Tuomittu vapauteenTPE suhteen päättymisen jälkeen tuntuu kuin elämä loppuisi. Ikäänkuin olisi viimein löytänyt universumin päätepisteen. Vastassa on vain loputtomalta tuntuva ääretön tyhjyys. Tuntuu suorastaan väärältä että maailma ympärillä jatkaa kulkuaan samalla kun itse on lakannut olemasta. Kun vapaus ja itsemääräämisoikeus tuntuvat rangaistukselta, suurelta epäonnistumiselta. Eilen olit vielä osa jotain suurempaa, sinulla oli tarkoitus ja päämäärä toisessa ihmisessä. Nyt olet vain kuori joka toistaa rutiineja robotin tavoin.
On vaikeaa opetella aikuisena asiat alusta. Voit aamulla valita vaatteet jotka itseäsi miellyttävät. Ei tarvitse kysyä ja miettiä, oletko menettänyt väliaikaisesti oikeutesi käyttää alusvaatteita. Kukaan ei odota läsnäoloasi heti herättyäsi. Ne kaikista merkityksellisimmät rutiinit puuttuvat täysin. Saat jälleen koskea itseesi. Tulla vaikka neljä kertaa peräkkäin jos niin haluat. Mutta et halua. Et koe olevasi ansainnut moista mielihyvää. Olet tottunut ansaitsemaan asioita ja nyt olet epäonnistunut.
Vapaus jo sanana kuristaa kurkkua. Hengittäminen sattuu. Kaikki tuntuu niin turhalta. Ei ole ketään jota tehdä ylpeäksi. Ei ketään jonka kautta määrittää oma arvosi. Vaikka suhde olisi päättynyt yhteisymmärryksessä, hyvässä hengessä, se ei tee autonomiasta yhtään sen nautinnollisempaa.
Et halua kantaa vastuuta itsestäsi. Et halua korjata tätä rikkikäistä ihmistä. Et tunnista itseäsi. Et muista mistä itse nautit, mistä itse sait suurinta mielihyvää. Olet oppinut että suurin nautinto ja onnistumisen kokemus tulee kun saat toisen nauttimaan ansiostasi, olemaan ylpeä omistaessaan sinut, kun olet venynyt äärirajoille vain sen toisen ihmisen vuoksi.
Pahinta on kun vertaistukea ei ole tarjolla. Ihmiset ympärilläsi eivät ymmärrä. Vertaavat parisuhteen päättymiseen, sydänsuruihin. Onnittelevat vapautumisesta. On kuin vapautuisi vankilasta ja opettelisi elämään vapaana, osana normaalia yhteiskuntaa jälleen. Tosin tämä ei ollut vankila kuin korkeintaan ulkopuolisen silmin. Sinulle se oli vapaus, turva ja tarkoitus. Kultainen häkki josta et halunnut ulos vaikka ovi oli aina auki. Varsinainen vapaus taas tuntuu tuomiolta joka on vaan lusittava ja opeteltava elämä alusta alkaen.
Mutta silti. Vaikka olet kuopan pohjalla, vailla identiteettiä, hukassa ja yksinäisempi kuin koskaan ennen, kun sinulta kysytään oliko se sen arvoista, et epäröi hetkeäkään. Oli. Et vaihtaisi sekuntiakaan. Sinua ei aivopesty, manipuloitu tai kiristetty tilanteeseen. Olit siinä täysin vapaaehtoisesti. Annoit toiselle ihmiselle vapauden päättää elämästäsi, käyttää sinua, muovata sinusta hänelle täydellisen, riistää sinulta kaiken. Vastalahjaksi sait suuremman vapauden kuin mistä osasit haaveilla. Sait uuden tarkoituksen. Sait elämän joka oli tehty juuri sinulle. Astuit rooliin jossa olit heti kotonasi, seurasit käsikirjoitusta, opettelit vuorosanat ja askelmerkit unohtaen muun. Elämäsi ei koskaan ole tuntunut niin helpolta ja niin selkeältä.
Ihmiset puhuvat usein vapauden hinnasta. Meille monelle vapaus on taas hinta jonka joskus joutuu maksamaan elämästä.
Kirjoittaja:
kaijza
