Sadismista ja kontrollista

[Kolumnisti]

Sadismista ja kontrollista


...vai pitäisikö sanoa Kontrollista ja Sadismista. Se ainesosa kun kuulemma pitää mainita ensin jota on enemmän. Sadismi on ollut minulle pitkään sivujuonne, jotain joka enemmän tai vähemmän dominoivan seksin lomassa harjoitetaan. En oikein osaa itsekään sanoa, että onko se ollut jotain jota en ole uskaltanut itselleni tunnustaa, vai jotain joka on aikain saatossa kehittynyt. Enkä tiedä onko sillä niin suurta väliäkään.


Joka tapauksessa olen huomannut nauttivani siitä, kun toiseen sattuu. Ihan ilman penetraatiota tai sen olematta penetraatioseksiin johtavaa esileikkiä. Mutta tämä havainto on oikeastaan tapahtunut vasta vakituisen kumppanin kanssa, johon saumattomasti luotan. Koska sadistina en halua koskaan lopettaa, mikään määrä kipua toisen kasvoilla tai ihossa ei ole tarpeeksi, jos kysytään minulta puhtaasti sadistina. Sadisti ei halua lopettaa ennen turvasanaa.


Siksi ajattelen masokistin olevan kaikkein vaarallisin kumppani sadistille. Tällä tarkoitan tietysti sitä, ettei masokisti koskaan sano että nyt kipu riittää, vaan janoaa hurmoksessaan alati lisää. Vaikka jossain mielensä perukoilla tajuaisikin että tämä nyt vain yksinkertaisesti on liikaa ja että se varsinainen kärsimys tulee kyllä perässä. Onnekseni en ole törmännyt tällaiseen masokistiin silloin, kun en vielä asiaa kokemuspohjaisesti täysin ymmärtänyt. Liekö sitten niin, että masokistien on oma opintiensä käytävä myös, mutta heidän puolestaan en voi puhua, itse en siedä kipua laisinkaan vaikka minulla "luonnolliselle" kivulle korkea kynnys onkin.


Yhtään huonompihan ei ole se masokisti, joka tietää tarkalleen minkälaista ja kuinka paljon kipua haluaa. Sadistin osa on joka tapauksessa nauttia taipumuksestaan sille asetettujen rajojen puitteissa. Näistä äärimmäisin on sanktion pelko, koska jos sessiointi täyttää pahoinpitelyn tunnusmerkit niin tietoinen riskihän se on. Minulle sadistina kaikkein tyydyttävin kokemus on kumppanini kanssa, jonka jo läpikotaisin tunnen ja tiedän, milloin raja alkaa lähestymään. Silloin tiedän alkaa aktiivisesti valmistautumaan turvasanaan, rauhoittelemaan nälkäistä eläintä sisälläni että ateria on melkein ohitse. Tähän asti turvasana olisi tullut odottamatta ja yllättäen, mutta nyt kontrolli vahvistuu vaientamaan kesyttämättömän tarpeeni satuttaa, ennen kuin kuulen turvasanan joka pysäyttää minut.


Etenkin uuden kumppanin kanssa kun täytyy ottaa huomioon ettei hän välttämättä osaa pitää omista rajoistaan kiinni. Jos kipu on palkinto, ja on vasta päässyt sen makuun niin minulle dominoivana sadistina on tärkeää olla riittävän kontrollissa etten vie kumppaniani liian pitkälle, ennenkuin asioista on riittävästi puhuttu ja luottamus päässyt syntymään. Mieluummin rakentaa hitaasti vakaata pohjaa jollekin suuremmalle, kuin mennä hurmoksessaan yhtään liian pitkälle. Olen myös havainnut sen toimivan ainakin itselläni niin, että kun toisesta aistii sen että mennään jo rajoilla, niin itse tekemisellä ei sinänsä ole merkitystä. Jaettu kokemus on se mikä palkitsee, ja jos menisin liian pitkälle niin pilaisin vain itseltäni oman kokemukseni. Sekös vasta olisi hupsua.


Ja kun turvasana sieltä lopulta tulee, voin sulkea kumppanini syleilyyni ja hoivata paremmaksi kaiken sen mitä olen juuri säälimättömästi nauttien satuttanut. Koska hän on minulle tärkeintä, mitä on.


balthazar, jolla on myös vaaleanpunainen vyö vaniljaisessa pususeksissä.
Varakolumnisti
#12

Kirjoittaja:balthazar

[Fia]

Hyvin kirjoitettu, kaunis teksti tärkeästä aiheesta. 

[kuunlilja74]

Mä olen aina ajatellut etten ole sadistille tarpeeksi koska en ole masokisti.
Etten kestä tarpeeksi kipua ja tuotan jotenkin pettymyksen.
En kyllä siitä syystä ole sessioinutkaan sadistien kanssa.
Enkä ihan omia rajoja ja kipukynnystä ole päässyt testaamaan.
Mutta aina ajatellut että sadistille pitäisi olla hc masokisti. 

[orjamies]

Mä olen aina ajatellut etten ole sadistille tarpeeksi koska en ole masokisti.
Etten kestä tarpeeksi kipua ja tuotan jotenkin pettymyksen.
En kyllä siitä syystä ole sessioinutkaan sadistien kanssa.
Enkä ihan omia rajoja ja kipukynnystä ole päässyt testaamaan.
Mutta aina ajatellut että sadistille pitäisi olla hc masokisti.

   eiköhän sadistejakin ole montaa tasoa osan juttuja kun katsoo miettii eihän toi oo edes kinkyä puhumattakkaan sadismista   ne niinsanotut oikeat HC sadistit  voi jopa maailmassa helposti laskea sormilla.

[Fia]

Nostanpa tätä, koska aihe on tärkeä ja sivusin sitä vast'ikään keskustelussa ystävän kanssa.

[Violation]

”Siksi ajattelen masokistin olevan kaikkein vaarallisin kumppani sadistille. Tällä tarkoitan tietysti sitä, ettei masokisti koskaan sano että nyt kipu riittää, vaan janoaa hurmoksessaan alati lisää.”

Tätä juuri pelkään. Pelkään hurmosta enkä nykyään sitä kevein perustein itselleni suo. Pelkään, että tapahtuu jotain oikeasti vaarallista ja pysyvää. Minulla on masokistina vielä itsetuntemus kesken ja paljon opittavaa kontrollista. Ja ennenkaikkea mulla on kesken se, että hyväksyn itseni tällaisena, kuin olen. Koen, että olen kipuleikeissä aivan yhtä paljon vastuussa tapahtumista, kuin mahdollinen kumppaninikin, oli hän sitten sadisti tai ei.

[Pip]

”Siksi ajattelen masokistin olevan kaikkein vaarallisin kumppani sadistille. Tällä tarkoitan tietysti sitä, ettei masokisti koskaan sano että nyt kipu riittää, vaan janoaa hurmoksessaan alati lisää.”

Tätä juuri pelkään. Pelkään hurmosta enkä nykyään sitä kevein perustein itselleni suo. Pelkään, että tapahtuu jotain oikeasti vaarallista ja pysyvää. Minulla on masokistina vielä itsetuntemus kesken ja paljon opittavaa kontrollista. Ja ennenkaikkea mulla on kesken se, että hyväksyn itseni tällaisena, kuin olen. Koen, että olen kipuleikeissä aivan yhtä paljon vastuussa tapahtumista, kuin mahdollinen kumppaninikin, oli hän sitten sadisti tai ei.

Ei vastuullinen sadisti piiskaa (tai tee muutakaan) selkeästi terveydelle haitallista. Hurmoksellisia masokisteja on tullut vastaan, mutta oon kyllä mielestäni sanonut ihan riittävän aikaisin/myöhään, että nyt loppuu tältä kerralta, kun et ite osaa lopettaa ajoissa.

[Violation]

”Siksi ajattelen masokistin olevan kaikkein vaarallisin kumppani sadistille. Tällä tarkoitan tietysti sitä, ettei masokisti koskaan sano että nyt kipu riittää, vaan janoaa hurmoksessaan alati lisää.”

Tätä juuri pelkään. Pelkään hurmosta enkä nykyään sitä kevein perustein itselleni suo. Pelkään, että tapahtuu jotain oikeasti vaarallista ja pysyvää. Minulla on masokistina vielä itsetuntemus kesken ja paljon opittavaa kontrollista. Ja ennenkaikkea mulla on kesken se, että hyväksyn itseni tällaisena, kuin olen. Koen, että olen kipuleikeissä aivan yhtä paljon vastuussa tapahtumista, kuin mahdollinen kumppaninikin, oli hän sitten sadisti tai ei.

Ei vastuullinen sadisti piiskaa (tai tee muutakaan) selkeästi terveydelle haitallista. Hurmoksellisia masokisteja on tullut vastaan, mutta oon kyllä mielestäni sanonut ihan riittävän aikaisin/myöhään, että nyt loppuu tältä kerralta, kun et ite osaa lopettaa ajoissa.

Entä jos sadistikin menee hurmokselliseen tilaan ja ei enää hahmota tilannetta? Vaikka olisikin muutoin kuinka vastuullinen tahansa. Eikö niin voi sattua kuitenkin kenelle vain joka leikkii kivulla saaden siitä nautintoa? Saatan olla väärässäkin, mutta näen omissa fantasioissani joissa leikin sadistin kanssa paljon vaaroja.

[Pip]

”Siksi ajattelen masokistin olevan kaikkein vaarallisin kumppani sadistille. Tällä tarkoitan tietysti sitä, ettei masokisti koskaan sano että nyt kipu riittää, vaan janoaa hurmoksessaan alati lisää.”

Tätä juuri pelkään. Pelkään hurmosta enkä nykyään sitä kevein perustein itselleni suo. Pelkään, että tapahtuu jotain oikeasti vaarallista ja pysyvää. Minulla on masokistina vielä itsetuntemus kesken ja paljon opittavaa kontrollista. Ja ennenkaikkea mulla on kesken se, että hyväksyn itseni tällaisena, kuin olen. Koen, että olen kipuleikeissä aivan yhtä paljon vastuussa tapahtumista, kuin mahdollinen kumppaninikin, oli hän sitten sadisti tai ei.

Ei vastuullinen sadisti piiskaa (tai tee muutakaan) selkeästi terveydelle haitallista. Hurmoksellisia masokisteja on tullut vastaan, mutta oon kyllä mielestäni sanonut ihan riittävän aikaisin/myöhään, että nyt loppuu tältä kerralta, kun et ite osaa lopettaa ajoissa.

Entä jos sadistikin menee hurmokselliseen tilaan ja ei enää hahmota tilannetta? Vaikka olisikin muutoin kuinka vastuullinen tahansa. Eikö niin voi sattua kuitenkin kenelle vain joka leikkii kivulla saaden siitä nautintoa? Saatan olla väärässäkin, mutta näen omissa fantasioissani joissa leikin sadistin kanssa paljon vaaroja.

Tottakai ylilyöntejä voi tapahtua, koska olemmehan kaikki vain ihmisiä. Mulle ei vielä ole tapahtunut tuollaista ja mielestäni mä oon oppinut pidättelemään elukkaa häkissään, koska en vieläkään istu linnassa, vaikka siihen olisikin ärsykkeitä ollut pilvin pimein.

[apsu]

”Siksi ajattelen masokistin olevan kaikkein vaarallisin kumppani sadistille. Tällä tarkoitan tietysti sitä, ettei masokisti koskaan sano että nyt kipu riittää, vaan janoaa hurmoksessaan alati lisää.”

Tätä juuri pelkään. Pelkään hurmosta enkä nykyään sitä kevein perustein itselleni suo. Pelkään, että tapahtuu jotain oikeasti vaarallista ja pysyvää. Minulla on masokistina vielä itsetuntemus kesken ja paljon opittavaa kontrollista. Ja ennenkaikkea mulla on kesken se, että hyväksyn itseni tällaisena, kuin olen. Koen, että olen kipuleikeissä aivan yhtä paljon vastuussa tapahtumista, kuin mahdollinen kumppaninikin, oli hän sitten sadisti tai ei.

Ei vastuullinen sadisti piiskaa (tai tee muutakaan) selkeästi terveydelle haitallista. Hurmoksellisia masokisteja on tullut vastaan, mutta oon kyllä mielestäni sanonut ihan riittävän aikaisin/myöhään, että nyt loppuu tältä kerralta, kun et ite osaa lopettaa ajoissa.

Entä jos sadistikin menee hurmokselliseen tilaan ja ei enää hahmota tilannetta? Vaikka olisikin muutoin kuinka vastuullinen tahansa. Eikö niin voi sattua kuitenkin kenelle vain joka leikkii kivulla saaden siitä nautintoa? Saatan olla väärässäkin, mutta näen omissa fantasioissani joissa leikin sadistin kanssa paljon vaaroja.

Itselle ei ole koskaan sadistina käynyt kivun aiheuttamisessa hahmottamisen ongelmia. Mutta enemmän masokistien kanssa pitänyt olla tarkka, koska kaikki eivät hurmoksessaan tajua omia rajojaan ja on joutunut jarruttelemaan. Tämän takia keskustelu etukäteen niistä rajoista on todella tärkeää ja ne on hyvä pitää mielessä siinä hommatessaan.

[Fia]

Mun on jotenkin vähän hankala masokistina hahmottaa, miten minä voisin itsekseni sessiossa tehdä ylilyönnin, jos sadistini rajoittaa itseään?

Tarkoitan, että kun minä olen SM-toiminnassa bottom, mun raja tulee vastaan joko siinä, missä sadisti lopettaa - tai joskus aiemmin, jolloin käytän turvasanaa. En ymmärrä, miten mun raja voisi tulla vastaan myöhemmin kuin sadistin raja. Vai siis tarkoittaako se, että anelisin lisää kipua kun sadisti jo haluaa lopettaa? Jotenkin mulle tosi vieras ajatus, varmaan koska olen myös submissiivinen. Mulle kipu loppuu kun sadisti tahtoo lopettaa. Alistun siihen kivun loppumiseen kiltisti, vaikka kokisinkin että olisin voinut kestää enemmänkin. Ei makeaa mahan täydeltä. 

[Jouni]

Sadistina olen siinä määrin ammattimainen, että annan masokistin itse päättää rajansa.
Toisin sanoen… Masokistin on voitava luottaa siihen, että sadisti ei lopeta ennen kuin
hän sitä turvasanan kautta haluaa.

Ei tässä muuta.

[Lady Whip]

Sadistina olen siinä määrin ammattimainen, että annan masokistin itse päättää rajansa.
Toisin sanoen… Masokistin on voitava luottaa siihen, että sadisti ei lopeta ennen kuin
hän sitä turvasanan kautta haluaa.

Ei tässä muuta.

Sadistina olen siinä määrin ammattimainen, että osaan lopettaa kun huomaan masokistin olevan siinä tilassa, missä ei pysty enää sanomaan turvasanaa.

Masokistin on voitava luottaa siihen, ettei sadisti piiskaa hengiltä.

Olen ollut tilanteissa missä masokistinen ihminen on mennyt transsin kaltaiseen tilaan kesken haluamansa kipusession. Jos siitä olisin jatkanut ja vain odottanut hänen sanomaa turvasanaa, sitä päivää olisinkin saanut odottaa kauan.

Sadistin kontrolli on huomata masokistin erilaiset tilat ja arvioida itse onko siinä hetkessä järkevää jatkaa. Tehdä päätös ja ottaa vastuu vaikka masokisti olisi eri mieltä. Jos masokisti ylipäätään on siinä tilassa missä pystyy olemaan jotain mieltä.

[vila]

Sadistina olen siinä määrin ammattimainen, että annan masokistin itse päättää rajansa.
Toisin sanoen… Masokistin on voitava luottaa siihen, että sadisti ei lopeta ennen kuin
hän sitä turvasanan kautta haluaa.

Ei tässä muuta.

Sadistina olen siinä määrin ammattimainen, että osaan lopettaa kun huomaan masokistin olevan siinä tilassa, missä ei pysty enää sanomaan turvasanaa.

Masokistin on voitava luottaa siihen, ettei sadisti piiskaa hengiltä.

Olen ollut tilanteissa missä masokistinen ihminen on mennyt transsin kaltaiseen tilaan kesken haluamansa kipusession. Jos siitä olisin jatkanut ja vain odottanut hänen sanomaa turvasanaa, sitä päivää olisinkin saanut odottaa kauan.

Sadistin kontrolli on huomata masokistin erilaiset tilat ja arvioida itse onko siinä hetkessä järkevää jatkaa. Tehdä päätös ja ottaa vastuu vaikka masokisti olisi eri mieltä. Jos masokisti ylipäätään on siinä tilassa missä pystyy olemaan jotain mieltä.

Ihana kun tulee molemmat näkökulmat esiin <3

[Guide-Master]

Mitä oikeastaa sadsimi on, eli onko se sitä, että antaa masokistille kaiken mitä tämä haluaa, vai sitä että masokisti teitää että toine voi olla huomattavasti julmenpi, mutta tämä päättää milloin hän haluaa tätä olla, jolloin masokisti teitää että joutuu jotain tekemään, jotta saa sadistista esile sen mitä oikeasti tästä haluaa.

Eli ei ilmaisia lounaita masokistille.