Kuinka toteuttaa alistuvaa luonnetta arjessa, kun puoliso ei "tajua"?

[Chmlnidae]

Joo. Lukaisin aloittajan kirjoitukset läpi ja ongelma on näköjään aika syvälle menevä. Varmasti on pitkä tie edessä jos on aikeet löytää toimiva parisuhde tältä pohjalta. Muttei välttämättä toivoton.
Toki käytännön neuvot palvelemisesta on ok. Ja sitä saralta voi jotakin helpotusta löytyä mutta kuinka sitten lopulta käy niiden perimmäisten tarpeiden kanssa, puolin jos toisin, on toinen juttu.
Mutta ilmeisesti yritystä kuitenkin on. Ja keskustelujakin on käyty aika perusteellisesti.
Lähinnä se mikä mietityttää on että jos toinen on vahvasti sub-henkinen ja toinen vaikuttaisi vaniljalta, niin kuinka kumpikaan voi lopulta toista pohjimmiltaan ymmärtää. Mutta yrittänyttä ei laiteta, ja eikun hieromaan ja herkullisia aterioita valmistamaan. Toivottavasti et turhaudu yrityksissäsi. Tsemppiä!

[n4103xxl]

Mä asuin aikoinaan avoliitossa, täys vaniljan kanssa, enkä vielä itsekään tiennyt olevani alistuva luonteeltani. Mulle oli itsestään selvyys tehdä ruoka valmiiks, ja jopa kuoria perunat lautaselle, kun mies tuli töistä, tein aina iltapalat yms, kysyin vaan mitä hän haluaa, pidin vaan niitä ihan itsestään selvinä asioina, ja tykkäsin tuottaa toiselle hyvän mielen palvelemalla noin. Mutta kuinka ollakaan, kun erottiin, hän sano jopa sen ärsyttäneen, kun oli aina ruoka valmiina töistä tullessa... oli muuten pikkunen kolaus itsetunnolle, kun en vielä tiennyt, että se johtuikin omasta alistumisen tarpeestani.
Mutta joo, alottajalle, minäkin suosittelisin niitä aterioiden tekemistä, ja muuta palvelemista, asiasta numeroa tekemättä, kokeile ainakin   Tsemppiä, ja toivon todellakin, että asiat alkais sujua, mutta älä odota nopeaa edistymistä.

[Riverlady]

Mulle oli itsestään selvyys tehdä ruoka valmiiks, ja jopa kuoria perunat lautaselle, kun mies tuli töistä, tein aina iltapalat yms --- hän sano jopa sen ärsyttäneen, kun oli aina ruoka valmiina

Tuli mieleen että sekoittaakohan monet nimenomaan miehet alistuvan naisen palveluhalun ja ylipäätään naisellisena pidetyn hoivavietin? Ilman keskustelua voi miehelle syntyä sellanenkin mielikuva, että "nyt se paapoo mua kuin äiti lastaan". Tuosta käytösmallista vaniljaheteroita varoitetaan naistenlehdissä niin usein, että joku mieskin on saattanut varoituksen huomata. Sitten ahistaa.

[telle]

Samanlaisia kokemuksia on minullakin vanilja-avioliitosta kuin n4103xxl:lä, maustettuna eron jälkeen vielä kommentilla siitä, miten vaimon kanssa ei koskaan voinut tuntea itseään MIEHEKSI Sinänsä mikään palvelu ei koskaan riittänyt, päinvastoin...Puhumalla ehkä asia selviää, ainakin yrittää voi, siihen "rautalangasta vääntö-tapaan".

[Meeri]

Tuli mieleen että sekoittaakohan monet nimenomaan miehet alistuvan naisen palveluhalun ja ylipäätään naisellisena pidetyn hoivavietin? Ilman keskustelua voi miehelle syntyä sellanenkin mielikuva, että "nyt se paapoo mua kuin äiti lastaan". Tuosta käytösmallista vaniljaheteroita varoitetaan naistenlehdissä niin usein, että joku mieskin on saattanut varoituksen huomata. Sitten ahistaa.

Tätä mäkin mietin. Ja ihmettelen kyllä muutenkin hieman tätä keskustelua. Olen itsekin subi ,mutta miehen paapominen saati perunoiden valmiiksi kuoriminen ei tulisi mieleenkään. Ennemminkin se on mun mielestä todella alentavaa käytöstä miestä kohtaan,ja miehen aliarvioimista jos miestä kohdellaan kun lasta joka ei kykene itse edes pottujaan kuorimaan. Jotenkin tuollaista passaamista pidän aivan eri asiana kuin palvelemista subina. Ei ihme että miehet ärsyyntyykin tuollaisesta, ärsyyntyisin itsekin. Olen subi,en äiti tai palvelija, vaikka palvelenkin sitten kun sen aika on.

[surusilmat_hki]

Kiitoksia vastauksista.

Asioista on tosiaankin keskusteltu useampaan otteeseen, mies tietää hyvin alistuvan persoonani jne. eli tiedon vähyydestä ei tässä ole kyse. Olen pyytänyt että saisin "palvella" häntä edes vähäsen, mies on sanonut "tottakai"...mutta käytännössä ei sitten oikein osaa ottaa vastaan mitään. Jos teen ruoan valmiiksi kun hän kotiutuu, hänellä ei olekaan nälkä; jos tarjoan apuani niin tahtoo hoitaa asian itse...jne. Kyse ei eilen ollut mistään nikkaroinnista tai muusta "miesten hommasta", siksi vähän harmittikin tuo torjuminen. Myöhemmin oli taas keskustelua aiheesta ja syyksi mies sanoi ettei tahdo rasittaa minua. Kokee kai huonoa omatuntoa tilanteestamme..? 

Ps. Perunoita en ole kuorimassa (toki jokainen tyylillään), mutta hierontaa ym. antaisin mielelläni.

[quattroverde]

  Osa subeista pistäisi perunamuussiinkin perunat kuorimatta, ettei mene liiallisen palvelun puolelle 

[xlmamma]

Tästähän saa ihan uusia ideoita. 

[orjamies]

Tuli väkisinkin perunankuorimisesta mieleen,eräs +30v mies joka ei töissä "osannut/viitsinyt" kuoria perunoita,kun

muija tekee kotona "kun on niin tuskaista katsoa",mutta tuskin tuokaan tyyppi maasturi ainesta oli  tässä huomaa

että, on tosiaan "sessiosubeja" ja sit niitä 24/7 joihin itsenikin lasken eli jos partneri vihjaisee vaikka että,sukala

olis nyt kiva juttu "sitä ei tietty ole kaapissa", kello on 22.00 vettä tulee tms saatan hyvinkin sanoa ilman käskyä,

että voin minä lähteä hakemaan, käytännön ehdotuksiin joku tehtävä lista voisi toimia noin alkuun

voisin kuvitella että "perusvaniljasta varsinkin suht nuoresta",vielä voi pienellä ohjeistuksella olkoonkin top of bottom

vielä saada ihan hyvän leikki kaverin.

[Minuet]

Itse subina nautin nimenomaan palvelemisesta ja hoivaamisesta, naisellisena eleenä miestä kohtaan. Se tavallaan korostaa miehen ja naisen perinteisiä rooleja, miehen miehisyyttä ja naisen naisellisuutta. Raatamisesta ja orjuudesta en kuitenkaan pidä, mutta laitan mielelläni ruokaa palveluhengessä ja aivan hykertelen, jos mies ojentaa minua pihvin paistamisesta. Nautin komentelusta ja jopa siitä, että minulle huudetaan, jos olen tehnyt jotain "väärää", mutta kaikki tämä on tehtävä oikeassa hengessä. Vaniljamies ei tällaista tajua.

Olen itse ollut pitkään vaniljasuhteessa ja jossain vaiheessa mies halusi kokeilla pyllylle läpsimistä, tukasta vetämistä ym., mutta eihän siitä mitään iloa ollut, koska tunnetila ei ollut oikea. Kun toinen ei ole luonnostaan dominoiva, niin eihän sitä voi teeskennellä. Toisista "vaniljoista" löytyy yllättäen se dominoiva puoli, kun sille antaa luvan tulla esiin, mutta useimmista ei.

Mutta jos suhteessa on kipinää, kannattaa yrittää herätellä tuota dominoivaa puolta ja varovasti tunnustella, mikä toimii. Itse kyllä koen sen melko masentavana, että yrittää etsiä toisesta sellaista, mitä hänessä ei ole. Ihmistä kun ei voi muuttaa. Itse päädyin suuntaamaan energiani suhteen ulkopuolelle, koska tyhjästä on paha nyhjäistä ja jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia.

[Herra_Jack]

Pienenä sivuhuomautuksena, on myös Maastureita jotka osaavat laittaa ruokaa (yllättävän paljon ja ovat jopa hyviä siinä) sekä meitä jotka eivät päästä naista keittiöön kuin korkeintaan tiskaamaan  kahvinkeitosta toki voidaan neuvotella mutta leivänpaahtimeen EI saa koskea ilman valvontaa.

[Lady Whip]

- en jaksa selittää mitä pitää tehdä, anna minä hoidan tämän.

Näin se useimmiten ainakin minulla menee. Kärsivällisyys sitä luokkaa ja sanat hukassa, että ei vain jaksa neuvoa ketään.
Joskus se paras tie olla alistuva ja osoittaa sitä käytännössä on tilanteeseen tarttuminen ja kyselemättä ryhtyä toimeen.
Hyväksyi toinen sitä tai ei.
Alistuvuus voi ilmetä enemmänkin katseessa ja asenteessa kuin tekemisissä. Mutta ei nöyristelyä, se on eri asia.

Naiselle on niin luonnollista ottaa äidin rooli ja paapoa. Äänensävykin muuttuu kuin lasta ohjaisi. Tätä pitää kyllä varoa ja välttää.

[telle]

Pienenä sivuhuomautuksena, on myös Maastureita jotka osaavat laittaa ruokaa (yllättävän paljon ja ovat jopa hyviä siinä) sekä meitä jotka eivät päästä naista keittiöön kuin korkeintaan tiskaamaan  kahvinkeitosta toki voidaan neuvotella mutta leivänpaahtimeen EI saa koskea ilman valvontaa.

Kokemuksella sanoisin, että aivan loistavia ruoan laittajia suurin osa...Subia nyt ei vain voi päästää pilaamaan priimoja raaka-aineita, erityisesti tämä koskee grillaamista

[TragedyForYou]

Heh, poiketaas taas hetkeksi stereotypioista, tässä meidän taloudessa se on mieheni joka hellii ja paapoo minua, laittaa useimmiten ruuat ja aamupalat ja passaa kans. Ei siksi että olisin käskenyt niin vaan se on hänelle luontaista ja kai se jotain miellyttämisentarvettakin palvelee. Kuitenkaan hän ei ole mun ns. subini vaan rakas mieheni joka kokee passaamisen ja tietynlaisen palvelun ihan luonnollisena osana meidän suhdetta, tekemättä siitä numeroa.
Ja näin on ollut suhteemme alusta asti.
uskon että tämäntyylisiä suhteita on muitakin jossa toinen osapuoli haluaa palvella ja tekee sen luonnostaan, ilman että siihen liittyisi varsinaista alistamiskuviota.
Ja miehet muuten ON loistokokkeja! 

[Kettu vinossa]

Joillekin ihmisille kotityöt ovat vain semmoisia, että jos ne on tottunut itse tekemään ja sitten antaakin ne toisen ihmisen tehtäviksi, tuntuu koko ajan, että toinen tekee ne kuitenkin väärin tai ainakin "oikein, mutta väärällä tavalla".

Siksi "palvelijakin" kannattaa laittaa tekemään vain niitä hommia, mitä hän session ulkopuolellakin tekisi. Joillekin voi olla henkistä tuskaa katsella, kun "palvelija" yrittää auttaa, mutta tekeekin kaiken päin hemmettiä, esimerkiksi pyyhkii pölyjä juuri sillä väärällä rätillä. Toisaalta: jos "palvelija" tekee jonkun asian väärin, voi paremmalla syyllä sitten "rangaista".