Häilyvää hommaa - kinkyt ihmissuhteet liminaalitilassa

[Kolumnisti]

Häilyvää hommaa - kinkyt ihmissuhteet liminaalitilassa


Sinkkuunnuttani viime vuoden puolella, olin vuosien parisuhteilun jälkeen taas pisteessä A. Deittimarkkinoilla. Ja vieläpä kinkyjen deittimarkkinoilla. Kävin treffeillä, tapasin ihmisiä, tapailin ihmisiä. Ennen kaikkea kävin arvokkaita keskusteluja muiden seuraa hakevien kanssa. Monien puheissa toistuivat samat lieveilmiöt ja kummastukset. Tinder-kulttuuri oli ja eli scenessäkin. Netti on tehnyt treffailun hyvin helpoksi. Seuraa on tarjolla vasemmalta ja oikealta, parhaimmillaan muutamalla klikkauksella ja parilla oikein valitulla repliikilla voi saada seksitoimituksen suoraan kotiovelle. Ja mikäs siinä. Seksi ja sessiointi on kivaa. Keskusteluissa ihmisten kanssa kuitenkin toistui, kuinka moni kinky kaipaa ihmissuhteeltaan myös vakautta, vakiintumista ja sitoutumista. Olin itse löytänyt suhteellisen helposti seuralaisia, jotka halusivat vakiintuneen suhteen, joten oli hämmentävää kuulla kuinka kaikki eivät toimikaan niin. Jos parisuhdekuplasta poistuessani nenälläni olikin vaaleanpunaiset lasit, ne tippuivat aika nopeasti.

Sitoutumisella ja vakiintumisella tässä yhteydessä ei nyt tarkoiteta  “jee jee me mennään naimisiin viikon päästä lauantaina”-meininkiä yhteisine asuntolainoineen, laumaa kersoja ja kultaista noutajaa, vaan enemmänkin sitä että kummatkin panostavat juttuun ja kokevat olevansa sitoutuneita toiseen. Halutaan tutustua toiseen kokonaisena ihmisenä, ja pidetään ovi auki mahdollisuudelle että tästä voi kehittyä jotain vakavempaakin Halutaan jatkuvuutta ja lupauksia yksittäisten sessiointien sijaan. Ja koska ihmisillä on elämässään muutakin kun seksi ja sessiointi, se jatkuvuus vaatii sen että oikeasti raivataan muusta elämästä aikaa ja tilaa toiselle. Ihminen on itsekäs paskiainen. Jo ensimmäinen uhraus minkä joutuu tekemään, on että joutuu luopumaan osasta omaa aikaansa, ja antaa sitä toiselle. Suhteet ovat kahden kauppaa. Jos ottaa, joutuu aina myös antamaan.


Suhdestatus: jotain muuta/en halua sanoa


Minusta tuntuu että moni ihminen on jumiutunut jonkinlaiseen “kattellaan” moodiin  säädöissään. Ei haluta sitoutua, mutta ei myöskään haluta kuopata juttua. Seisoskellaan kynnyksellä. Ei suhteessa, mutta ei myöskään ihan täysin sinkkuna. Kinkyscenessä olen nähnyt epämääräisiä säätöjä, joista en ole ollenkaan varma ovatko osapuolet molemmat tyytyväisiä vallitsevaan tilaan. Ole sisällä tai ulkona, mutta älä helvetti soikoon jää kynnykselle roikkumaan, on se viesti mikä keskusteluissa ihmisten kanssa itselleni välittyy. Selkeys, avoimuus, selvät säännöt ja se että kummatkin ovat toiveissaan suht samalla levelillä ovat monen ikuisella wish-listillä.

Tämähän ei ole mikään kinkyscenen oma juttu, vaan ihan ihmismäinen ilmiö. HS kirjoittaa 1.3.2009 siitä miten moni nainen päätyy “häilyvään suhteeseen”, jossa on yhteistä hengailua ja läheisyyttä, mutta ei lupauksia. “Häilyvä homma” on myös monen kinkyn suhdestatus. Suhde, johon liittyy jatkuva epävarmuus. Kun asetelmaa ei lukita, on helpompi häippästä jos jotain parempaa tulee vastaan. Jos ei oikein tiedä edes mitä haluaa, jokainen uusi ihminen on uusi mahdollisuus löytää se, mitä ei tiennyt haluavansa.

Kaikenlaista on nähty ja kuultu. En itsekään ole toiminut aina eettisesti. Olen päätynyt outoihin säätöihin ja olen itsekin käyttänyt miehiä kävelevinä lihadildoina. Olen lähtenyt häilyviin hommiin, tietäen varsin hyvin etten pysty antamaan vastapuolelle sitä mitä hän kaipaa. Joskus olen ollut turhan hyväuskoinen, vaikka vaistot sanovat nou.

Tässä maailmassa kaikki ei kuitenkaan ole ihan niin mustavalkoista, ja joskus ne liminaalitilan harmaat sävytkin voivat olla jees. Joskus häilyvä homma on sitä mitä juuri sillä hetkellä elämäänsä tarvitsee. Fwb, sessiosäädöt, seksisuhteet ja muut epämääräiset horoilut voivat parhaimmillaan olla hilpeää hommaa häilyvän sijaan, ja tuoda kaivattua lisämaustetta elämään. Kaikki eivät kaipaa lokeroa ja määritelmää ihmissuhteelleen. Jotkut eivät halua sitoutua yhtään mihinkään elämässään. Ja jotkut eivät kaipaa jatkuvuutta, vaan haluavat mennä päivän kerrallaan. On ihan ok elää hetkessä, kunhan kaikki suhteen osapuolet sen hyväksyvät. Ihmissuhteitaan voi toteuttaa monella eri tavalla, eikä mikään tapa ole yksiselitteisesti väärin.


Tarvitseeko kinky sittenkin enemmän ihmissuhdetaitoja kuin piiskaustaitoja?


Kinkyscenessä painotetaan hyvin paljon turvallisuuteen liittyviä asioita. Näin sidot oikeaoppisen single column tien, tai näihin kohtiin on turvallista piiskata. Rikkooko kuitenkin useampi itsensä ihmissuhteissa, kuin piiskaamalla tai sitomalla? Moni kinky hyötyisi enemmän ihmissuhdetaidoista. Niitä vaan ei voi oppia netistä lukemalla tai workshopissa käymällä, vaan se vaatii jatkuvaa itsereflektointia ja vuoropuhelua itsensä kanssa. Se vaatii kohtaamista. Itsensä ja kumppaninsa. Et voi tarjota toiselle ihmiselle ateriaa, jos et tiedä mitä menussasi on tarjolla.  Kommunikaatio lienee maailman vaikein laji. Etenkin jos pitää pystyä avaamaan syvimpiä toiveitaan. Mutta mikään suhde tai edes säätö ei toimi ilman kommunikaatiota. Kommunikaatio on paras lääke häilyviä hommia vastaan. 

Millaiset ovat kinkyn ihmissuhdetaidot? Listasin mieleeni tulleita omia ohjenuoriani pohdinnan tueksi.

• Kysy, älä oleta
• Kartoita toiveesi ja tarpeesi, ja mitä itse pystyt tarjoamaan nyt ja tulevaisuudessa. Ovatko toiveesi realistiset siihen nähden mitä itse voit tarjota?
  
• Älä tyydy. Jos oikeasti haluat jotain muuta kuin epämääräisiä säätöjä, älä lähde epämääräisiin säätöihin
• Anna toiselle myös aikaa. Elämässä kaikki ei tapahdu mullekaikkihetinyt-vauhdilla
• Positiivisella kommunikaatiolla saadaan yleensä parempia tuloksia kuin vaatimalla, uhriutumalla tai syyttämällä. Jos kommunikaatio aloitetaan syytöksellä, toinen joutuu puolustautumaan, ja silloin keskustelu ei pysy rakentavana
• Jos et itse voi olla rehellinen, et voi vaatia sitä toiseltakaan
• Älä jumiudu ongelmiin, vaan koita mieluummin etsiä ratkaisuja
• Kiimassa ihminen tekee helpommin päätöksiä, jotka ovat itselle vahingollisia muilla tavoin. Älä anna hormonien huiputtaa itseäsi

Mitä asioita sinun mielestäsi kuuluu hyviin ihmissuhdetaitoihin? Miten jatkaisit listaani, tai millainen omasi olisi? Oletko sinä päätynyt häilyviin hommiin?



Kirjoittaja: Missmary

[IKRM]

Pitkään näitä ihmisten erilaisia kinkysuhdevirityksiä seuranneena sanoisin että aika moni päätyy näihin piireihin juurikin sen vuoksi että täällä voi omat tekonsa selittää normaaleiksi väittämällä että tämä suhdevirittely on BDSM:ää ja että sellasta tän kuuluu olla.

Sama touhu ei menis läpi ns vaniljasuhteiluissa kovinkaan helpolla.


IKRM

[GoodLife]

Kirjoitus oli hyvä. Häilyvyys ja säädöt ovat jotenkin osa nykymaailmaa. Olen itsekin "syyllistynyt" sellaiseen. Joskus voi olla vaikea tajuta mitä itse haluaa eli kysymys ei ole vain laskelmoivuudesta, vaikka sitäkin voi olla.

Olis kiva jos ihmiset pystyisivät olemaan avoimempia. Sekin on jotain jos sanoo, että en pysty puhumaan just tästä aiheesta täysin avoimesti.

Ja sitten toisen ihmisen hyväksyminen. Jokainen kai sisimmässään hakee ihmistä joka hyväksyy hänet sellaisena kuin on. Vastavuoroisuus voi siinä toteutua vain jos itse pystyy hyväksymään ihmiset sellaisina kuin ovat.

Tätä viimeistä varten taas pitää olla valmis tutustumaan ja yrittää ymmärtää millainen toinen on. Esimerkiksi vaikka ulkonäkö olisi jollekulle tärkeä, niin voihan hän kuitenkin olla ihana sisältä jne jne.

Kaikki taidot vaativat harjoittelua ja niihin sisältyy epäonnistumisia. Ehkä toi sinnikkyys ja se että jaksaa antaa toiselle ihmiselle mahdollisuuden vaikka pari kertaa ei ole mennyt "ihan nappiin" on siinä avainasemassa. Vähän tuntuu että moni on ns polttanut siipensä pari kertaa ja sit vaan vetäytyy kuoreensa ja that's it. Tsemppiä siis tarvitaan.

[irhe]

Kaikki taidot vaativat harjoittelua ja niihin sisältyy epäonnistumisia.

Tämä on hyvin sanottu ja tärkeä muistaa puolin ja toisin. Ihmissuhde-, kommunikaatio- ja tunnesäätelytaidot, siinäpä pyhä kolminaisuus, joita soisi opetettavan alakouluiästä lähtien, mieluiten jo varhaisemminkin turvalliselta aikuiselta kasvavalle lapselle. Epäonnistuminen ei ole väärin, vaan inhimillistä. Jos tuleekin töppäilleeksi omaa hölmöyttään, vastuun kantamisen opettelu oisi suoraselkäinen teko.

[irhe]

Ihmissuhdetaidot > piiskaustaidot, ehdottomasti. Jo ajatuksen tasolla pelottaisi turvattomalla tavalla antautua piiskattavaksi, mikäli ihmissuhdetaidot ovat retuperällä.

Häilyviä hommia lienee ollut maailman sivu. Lienen itsekin aikoinaan sellaista tarjonneeni, vaikka tiesinkin, ettei se ole se mitä todella haluan. Vakaus, luottamus ja turva on asioita, joita ihmissuhteissani preferoin, ja se edellyttää, että asioista voidaan keskustella, sopia ja luottaa, että niin myös toimitaan. En väitä, että häilyvät hommat olisi aina huono juttu - päinvastoin, joskus ne voivat olla juuri sitä mitä sillä hetkellä tarvitsee. Mutta sillä ehdolla, että se on yhteisesti sovittu häilyvä homma. Että kukaan osapuoli ei turhaan elättele toiveita jostain muuta, kun toinen haluaa häilyä ilman aikomustakaan muuhun.

[BlackWings]

Hyvä tekstiä, ja olen samaa mieltä viestinnän suhteen, tärkeintä missä tahansa suhteessa toisen henkilön kanssa oli se ystävyys, työkaveri, naapuri, kumppani, ventovieras kadulla, on viestintä, et molemmat välittää viestinsä, ymmärtää ei mitä se toinen sanoo, vaa mitä hän tarkoittaa, kuuntelee toista ei et pystyy vastaa vaa et pystyy ymmärtämään mitä se oikeasti tarkoittaa.

[Raudkoer]

Wow,Meeri!Allekirjotan kaikelle sun kolumnissa.
Tinderpelit on perseesta ja pitkän päälle rupevat viellä vääristämä yhteiskunta.Loputon swaippi,ehkä uusi on parempi?
Siinä voi vanhainkotissa kysy avustajalta swaippiapuja,kun omat käteet enä ei tottele...

[orjamies]

tuo suhde status olin 20v suhteessa " häilyvä DS suhde " kokoaja minun statuksena OLI SINKKU  kysyin joskus haittaako se vastaus oli semmonen tyypillinen kryptinen naisen vastaus joten annoin sen olla sessioon minulla oli ihan lupa mutta harvoinpa niitäkään nyt oli  " herrasmies ei puhu "  aika useinkin olen kuullut että naiset ei edes laita sinkku statusta koska sit on sp  kokoajan täynnä dikpikkiä ja toinen toistaan hurjenpaa maasturia ja jopa ymmärrän sen  MM nyt on niin tunnettu että suurinosa tuskin edes uskaltaa viestiä laittaa   ihmis suhdetaitohin kuuluu viestiin vastaaminen vaikka saisit 100 moi viestiä päivässä niin voi vastata kiitos ei oletuksena että joku niistä nyt sit ei oliskin se joka kiinnostaa sillon tietty nude  viestiin missä lukee tavataan tänään x paikassa 18.00 =)

[masomaleslave]

Hyvä pohdinta Meeriltä. Ei tää asia ole kinkyjuttu, vaan ihmissuhdejuttu.  Empatiakyky, reiluus, avoimuus ja Merkkarin korostama kommunikaatio. Siinä hyvän kanssakäymisen avaimet. Ei nekään takaa hyvää suhdetta, mutta poistaa orastavan suhteen karikoita ja  tarpeetonta mielipahaa sekä auttavat todella suhteen onnistumisessa, mitä sitten ikinä haetaankaan.

[D79Mies]

• Kysy, älä oleta.
• Kartoita toiveesi ja tarpeesi, ja mitä itse pystyt tarjoamaan nyt ja tulevaisuudessa. Ovatko toiveesi realistiset siihen nähden mitä itse voit tarjota?
  
• Älä tyydy. Jos oikeasti haluat jotain muuta kuin epämääräisiä säätöjä, älä lähde epämääräisiin säätöihin
• Anna toiselle myös aikaa. Elämässä kaikki ei tapahdu mullekaikkihetinyt-vauhdilla
• Positiivisella kommunikaatiolla saadaan yleensä parempia tuloksia kuin vaatimalla, uhriutumalla tai syyttämällä. Jos kommunikaatio aloitetaan syytöksellä, toinen joutuu puolustautumaan, ja silloin keskustelu ei pysy rakentavana
• Jos et itse voi olla rehellinen, et voi vaatia sitä toiseltakaan
• Älä jumiudu ongelmiin, vaan koita mieluummin etsiä ratkaisuja
• Kiimassa ihminen tekee helpommin päätöksiä, jotka ovat itselle vahingollisia muilla tavoin. Älä anna hormonien huiputtaa itseäsi

Minusta tuo on ihan hyvä lista. Itselleni on toisinaan vaikea ymmärtää, kuinka vähän itsereflektiota jotkut voivat harrastaa. Todennäköisesti minulle ei ole jäänyt mieleen yksikään ihminen, josta en illan päätteeksi saanut selkoa. Sen sijaan eri mieltä olevat henkilöt kyllä.

Itselleni on jotenkin vaikea kuvitella ryhtyväni parisuhteeseen ihmisen kanssa, joka ei tiedä mitä tahtoo. Kerran vastapuoli kysyi minulta treffeillä, että onko tämä jokin työhaastattelu! En muista hänestä mitään muuta.

[orjamies]

• Kysy, älä oleta.
• Kartoita toiveesi ja tarpeesi, ja mitä itse pystyt tarjoamaan nyt ja tulevaisuudessa. Ovatko toiveesi realistiset siihen nähden mitä itse voit tarjota?
  
• Älä tyydy. Jos oikeasti haluat jotain muuta kuin epämääräisiä säätöjä, älä lähde epämääräisiin säätöihin
• Anna toiselle myös aikaa. Elämässä kaikki ei tapahdu mullekaikkihetinyt-vauhdilla
• Positiivisella kommunikaatiolla saadaan yleensä parempia tuloksia kuin vaatimalla, uhriutumalla tai syyttämällä. Jos kommunikaatio aloitetaan syytöksellä, toinen joutuu puolustautumaan, ja silloin keskustelu ei pysy rakentavana
• Jos et itse voi olla rehellinen, et voi vaatia sitä toiseltakaan
• Älä jumiudu ongelmiin, vaan koita mieluummin etsiä ratkaisuja
• Kiimassa ihminen tekee helpommin päätöksiä, jotka ovat itselle vahingollisia muilla tavoin. Älä anna hormonien huiputtaa itseäsi

Minusta tuo on ihan hyvä lista. Itselleni on toisinaan vaikea ymmärtää, kuinka vähän itsereflektiota jotkut voivat harrastaa. Todennäköisesti minulle ei ole jäänyt mieleen yksikään ihminen, josta en illan päätteeksi saanut selkoa. Sen sijaan eri mieltä olevat henkilöt kyllä.

Itselleni on jotenkin vaikea kuvitella ryhtyväni parisuhteeseen ihmisen kanssa, joka ei tiedä mitä tahtoo. Kerran vastapuoli kysyi minulta treffeillä, että onko tämä jokin työhaastattelu! En muista hänestä mitään muuta.

  treffit ja parisuhde on hiukka eriasia kyllä jopa mies subina saattaisin jotain mainita jos toinen vaan tykittää kysymyksiä  tulee hiukka mieleen eikö se mitään tiiä..

[Sukkanauhafani]

Jos ei itsekin halua häilyä, häilymisiin paras ratkaisu on tosiaan lähteä. Vaikka miten tuntuis ettei voi, niin kuukausi tai kaksi ja asiaan on ihan eri perspektiivi. 

Toisaalta musta on hyvä että voi kans antaa rehellisesti vastaukseksi "en vielä tiedä" kun toinen haluaa tietää mihin asia on menossa tai mitä siitä voisi tulla. Mutta sitten pitää olla kyky keskustella miten sitä asian etenemistä tutkitaan.

Aikuisuuden paras määritelmä on nähdäkseni se, että kykenee keskustelemaan asioista muiden ihmisten kanssa, eikä tarvitse temppuilla kuin teini. Veikkaan kyllä että nämä on sellaisia asioita, ettei niitä voi lukemalla oppia, vaan ensisijaisesti kokemalla. Jotkut toki ei edes halua vaan paahtaa silmät kiinni pää edellä seinään toistaen aina samat virheet. Paljon jännempää kun pyrkii keksimään ihan uusia virheitä sen toistamisen sijaan.

Toki epäilen että on myös ihmisiä jotka saavat jotakin nautintoa epävarmuudessa räytymisestä, tunnustivat sitä itselleen tai eivät. Ehkä fiktio on aivopessyt ihmisiä ajattelemaan että se on jännää ja romanttista. Eikä siinä mitään vikaa, kunhan myöntäisi sen itselleen ja mieluiten kans muille. Musta taas turvallisuus on seksikästä.

[Pulse]

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän jokainen varmasti pohtii suhteissaan tuota "liminaalia".. Kuinka onkaan tullut elettyä ?
Itselle jälkikäteen pohdituna nuorena (kakskymppisenä) ei varmasti kaikilla tasoilla rakentanut parisuhteita kuten ehkä tuonaikaiset tyttöystävät odottivat tapahtuvaksi (=lue, kihlannut, tehnyt päätöksiä lapsista, jne) ja ensirakkaudet ikäänkuin päättyivät hieman "jalkaovenvälisesti" aina muutamassa vuodessa "erilleen kasvuun"..?!
Suhteisiin olen omasta mielestäni aina lähtenyt 100-lasissa, monien mielestä enemmänkin.. ja nimenomaa keskusteluiden kautta ja omaa aikaa törsäämällä.. Vain harvoin vastapuoli käsittääkseni on ollut epävarma "olenko kynnyksellä vaiko jo tukevasti sisällä".. - Sisälle on tultu karmit kaulassa, eikä aina ulko ovea, saati kynnystä ole edes löydetty vaikka ehkä olisi ollut viisasta moista etsiä.. Välillä meno on ollut myös niin hurjaa että sydän ehkä sittenkin jäi kynnyksen väärälle puolelle..
Mutta on niitä ollut vaikeuksiakin, joista voisi mainita haasteet muuttaa naisen kanssa yhteen ja luopua omasta tilasta. Asumisesta parisuhteissa eripuraa on ollut, ja paljon on vuosien saatossa väännetty eettisen sitoutumisen tematiikasta; väliin ihan totisesti..

90-luvun lopulla suhteita alkoi määrittämään entistä enemmän "kinkyys".. ja kaipa sellainen "kypsän 3-kymppisen perheenperustamishaaveet" löysivät viimein alitajuntaan? Sinkkuudesta en ole koskaan nauttinut ja yhdenyön suhteita on tasan 1. Jokaiset treffit naisen kanssa ovat päätyneet vähintäin 4kk tapailuun.
Dominoivana koki että ihan jokaista asiaa ei tarvinnutkaan pähkäillä eikä pureksia koska vastakappale yleisesti halusi olla se alistuva. Meni pari vuosikymmentä etteivät naiset juurikaan edes hiiskuneet tulevaisuuden suunnitelmilla, ehdotelleet talonrakentamista tai esitelleet lastenhuoneen sisustussuunnitelmia..!? Ilmeisesti annetttiin hiljaisella päätöksellä yhdessä vain mennä ja nauttia hetkestä (=lue.. vaniljanaiset ottivat ilmeisesti arjen irtiottoja ennen toistakierrosta, kinkystämasterismiehestä jossa kenties olisi ollut perheenpää ainesta muttei tarpeeksi vanijaista perussopeutuvaa nallekarhua, eikä perusturvallista sitoutumisgeeniä..)
En itsekään oikeastaan pysähtynyt miettimään kun suhteet keskimäärin kestivät sen 6-12 kuukautta, jona aikana huomasi väliin itsekin nauttivansa tarjoamastaan  "karkkikauppamasterin" roolista.. kysyntäkin oli kovaa..
Näin jälkikäteen, monissa näistä suhteista voisi vuosien jälkeen todeta: Joo siellä me "kynnyksellä sessioitiin" ja välillä vähän istuskeltiin kynttiläillallisella myös sisällä.. Monasti ne kemiat toimi, kaikki toimi, mutta lopullinen siirto yhteisen tulevaisuuden voitoksi vain jäi ottamatta.
Jälkikäteen voisin viisastella että excusena itselle oli "naisen pitäisi oleman luontaisesti ja rehellisesti alistuva ja nauttivansa oikeasti subiudesta olematta kynnysmattomaisen tahdoton, kunnianhimoton periksiantaja.
Monona tämän em. combon saavuttaminen on vaatinut pitkän tien, mutta loppu on onneksi historiaa terveiset Blondie77 lle 

[Punapää]

Kaikki taidot vaativat harjoittelua ja niihin sisältyy epäonnistumisia.

Tämä on hyvin sanottu ja tärkeä muistaa puolin ja toisin. Ihmissuhde-, kommunikaatio- ja tunnesäätelytaidot, siinäpä pyhä kolminaisuus, joita soisi opetettavan alakouluiästä lähtien, mieluiten jo varhaisemminkin turvalliselta aikuiselta kasvavalle lapselle. Epäonnistuminen ei ole väärin, vaan inhimillistä. Jos tuleekin töppäilleeksi omaa hölmöyttään, vastuun kantamisen opettelu oisi suoraselkäinen teko.

Kaikenkaikkiaan hyvä kolumni ja tärkeä aihe. Lainasin tämän kommentin, sillä se osuu hyvin yhteen omien ajatuksieni kanssa. "Ihmissuhde-, kommunikaatio- ja tunnesäätelytaidot ovat todella iso ja kattava kokonaisuus, joita harjoitellaan läpi elämän. Mitä parempi pohja lapsuudesta, sitä helpompaa sen päälle on rakentaa ja oppia uutta.

Yksi minkä haluaisin ihmissuhdetaidoista nostaa erityisesti jalustalle on mentalisaatiokyky. Kyky ymmärtää ihmisten erillisyys, ymmärtää että toisella on omat itsestä riippumattomat ajatukset, tunteet ja keholliset tuntemukset yms. Mentalisaatiokyvyn tukena kulkevat empatia ja sympatia, jotka tekevät jokaisen "kylmän sadistinkin" ihmissuhteista lämpimiä ja tyydyttäviä. Ihminen pyrkii aina tyydyttämään omat tarpeensa ja se, miten siihen pyrkiessään osaa ottaa toiset huomioon on suuri merkitys. Se määrittää sitä, millaiset vuorovaikutusmahdollisuudet sinulla on muiden kanssa ja millaiseksi muut kokevat sinut. Ihminen on aina suhteessa toiseen, ja monesti myös ne ongelmat elämässä ovat ihmisten välissä, eivät niinkään ihmisessä itsessään.

[Jägermies]

Suhdestatus: jotain muuta/en halua sanoa, häilyvä suhde on myös jossain määrin itsensä toteuttava profetia kun sinkut yleensä hakevat seuraa toisista sinkuista.

Tai sitten jotkut haluavat avoimen suhteen mutta eivät kehtaa sanoa sitä.