Polysuhteiden kehittyminen

[Niittikaulapanta]

Hei,

Olen uusi täällä ja tämä on ensimmäinen juttu mitä kirjoitan tänne. Elämässäni on ollut vähän ihmissuhdesotkua, niin ajattelin selkiyttäisikö ajatuksiani, jos keskustelisimme siitä, miten ihmiset yleensäkin ovat seksuaalisissa/romanttisissa suhteissa yhtä aikaa useamman kuin yhden kanssa? Miten sellaiset tilanteet yleensä kehittyy ja miten tilanteita on ratkaistu? Onko teillä kokemuksia vastaavista tilanteista?

Taustaa:

En ole ikinä ollut kovinkaan mustasukkainen ihminen. Olen sen tyylinen ihminen, että minusta on ookoo, jos rakastetullani olisi joku toinenkin. Uskon, että ihmisillä voi elämässään olla useita sielunkumppaneita, joten miksi on aina pakko tehdä valinta ja valita vain yksi, jos on tilanne että on useampi sielunkumppani elämässä?

Tää mun suhdesotku alkaa tän kesän alusta. Muutin tähän taloon erottuani viisi vuotta kestäneestä mustasukkaisesta suhteesta. Pidin kotibileet ja törmäsin yläkerran naapuriin. Hänen kanssaan tulin välittömästi heti äärettömän hyvin juttuun. Illan lopulla olimmekin toistemme kimpuissa etten edes muista kumpi teki aloitteen. Alkoi spontaani tapailu sen jälkeen. Olin ihan myyty, ja hämmentynyt, kun ihastuin niin nopeasti. En ole ikinä tuntenut tällaista kipinää. Tyyppi antoi ymmärtää olevansa todella vapaamielinen ja avoin. Hän antoi itsestään kuvan ettei kukaan voisi ns "omistaa" häntä.

Sitten hän ei halunnukaan nähdä minua ainakaan kolmeen viikkoon. Hän vältteli minua. Viimein hän laittoi viestin, että on alkanut seurustelemaan toisen kanssa ja haluaa olla vain kaveri mun kanssa. Olin kauhean surullinen ja pettynyt. Tuntui jotenkin katkeralta yrittää unohtaa ihastumisen tunteet.

Sitten kului ainakin kuukausi. Yksi ilta ajattelin, ettei voi olla että tää tyyppi olisi seksuaalisesti lojaali vaan jollekin yhdelle. Hän ei antanut itsestään ollenkaan sellaista kuvaa. Kutsuin hänet sitten käymään "kaverimielessä" ihan vain testatakseni mitä tapahtuu. No hän sitten alkoi illan aikana hiplailemaan mua. Sitten tajusin että mun epäilykset tästä tyypistä meni nappiin; hän on tyyppiä, joka harrastaa seksiä ilman mitään sosiaalisia rajoja. Kuulemma oli "ihan sama" että harrastettiin seksiä, koska hänellä on muutenkin on-off -suhde sen tyttöystävänsä kanssa. Sitten myös hän kysyi voisiko olla mun kanssa, jos hänellä ja sillä tyttöystävällä ei mene nappiin.

Noh... tilanne on nyt se että pidän hänestä kovasti. Uskon että hänkin pitää minusta. Hän myös sanoo, ettei hänen tyttökaverinsa enää vastaa hänen viesteihinsä. Sanoin hänelle, ettei mua se haittaa että hänellä on jokin muukin, kunhan minäkin saan hänen kanssaan välillä olla. Välillä käy myös ajatus, että ehdottaisin että hän olisi kummankin kanssa. Silti jännittää vähän esittää tällainen ajatus. Joka tapauksessa mun pitää antaa nyt vähän tilaa ja katsoa rauhassa miten tilanne kehittyy, koska tää jätkä on aika surullinen siitä ettei sen tyttökaveri ota enää yhteyttä. Tilanne on mullekin vähän hämärä, enkä ymmärrä mitä oikeasti tapahtuu ja missä mennään.

Mutta siis... tässä mun stroorissa me ollaan oltu ns. moraalisesti harmaalla alueella. En ole ylpeä miten oon toiminut. Enkä tiedä mitä tulee tapahtumaan. Tällasissa tilanteissa on vaan tosi iso riski että tulee loukatuksi jonkun tunteita. Onko kenelläkään ollut vastaavia tilanteita elämässä?

[Kinkykundi]

Itse olen polyamorisesta varmaan niin kaukana kuin voi olla. Nuo konfliktit yleensä ratkeavat ajan kanssa ja kärsivällisyydellä, ja olemalla niin avoin kuin se vain on muille osallisille mahdollista - kaikki eivät ole valmiita tai halukkaita kuulemaan muista kumppaneita/jutuista/hoidoista.

Polyamoriassa ehkä haastellisin juttu on kehittää tunteita montaa ihmistä kohtaan, kun niitä on helvetin vaikeaa kehittää edes yhdelle.

[Rama]

Mä olen huomannut että tietyn lojaaliuden välttelyllä ihmissuhteissa, on se sitten pettämisen, kevyiden irtosuhteiden tai yhdessä sovittujen sääntöjen muodossa, voi olla kyse huolesta että oma luottamus petettäisiin. Vapaammissa suhteissa voi tuntua siltä että olisi sitten turvassa tältä tunteelta kun on itse vapaaehtoisesti luopunut tietyn lojaaliuden käsitteestä kokonaan, se ei voi satuttaa kun sitä ei edes ole olemassa. Heikkoutta on vaikeampi myöntää itselleen kuin saada itsensä uskomaan että tätä mä oikeasti haluankin syistä a, b ja c.

Mutta en osaa puhua sitten polysuhteissa elävien puolesta, ihan hyvinvoivalta monet polypallerot ainakin ulospäin vaikuttavat.

[Snadistisadisti]

Minulla on pitkähkö kokemus polysuhteista. Olen elänyt nykyisten puolisoideni kanssa yhteiseloa noin 11 vuotta. Jokunen tärkeä asia tuli äkkiseltään mieleen.

- Avoimuus, eli ei salailua, peittelyä tai touhuamista selän takana
- Rehellisyys, asiat sanotaan niin kuin ne ovat, ettei toisen tarvitse miettiä onko juttu nyt näin vai noin.
- Kommunikaatio, keskustelua tuskastumiseen saakka
- Ongelmien ratkominen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, ennen kuin asiat menevät metsään.

En itsekään onnistu aina kahdessa viimeisessä kohdassa ja koen ne haastavimmiksi.

Mitä tunteisiin tulee, olen Kinkykundin kanssa eri linjoilla. Tunteita voi kehittyä useamman ihmisen kanssa, eivätkä ne ole ehtyvä luonnonvara joka loppuu jos sitä jaetaan liikaa. Polyamoriaa en tässä kävisi rinnastamaan avoimeen suhteeseen, jossa seksi useiden kumppanien kanssa on määrittävä tekijä.

[Kinkykundi]

Mitä tunteisiin tulee, olen Kinkykundin kanssa eri linjoilla. Tunteita voi kehittyä useamman ihmisen kanssa, eivätkä ne ole ehtyvä luonnonvara joka loppuu jos sitä jaetaan liikaa. Polyamoriaa en tässä kävisi rinnastamaan avoimeen suhteeseen, jossa seksi useiden kumppanien kanssa on määrittävä tekijä.

Luulen, että tuo tunnepuoli liittyy ekstroversioon ja introversioon. Ihmiset ketkä saavat ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta paljon irti, voivat rakastua aina uudestaan ja uudestaan, mutta ne ketkä eivät saa, kuluttavat itsensä loppuun epärationaalisella tunteilulla.

Sitten tuon avoimen suhteen lisäksi vielä monen ihmisen tapailu ei ole polyamoriaa. Olen itsekin tapaillut parhaimmillaan varmaankin kahdeksaa naista samanaikaisesti, mutta ne eivät ole romanttisella tasolla oikeastaan sen kummempia juttuja kuin vaikka jonkun kaverinkaan kanssa kenen kanssa ei mitään seksuaalisromanttista toimintaa ei ole menossa.

[Spyro]

Omat kokemukseni polyilysta ovat varsin vähäisiä, mutta komppaan vahvasti snadistisadistia tuossa avoimuudessa ja kommunikoinnissa. Suostuin kokeilemaan polyilya toisen sitä halutessa, mutta hän oli "don't ask - don't tell" -linjalla. Kertoi toki että on sellainen tai tällainen kumppani, muttei halunnut muuten puhua asiasta. Suojaamattoman seksinkin osalta olisi pitänyt luottaa että kumppanini osaa valita kumppaneita joiden kumppanit ovat luottamuksen arvoisia. Lopulta sitä luottamusta ei sitten ollut jäljellä mihinkään kun hän ainakin minuun päin alkoi valehtelemaan asioista, vaikka hän oli yleisesti erittäin rehellinen ihminen. Itseeni jätti arvet juuri tuo rehellisen ihmisen muuttuminen tuossa kaikessa.

Polyilyssä itsessään tuskin on mitään rakenteellista ongelmaa, luulen suurimmaksi ongelmaksi muodostuvan ajankäytön, sikä kun ei vaan ole samalla tavalla rajattomasti kuin kapasiteettia tuntea tunteita.

[Niittikaulapanta]

Huh... Tilanteita on niin monenlaisia, niin hankala verrata. Jotenkin jokainen tapaus on ihan oma juttunsa.

No me puhutaan paljon ja avoimesti kenen kaa ollaan oltu ja millä tavalla. Paitsi silloin kun hän vältteli mua kolme viikkoa.

Tässä on kans vähän pimennossa, että mitä tämä tyyppi haluaa. Hän antaa ristiriitaisia signaaleja. Välillä hän hän sanoo kaipaavansa jotain pysyvää. Välillä hän puhuu seurustelusta mun kanssa. Välillä hän puhuu pelostaan sitoutua. Välillä hän kaipaa tätä tyttökaveriaan. Välillä hän kerskuu sillä kuinka monen kanssa on pannut. Olen tulkinnut ettei tämä ihminen taida itsekään ymmärtää mitä haluaa. Avoin suhdekin voisi olla käytännöllinen tilanteeseen, jossa tietää ettei toinen välttämättä kykene olemaan seksuaalisesti tekemisissä vain yhden kanssa.

Oli miten oli. Tunnen jotain syvää yhteyttä häneen, vaikka hän onkin sekava. Vaikka hän olisi toisen kanssa, jäljelle jää ainakin ystävyysyhteys, mikä on parempi kuin ei mikään. Romanttisten tunteiden kätkeminen ja hillitseminen vähän tekee kipeää, mutta kai sellasesakin tilanteessa oppii olemaan.