, jos hyväksyy sen että pelkän pinnallisen ja välineellisen, tarpeita tyydyttävän sekä egoja hoivaavan paneskelun ylittävissä suhteissa parinvalinta tapahtuu valtaosin tiedostamattomien vaikuttimien määräämänä, ei naisten eikä miesten harjoittama epäloogisuus tässä kohden pääse ihmetyttämään.

No sanoisin itse, että seuranhaku on kuitenkin paljon pragmaattisempaa kuin halutaan myöntää. Tässä kohtaa on hyvä huomata, että eronneiden deittimarkkinoilla on kahdenlaisia ihmisiä; jätettyjä ja jättäneitä. Jos kuulut jälkimmäiseen ryhmään ja olet päättänyt suhteen siksi, että olet kyllästynyt siihen normaaliin arkeen (mikä nyt on aika tyypillinen syy erota), on sinulla tuskin kiinnostusta ryhtyä mihinkään kestävään suhteeseen - se alkaa maistumaan siltä samalta puulta jossain vaiheessa kuitenkin ja sitten haluat uuden suhteen. Jos haluat suhteen, miksi edes eroaisit. Jätetyt ovat paljon parempaa parisuhdepotentiaalia tältä kannalta.

Ja - puolet suhteen ongelmista johtuvat sinusta itsestäsi. Jos näitä ei ole käsitelty, niin ne samat ongelmat tulevat samalla tavalla eteen uudessakin suhteessa, minkä lisäksi uuden kumppanin vanhan suhteen ongelmat tulevat mukaan.

Näinpä. En oikein riedä mitä ajatella tästä esim. 20-25 vuotiaiden naisten kohdalla. Kuuluuko se vain elämän oppimisprosessiin, että uskotaan itse luotuja sekä toisen rajentamia mielikuvia, yhdessä omien fantasianomaisten toivekuvitelmien kanssa - kun vaikkapa mätsätään sen komean tyypin kanssa, jolle nainen tulee olemaan pano nro. 14 sen vuoden saldossa - eikä tämän toistumisesta oteta muulla tapaa opiksi kuin tukahduttamalla tunteensa ja muuttamalla asenne siihen, että näin se vaan on. Kun sosiaalinen piiri puhuu seksisuhteistaan positiiviseen sävyyn ja sen kautta saa uusia tuttavuuksia, lievittää yksinäisyyttä ja saa tekemistä sekä merkitystä opiskelujen tai töiden oheen elämässään, niin kuinka vaikeata tuosta onkaan sitten luopua, kun järki alkaa sanoa että tekee hallaa itselleen.

No tämä on hyvä kysymys. En niin tiedä onko tuossa iässä nykyään sen enempää ongelmaa kuin ennenkään. Silloin kun itse olin noin 20, oli juttuja vähän joka sormelle, ja se oli aika normaalia omassa viiteryhmässäni. Toki näin pari vuosikymmentä myöhemmin kun katsoo, niin useampi omasta ikäluokasta no taitaa olla eronneita kuin ketkä eivät ole.

Varsinainen ongelma on siinä, että iso osa 90-luvulla ja sen jälkeen syntyneistä ovat rikkinäisissä perheissä kasvaneita ja yksinhuoltajien kasvattamia, kieltä oikeastaan voi puuttuakin sen kestävän perheellisen parisuhteen malli. Nythän ne eroavat kolme-nelikymppiset tekevät lapsilleen hallaa, mikä näkyy kymmenen vuoden päästä kun näiden olisi tarkoitus perustaa oma perhe.

Mua on alkanut huolestuttamaan aika toden teolla se, millaisia ihmisiä ja maailmankuvaa tämä nykyinen vapautuneen seksuaalisuuden diskurssi ja sen mukainen käyttäytyminen tulee luomaan. Jos imperatiivina on "nauti!", ja arvo määräytyy ulkonäön kautta - niin oman kuin kumppaninkin - niin päädytäänkö tässä johonkin vielä huonompaan kuin mitä menneisyydessä on ollut? Kulttuurillista vastareaktiota odotellessa..

Oikeastaan se ei ole yhtään vapautuneempi kuin aiemmin, vaan pikemminkin päinvastoin - nykyäänhän (nuorten) naisten on vaikea pitää seksuaalisuuttaan ja siihen liittyviä asioita omina asioimaan, kun ympäröivä paine tehdä kaikkea sitä mitä muut sanovat on niin suuri; kun ollaan seksuaalisesti capautuneita, niin kaikkea pitää tehdä.

Tuo oli juuri se kohta, miksi kyseenalaistin psykopaatiaan viittaamisen. Koska epäilisin useampien ihmisten toimivan näin nimenomaan siksi, että haluavat säästää itseään niiltä epämukavilta tunteilta, jotka tulisivat eroprosessin aloittamisesta ja läpiviemisestä. Vaikka se sisältäisikin vain pari lausetta. Psykopaattista olisi sitten täysi välinpitämättömyys eli se ei liikuttaisi mihinkään suuntaan sanooko toiselle jotain vai ei, tai mitä se toinen harmissaan tahi vihastuksissaan vastaisi. Empatiakyvyttömyydestä  kielisi myös toisen tunteilla pelaaminen tyyliin "nyt täytyy lopettaa tää suhde, mulla heräsi tunteita sua kohtaan ja se ei käy (syystä x)" , jotta jätetty osapuoli joutuisi kokemaan vielä riipaisevamman menetyksen.

Itsejeskeistä muista piittaamatonta käytöstä se silti on. Toki tuollaisessa yhteyden katkaisemisessa voi olla taustalla ajatus siitä, että jonain päivänä voi taas palata kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan - muutama tällainen sattunut itsellekin eteen. Kerta-pari tuota jaksaa, mutta useamman kerran jälkeen jätän sen sitten itse sikseen.

Nojoo. Osaltaan tuon voi laskea vielä nuorten, sanotaan vaikka alle ~26 vuotiaiden kohdalla sellaiseksi opetteluksi ja yhteiskuntatietoisuuden hapuiluksi. Mutta jos se jää tavaksi eikä itsetietoisuus siitä kehity, niin hurjaa/kurjaa tulee olemaan.

Jep. Jossain kohtaa se todellisuus iskee päin naamaa joka tapauksessa. Kiintoisaa tuossa on lähinnä se, että onko näillä kykyä ratkoa niitä yhteiskunnallisia ongelmia.  Yhteiskunnan romahdus on kuitenkin sinänsä ihan todellinen uhka, esimerkiksi monissa Afrikan valtioissa, kuiten myös entisessä Jugoslaviassa, on näin käynyt.

[Blondewolf]

Minulle kalskahti kanssa korvaan siinä kuunnellessa kun Peterson sanoi psychopathic tai psychocpath behaviour en nyt enää tarkkaan muista ja piti ihan tarkastaa kun kuulee "ammattilaisen" noin sanovan.

Käsittääkseni psykopaatiksi ei ihmistä voi muuttaa koska se on synnynnäistä kun taas sosiopaatti "luodaan".

Olettaisin että tarkoituksena oli viitata psykopaattisille tavanomaiseen käyttäytymismalleihin eli " marked by egocentric and antisocial activity, a lack of remorse for one's actions, an absence of empathy for others, and often criminal tendencies". Ja tuossa mielessä voisi kuvitella että on kohtuullinen hypoteesi mitä voi seurata tälläisestä kulttuurista ainakin osalle käyttäjistä.

Psychopathic sanalla on myös kolmas merkitys "suffering from an undiagnosed mental disorder". Eli jos tuo nyt voi viitata mihin tahansa MT-ongelmaan niin sitten narsisismikin olisi listalla.

Itse en tiedä mutta ihmiset jotka väittävät tietävänsä niin alalla ei psykopatiasta juuri puhuta että se taitaa loppupelissä olla kansanomainen termi kuitenkin joten täytynee varmaan olettaa että sitä tässä käytettiin kansanomaisessa merkityksessä. Tai sitten vaan lipsahta keskustelun lomassa. Mene ja tiedä.

[Blondewolf]

hmm mites extra viesti poistetaan?

[Kinkykundi]

Minulle kalskahti kanssa korvaan siinä kuunnellessa kun Peterson sanoi psychopathic tai psychocpath behaviour en nyt enää tarkkaan muista ja piti ihan tarkastaa kun kuulee "ammattilaisen" noin sanovan.

Käsittääkseni psykopaatiksi ei ihmistä voi muuttaa koska se on synnynnäistä kun taas sosiopaatti "luodaan".

Olettaisin että tarkoituksena oli viitata psykopaattisille tavanomaiseen käyttäytymismalleihin eli " marked by egocentric and antisocial activity, a lack of remorse for one's actions, an absence of empathy for others, and often criminal tendencies". Ja tuossa mielessä voisi kuvitella että on kohtuullinen hypoteesi mitä voi seurata tälläisestä kulttuurista ainakin osalle käyttäjistä.

Psychopathic sanalla on myös kolmas merkitys "suffering from an undiagnosed mental disorder". Eli jos tuo nyt voi viitata mihin tahansa MT-ongelmaan niin sitten narsisismikin olisi listalla.

Itse en tiedä mutta ihmiset jotka väittävät tietävänsä niin alalla ei psykopatiasta juuri puhuta että se taitaa loppupelissä olla kansanomainen termi kuitenkin joten täytynee varmaan olettaa että sitä tässä käytettiin kansanomaisessa merkityksessä. Tai sitten vaan lipsahta keskustelun lomassa. Mene ja tiedä.

Sillä viitattiin tuohon lihavoimaani. Tuo ghostaaminen on normaalia käytöstä sen jälkeen "kun ollaan saatu haluamansa", tai kyllästytty siihen johonkuhun ihmiseen. Toysnstuff toi mielestäni hyvän pointin asiaan liittyen, kuinka sen taustalla voi kuitenkin olla myös pelko kohdata toisen surua.

Sosiopaattien käytös on kuitenkin psykopaattista, minkä vuoksi ei ole syytä näitä eritellä, jos ei tarkoituksella viitata tähän syntymekanismiin.

[toysnstuff]

OT: Tämä Jordan B Peterson on aivan hemmetin hyvä ilmaisemaan sitä, miten psykoanalyyttisessa mallissa tulkitaan ihmisten maailmaan. Jos haluaa oppia ihmisyydestä ilman kirjoihin panostamista, niin tätä vain kuuntelemaan. Kiitokset linkkauksesta. En tavallisesti käytä Youtubea, mutta tämä alkaa pyörimään aina sopivan tilaisuuden tullen.

[toysnstuff]

Otetaas takaisin. Miehen ajattelumalli on kiinni psykologiassa siinä määrin, ettei voikaan noin varauksettomasti suositella. Mutta näitä tulee kuunneltua jatkossakin.