Uutta tietoa: Vähemmistöstressi uhka terveydelle

[Valtiatar_Femme]

Vähemmistöstressi vaikuttaa salakavalasti jatkuvasti ihmisen henkiseen ja fyysiseen terveyteen. Tämä tutkimus koskee seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä, ja sitä voi varmasti soveltaa myös kinkyyteen vähemmistökokemuksena.

Kroonisen stressin takia vähemmistöille olisi erityisen tärkeää tulla hyväksytyksi edes jossain yhteisössä sellaisina kuin ovat. Tämä koskee myös kinky-yhteisöä ja siinä solmittavia sessio- ja ihmissuhteita. Toisen ihmisen tulkinta omasta itsestään on hänelle totta. Sitä pitää kunnioittaa. Torjutuksi tuleminen pahentaa vähemmistöstressiä, sen sijaan ihmisen oman tulkinnan hyväksyminen vahvistaa.

Tässä lyhyt sitaatti linkin takana olevasta Onni Jaskarin ja Anna Keski-Rahkosen artikkelista:

"Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt (HLBTIQ-ihmiset) altistuvat ylimääräiselle krooniselle stressille vähemmistöasemansa takia. Stressiä lisäävät sekä syrjinnän kokemukset että niiden aiheuttama pelko, häpeä ja salaaminen. Vähemmistöstressi ei ainoastaan lisää mielenterveys- ja päihdeongelmien riskiä vaan on myös fyysisten sairauksien riskitekijä. Erityinen riski on itsetuhoisuus. HLBTIQ-ihmisten terveyttä voidaan parantaa vähemmistöstressin juurisyihin vaikuttamalla sekä heidän resilienssiään ja psyykkisiä voimavarojaan kehittämällä."


https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2021/17/duo16384

[Raippa]

No mitä tuo resilienssin ja psyykkisen voimavaran kehittäminen sitten olisi konkreettisesti? Psykoterapiaa siitä että ei voi pariutua mieleisen ihmisen kanssa tai pukeutua julkisesti kumiin, kun pelkää hänen ja ympäristön reaktioitaan?

[irhe]

No mitä tuo resilienssin ja psyykkisen voimavaran kehittäminen sitten olisi konkreettisesti? Psykoterapiaa siitä että ei voi pariutua mieleisen ihmisen kanssa tai pukeutua julkisesti kumiin, kun pelkää hänen ja ympäristön reaktioitaan?

"HLBTIQ-ihmisillä on erilaisia keinoja suojautua vähemmistöstressiltä. Ne voidaan jakaa yksilöllisiin (itsetunto, persoonallisuus, resilienssi) ja yhteisöllisiin (vertaistuki, syrjimätön ympäristö) (1).

Yhteisölliset suojakeinot ovat HLBTIQ-ihmisten hyvinvoinnin kannalta hyvin merkittäviä (1). Perheen ja lähipiirin tuki suojaa vähemmistöstressin vaikutuksilta (37). Suhtautuminen ei kuitenkaan ole aina hyväksyvää. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen omat yhteisöt ovat luoneet turvapaikkoja perheiden hylkäämille ja syrjäytyneille. Yhteenkuuluvuus, kokemusten jakaminen ja mahdollisuus olla oma itsensä ilman syrjintää auttavat vähemmistöön kuuluvaa suojautumaan vähemmistöstressiltä yhteisössä (1). Suomessa toimii lukuisia järjestöjä, jotka tarjoavat muun muassa vertaistukea, keskusteluapua ja neuvontaa HLBTIQ-ihmisille ja heidän perheilleen (pdf tiedoston taulukko 1).

Yksilö- ja yhteisötason keinot. HLBTIQ-ihmisten terveyden parantaminen vähentämällä vähemmistöstressiä tapahtuu monella tasolla. Yksilötasolla vaikutetaan proksimaalisiin stressitekijöihin vahvistamalla ihmisen suojakeinoja ja tukemalle häntä itsensä hyväksymisessä. Distaalisiin stressitekijöihin pitää vaikuttaa sekä ihmisten välisen vuorovaikutuksen tasolla (esimerkiksi kiusaamiseen tai syrjintään puuttuminen) että yhteiskunnan rakenteiden tasolla. Vähemmistöstressin ehkäisy ja sen vaikutusten rajoittaminen vaativat toimenpiteitä kaikilla tasoilla (pdf tiedoston taulukko 2) (38). "

[Raippa]

Entäs jos ei kuulu tuohon kirjainhirviöjoukkoon? Kuten iso osa normatiivisesti heteroista sadomasokistiseen seksiin ja fetisseihin taipuvista valkoisista miehistä kuuluu.

[Rama]

Mä vähän jäin miettimään haetaanko keskustelua siitä kokeeko kinkyt vähemmistöstressiä, HLBTIQ-ihmisten vähemmistöstressistä vai ihmisistä jotka kokevat vähemmistöstressiä kinky-yhteisön sisällä? Kallistun ehkä viimeisimpään, mutta puhutaanko HLBTIQ-ihmisistä vai niistä joiden on vaikea saada hyväksyntää fetissilleen edes muiden kinkyjen joukosta?

[irhe]

Entäs jos ei kuulu tuohon kirjainhirviöjoukkoon? Kuten iso osa normatiivisesti heteroista sadomasokistiseen seksiin ja fetisseihin taipuvista valkoisista miehistä kuuluu.

Näkisin, että jokseenki samat keinot suojaa kinkyjäkin vähemmistöstressiltä. Omat turvalliset ja hyväksyvät yhteisöt, joissa saa olla oma itsensä, yhteenkuuluvuus, jakaminen, vertaistuki, kaikki mistä saa kokemuksen siitä, että saa olla mitä on. Kaikki mikä lisää omia suojakeinoja ja itsen hyväksyntää. Ja yhteisötasolla taas tietoisuuden lisääminen myös kinkyilystä ja kaikkeen kiusaamiseen ja syrjintään puuttuminen.

[vila]

Vähemmistöstressi kinkyjen keskuudessa on kyllä sellainen asia, että siitä olisi mahtavaa käydä ihan kunnollinen keskustelu. Ihmisillä ei vaikuta olevan oikein käsitystä siitä, että vähemmistöstressin kokeminen ei ole sidoksissa siihen keskusteluun ovatko kinkyseksuaalivähemmistö vai ei. Vähemmistöstressiähän koetaan kaikissa vähemmistöissä ja monet kinkyt kokevat olevansa kinkyyden vuoksi vähemmistössä. Enemmistö sitten kai ovat vaniljat.

Varmaan aika moni traumisoivista kinkykokemuksista juontaa juurensa siihen, että yritetään olla "oikeammin kinky". Aika monet yrittävät ja yrittävät mahtua johonkin ideaaliin, jota kukaan ei ole oikeastaan edes määritellyt.

[onez]

Toi on kyl pohtimisen arvoinen asia, miten kukakin sen omalla kohdalla kokee.

Täälläkin on monia ihmisiä joilla on esim työpaikka uhattuna jos kinky taipumukset paljastuisivat. Tavallaan sellainen voi olla myös stimuloivaa stressiä kun tekee jotain "kiellettyä". Mutta pidemmän päälle se on kuluttavaa jos pitää salailla ja elää piilossa itselle tärkeän asian kanssa.
Omalla kohdalla en ole aihetta koskaan miettinyt mutta varmaan olis hyvä pohtia kun aika moneen vähemmistöön näköjään kuulun

[vila]

Eikä se vähemmistöstressi tule vain ulkopuolelta vaan ihmiset joutuvat pelkäämään myös kinky-yhteisön sisällä, että "käyttäydynhän tavalla, ettei minua hylätä". Jotkut ikävät asiat jäävät käsittelemättä, parhaassa tapauksessa saatetaan puhua mutta aina puhe ei riitä. Ja toisaalta ne ikävät kokemukset lisäävät sitä vähemmistön kärsimystarinaa. Aika moni kinkykin on yrittänyt assimiloida itsensä vaniljaksi, joko "vapaaehtoisesti" tai puolison painostuksen vuoksi. Moni voi pelätä sitäkin, että jos menee välit yhteisön kanssa niin joutuu takaisin vaniljalarppiin.

[Lumpeenhuurre]

Toi on kyl pohtimisen arvoinen asia, miten kukakin sen omalla kohdalla kokee.

Täälläkin on monia ihmisiä joilla on esim työpaikka uhattuna jos kinky taipumukset paljastuisivat. Tavallaan sellainen voi olla myös stimuloivaa stressiä kun tekee jotain "kiellettyä". Mutta pidemmän päälle se on kuluttavaa jos pitää salailla ja elää piilossa itselle tärkeän asian kanssa.
Omalla kohdalla en ole aihetta koskaan miettinyt mutta varmaan olis hyvä pohtia kun aika moneen vähemmistöön näköjään kuulun

Voin tietyllä tavalla samaistua tuohon työpaikan ja kinkyyden väliseen suhteeseen. Vaikka itse työskentelenkin alalla jossa liikkuu ainakin päällisin puolin liberaalia sakkia, ongelmaksi muodostuu usein se että jos jonain päivänä tarjoutuukin mahdollisuus tehdä jotain missä oma naama ja persoona on vahvasti esillä, niin silloin kyse ei enää olekaan pelkästään työkavereiden mielipiteistä vaan mahdollisten asiakkaiden - tässä tapauksessa median kuluttajien. En tiedä olenko jotenkin kaavoihin kangistunut, mutta itselläni pyörii alituiseen päässä skenaarioita joissa asia x skipataan, koska tekijöiden joukossa on henkilö joka koetaan usean "valtaväestöön" kuuluvan toimesta puhtaasti perverssiksi.

On myös kauhea kuvitella, minkälaista stressiä HLBTIQ-ihmiset joutuvat enemmistön mielipiteiden vuoksi vielä herran vuonna 2021 kokemaan. Sitä ei välttämättä tällainen cis-hetero pysty aina edes ymmärtämään. Löytyisipä maailmaan jokin konsensus jossa kaikki voisivat olla juuri sitä miksi itsensä tuntevat, ilman että joku tulee asiasta inisemään.

[Index]

Pari mutua:
Riippuu aika lailla kinkystä aiheuttaako se stressiä: moni kinkyjuttu on helpohkoa pitää komerossa/makkarissa kuten seksielämä useimmilla on muutenkin.
Sopivan kumppanin löytäminen voi olla kinkystä johtuen stressaavampaa.
Tämä baari ym toimii hyvin sellaisena yhteisöllisenä stressin poistajana.

[Kinkykundi]

Vähemmistöstressi on älykkyysosamäärän takia hyvinkin tuttu juttu, ei niinkään seksimieltymysten. Vilan pointti asian suhteen oli kyllä siinä mielessä hyvä, että vähemmistöstressin osalta ei tarvitse kuulua vähemmistöön, minkä takia olisi hyvä huomatakin, että sitä stressiä jonkun asian johdosta kokevat kaikki - joku on uskovainen, joku toinen ei, lyhyt, pitkä, kulli liian pieni tai liian iso ja sama asia tissien tai perseen kanssa, poliittisen suuntauksen, ammatin, tulotason jne. Kuka tahansa riittävästi massasta poikkeava sitä kuitenkin kokee, eli varmasti kaikki, ainakin jossain kohti elämää.

Käytännössä asiassa palataan taas Freudiin, mutta samalle ilmiölle on taas vain keksitty uusi nimi - oidipuskompleksista vähemmistöstressiin.

[Morgul]

Musta tuntuu, että tämä kysymys on hivenen relevantimpi queer-skenelle koska homoseksuaalisuus on
edelleen iso asia, nimenomaan homouden takia on ihmisiä päätynyt ihan mestauslavalle vuosisatoja ja edelleen monien valtioiden rikoslaissa komeilee nimenomaan homoseksin kieltävä pykälä - tosin esim. muutamissa muslimimaissa lain muotoilu ulottuu luultavasti myös heteroiden väliseen kinkysessiointiin. Ja niin, eiköhän vaniljoja homoja taida olla maailmassa enemmän kuin BDSM-suuntautuneita per se?

Okei, olisiko nyt Suomessa mahdollista että sosiaaliviranomaiset reagoisivat merkinnällä papereihin jos lapsiperheen aikuiset paljastuisivat kinkyiksi? Nyt ekana tuli mieleen tällainen stressinaihe.

[Valtiatar_Femme]

Vähemmistöstressi kinkyjen keskuudessa on kyllä sellainen asia, että siitä olisi mahtavaa käydä ihan kunnollinen keskustelu. (..)
Varmaan aika moni traumisoivista kinkykokemuksista juontaa juurensa siihen, että yritetään olla "oikeammin kinky". Aika monet yrittävät ja yrittävät mahtua johonkin ideaaliin, jota kukaan ei ole oikeastaan edes määritellyt.

Hear, hear! Todella hyvä huomio. Kun piirit ovat pienet, on myös tarve tulla hyväksytyksi usein suuri. Se voi olla niin suuri, että ihminen alkaa pienentää tai muuttaa itseään oletettujen rooliodotusten mukaiseksi. Tällöin alkaa helposti toteuttaa juuri mainitsemasi kaltaista "oikeaa kinkyyttä" ja yrittää siten varmistella, että saa hyväksynnän joukkoon.

Varsinkin kinkysuhteissa voi tulla tilanteita, joissa toinen/molemmat esittävät ainakin jossain määrin roolia,jota luulevat toisen haluavan. Ei tarvitse olla kummoinen psykoterapeutti ymmärtääkseen, ettei tällainen oman itse muokkaaminen olettuja odotuksia vastaavaksi a) tee ihmistä onnelliseksi b) tee suhdetta toimivaksi c) vähennä vähemmistöstressin vaikutusta.

Ja sitten toinen ääripää ovat ihmiset, jotka sanelevat omat ehtonsa "mä oon tällainen ja tällainen, ota tai jätä, yhtään en tee kompromisseja". Tähän on kaikilla oikeus, mutta se asettaa kumppaniehdokkaat ahtaaseen rooliin toteuttamaan toisen tarpeita. Toimivan suhteen yksi tärkeä osa on kyky tulla toista vastaan, itseään pienentämättä.

[Lady Whip]

Toimivan suhteen yksi tärkeä osa on kyky tulla toista vastaan, itseään pienentämättä.

Olipas hyvin ilmaistu.
Tätä lausetta komppaan täysillä.