Kuinka toteuttaa alistuvaa luonnetta arjessa, kun puoliso ei "tajua"?

[slavegirl]

Heh, poiketaas taas hetkeksi stereotypioista, tässä meidän taloudessa se on mieheni joka hellii ja paapoo minua, laittaa useimmiten ruuat ja aamupalat ja passaa kans. Ei siksi että olisin käskenyt niin vaan se on hänelle luontaista ja kai se jotain miellyttämisentarvettakin palvelee. Kuitenkaan hän ei ole mun ns. subini vaan rakas mieheni joka kokee passaamisen ja tietynlaisen palvelun ihan luonnollisena osana meidän suhdetta, tekemättä siitä numeroa.
Ja näin on ollut suhteemme alusta asti.
uskon että tämäntyylisiä suhteita on muitakin jossa toinen osapuoli haluaa palvella ja tekee sen luonnostaan, ilman että siihen liittyisi varsinaista alistamiskuviota.
Ja miehet muuten ON loistokokkeja! 

En voi oikein muutakaan, kuin kompata Ihanaista  Tyfyä tässä. En "subeile" kun haluan tehdä hyvää ruokaa, pitää kämpän siistinä tms. Ehkä nämä teot ovat enemmänkin jonkin sorttisia hellyydenosoituksia, osoituksia siitä kuinka on tyytyväinen ja onnellinen oloonsa. Tottakai niitä hetkiä tulee, kun haluan itse kantaa painavat ruokaostokset tms., mutta sekin tuntuu juontavan juurensa siitä että olen "minä itte"-luonne...

On toki totta sekin (vaikka omalta osaltani asettelu onkin väärä), että Ketun mainitsema asetelma on hankala. Tiedät miten pöydät pyyhitään, tiskit nostetaan kuivauskaappiin jne, ja toinen hyvää hyvyyttään tekee ne ihan päin peetä. Silti arvostan suuresti sitä, että toinen edes yrittää... 

[Pip]

Heh, poiketaas taas hetkeksi stereotypioista, tässä meidän taloudessa se on mieheni joka hellii ja paapoo minua, laittaa useimmiten ruuat ja aamupalat ja passaa kans. Ei siksi että olisin käskenyt niin vaan se on hänelle luontaista ja kai se jotain miellyttämisentarvettakin palvelee. Kuitenkaan hän ei ole mun ns. subini vaan rakas mieheni joka kokee passaamisen ja tietynlaisen palvelun ihan luonnollisena osana meidän suhdetta, tekemättä siitä numeroa.
Ja näin on ollut suhteemme alusta asti.
uskon että tämäntyylisiä suhteita on muitakin jossa toinen osapuoli haluaa palvella ja tekee sen luonnostaan, ilman että siihen liittyisi varsinaista alistamiskuviota.
Ja miehet muuten ON loistokokkeja! 

En voi oikein muutakaan, kuin kompata Ihanaista  Tyfyä tässä. En "subeile" kun haluan tehdä hyvää ruokaa, pitää kämpän siistinä tms. Ehkä nämä teot ovat enemmänkin jonkin sorttisia hellyydenosoituksia, osoituksia siitä kuinka on tyytyväinen ja onnellinen oloonsa. Tottakai niitä hetkiä tulee, kun haluan itse kantaa painavat ruokaostokset tms., mutta sekin tuntuu juontavan juurensa siitä että olen "minä itte"-luonne...

On toki totta sekin (vaikka omalta osaltani asettelu onkin väärä), että Ketun mainitsema asetelma on hankala. Tiedät miten pöydät pyyhitään, tiskit nostetaan kuivauskaappiin jne, ja toinen hyvää hyvyyttään tekee ne ihan päin peetä. Silti arvostan suuresti sitä, että toinen edes yrittää... 

Mä tiedän olevani joissakin ruokalajeissa ihan lyömätön. Niitä tehdessä keittiö on useimmiten kaaoksen partaalla (siksi en päästä tota kantturaa keittiöön, ennenkuin se on syönyt ruokansa = hyvä ruoka, parempi pillu), joten nainen joutuu siivoamaan mun jälkeni sieltä. Toi laittaa myös helvetin hyvää ruokaa ja monesti laitetaankin yhdessä ruoka valmiiksi (en oo tottunut moniin ruokalajeihin saman aterian aikana). Kaupassa käydessä mun on helpompi ottaa molempiin käsiin yhtä painavat kantamukset, joten tolle ei normaalisti jää mitään kannettavaa.

Me emme elä 24/7 -suhteessa, joten "normielämässä" pätee normielämän mies/nainen -säännöt. Mä olen sen verran voimakkaampi, kuin toi, joten on vaan luontevampaa mun tehdä asia nopeammin, kuin se tehtäisiin hitaammin. Säälistä tässä ei ole kyse, eikä mistään alistumisesta, jonka parikin baarilaista voi allekirjoittaa, kun ilmoittaudun halko-orjuuteen, tai muuten vaan jelppaamaan fyysisessä työnteossa. Minulla vain on tarve saada ylläpitää ruumiinkuntoani edes jotenkin, kun en kuntosaleilla jaksa käydä. Se pitää mun aivoni vapaatilassa (=alitajunta juoksee, kuin orava energiajuoman avustuksella).

[Amynsomnia]

Puhuminen on oikestaan ainut tapa selvittää asioita.

Miten mikään asia voi selvitä jos ei kommunikoida puhumalla. aina se ei pelkkää hyvää ja onnea tuo mutta puhumattomuus kaikista pahinta.

[CBTlover64]

- en jaksa selittää mitä pitää tehdä, anna minä hoidan tämän.
Näin se useimmiten ainakin minulla menee. Kärsivällisyys sitä luokkaa ja sanat hukassa, että ei vain jaksa neuvoa ketään.

Itse kärsin samasta ongelmasta - vaimo hermostui kun vein tavarat käsistä antamatta edes yrittää...

Joillekin ihmisille kotityöt ovat vain semmoisia, että jos ne on tottunut itse tekemään ja sitten antaakin ne toisen ihmisen tehtäviksi, tuntuu koko ajan, että toinen tekee ne kuitenkin väärin tai ainakin "oikein, mutta väärällä tavalla".

ja kun itse välttelin eräitä rutiineita koska musta tuntui siltä että vaimo ajattelee noin, eikä kärsivällisyys riittänyt opetella tekemään niitä vaimon tavalla, niin soppa olikin valmis. Välillä asioista yritettiin puhuakin, mutta kumpikaan ei kuitenkaan pystynyt muuttumaan.
Tässä törmätään taas siihen toisen muuttamiseen josta täällä on joskus ennenkin ollut mainintaa...

[PinkCat]

Joillekin ihmisille kotityöt ovat vain semmoisia, että jos ne on tottunut itse tekemään ja sitten antaakin ne toisen ihmisen tehtäviksi, tuntuu koko ajan, että toinen tekee ne kuitenkin väärin tai ainakin "oikein, mutta väärällä tavalla".

Kun asuu yksin 15 vuotta, tulee niin pinttyneet tavat ja metodit että räjähtää pää jos joku muu yrittää tehdä jotain juttuja mun kotona.
Se on ihan kamalaa kun toinen hyvää hyvyyttään auttaa ja sit joutuu menee korjailee jälkiä perässä ku ei vaan kestä mielenterveys niitä "väärin" tehtyjä juttuja
esim pyykkien laittaminen narulle on ihan stanan tarkkaa puuhaa kerran kun erehdyin asuu avoliitossa, sovittiin ihan suosiolla että mä hoidan noi hommelit ku mies teki kuitenki kaiken ihan "väärin"...
Tosin siinä suhteessa mä leikin muutenkin kotirouvaa, tein ruuat valmiiksi jne. Se oli itse asiassa melko luontevaa, varsinkin kun olin silloin opiskelija ja olin paljon kotona kun mies taas kävi töissä.

[Riverlady]

Monet subit(kin) arkielämän kontrollifriikkejä? Ei kai??

[CBTlover64]

Monet subit(kin) arkielämän kontrollifriikkejä? Ei kai??

Kyllä, tuolta puolta itsessäni en lähde mitenkään kieltämään. Sen tähden olisikin edes joskus kiva päästä olemaan niin ettei tarvitsisi murehtia mistään. Samasta syystä varmaan mulla on fetissi tulla sidotuksi täysin liikkumattomaksi (+ silmät sidottu & korvatulpat) täysin Rouvan armoille....

[Riverlady]

Äskeinen kommenttini oli ironis-sarkastinen. Homma varmasti menee just noin kuin kuvailit 

[telle]

Olen muuttanut niitä pinttyneitä tapojani  Isännän tavoiksi, enkä ole kokenut sitä mitenkään erityisen hankalaksi. On osa alistumista.  Joissain jutuissa tosin saan tehdä kuten parhaaksi näen, arjen toimivuus on kuitenkin ykkösenä.

[Queena]

En mä ainakaan tarkoittanut ehdotuksillani sitä että subit ja naiset olisivat luontevia kokkeja, tai että se olisi jotain alistumista. Siitä kuitenkin voi olla hyvä aloittaa toisen "palveleminen" kuten aloittaja halusi. Itsehän olen tasa-arvon kannalla, ja meillä menee asiat yleensä puoliksi, kotitöissä siis, ja molemmat tekee ruokaa:).
Värikoodisto on kätevä pölyrätteihin ja siivousvälineisiin, voi laittaa lapun komeron oveen myös muistuttamaan(vessa=punainen, keittiö=valkoinen, muut tilat=sininen).

[PinkCat]

Monet subit(kin) arkielämän kontrollifriikkejä? Ei kai??

Mä en koe olevani kontrollifriikki vaan enemmänkin vain ihminen joka tykkää elää tarkkojen rutiinien mukaan. Enkä myöskään koe että sillä on mitään tekemistä sen kanssa onko s vai D.

[Riverlady]

Monet subit(kin) arkielämän kontrollifriikkejä? Ei kai??

Mä en koe olevani kontrollifriikki vaan enemmänkin vain ihminen joka tykkää elää tarkkojen rutiinien mukaan.

Mä koen olevani pilkunnussija enkä siten voi olla huomauttamatta, että myös rutiinit on kontrollia tai itsekontrollia. Rutiineja on hyvä olla tiettyyn pisteeseen saakka, mutta tunteenomainen niihin takertuminen ehkä vielä marttyyrin elkeiden kera hankaloittaa enemmän omaa elämää kuin sen, joka "ei osaa siivota just oikein". Tän käyttäytymismallin kanssa tein itsekin töitä yli 10 v. vanilja- / "epävirallisesti female led" -suhteessani. Työnjaolla ja myös mun kärsivällisyydellä kotitöistä ei riidelty oikeastaan koskaan ja asumukset oli kummallekin viihtyisät

Enkä myöskään koe että sillä on mitään tekemistä sen kanssa onko s vai D.

Ei olekaan kontrollifriikkiys pelkästään subien tai pelkästään dommejen ominaisuus. Kuitenkin väittäisin että kaikille D / s -ihmisille kontrolli ja sen eri ilmenemismuodot on elämässä keskeisempiä kuin täysin 24/7 rennoille vaniljoille.

[Minuet]

Mä olen kyllä jonkinasteinen kontrollifriikki, tykkään arkena ja työssä pitää langat käsissäni, ja nautin järjestyksestä ja siisteydestä. Sen takia onkin ihanaa, kun joku on vielä kontrolloivampi ja voin päästää irti ja vain totella. Eikä tarvitse koko ajan neuvoa ja vahtia toista, koska masteri kyllä hallitsee hommat. Mikään nipottaja en ole enkä tykkää rutiineista, mutta ei haittaa ollenkaan, jos joudun noudattamaan masterin rutiineja ja jos mulle nipotetaan pikkuasioista.

Lisäksi olen äärimmäisyysihminen eli nautin voimakkaista elämyksistä, "täysillä elämisestä" enkä pelkää kokeilla uutta. Mastereissa ollut samanlaisia taipumuksia.

Aloittajalle voisi sanoa, että jos tällaisia piirteitä ei löydy vaniljamiehestä, niin voipi olla, että niitä on hankala kaivaa esiin...

[Fixx]

ihan kamalaa kun toinen hyvää hyvyyttään auttaa ja sit joutuu menee korjailee jälkiä perässä ku ei vaan kestä mielenterveys niitä "väärin" tehtyjä juttuja
esim pyykkien laittaminen narulle on ihan stanan tarkkaa puuhaa

vrt. Monica @Friends   ...ihan tekis mieli tehdä väärin vaan jotta toisella verenpaine nousee :-D

[kettutyttö]

Jos tekee asiat väärin haluan tehdä ne väärin, sitten orja saa varma aika pian potkut.