Leikkisä vai totinen - kun tunteet eivät tule läpi

[Pikkupiru]

Kävelet ystävien kanssa kaupungilla. He ehdottavat jotain hullua, mikä ei kuulosta innostavalta, joten kieltäydyt. Kasvosi kuitenkin hymyilevät ja he kysyvät uudestaan. Kieltäydyt uudestaan, tällä kerralla hymyilet vielä enemmän, vaikka pääsi sisällä koet aivan vastakkaisia tunteita kuin innostuneisuutta ja iloa. Ennen kuin huomaatkaan, on sinut jo raahattu mukaan tekemään jotakin, mitä et halua.
Vuosia jälkeenpäin istut baarissa. Joku tarraa sinua perseestä. Naurat, vaikka todellisuudessa haluat huutaa. Sanot "ei". Henkilö virnistää ja innostuu, kun alat noin "leikkiä" hänen kanssaan. Hän jatkaa härnäämistäsi ja koskettelua ja vaikka kuinka sanot ei, kykenet sanomaan sen ainoastaan hymyn ja kikatuksen kera, innostaen vain kahta enemmän.

Ylemmät tapahtumat ovat kuvitteellisia, mutta kuvastavat vahvasti niitä lukemattomia kertoja, kun en ole kyennyt näyttämään todellisia tunteitani elämän eri tilanteissa, seksuaalisia eli ei. Koen todella vaikeaksi esittää vihaa tai inhoa. Pään sisällä voi olla pelkkää raivoa, mutta ulkopuolella se esiintyy pelkkänä punastumisena, hymyilynä tai jopa nauruna. Niin huvittavaa kuin se onkin, vaikeuttaa se monia tilanteita, jotka normaalisti olisivat hyvinkin yksinkertaisia. Eihän kukaan voi olla tosissaan, jos he nauravat? Tämä aiheuttaa minussa vahvaa tuskastumista, ikään kuin muut tietäisivät minut paremmin kuin minä. Kuin sanoilla ei olisi enää mitään merkitystä, kun ne menevät ristiriitaan kehonkielen kanssa. Monet illat istun yksin sängyn nurkassa päätäni pidellen, kun olen tehnyt jälleen tehnyt asioita, joita kadun juuri tuon piirteen takia.
On jo tarpeeksi vaikea kieltäytyä arkielämässä, mutta pakka sekoittuu kahta enemmän, kun mukaan raahataan D/s -suhteet ja BDSM kokonaisuudessaan. Milloin brättäilen ja testaan toista henkilöä ja milloin oikeasti toivon jotain aivan muuta? En voi syyttää muita ihmisiä siitä, enkä niin teekään, mikä tekeekin itsensä syyttämisestä kahta helpompaa. Todellisuudessa ei ole ketään, ketä syyttää. Mikä on raivostuttavaa. Todella raivostuttavaa. Kuitenkin loppujen lopuksi, vaikka kuinka paljon se terveiden ihmissuhteiden ylläpitämistä vaikeuttaisikin, se on MINÄ, se on miten MINUN kehoni reagoi eri tilanteisiin. Se tekee minusta minut.
En yritä sanoa, ettenkö koskaan leikkisästi testailisi toisten rajoja, tai pilke silmäkulmassa härnäisi, mutta useimmissa tilanteissa se ei ole, mitä yritän tehdä. Pohdin edelleen, miten voisin parantaa tuon. Eihän siinä ole mitään väärää nauraa ja punastella kokoajan, eikä todellakaan ole väärin olettaa, ettei kyseistä kehonkieltä tulisi kohdella mitä totisimmin. Toivon vain, että sanoille annettaisiin enemmän painoarvoa, oli tilanne mikä tahansa. Mikään ei ole tuonut minulle enemmän epätoivoa, kuin kykenemättömyys saada toinen ymmärtämään. Oli se sitten epäselkeä puhe lapsena, tai hyvin pieleen mennyt kasvojen reaktio session keskellä, tuo se mukanaan turhautumista ja luottamuksen syöpymistä. Pohjimmiltani toivon, ettei kenenkään muun tarvitsisi elää samanlaisessa positiivisuushelvetissä. Vaikka kuinka paljon negatiivisuutta viha tuokin, toivon että voisin nähdä sen kieltäytymistahdon kera omillanikin kasvoilla joskus ilman, että minun tarvitsisi huutaa keuhkojen perukoilta saadakseni viestin perille.

Tämä on vähän lyhyempi pohdintariihi, eikä mikään pitkään pohdittu ja muokattu hienostunut teksti. Halusin vain tuoda esille asian, mikä vaikeuttaa tervettä BDSM:ää omalla kohdallani, jos se vaikka kolahtaisi myös jonkun muun kohdalla. Jos laitettaisiin tähän pohjatekstiksi, että kuunnellaan toisia ja ollaan ymmärtäväisiä ja kilttejä, jookosta kookosta? 



-Pikkupiru

[satanik.venus]

Tämä aihe onkin ollut paljon esillä viime päivinä, eri muodoissaan.

Suostumus on ihan joka tilanteessa yksiselitteinen, ei on ei, tulipa se minkälaisen tunteen saattelemana. ”Your lips say no but your eyes say yes” on ihan sellaista raiskariretoriikkaa.  Valitettavasti tiedän kokemuksesta, että monelle ’ei’ ei mene perille vaikka sen sanoisi vihaisestikin - onpa niitäkin, jotka ymmärtävät vain sellaista elekieltä, jossa ovat saamassa turpaan (sanottakoon, etten kannata enkä suosittele väkivaltaa)

Omaa tunneilmaisuaan kannattaa tietysti opetella ja halujaan ja tarkoitusperiään sekä niiden välittämistä tarkastella kriittisesti. Sitä vastuuta ei voi sälyttää kenellekään toiselle, eikä tekstissäsi niin tietenkään sanottukaan. Kaiken kaikkiaan kiinnostava teksti, josta tulee mieleen myös se, miten eri tavalla tyttöjen ja poikien aggression osoittamiseen kasvatuksessa suhtaudutaan (tai on ainakin ennen kokemukseni mukaan suhtauduttu).

[Pip]

Ei tarkoittaa ei. Miksi vitussa mä joudun sukupuoleni puolesta pyytämään anteeksi. Saatanan tunarit, vittu ettekö te ymmärrä mitä ei tarkoittaa...

[Snithan]

Hei minulla on ihan tuota samaa!

Minulle nauraminen ja hymyily ovat defenssejä, jotka aktivoituvat usein, kun olen epämukavuusalueellani. Olen myös paska pitämään rajoistani kiinni saati vaatimaan keneltäkään mitään. Yritän kyllä opetella, mutta vaikeaa ja hidasta se on. Vihaa ja kiukkua on vielä vaikeampi ilmaista, etenkään tuntemattomille.

[Fia]

Turvasanat. Muun muassa tämän vuoksi meillä BDSM:ssä on turvasanat. Punainen on punainen, vaikka nauraisit sen ulos itsestäsi.


Henkilökohtaisesti en hirveesti samaustu nornaalissa arjessa siihen, ettenkö osaisi ilmaista jämptisti ja kikattamatta mitä haluan ja en halua. Koen, että tästä on kohdallani kiittäminen kasvatustani; edistykselliset feministivanhempani käyttivät aikaa ja energiaa siihen, että opin komentamaan maailmaa kuin kuritonta koiraa.

Koen vahvaa myötätuntoa niitä ihmisiä kohtaan, joille ein sanominen on vaikeaa, mutta myönnän kyllä itsekin mokanneeni tässä. Minä olen ollut se kaveri, joka kiskoo eitä söpöpsti kikattavaa "ujompaa" ystäväänsä kohti milloin mitäkin hullutuksia vakaasti uskoen, että tämä seikkailu tekee "vähän estyneelle" kaverille hyvää ja että kyllä sillä on oikeasti kivaa. Pyydän anteeksi. Olen sittemmin oppinut ymmärtämään erilaisia ihmisiä paremmin.

Kuten sanoit, BDSM kuitenkin sotkee pakkaa entisestään, minunkin kohdallani. Joskus nautin siitä, että saan sanoa kikattaen tai "kauhusta" kirkuen ei, kun D:ni kiskoo minua jänniin seikkailuihin. Joskus alan nauraa kivusta kuin se olisi kutittamista, vaikka oikeasti alan olla aivan sietokykyni rajoilla. Olisi kohtuutonta edellyttää D:ltä, että tässä tilanteessa kikatettu ei on ei, kun jossain toisessa tilanteessa en halua hänen ottavan ei:täni kuuleviin korviinsa.

Siksi meillä on turvasanat. Turvasana on ihana ja vapauttava konsepti niin subille kuin D:lle, masokistille kuin sadistille. Ein ei tarvitse olla ei, kun on toinen, selkeä ja ehdoton tapa pysäyttää toiminta, joka menee liian pitkälle.

Vaniljamaailmassa vaniljojen kanssa sitten lähdetään siitä, että heidän einsä on aina ei, vaikka he ilmaisivat sen miten. Toki jos jonkun kaverin kanssa jatkuvasti pistää epäilyttämään, hänelle voisi vaikka opettaa me turvasanat.

[mooky]

Ei tarkoittaa ei. Miksi vitussa mä joudun sukupuoleni puolesta pyytämään anteeksi. Saatanan tunarit, vittu ettekö te ymmärrä mitä ei tarkoittaa...

En käsittääkseni ole pyytänyt sinua edustamaan itseäni. Jos kirjoitus ei osu sinuun, niin lopeta uhriutuminen.

Itse olen, ne harvat kerrat kun joku leikkimään kanssani ryhtyy, aina sanonut että en käytä turvasanaa. Jos toinen sanoo ei on se ei, tilanteesta tai tavasta riippumatta.

Itselläni tämä liittyy ennemminkin siihen, että en kaipaa mitään anelua tms. leikkien aikana, mutta sama sääntö pätee nyt yleisesti muutenkin.

[Pip]

Ei tarkoittaa ei. Miksi vitussa mä joudun sukupuoleni puolesta pyytämään anteeksi. Saatanan tunarit, vittu ettekö te ymmärrä mitä ei tarkoittaa...

En käsittääkseni ole pyytänyt sinua edustamaan itseäni. Jos kirjoitus ei osu sinuun, niin lopeta uhriutuminen.

Itse olen, ne harvat kerrat kun joku leikkimään kanssani ryhtyy, aina sanonut että en käytä turvasanaa. Jos toinen sanoo ei on se ei, tilanteesta tai tavasta riippumatta.

Itselläni tämä liittyy ennemminkin siihen, että en kaipaa mitään anelua tms. leikkien aikana, mutta sama sääntö pätee nyt yleisesti muutenkin.

Fokus kohtaan "joku leikkimään kanssani ryhtyy", jolloin on jo jonkinlainen sopimus. Tässä postauksessa puhutaan tuota edeltävästä ajasta, jolloin ei vielä ole sovittu yhtään mitään.

[Lady Whip]

Itse olen, ne harvat kerrat kun joku leikkimään kanssani ryhtyy, aina sanonut että en käytä turvasanaa. Jos toinen sanoo ei on se ei, tilanteesta tai tavasta riippumatta.

Itselläni tämä liittyy ennemminkin siihen, että en kaipaa mitään anelua tms. leikkien aikana, mutta sama sääntö pätee nyt yleisesti muutenkin.

Mielenkiintoinen näkökulma, jota itse en tosin voi joissakin omissa sessioissani käyttää.
Kun s huutaa piiskan alla ei ei ei eiiii, - tuossa tilanteessa pätee vain turvasana.

[mooky]

Itse olen, ne harvat kerrat kun joku leikkimään kanssani ryhtyy, aina sanonut että en käytä turvasanaa. Jos toinen sanoo ei on se ei, tilanteesta tai tavasta riippumatta.

Fokus kohtaan "joku leikkimään kanssani ryhtyy", jolloin on jo jonkinlainen sopimus...

Tässä viittasinkin tähän:

Turvasanat. Muun muassa tämän vuoksi meillä BDSM:ssä on turvasanat. Punainen on punainen, vaikka nauraisit sen ulos itsestäsi.

Kun taas mitä tulee tähän:

Tässä postauksessa puhutaan tuota edeltävästä ajasta, jolloin ei vielä ole sovittu yhtään mitään.

Tähän lainaan sitten itseäni:

Itselläni tämä liittyy ennemminkin siihen, että en kaipaa mitään anelua tms. leikkien aikana, mutta sama sääntö pätee nyt yleisesti muutenkin.

Kiitos