Huomionhakuisuus

[Fia]

Mun huomiontarpeeni semmonen avoimena ammottava haava (tai pillu, mitä näitä nyt on) mikä ei koskaan sulkeudu.
Mä oon aina kaivannut huomioiduksi ja nähdyksi tulemista. Alta parikymppisenä janosin sitä niin kipeästi että vihloi, ja tarrauduin epäterveesti ensimmäiseen ihmiseen joka sitä mulle oli valmis riittävästi antamaan.
Nähdyksi, ja ehkä jollain tapaa myös jumaloiduksi, tulemisen tarve on kulkenut mukana tiiviisti läpi elämän, ja vaikka elämäntilanteet ja seura on vaihtuneet, niin se vaan on ja pysyy. Suurimman osan tähänastisesti elämästäni en ole pitänyt itseäni juuri millään tapaa kaipaamani huomiomäärän arvoisena. Kaikki muut oli aina nätimpiä*, kiinnostavampia, haluttavampia kuin mun olemukseni. Nykyään tiedän olevani sen kaiken arvoinen ja todennut myös saavani sitä hyvin paljon, mutta mikään määrä seuraajia, lahjuksia, yleisön edessä esiintymisiä tai ylistyksiä ei silti täytä mun tarvettani.

Joku voisi ajatella tätä aika surullisena tilanteena. "Mitä sulle on tapahtunut jotta voit kaivata muiden hyväksyntää niin paljon?" -No kuule vaikka ja mitä, mutta silkan hyväksynnän sijaan mä kaipaan ja janoan sitä, että olen toisen elämän kirkkain aurinko silloinkin kun toinen ei merkitse itselleni juuri mitään.

Mulle on aina kuittailtu äänekkyydestäni, erottuvasta ulkonäöstä, siitä että kaikki mussa on vähän extraa. Mulle on opetettu ettei itseään sovi korostaa tai vaatia yhtään mitään. Sen takia häpesin tätä tarvettani ihan liian kauan ja ihan liian kovaa.
Vasta someaika ja bdsm-ympyröihin liukuminen sai mut tajuamaan, että huomion tarpeessa itsessään ei ole yhtään mitään väärää tai häpeällistä. Se, että nauttii esillä olemisesta ei ole millään tapaa huonompi vaihtoehto kuin se että välttelee huomiota yli kaiken. On ihan jees näkyä ja kuulua, ja vaikka huomionkaipuuni on ehdottomasti yksisuuntainen musta aukko, niin mun olemassaoloni voi tuoda oikeasti iloakin ihmisille jotka siinä ovat osallisina.
Iso osa dominoivuudestani kietoutuu huomiolla pelaamisen ympärille ja nautin tästä kombosta hyvin paljon.

Tässä kohtaa on varmaan myös aiheellista tuoda esiin, että mun huomionkaipuuni on liittynyt aina nimenomaan siihen, että haluan tulla nähdyksi ja todistetuksi juuri omana itsenäni. En ole koskaan päätynyt muuttamaan itseäni jotta saavuttaisin haluamani, koska se ei toisi mulle mitään tyydytystä. Kai mä sitten vaan luotan kuviteltuun sisäsyntyiseen täydellisyyteen vaan tosi kovaa. Sitäpaitsi oon aina ollut tosi huono esittämään mitään.

*kappas näin semisti nolo pinnallisuuteni räjähtää esiin

Täytyy sanoa, että tunnistan tässä Gretan kuvauksessa paljon itseäni. Olen varsinkin nuorempana ollut aina suuna päänä hakeutumassa esille ja puhumassa kovaan ääneen. Se on mulle luontaista. Koen myös, että useimmiten mulla myös on ollut jotain annettavaa muille esiin pyrkiessäni.

Olen myös aiemmin opiskellut ja työskennellyt taide- ja kulttuurialalla, missä halu ja uskallus olla esillä on pääosin positiivinen ominaisuus. Koen, että voidakseen olla huomion keskipisteenä, siitä huomiosta on myös ainakin jollain tasolla nautittava. Eikä ole haittaa vaikka nauttisi enemmänkin.

Jännä ehkä, että siinä, missä Gretan huomionhalu kanavoituu dominointiin, itse taas olen enemmän submission puolelle kallellani. Toisaalta koen, että submissiivisessakin roolissa voi kyllä olla huomion syleilyssä. Olen itse aina esimerkiksi nauttinut itseeni kohdistuvasta objektifikaatiosta, koska se on tyypillisesti hyvin vahvasti huomion keskipisteenä, himon kohteena, jopa palvottavana olemista.

Nautin siitä, että saan olla tekemisen kohde; satutettava, hellittävä, leikkikalu, nautinnon väline, omistettu. Silloin koen, että minuun kohdistuu huomiota, olen haluttu, ihana.

Toisaalta kääntäen saan kyllä kiksejä myös huomiotta jättämisestä - juuri siksi, että janoan huomiota niin kovasti. Hylätyksi tuleminen, äärimmäinen huomiotta jättäminen, on keskeisessä roolissa synkemmissä fantasioissani. Tämä on kuitenkin semmoista edge play -osastoa, että kun hylkäämisellä lähdetään leikkimään, tarvitsen hyvää jälkihoitoa.

[Meeri]

Minulle huomionhakuisuus on sekä osa exhibitionismiani, että myös henkilökohtainen syvemmältä tuleva tarve. Exhibitionistina nauttimani huomio on seksuaalista, ja se linkittyy minuun seksuaalisena olentona. Exhibitionistinen seksuaalinen huomio voi olla tuntemattomilta massoilta saatua, tai sitten vain minun ja partnerini välistä. Exhibbari ei voi olla ilman yleisöä, joten yleisön huomio on aina jollain konstilla saatava tai tietoisesti haettava. Lasken tähän esim. bile-esiintymiset tai nettiin lataamani kuvat ja videot, joita tuntemattomat ihmiset fanittavat. Esiintymislavalla ollessa voi tosiaan olla huomion keskipisteenä. Se on hauskaa esityksen ajan, mutta myös raskasta. En pystyisi olemaan ammatissa tai roolissa, missä joutuisi koko ajan olemaan huomion keskipisteenä, oli sitten töissä tai vapaalla, kuten jotkut megajulkkikset. Välillä on saatava olla rauhassa.

Olen saanut ihan hyvän määrän someseuraajia, joten huomiota tulee paljon. Tuntemattomilta saatu huomio jää väkisinkin paljon pinnallisemmaksi, kun tutuilta saatu, joten tuntemattomilta saatu huomio ei vastaa nähdyksi tulemisen tarpeeseen. Tuntemattomat somefanittajat kun eivät katso minua ihmisenä, vaan jonain fantasiamaailmassaan luomanaan haavekuvana, ja kommunikointi on sen mukaista. Se on yksipuolinen ikkuna, josta näkyy vaan se minkä heille näytät. He näkevät somepresenssin, ja heille se määrittelee sinut ihmisenä. En yleensä jaksa antaa vastinetta tuntemattomilta saamaani huomioon, joka toistuu päivä päivältä aika samanlaisena. Ei kannata liikaa takertua yksittäisiin viesteihin, missä katsotaan sinua vain yhdeltä puolelta tai yhdessä roolissa. Kun todellisuudessa olet aina enemmän kun somekuvasi tai ulkonäkösi.

Se huomio, mikä oikeasti merkitsee, on tutuilta ihmisiltä ja etenkin kumppanilta saatu huomio. Exhibitionistisessa seksuaalisessa mielessä saan huomiota partneriltani sessioissa, kun hän esineellistää minua. Vaikka session pointti olisikin palvella Dominoivaa, koen olevani silti itse sessiossa huomion keskipisteenä. Sellainen intiimi huomio, kun näen himon partnerini silmissä, on parempaa kuin esiintyminen sadoille tuntemattomille ihmisille.
Jotkut subit nauttivat huomiotta jättämisestä rangaistuksena, mutta minulle se on kestämätöntä ja pahin mahdollinen tilanne, enkä halua altistaa itseäni sellaiselle. Ds-suhteessakin haluan tulla nähdyksi, ja saada huomionosoituksilla tunteen että minua halutaan, ja olen tärkeä. Enkä vaan "joku". Olen itse yrittänyt huomioida kumppaneitani esimerkiksi lähettämällä kuvia tai mukavia viestejä heille. Livenä huomiointi on helpompaa, ja pienikin kosketus kertoo paljon.

Niin muussa elämässä kuin ihmissuhteissakin, huomionhakuisuus kääntyy helposti itseään vastaan. Sitä saattaa alkaa muuttamaan itseään sellaiseksi, että saisi enemmän huomiota. Koska kukaan ei pidä feikeistä tai posereista, lopputulos saattaakin olla päinvastainen, ja huomio vähenee. Ihmissuhteissa taas ongelmia tulee, jos toinen haluaa enemmän huomiota kun toinen haluaa tai kykenee antamaan. Silloin toinen kokee jäävänsä koko ajan jostain paitsi, kun vastapuoli saattaa kokea että häntä painostetaan toimintaan joka ei ole hänelle luonnollista. Jos huomiontarve ei saa tyydytystä, saattaa alkaa hakemaan huomiota muualta mistä sitä saa helpommin, tai käyttäytymään niin että saisi edes negatiivista huomiota. Huomiontarve on niin sisäsyntyinen tarve meissä, että ihmissuhteessa oleva epätasapaino huomion saamisen ja antamisen välissä voi saada ihmissuhteen päättymään.

Kulttuurissamme huomionhakuisuutta pidetään kai negatiivisena ilmiönä, puhutaan "huomiohuorauksesta" ja vaatimattomuutta pidetään hyveenä. Minä taas ajattelen että ihminen saa tarvita ja hakea huomiota, eikä sitä ole syytä hävetä. Maailma on täynnä ihmisiä jotka mielellään antavat huomiota, oli se sitten seksuaalista tai koko skaalalla, että huomionhakuinen ihminen varmasti löytää yleisönsä. Maailma on täynnä ihmisiä jotka katsovat, kuuntelevat ja koskevat, ja tekevät sen mielellään. Ja jos kehoaan haluaa esitellä, sekin onnistuu helposti seksibileissä tai nettisaiteilla, ketään loukkaamatta.

Huomioidaan toisiamme, etenkin läheisiämme  .

[Henuli]

Minulle huomionhakuisuus on sekä osa exhibitionismiani, että myös henkilökohtainen syvemmältä tuleva tarve. Exhibitionistina nauttimani huomio on seksuaalista, ja se linkittyy minuun seksuaalisena olentona. Exhibitionistinen seksuaalinen huomio voi olla tuntemattomilta massoilta saatua, tai sitten vain minun ja partnerini välistä.

...

Se huomio, mikä oikeasti merkitsee, on tutuilta ihmisiltä ja etenkin kumppanilta saatu huomio. Exhibitionistisessa seksuaalisessa mielessä saan huomiota partneriltani sessioissa, kun hän esineellistää minua. Vaikka session pointti olisikin palvella Dominoivaa, koen olevani silti itse sessiossa huomion keskipisteenä. Sellainen intiimi huomio, kun näen himon partnerini silmissä, on parempaa kuin esiintyminen sadoille tuntemattomille ihmisille.
Jotkut subit nauttivat huomiotta jättämisestä rangaistuksena, mutta minulle se on kestämätöntä ja pahin mahdollinen tilanne, enkä halua altistaa itseäni sellaiselle. Ds-suhteessakin haluan tulla nähdyksi, ja saada huomionosoituksilla tunteen että minua halutaan, ja olen tärkeä. Enkä vaan "joku". Olen itse yrittänyt huomioida kumppaneitani esimerkiksi lähettämällä kuvia tai mukavia viestejä heille. Livenä huomiointi on helpompaa, ja pienikin kosketus kertoo paljon.

Missy sano paljon asioita jotka itsekin allekirjoitan. Juurikin se miellyttämisen halu  yhdistettynä huomiohakuisuuteen on vaikea veitsenterä taiteilla. Siinä väkisinkin alkaa muokkaamaan huomaamattaan itseään johonkin suuntaan, mutta silti ei saisi hukata sitä, mikä tekee minusta minut.

Itselleni vaikeinta on välillä hyväksyä oma huomionkipeyteni, kun on ollut paskoja suhteita, joissa toinen on syyttänyt itsekkääksi ja liian huomion hakuiseksi. Milloin olen vain "normaalisti huomiota kaipaava" ja milloin itsekäs huomiohuora

Jokainen kaipaa välillä jonkinlaista huomiota, on se sitten tuntemattomilta massoilta tai läheisiltä ihmisiltä. Sallittakoon se kaikille

[Dominora]

Huomiohakuisuudessa ei ole mitään väärää ja jokaisella sen taso ja tarve on erilaista.

Joskus määritellyt sen itselleni ja kumppaneilleni seuraavalla tavalla.
Antaa palaa vaan, kunhan asia ei vaikuta suhteeseen. Ajatus taustalla on, että moni asia on sallittua ja toivottavaa, kunhan se ei vie mennessään.

Jokaisessa meissä elää pieni exhibionisti  ja itse olen työskennellyt mainonnan- sekä kulttuurin -parissa, jossa se ominaisuus on jopa toivottavaa, koska jokainen myy itseään ja brändimielikuvia itsestään. 

[orjamies]

HH sopii jonnekkin mutta vaikkapa facessa  kyllä se puuduttaa kun sama tissivako kuva tulee 20 kerran viikon aikana sitten kun " joka kerta " setämiehet kuolaa sitä tietenkin paheksutaan sama tyyppi joka toinenkerta hakee seuraa mutta " 300 " tarjokkaasta kukaan ei kelpaa.

[Henuli]

HH sopii jonnekkin mutta vaikkapa facessa  kyllä se puuduttaa kun sama tissivako kuva tulee 20 kerran viikon aikana sitten kun " joka kerta " setämiehet kuolaa sitä tietenkin paheksutaan sama tyyppi joka toinenkerta hakee seuraa mutta " 300 " tarjokkaasta kukaan ei kelpaa.

Tässä mielessä olen itse ehkä vähän outo. En ollenkaan arvosta facessa, jos jonkun hieman seksikkäämmän kuvan sinne laitan, sitä lääh-puuh kommentointia. Mutta sitten taas instassa, jossa yleisesti paljastavia kuvia postailen, on oletettuakin saada niitä lääh-puuh viestejä, ja se ei ärsytä ja aiheuta minussa paheksuntaa samalla tavalla. Eri alustoilla on kuitenkin ihmisillä eri lähestymistapa asioihin. Tinderistä haetaan seksiä, instasta huomiota, ja face on sitten se arkipäiväisin some. Miun mittaristolla.

[Paintedsnake]

Itse mihin olen kiinnittänyt huomiota sinänsä aiheeseen liittyen on, että kun nainen ja mies lisää saman neutraalin kuvan näille eri alustoille ja vaikka olisi samat seuraajat molemmilla yms, niin naisen laittamalle kuvalle sataa enemmän tykkäyksiä ja kommentteja kuin miehelle. Onko niin, että toisia henkilöitä pitäisi enemmän kehua yms kuin toisia vai hakeeko myös tämä nappia painanut henkilö itselleen myös huomiota enemmän tältä toiselta??? Tarviiko jompi kumpi enemmän sitä huomiota vai molemmat suurin piirtein saman verran...

[rope]

Kaipaan (positiivisessa mielessä) mutta vain harvoiln ja valituilta. Olen vahvasti intovertti joten harvoin hakeudun hakemaan huomiota mutta eräällä tapaa kuitenkin nautin sitä saadessani. Sen kuitenkin tulee olla ansaittua. (Nuorena tosin tuli haettua ulkoisesti pukeutumisella huomiota jonka toivoin herättävän paheksuntaa) Jos olisin jatkuvan positiivisen huomion piirissä varmaan se menettäisi merkityksensä pian.  Huomio josta nautin huomavattasti on kuin voin tavallaan olla syrjässä kaikesta mutta tulen huomatuksi. Eli en aktiivisesti itse tee itseäni näkyväksi mutta minut huomataan siltì. Jos tämä tapahtuu sellaisen ihmisen toimesta jonka huomiota toivon muutenkin kovasti on kokemus aika merkittävä.

[toysnstuff]

Huomion saamisessa ehkä suurin riski ja haitta on siinä, mitä se tekee käsitykselle itsestä sekä kuinka se muuttaa omaa suhtautumista toisiin ihmisiin.

Olen itse yrittänyt huomioida kumppaneitani esimerkiksi lähettämällä kuvia tai mukavia viestejä heille.

Tämä on minusta varsin tervetullutta huomaavaisuutta huomion vakituisena kohteena olevalta naishenkilöltä.

Olen jonkun verran harrastanut bdsm-aiheisten lyhyiden tarinoiden kirjoittamista ja muutaman kerran kysellyt, haluaisiko joku hyväkroppainen nainen lähetellä inspiroivia kuvia ja saada siten 'vastineeksi' juuri hänelle kirjoitettua runkkumateriaalia luettavakseen. Eipä ole halunnut. Sessioimaan on kyllä päädytty, mutta tuohon asetelmaan ei.

Ketjun aihe on huomionhakuisuus, joten pakko sanoa etten koe "tarvitsijoiden" olevan varsinaisesti huomionhakuisia. Enemmän ehkä ihmisiä, joilla ei ole kykyä käsitellä omia tunteitaan ja ajatuksiaan - he tarvitsevat siihen toisen ihmisen. Se voi olla tai olla olematta pysyvä ominaisuus. Suurin osa ihmisistä kaipaa toisten ihmisten hyväksyntää, ja me kaikki haemme sitä tavalla tai toiselle. Joillekin se on huomion hakemista ja toiset hallitsevat tarpeensa paremmin kuin toiset.

Olen tosi lähellä samaa mieltä olemisen kanssa. Tämän lisänä kuitenkin katsoisin olevan jokin, ehkä lapsuudessa koettu huomiotta jäämisen kokemus. Tai kelpaamattomuus, epävarmuus itsestä. Tuon mitä kuvailit voi sanoa olevan ekstroverttiyttä ja kun siihen lisää tämän "jonkin", mihin viittasin, niin saadaan henkilö joka tarvitsee muita - vahvasti.

[Rama]

Vähän on ollut taistelua huomiontarpeen sekä sen kammoamisen kanssa. Lähtökohtaisesti en pidä huomion keskipisteenä olemisesta, mikä voi tuntua äkkiseltään ristiriitaiselta koska olen aina kuitenkin pukeutunut huomiotaherättävästi. Tällä on kuitenkin aikanaan ollut tarkoituksena ottaa saamani epämukavuutta aiheuttava huomio omaan hallintaani ja antaa koirille jotain pureskeltavaa että jättävät minut henkilönä rauhaan. Luiden heittely onkin jäänyt viihdyttäväksi harrastukseksi jota nykyään ilmentää varmaan muunmuassa lievä exhibbaaminen. Ulkonäkökin on jokseenkin rauhoittunut ja mukautunut tasan sellaiseksi missä olo on vain mukava, koska en koe että monessakaan siihen liittyvässä asiassa enää ainakaan kehtaaminen rajoittaa.

Haltuunottotaktiikassani oli huonona puolena se että en ole kokenut voivani antaa tätä hallintaa toisille myöskään ihmissuhteissa, joissa yhtäaikaisesti olen ihmisenä tarvinnut huomiota mutta samalla kammonnut sitä. Tämä huomionhakuisuuden ja -torjumisen välinen ristiriitainen veivaus on johtanut huonoihin lopputulemiin sekä hämmennykseen kaikille osapuolille, varmasti synnyttäen joillekkin tunteen siitä että olen hakenut vain huomiota välittämättä toisesta ihmisestä. Itse kammon prosessointi ja syihin paneutuminen ovat osoittautuneet hedelmällisemmiksi toimintatavoiksi.

[minni94]

Minulle huomion saaminen on kaksipiippuinen juttu. Yleisesti huomion kohteeksi joutuessa menen yleensä hämilleni enkä pidä siitä. Kuitenkin läheisiltä kaipaa huomiota, tietenkin. Hyväksyvää huomiota, että on hyvä juuri sellaisena kuin on.

Olen elämässäni kokenut paljon näkymättömyyttä. Saatan vieläkin hämmästyä kadulla siitä, että ihmiset näyttävät huomaavan minut. Opin piiloutumaan henkisesti kouluikäisenä ja kai se tavallaan surullisesti jatkuu vieläkin. Voin myös mennä helposti baariin ilman että kukaan tulee juttelemaan. Häviän tapettiin, en ole täysin läsnä.

[KnottyLover]

Minusta subin huomiohakuisuus on suloista. Varsinkin jos se suuntautuu minuun, mutta ei minua vaivaa huomionhaku ulkopuoleltakaan katsoa saa, mut ei koskea -periaatteella. Huomiohuoraa on kiva itsekin esitellä

[D79Mies]

Halu huomioon ja tarve tulla nähdyksi: näillä on sävyeroa.

[Alistavaherra]

Halu huomioon ja tarve tulla nähdyksi: näillä on sävyeroa.

Hyvä huomio ja todellakin tarve tulla nähdyksi - ja ne keinot tulla nähdyksi, koetaan helposti huomiohakuisuutena. Eikä aina riitä, että kerrotaan "koettakaa nyt nähdä, kun minulla on tällainen tarve". Asia saatetaan ymmärtää älyllisesti, että "joo, selvä, sulla on tällainen tarve", kun sen sijaan tavoitteena on tunne nähdyksi tulemiseksi. Pelkkää havainto tarpeesta ei silloin riitä.

Täytyypä lisätä tähän oma oivallus itsestä, mitä tämä asia sai aikaiseksi. Ehkä moni on kokenut esimerkiksi deitti-ilmoni täällä huomiohakuisuutena, kun kyse on ollut juurikin tuosta nähdyksi tulemisen tarpeesta. Tai ainakin ilmot ovat luoneet positiivista huomiota. On kuitenkin ahdistavaa, kun tarve nähdyksi tulemisessa otetaan vain huomion hakemisena (negatiivisena kokemuksena). Se, että viestilaatikkoon olisi tipahtanut viesti "kiva ilmoitus, ja ymmärrän mistä kyse" tms - se olisi ollut positiivinen kokemus ja olisin kokenut tulleeni nähdyksi. Se, että ilmoon ei vastata, vaan entisestään lisää ahdistusta.

[toysnstuff]

Minulle huomion saaminen on kaksipiippuinen juttu. Yleisesti huomion kohteeksi joutuessa menen yleensä hämilleni enkä pidä siitä.

Samoin. Olen yhdistänyt tämän siihen, että jossain kohti elämää opetettiin/omaksui ajatuksen, että huomion hakeminen tai siitä nauttiminen olisi jotenkin väärin ja huono juttu. Jos on ristiriitainen suhde huomioon, ei voi kokea puhdasta mielihyvää siitä. Syyllisyys ja häpeä seuraa perässä. Ellei ole läsnä jo siinä hetkessä.

Teini-iällä oli varmaan myös omat sanottavansa asiaan.