Baarin kannatusmaksut
Eikä se vähemmistöstressi tule vain ulkopuolelta vaan ihmiset joutuvat pelkäämään myös kinky-yhteisön sisällä, että "käyttäydynhän tavalla, ettei minua hylätä". Jotkut ikävät asiat jäävät käsittelemättä, parhaassa tapauksessa saatetaan puhua mutta aina puhe ei riitä. Ja toisaalta ne ikävät kokemukset lisäävät sitä vähemmistön kärsimystarinaa. Aika moni kinkykin on yrittänyt assimiloida itsensä vaniljaksi, joko "vapaaehtoisesti" tai puolison painostuksen vuoksi. Moni voi pelätä sitäkin, että jos menee välit yhteisön kanssa niin joutuu takaisin vaniljalarppiin.
Musta tuntuu, että tämä kysymys on hivenen relevantimpi queer-skenelle koska homoseksuaalisuus on edelleen iso asia,
Minusta mennään ylipäätään metsään siinä, jos ajatellaan että kinkyt ovat joku yhtenäinen ryhmä, joista jokainen kokee yhtä lailla jotain tiettyä kinkyjen yhteistä vähemmistöstressiä. Kinkyn sisälläkin on vähemmistöjä, ja kinkyn vähemmistöjen sisällä vähemmistöjä. Eivät kaikki kinkysateenvarjon alle kuuluvat ole millään tapaa yhteneväisessä asemassa tämän suhteen.
Lainaus käyttäjältä: Raduni - 18.09.2021, 03:35Minusta mennään ylipäätään metsään siinä, jos ajatellaan että kinkyt ovat joku yhtenäinen ryhmä, joista jokainen kokee yhtä lailla jotain tiettyä kinkyjen yhteistä vähemmistöstressiä. Kinkyn sisälläkin on vähemmistöjä, ja kinkyn vähemmistöjen sisällä vähemmistöjä. Eivät kaikki kinkysateenvarjon alle kuuluvat ole millään tapaa yhteneväisessä asemassa tämän suhteen.No näinhän se on. Ongelma vähemmistöistä puhuttaessa on se, että valitaan jotkin tietyt kriteerit mitä sitten verrataan suurimpaan osaan ihmisistä ja katsotaan miten kokevat suhteensa sitten näihin ihmisiin. Yhtälailla parastuloisin 10% kokee stressiä kuullessaan vähemmistöön kuin huonotuloisin 10%. Valitaan mikä tahansa ominaisuus ja verrataan ääripäitä siihen keskimmäiseen 50%, niin lopputulos on aina vähemmistöstressi.
Se ero näissä on että parastuloisin 10% voi aina muuttaa tilanteensa vastaamaan enemmistön tilannetta, jos stressi on liian suuri. Huonotuloisimmalla 10% on tilanteeseen todennäköisesti vähiten vaikutusvaltaa. Tätä ajatusta voi sitten soveltaa kaikkiin muihinkin "vähemmistöihin" jolloin löytyy se porukka joillle vähemmistöstressi on tai voi olla todellinen ongelma.
Lainaus käyttäjältä: Index - 18.09.2021, 14:59Se ero näissä on että parastuloisin 10% voi aina muuttaa tilanteensa vastaamaan enemmistön tilannetta, jos stressi on liian suuri. Huonotuloisimmalla 10% on tilanteeseen todennäköisesti vähiten vaikutusvaltaa. Tätä ajatusta voi sitten soveltaa kaikkiin muihinkin "vähemmistöihin" jolloin löytyy se porukka joillle vähemmistöstressi on tai voi olla todellinen ongelma.No kyllähän se huonotuloisinkin osa yleensä kykenee tilanteeseensa vaikuttamaan, eri asia näkeekö vaivan riittävänä siihen. Ja vaikka nyt se parastuloisin osuus omalle tilanteelleen jotain tekisikin, niin se, että menot on mitoitettu tulojen mukaan, tekee oikeastaan tämän vaihtoehdon käytännössä mahdottomaksi. Itselläni on muutaman vuoden takaa kokemusta tulojen putoamisesta kolmasosalla, niin vaikka yli keskituloinen olin edelleen, tuli vuosi elettyä käytännössä kädestä suuhun - niin huonosti ei mennyt edes silloin kun olin ansiosidonnaisella kotona ja alle puolella niistä muutaman vuoden takaisista tuloista.Se vähemmistöstressi on ongelma jokaiselle vähemmistölle, vaikkei se olisikaan se vähemmistö mihin kuulumisesta sinä itse kokisit kuuluvasi.
En nyt tiedä esititkö tosiaan ylimmän tulokymmenyksen olevan vaikutusvallaltaan samanlaisessa yhteiskunnallisessa asemassa kuin alin tulokymmenys. Jos näin teit, rakensit kyllä mielenkiintoisimman kuulemani argumentin täyden kommunismin puolesta.Tässä nyt ehkä erottaisin stressin eri laadut. On hyvää ja/tai itse valittua stressiä (esim maratonin juokseminen tai yrityksen johtaminen) ja huonoa stressiä kuten työ jonka määrään tai laatuun ei pysty itse vaikuttamaan tai köyhyys. Näitä on tutkittu paljon. Huonossa stressissä on yleensä kyse sellaisesta rasituksesta johon ei pysty itse vaikuttamaan ja joka ei ole oma valinta. Esimerkiksi tulojen putoaminen itsestä riippumattomista syistä voi olla sellainen. Korkeat tulot itsessään tuskin ovat (koska nehän voi aina vaikka lahjoittaa pois). Jos kuuluu vähemmistöön siten ettei asiaan pysty itse vaikuttamaan se on isompi ongelma kuin silloin jos kuuluu vähemmistöön johon on valinnut tai kokee valinneensa kuulua.
Lainaus käyttäjältä: Kinkykundi - 18.09.2021, 12:31Lainaus käyttäjältä: Raduni - 18.09.2021, 03:35Minusta mennään ylipäätään metsään siinä, jos ajatellaan että kinkyt ovat joku yhtenäinen ryhmä, joista jokainen kokee yhtä lailla jotain tiettyä kinkyjen yhteistä vähemmistöstressiä. Kinkyn sisälläkin on vähemmistöjä, ja kinkyn vähemmistöjen sisällä vähemmistöjä. Eivät kaikki kinkysateenvarjon alle kuuluvat ole millään tapaa yhteneväisessä asemassa tämän suhteen.No näinhän se on. Ongelma vähemmistöistä puhuttaessa on se, että valitaan jotkin tietyt kriteerit mitä sitten verrataan suurimpaan osaan ihmisistä ja katsotaan miten kokevat suhteensa sitten näihin ihmisiin. Yhtälailla parastuloisin 10% kokee stressiä kuullessaan vähemmistöön kuin huonotuloisin 10%. Valitaan mikä tahansa ominaisuus ja verrataan ääripäitä siihen keskimmäiseen 50%, niin lopputulos on aina vähemmistöstressi.Se ero näissä on että parastuloisin 10% voi aina muuttaa tilanteensa vastaamaan enemmistön tilannetta, jos stressi on liian suuri. Huonotuloisimmalla 10% on tilanteeseen todennäköisesti vähiten vaikutusvaltaa. Tätä ajatusta voi sitten soveltaa kaikkiin muihinkin "vähemmistöihin" jolloin löytyy se porukka joillle vähemmistöstressi on tai voi olla todellinen ongelma.
Olen aina kuvitellut että ihmiset tavoittelevat korkeampia tuloja koska niistä on ihmiselle hyötyä mm suuremman valinnanvapauden muodossa. Hyvätuloinenhan voi aina halutessaan "hypätä oravanpyörästä" ja "downshiftata" jos käy liian rankaksi. Olen kuullut myös väitettävän että korkeampi tulotaso on jonkinlainen palkinto taidoista tai ahkerasta työnteosta. Ilmeisesti se kuitenkin tuo ihmiselle stressiä siinä missä köyhyys. Kommunismi ja kaikkien tekeminen keskituloisiksi siis pelastaisi paitsi köyhät, myös rikkaat. Aina oppii uutta.
Yksinkertaisesti se amerikkalainen klisee, että kun tekee vaan lujasti töitä, niin tulotkin lisääntyy, ei pidä paikkaansa. Mutta tuon otsikon ei pitänyt olla luokkayhteiskuntaa peilaava kysymys, vaan nimen omaan ihmisten identiteettiä siinä ruoditaa. Ja sen aiheuttamaa stessiä. Rikkaalla voi olla ihan yhtä hankalaa oman homoutensa takia kuin köyhällä tai keskituloisella. Yhteiskunnan sosiaaliset normit määrittää, mikä on oikein ja mikä väärin. Ihmisarvosta riippumatta. Ne vaan muuttuu hitaasti. Aikoinaan esiaviolliset suhteet oli paheksuttavia. Kun pannaan muutama sukupolvi aikaa eteenpäin niin homouttakaan ei pidetä minään peikkona.