Huolenpidosta

[Pip]

Mitä tulee ns. tukihenkilötoimintaan, vanha kyynikko minussa huomauttaa, että mikähän takaa sen "tuen" puolueettomuuden? Olisiko meillä yhtäkkiä muutamia "hyvää tarkoittavia" setiä ja tätejä sekoittamassa aloittelevien subien päitä entistä hämmentyneemmiksi? Joillain lisäksi ajatuksena mustata toisten mainetta ja/tai haalia subeja itselleen?

Uskoisin, että jokaisella meillä on henkilöitä, joista emme pidä. Osalla aiheettomasti ja osalla ihan aiheesta. Minulla on pari henkilöä, joita en arvosta yhtään. Tämä johtuu vain ja ainoastaan näiden henkilöiden käytöksen perusteella. Olen myös satavarma, että olen varmasti joillekin henkilöille punainen vaate. Mikäli tapaan skenessä aloittelevan henkilön, voin hänelle kertoa "suurista linjoista" (turvallisuudesta esim. sidonnassa etc.). Mikäli tiedossani on oikeasti vaarallinen henkilö (josta olen kuullut useammasta luotettavasta suusta, niin varmasti varoitan aloittelijaa tästä tyypistä. Teki se minusta huonon ihmisen hänen silmissään, tai sitten ei.

[Viridian]

Mua ilahduttaa myös se, että täälläkin on otettu esille tuota ajatusta että olisi tukiverkkoa ihmisten ympärillä. Tämä mylly voi välillä käydä aika kovaksi fiksulle ja vahvallekin ihmiselle ja uskoisin että ripaus toverillista huolenpitoa, muutama ystävällinen sana kasvotusten, objektiivinen näkökulma hankalaan tilanteeseen tai ihan vain tieto siitä että on joku jolta voi tarvittaessa kysyä ja saa vastauksen ilman vittuilua voisi olla osaltaan ehkäisemässä sitä että ihmisillä hajoilee päät vaikkapa tuohon tyyliin mitä Lady Whip kuvasi. (surullinen ja valitettavan yleinen tapahtumaketju)

Olen hahmotellut mielessäni, että voisi kasata jonkinlaisen porukan, jossa olisi mentoroinnista kiinnostuneita, hyviä kirjoittajia, sydämellisyyden puolestapuhujia, kokeneempia vertaisia jne. sellainen sekalainen ja hyväntahtoinen sakki, joka voisi esimerkiksi avata yhteisen blogin mihin kirjoitetaan juttuja hyvin tagattuna yhteistyössä ja erikseen, sekä faktaa että street wicea, ja pidettäisiin vaikka kemuissa silloin tällöin jotain hyvin löyhästi määriteltyä "uusien pöytää" mihin voisi tulla jutustelemaan ja kyselemään. Ja tämän oheistuotteena voisi syntyä mentorointi- tukihenkilösuhteita jos on syntyäkseen.

Minun mielestäni tämä ei ole huono idea. Voisin jopa arvella hyväksi ideaksi. Ja jos nyt sellainen porukka olisi, ilmaantuisi, ja muodostuisi, niin tuskin siitä olisi mitään haittaakaan näille mielestään ihan ilman apua lentämään oppineille.

Nuo samat kootut selitykset siitä, miksi ei voisi toimia, aina subien haalimiseen asti, on kuultu ennenkin. Mutta onko asiaa kokeiltu, ja käytännössä todettu olevan liian suuria ongelmia suhteessa hyötyihin? Vai onko se vaan sitä, että vaikka jossain muualla homma ilmeisesti jopa toimii, täällä ei tietenkään voisi, koska täällä sitä hoitamassa olisi nk. normaalit inhimilliset ihmiset, jotka eivät ole täysin pyhimyksiä eivätkä varmaan sellaisina esiintyisikään.

Enkä oikein usko, että uusien turmelemisesta kiinnostuneimmat ensimmäisinä tunkisivat ryhmään, missä ryhmän sisäinen valvonta varmastikin huolehtisi osaltaan siitä, että homma pysyisi päivänvalon kestävänä.

Ja omasta mielestäni, vaikka aina korostetaankin kuinka subitytöt ovat helposti uhreja saalistajille, niin koska sattuneesta syystä olen enemmän jutellut subimiesten kanssa, niin voin kertoa, että kyllä heillekin sattuu ja tapahtuu. Joskus sellaista, mitä ehkä ei olisi ihan välttämättä tarvinnut kokea, ja minkä olisi saattanut välttää, jos olisi ollut joku, jolta kysyä ennenkuin uskoo kaikesta, että "näin kuuluukin olla, jos tuntuu pahalta, et ole oikea subi".

Ja kuka tässä nyt on muutenkaan väittänyt, että vain subit tarvitsevat tietoa ja vertaistukea. Kyllä sellainen on ihan yhtä tarpeellista aloittelevalle D-henkilöllekin. Ehkä jopa tarpeellisempaakin. Joku taho, jolta voi kysyä, ja saada parhaansa mukaan annetun vastauksen.

Eli pointtini: kannatan lämpimästi tuota "faktaa ja kantapään kautta opittua" -blogia, ja sen pitäjiksi ryhmää ihmisiä, jotka lupaavat vastata kun joku kysyy tyhmiä tai fiksuja.

Vir, jolta saa toki kuka vaan kysyä mitä vain, mutta vastaus tuskin on mikään totuus, vaan nimenomaan mutua

[Chmlnidae]

Joo, pidemmittä kirjoituksitta: komppaan aikalailla sekä BF:n että Virin ajatuksia.
Ja en kanssa nyt ihan tajua miksi aina revitään ne avuttomat naissubit esille kun puhutaan mentoroinnista. Kyllä sitä mentorointia tarvitaan nimenomaan siellä D-puolellakin.
Ja se minkä näen olennaisena tällaisessa toiminnassa on että se itsessään luo parempaa etiikkaa yhteisöön. Se että on tieto siitä että viidakonlait eivät ole voimassa, tai ainakin nillä on vastavoima.

[MasterOpie]

Mukana jos minut katsotaan sopivaksi.

[Lucrezia]

Minun sanastossani mentorointi/tukihenkilötoiminta tarkoittaa henkilökohtaisempaa ja tiiviimpää ohjausta kuin esim. artikkelien kirjoittelu tai blogin pitäminen. Nuohan ovat tiedon ja kokemusten jakamista, mielipiteen ilmaisua jne. ja hyödyllisiä ilman muuta - yleisellä tasolla

Ehkä luin huolimattomasti, kun ymmärsin että tarkoitettiin toimintaa, jossa olisi tiettyjä henkilöitä (sekä subeja että dominoivia) opastamassa aloittelijoita ns. kädestä pitäen -tyyliin. Millä meriiteillä sellaiseen ryhmään valikoidutaan ja mikä takaa siihen kuuluvien asiantuntemuksen ja tarkoitusperien puhtauden? Mikä olisi ryhmän arvojärjestys ja kenellä valtuudet erottaa ryhmästä se hyväksikäyttäjä-hamsteri tai -domme (jolle ei taida olla vielä vastaavaa haukkumanimeä)?

Itselläni ei ole mielenkiintoa eikä tässä elämänvaiheessa aikaakaan (eikä välttämättä kykyäkään) kenenkään henk.koht. tutorointiin, joten en ole ilmoittautumassa. 

Varmaan jotkut aloittelevat dominoivat persoonatkin kaipaavat neuvoja ja tukea, sitä kaikkitietävää Domia tai Dommea kun ei ole eikä tule niin kauan kuin ihmisistä puhutaan. Taipumus on synnynnäinen, mutta tieto ja taito tulee vain kokemuksen kautta.

Pipin mainitsema vaarallisista henkilöistä varoittaminen on enemmän kuin paikallaan silloin, kun varoittajalla on varmaa tietoa ko. tapauksen vaarallisuudesta eikä vain kuultua kertomaa. Mikä sitten on varmaa vaikkapa oikeudenkäyntipöytäkirjojen lisäksi? Sen päättää jokainen kuulija/lukija itse. Valitettavasti kaikki eivät usko niitä aiheellisiakaan varoituksia tai ylipäätään hakeudu Baarin foorumille tai muihinkaan ympyröihin, joista bdsm-tietoa voisi saada.

Pervopiirit ovat pienet ja minäkin olen kuullut niin hyvää kuin huonoakin eri henkilöistä, vaikken käy miiteissä enkä juuri bileissäkään enkä edes kuulu mihinkään yhdistykseen. Elämänkokemus on opettanut, että oma mielipide kannattaa muodostaa vasta sitten, kun on tavannut henkilön. Pervojen keskuudessa voidaan nostaa joku jalustalle ja dissata jotain toista ihan samoin kuin missä tahansa piireissä. Ei kinky-yhteisö ole sen oikeuden- tai edes totuudenmukaisempi kuin vaikkapa koirakerho. Yks tykkää yhdestä ja toinen toisesta ja kolmatta ärsyttää kaikki.

[_Bambi_]

Näitä ideoita on tullut heiteltyä ja palloteltua ihmisten kanssa ja puhetta on ollut myös erityylisistä luentosarjoista ja keskustelupiireistä. Toivottavasti nämä hahmotelmat jonain päivänä konkretisoituu jollain toimivalla tavalla.

Itse haluaisin nähdä esimerkiksi bileiden ympärillä/ohessa muuta toimintaa. Bilepäivästä/viikonlopusta voisi silloin tällöin järjestää kokonaisuuden jolloin esimerkiksi olisi keskustelupiirejä, luentosarjoja ja workshoppeja. Hyvä tiedonjako kanava voisi olla myös bileissä alkuillasta järjestettävät paneelikeskustelut eri aiheista (en tiedä onko tämä nyt sitä mitä BF tarkoitti keskustelupiirillä). Kutsuttaisiin 3-4 henkilöä keskustelemaan tietystä aihepiiristä ja yleisö voisi osallistua esittämällä kysymyksiä panelisteille ennakkoon (esimerkiksi lipunmyynnin yhteydessä olevaan kysymyslaatikkoon) tai keskustelun aikana. Keskustelua tietenkin vetäisi joku charmantti puolueeton henkilö 

[Lady Whip]

  Kyllä sitä mentorointia tarvitaan nimenomaan siellä D-puolellakin.
 

Juuri näin.
On ollut onni saada joitakin D-ihmisiä niin lähelle, että heidän kanssa voi keskustella mistä tahansa kinkyyn liittyvästä ja kysellä neuvoja. Ennenkaikkea ei niinkään teknisiä asioita vaan sitä henkistä puolta.
Ja joskus on tarve kertoa jollekin onnistuneesta jutusta ja saada siitä vastakaikua. Yhteinen jaettu ilo.

Itse katselee joskus liian pienen putken läpi tai kiertää kehää eikä pääse siitä pois. Toisen samaa kieltä puhuvan luotettavan ihmisen kautta voi oppia katsomaan puuta myös toiselta puolelta.

Uskokaa tai älkää, D-ihmisillä on myös epäonnistumisia ja huonoja hetkiä. Ihan totta, kai mekin olemme ihmisiä. 
Juuri sellaisena päivänä jolloin kaikki kaatuu ja itku ei ole kaukana on hienoa jos voi kirjoittaa jollekin ja kertoa sen hetkinen mieliala. Saada vastaukseksi jotain mieltä lämmittävää jossa on huolenpitoa.

[Feird]

Näitä ideoita on tullut heiteltyä ja palloteltua ihmisten kanssa ja puhetta on ollut myös erityylisistä luentosarjoista ja keskustelupiireistä. Toivottavasti nämä hahmotelmat jonain päivänä konkretisoituu jollain toimivalla tavalla.

Itse haluaisin nähdä esimerkiksi bileiden ympärillä/ohessa muuta toimintaa. Bilepäivästä/viikonlopusta voisi silloin tällöin järjestää kokonaisuuden jolloin esimerkiksi olisi keskustelupiirejä, luentosarjoja ja workshoppeja. Hyvä tiedonjako kanava voisi olla myös bileissä alkuillasta järjestettävät paneelikeskustelut eri aiheista (en tiedä onko tämä nyt sitä mitä BF tarkoitti keskustelupiirillä). Kutsuttaisiin 3-4 henkilöä keskustelemaan tietystä aihepiiristä ja yleisö voisi osallistua esittämällä kysymyksiä panelisteille ennakkoon (esimerkiksi lipunmyynnin yhteydessä olevaan kysymyslaatikkoon) tai keskustelun aikana. Keskustelua tietenkin vetäisi joku charmantti puolueeton henkilö 

Eikse ollu viime vuoden TAFFissa ku järkättiin joku sidonta- ja kumivaate-workshop? Mun mielest Tampereella on ollu jonain bileviikonloppuina myös jotain paneelikeskustelutyyppistä hommaa, mut en mee sanomaa tarkemmin ku en muista...Mut ihan hyvä idea ollu et on muutaki toimintaa ku pelkät bileet Noita vois tosiaa olla sillon tällön.

[perapervo]

Mielenterveysongelmien paras potemis- tai hoitopaikka ei mielestäni myöskään löydy tästä skenestä...ei edes niiden itseään mentoreiksi tituleeraavien hyvää tarkoittavien ihmisten parista.

Totta, paljonkohan prosenteissa sellaisia on verrattuna ns. "vaniljaväestöön"? taikka muita "persoonallisuus häiriösiä"?

[Kettu vinossa]

Mielenterveysongelmien paras potemis- tai hoitopaikka ei mielestäni myöskään löydy tästä skenestä...

Totta, paljonkohan prosenteissa sellaisia on verrattuna ns. "vaniljaväestöön"? taikka muita "persoonallisuus häiriösiä"?

Persoonallisuushäiriöitä ja mielenterveyshäiriöitä on niin laidasta laitaan, että varmasti ihan kaikille ihmisille löytyisi joku diagnoosi, jos tarkemmin tutkittaisiin. Ketään voi rajata kinkyskenestä pois vain sillä perusteella, että "Sinulla on mielenterveys- tai persoonallisuushäiriö." Jos siis pitäisi rajata ihmisiä pois skenestä henkisiin ongelmiin vedoten, pitäisi samalla tarkemmin määritellä, mitkä mielenterveys- ja persoonallisuushäiriöt tuottavat eniten ongelmia kinkyyden kannalta. Jokainen voi pohtia, onko esimerkiksi narsistinen persoonallisuushäiriö vaarallisempi kuin hyvinkin yleinen OCD?

Lisäksi vaikeammistakin henkisistä ongelmista kärsivät ihmiset ovat yksilöitä: jotkut ovat vaarallisia sessio- ja/tai seurustelukumppaneita, toiset eivät ole.

Lisäksi, jos pilkkua viilataan, monessa maassa jo pelkästään kinkyseksuaalisuus määritellään "mielenterveysongelmaksi", joten mielenterveysongelmista vapaa kinkyskene olisi niissä maissa täysi mahdottomuus. Eihän siitä ole pitkä aika Suomessakaan, kun tautiluokitus hävisi...

[Angelika]

Mielenterveysongelmien paras potemis- tai hoitopaikka ei mielestäni myöskään löydy tästä skenestä...

Totta, paljonkohan prosenteissa sellaisia on verrattuna ns. "vaniljaväestöön"? taikka muita "persoonallisuus häiriösiä"?

Persoonallisuushäiriöitä ja mielenterveyshäiriöitä on niin laidasta laitaan, että varmasti ihan kaikille ihmisille löytyisi joku diagnoosi, jos tarkemmin tutkittaisiin. Ketään voi rajata kinkyskenestä pois vain sillä perusteella, että "Sinulla on mielenterveys- tai persoonallisuushäiriö." Jos siis pitäisi rajata ihmisiä pois skenestä henkisiin ongelmiin vedoten, pitäisi samalla tarkemmin määritellä, mitkä mielenterveys- ja persoonallisuushäiriöt tuottavat eniten ongelmia kinkyyden kannalta. Jokainen voi pohtia, onko esimerkiksi narsistinen persoonallisuushäiriö vaarallisempi kuin hyvinkin yleinen OCD?

Lisäksi vaikeammistakin henkisistä ongelmista kärsivät ihmiset ovat yksilöitä: jotkut ovat vaarallisia sessio- ja/tai seurustelukumppaneita, toiset eivät ole.

Lisäksi, jos pilkkua viilataan, monessa maassa jo pelkästään kinkyseksuaalisuus määritellään "mielenterveysongelmaksi", joten mielenterveysongelmista vapaa kinkyskene olisi niissä maissa täysi mahdottomuus. Eihän siitä ole pitkä aika Suomessakaan, kun tautiluokitus hävisi...

Voin toki luetella loputtoman listan muitakin sairauksia, joiden potemiseen ja hoitamiseen en katso tämän skenen soveltuvan. Ongelma alkaa olemaan valmis siinä kohtaa, kun ammattiapua tarvitseva henkilö ei hakeudu tarvitsemansa avun/hoidon piiriin, vaan yrittää "lääkitä" ongelmaansa bdsm-kuvioissa. Meillä ei taida tällä hetkellä ole kattavaa tieteellistä tutkimusaineistoa joka osoittaisi mihin kaikkiin mahdollisiin sairauksiin kinkyily tehoaa ellei parantavasti niin ainakin oireita lieventävästi tai peräti taudinkulkua hidasten.

[Chmlnidae]

Huhhuh!

Taidan olla hieman yksinkertainen kun en ymmärrä mitä tekemistä ihmisen seksuaalisuudella on hänen terveytensä kanssa, oli sitten kyse henkisestä tai fyysisestä tervedentilasta....ja narsistit ovat käsittääkseni kaikkein sairaudentunnottominta porukkaa ihan millä seksuaalisuudella tahansa.

Lisäksi taidan olla hieman omituinen kun en harrasta BDSM:ää skenessä, vaan ihan ihmissuhteissa, jotka voivat varioida ihan niihin kuuluvien ihmisten kesken mitä moninaisemmilla tavoilla.

[Qumma]

Voin toki luetella loputtoman listan muitakin sairauksia, joiden potemiseen ja hoitamiseen en katso tämän skenen soveltuvan. Ongelma alkaa olemaan valmis siinä kohtaa, kun ammattiapua tarvitseva henkilö ei hakeudu tarvitsemansa avun/hoidon piiriin, vaan yrittää "lääkitä" ongelmaansa bdsm-kuvioissa. Meillä ei taida tällä hetkellä ole kattavaa tieteellistä tutkimusaineistoa joka osoittaisi mihin kaikkiin mahdollisiin sairauksiin kinkyily tehoaa ellei parantavasti niin ainakin oireita lieventävästi tai peräti taudinkulkua hidasten.

Komppaan tässä niin Angea!
Näitä tapauksia on vuosien varrella tullut vastaan useampikin eikä toki kaikista heti huomaa että tyyppi onkin aivan pihalla.
Plus vielä se että scene on myös sekoittanut muutaman terveen pään ja joutunut sitten hakemaan ammatillista apua.

Sitä niin toivoisi että kaikilla olisi hyvä olla mutta valitettavasti niin ei vain ole eikä tule olemaan.


edit:lainaus korjattu

[Nuppuorja]

Tätä ketjua lukiessa tulee vahvasti olo, että kinkyskene on jonkinlainen ylijäämähullujen kaatopaikka, jossa ainakin uudet ihmiset joutuvat isojen pahojen susien suuhun ja menettävät mielenterveytensä, terveytensä ja jos joku ehjänä selviää niin se on ihme.
Itse kun olen jo niin vanha, että joutunut ilman nettiä kaiken kinkyilyn itse kumppanien kanssa keksimään ja tapaamaan ihmisiä ilman mentoreita tms. Olen kohdannut tervepäisiä, terveitä ihmisiä enkä ole tullut kohdelluksi kaltoin tai kajahtanut. Vaikka pääosin sitä "HC" henkistä alistumista ja 24/7- touhua harrastankin. Ja piiskaakin saatu muutama kerta 
Että sinä joka vasta harkitset kinkyilyä: tämä on pääosin kivaa ja joskus ihan mahtavan mielettömän ihanaa!

[Guide-Master]

Huolenpidosta kannattaa lähteä Itsesuojelusta,  sillä kukaan ei tiedä mitä kukin kestää ja mitä haluaa kokea, sillä nämä on jokaisen omista mieltymyksistä kiinni. Se mihin kannattaa kiinnittää huomiota, jos toinen ei osaa mitään kysymyksiä asettaa  jolla kartoitetaan riskejä, sillä huolenpidon yksi muoto on juuri riskien minimoiminen.  Sillä jäljet parantuu aina nopeasti,  mutta henkiset asiat hitaasti, sillä henkisen trauman riski on aina olemassa, joka ei vaadi edes kovin kovaa käsittelyä, sillä ne ovat jokaisella henkilökohtaista.