Huolenpidosta

[RigoriRasputin]

Minunkin on vaikea nähdä miten ihmistä fyysisesti kurittamalla ja kiduttamalla saisi aikaan henkisiä vaurioit. Tietenkin poislukien oikea kidutus.
Mutta jos leikitää viikkoja, kuukausia tai jopa vuosia ihmismielellä niin se on minusta sitä HC:tä, ei reippainkaan ruumiillinen kuritus.

Noh, takaisin ketjun aiheeseen. Pitäkää ihmiset huolta toisistanne. 

[Lady Whip]

 
Hieman asiaa ja sen vierestäkin -

Jotenkin tuntuu, että subeja pidetään aivottomina henkilöinä, jotka eivät osaa itse päättää tekemisistään.
Jokainen on viime kädessä vastuussa itsestään ja jokaisella on oma polkunsa kuljettavana.

Näinhän sen pitäisi olla. Mutta mutta...toistakin on nähty ja kuultu...

Sellaiset D:t jotka vetävät puoleensa ja työntävät pois..tätä vuorotellen pitkät ajat, siinä menee vahvimmankin subin pää niin pyörryksiin, että ei enää tiedä missä mennään ja mitä pitäisi tehdä.
Kun pääsääntöisesti pitäisi luottaa ja haluaisi luottaa.

Vaikka on paha olla, miettii että kuuluuko tällainenkin D/s-suhteeseen. Hän kenen pitäisi ohjata ja viedä eteenpäin, no..jatkaa samaa leikkiä jossa sub on melko mitätön ja oikeastaan ei mitään.

Samaa metodia käyttävät vaniljasuhteissa miehet (harvemmin naiset) jos uskaltaisi käyttää sanaa narsisti - jotka koukuttavat suhteen toisen osapuolen täysin. Laittavat hänet sellaiseen tilaan jossa oma tahto on vain enää sana. Itsetunto nollassa ja lähteminen vaikeaa.
 
Mietin kuinka moni subbari on menettänyt mielenterveytensä ainakin osittain sen takia kun ovat harjoituskappaleina Mastereille jotka ovat tiensä alussa ja kasaavat omaa kinkyidentiteettiään. Sen jälkeen kun he havahtuvat huomaamaan, että en haluakaan tätä vaan tuota ja pitkäaikainen subbari saa mennä koska uusi joku otetaan tilalle...

Monia subbareita kuunnellut ja tukenut kun seinä on tullut vastaan. Ne kertomukset vuosien varrella eivät ole kaunista kuultavaa. 
Topicin teemaan liittyen, huolenpito ja poistyöntäminen vuorotellen on se mikä rikkoo ihmisen aika tehokkaasti,
Välillä tunteita tai näyteltyjä tunteita paljon, toisessa hetkessä raakuutta, välinpitämättömyyttä ja poisvetäytymistä.

Mutta kyllä, ihminen on viime kädessä itse vastuussa itsestään.

Jos voimat viedään tällaisessa suhteessa, miten vastuuta itsensä suhteen pystyy käyttämään. Varsinkin jos ei ole ollut lupaa päättää kuukausien tai vuosien aikana.
Tai ei enää tiedä mitä saa päättää ja mitä ei.

Jossain aiemmassa ketjussa puhuttiin onko alistuva vai alistettava.
Tästäkin mietin, että ne D:t ketkä haluavat subbareiksi alistettavan, onko sen takia, että nämä osaavat ottaa omat oikeutensa. Mikä taas on paradoksi jos suhde on sellainen jossa D on tyyppiä "Minä olen, sinä et."

 

[Chmlnidae]

Ensimmäisenä kiitos MasterOpielle hyvästä aloituksesta. Toisekseen MrInathulle myös hyvästä jaotteluehdotuksesta ja sen vaikutusten miettimisestä "ääneen".

Omasta puolestani voin sanoa, että jo Leikkikehän aikoihin huomasin tämän saman asian Suomen skeneen liittyen; jotenkin kaikki sekaisin yhdessä kasassa ja sitä myöden varmasti moni newbiekin aika hukassa.

Mutta keskusteluihin tällä rakenteella missä muodossa täällä kaikki nyt on, on vaimentava vaikutus joidenkin osalta, esim minun nykyään, toisaalta taas hajoittava ja kiihdyttävä ja sitä popparipurkin hakua stimuloiva vaikutus.
Toki on hyvä että jotkut jaksavat jakaa mielipiteensä joka asiaan, selaaiseenkin jossa ketjun aloituksen ydin on mennyt itseltä ohi, joko huomaamatta tai ihan tarkoituksella (teen tätä itsekin, en siis laita nyt mitään sädekehää oman pääni yläpuolelle).
Toisaalta taas jako alueisiin, vaikka on rajoittava, on myös selkiyttävä: jo lähtökohdista tiedettäisiin missä maailmassa liikutaan ja tämä saisi jotkut moottoriturvat ehkä vetämään henkeä ennen kuin "on pakko" laukoa täydellä laidalla omasta näkökulmasta oma näkemys.
Eli voisi lisätä hieman kunnioitusta, ja ymmärrystä, eri ihmisryhmiin kuuluviin sekä ihmisiin että asioihin, ehkä jopa arvoihin.
Vielä kun jakojen yhteydessä olisi wiki ja vaikka johdattava artikkeli niin...

Ja täältä kanssa ei sensuroinnille galtsuun. Mieluummin selkeät kansiot, ja erilliset sitten joillekin jos aiheuttavat enemmän inhoreaktioita.

Ai niin ja tuosta HC:tä sananen. itse näen kyllä pelkästään ahdasmielisenä leimaamisena laukoa leimoja johonkin suuntaan oli sitten kyse henkisestä tai fyysisestä, tai molemmista, muita mutta ei itseä nappaavista jutuista. Lopulta kun kuitenkin oletan että kaiken toiminnan taustalla ovat ihmisten erilaiset tarpeet ja niiden täyttäminen itselle sopivalla tavalla. Mutta leimaaminen auttaa kestämään asioita joita ei itse ymmärrä, eikä silloin edes tarvitse yrittää ymmärtää tai hyväksyä.

[misuli_n]

Hieman asiaa ja sen vierestäkin -

Jotenkin tuntuu, että subeja pidetään aivottomina henkilöinä, jotka eivät osaa itse päättää tekemisistään.
Jokainen on viime kädessä vastuussa itsestään ja jokaisella on oma polkunsa kuljettavana.

Näinhän sen pitäisi olla. Mutta mutta...toistakin on nähty ja kuultu...

Sellaiset D:t jotka vetävät puoleensa ja työntävät pois..tätä vuorotellen pitkät ajat, siinä menee vahvimmankin subin pää niin pyörryksiin, että ei enää tiedä missä mennään ja mitä pitäisi tehdä.
Kun pääsääntöisesti pitäisi luottaa ja haluaisi luottaa.

Vaikka on paha olla, miettii että kuuluuko tällainenkin D/s-suhteeseen. Hän kenen pitäisi ohjata ja viedä eteenpäin, no..jatkaa samaa leikkiä jossa sub on melko mitätön ja oikeastaan ei mitään.

Samaa metodia käyttävät vaniljasuhteissa miehet (harvemmin naiset) jos uskaltaisi käyttää sanaa narsisti - jotka koukuttavat suhteen toisen osapuolen täysin. Laittavat hänet sellaiseen tilaan jossa oma tahto on vain enää sana. Itsetunto nollassa ja lähteminen vaikeaa.
 
Mietin kuinka moni subbari on menettänyt mielenterveytensä ainakin osittain sen takia kun ovat harjoituskappaleina Mastereille jotka ovat tiensä alussa ja kasaavat omaa kinkyidentiteettiään. Sen jälkeen kun he havahtuvat huomaamaan, että en haluakaan tätä vaan tuota ja pitkäaikainen subbari saa mennä koska uusi joku otetaan tilalle...

Monia subbareita kuunnellut ja tukenut kun seinä on tullut vastaan. Ne kertomukset vuosien varrella eivät ole kaunista kuultavaa. 
Topicin teemaan liittyen, huolenpito ja poistyöntäminen vuorotellen on se mikä rikkoo ihmisen aika tehokkaasti,
Välillä tunteita tai näyteltyjä tunteita paljon, toisessa hetkessä raakuutta, välinpitämättömyyttä ja poisvetäytymistä.

Mutta kyllä, ihminen on viime kädessä itse vastuussa itsestään.

Jos voimat viedään tällaisessa suhteessa, miten vastuuta itsensä suhteen pystyy käyttämään. Varsinkin jos ei ole ollut lupaa päättää kuukausien tai vuosien aikana.
Tai ei enää tiedä mitä saa päättää ja mitä ei.

Jossain aiemmassa ketjussa puhuttiin onko alistuva vai alistettava.
Tästäkin mietin, että ne D:t ketkä haluavat subbareiksi alistettavan, onko sen takia, että nämä osaavat ottaa omat oikeutensa. Mikä taas on paradoksi jos suhde on sellainen jossa D on tyyppiä "Minä olen, sinä et."

***

Niin Ladyn kirjoittamassa asiaa .. väärin käytettyä henkistä otetta domilta.
Tai pelkkää leikkiä, peliä, metsästystä ja kesytystä ja sen jälkeen hylkäämistä, koska metsästysvietti vie eteenpäin
ja/tai jossain tapauksessa subin pitämistä hyllyllä tallessa.

Mietin, että subilla olisi hyvä olla tukiverkko, johon voi kuulua:  ystäviä, suojelija ja subsisko/t,
jotka kuitenkin antavat tarpeeksi tilaa omalle polulle, sitä ei voi toiset kulkea.

Minusta myös henkinen kontrolointi ja toiseen siten vaikuttaminen on paljon enemmän HC ja voi olla vahingollista väärissä käsissä.
.. ...

[Kettu vinossa]

Mielestäni hyvä ja aloittelijoille sopiva kinkysivusto sisältää seuraavat asiat:

1. Sivuston nimi ja kuvitus ei ole suunnattu pelkästään BDSM-harrastajille, vaan se toivottaa tervetulleeksi kaikenlaiset kinkyt. (Esimerkiksi "Tuntematon Maa" oli parempi sivun nimi kuin "BDSM-baari".) Toki, jos kyseessä on vain BDSM-harrastajien sivu, niin sitten nimen kannattaa sisältää BDSM-lyhenne.
2. Sivustolla on muutakin sisältöä, kuin pelkkä foorumi. (Esimerkiksi wiki tai muu kinkysanakirja, linkkilista muille kinkysivustoille, artikkeleita, jne.)
3. Sivustolla on etusivu, jossa esitellään sivuston tarkoitus, kohderyhmä, säännöt, ylläpitäjät ja heidän yhteystietonsa.
5. Foorumilla on selkeä jaottelu eri aihealueisiin.
3. Aloittelijoille on oma alue, josta he voivat kysyä "tyhmiäkin" kysymyksiä ilman pelkoa vittuilun kohteeksi joutumisesta tai "Etkö sinä osaa Googlea käyttää? Löydät kaiken tiedon tästä linkistä"-kommentteja.
4. Sivuston kuvagalleria on sellaisessa paikassa, ettei kenenkään ole pakko katsella mahdollisesti ahdistavia kuvia. (Esimerkiksi täällä on pakko katsoa satunnaisia kuvagallerian kuvia, uusinta kuvaa ja viimeisintä kuvaa, ja vaikka ne klikkaakin miinuksesta pois, ne näkyvät, jos et ole kirjautunut sisään. Adblockilla ne toki saisi pois, mutta mielestäni olisi parempi, jos ne saisi näkyviin vain menemällä foorumista erillään olevaan kuvagalleriaan.)
5. Sivusto levittäisi aktiivisesti tietoa kinkyyden osa-alueista ja se tarjoaisi myös neuvoja ja välineitä siihen (kuten esimerkiksi wikin). Jos sivusto itse osallistuisi nimellään tiedonlevitykseen muualla netissä ja jopa painetussakin mediassa, sille voisi olla uusien jäsenten helpompi löytää.
6. Vaikka tuntuisikin, että "tästä aiheesta on jo kaikki sanottu muilla (jo lakkautetuilla) foorumeilla", sivustolle voisi avata ketjuja myös syvällisemmistäkin asioista, kuin "mitä ajattelit tänään". Aina löytyy ihmisiä, jotka eivät ole niitä vanhoja ketjuja lukeneet ja heitä, joilla olisi sittenkin vielä jotain uutta sanottavaa.

[Chmlnidae]

Hieman asiaa ja sen vierestäkin -

Jotenkin tuntuu, että subeja pidetään aivottomina henkilöinä, jotka eivät osaa itse päättää tekemisistään.
Jokainen on viime kädessä vastuussa itsestään ja jokaisella on oma polkunsa kuljettavana.

Näinhän sen pitäisi olla. Mutta mutta...toistakin on nähty ja kuultu...

Sellaiset D:t jotka vetävät puoleensa ja työntävät pois..tätä vuorotellen pitkät ajat, siinä menee vahvimmankin subin pää niin pyörryksiin, että ei enää tiedä missä mennään ja mitä pitäisi tehdä.
Kun pääsääntöisesti pitäisi luottaa ja haluaisi luottaa.

Vaikka on paha olla, miettii että kuuluuko tällainenkin D/s-suhteeseen. Hän kenen pitäisi ohjata ja viedä eteenpäin, no..jatkaa samaa leikkiä jossa sub on melko mitätön ja oikeastaan ei mitään.

 

Erityisesti tuo boldattu osuus, muu on sitä valaisevaa.

Minusta ei pitäisi, vaikka haluaisi, siis luottaa. Ensimmäisenä tulee kunnioitus, molemminpuolin, sitten vasta luottamus, jos tulee. Ja sekin on helposti menetettävissä. Ja Ladyn mainitsemassa D:n käyttäytymismallissa on, ainakin minun, kovin vaikea kuvitella että luottamusta tulisi omalta osaltani koskaan kun en näe mahdollisuutta edes alkuun sille kunnioitukselle. Mission impossible, siis toisinsanoen.

[katti]

Hieman asiaa ja sen vierestäkin -

Jotenkin tuntuu, että subeja pidetään aivottomina henkilöinä, jotka eivät osaa itse päättää tekemisistään.
Jokainen on viime kädessä vastuussa itsestään ja jokaisella on oma polkunsa kuljettavana.

Näinhän sen pitäisi olla. Mutta mutta...toistakin on nähty ja kuultu...

Sellaiset D:t jotka vetävät puoleensa ja työntävät pois..tätä vuorotellen pitkät ajat, siinä menee vahvimmankin subin pää niin pyörryksiin, että ei enää tiedä missä mennään ja mitä pitäisi tehdä.
Kun pääsääntöisesti pitäisi luottaa ja haluaisi luottaa.

Vaikka on paha olla, miettii että kuuluuko tällainenkin D/s-suhteeseen. Hän kenen pitäisi ohjata ja viedä eteenpäin, no..jatkaa samaa leikkiä jossa sub on melko mitätön ja oikeastaan ei mitään.

Samaa metodia käyttävät vaniljasuhteissa miehet (harvemmin naiset) jos uskaltaisi käyttää sanaa narsisti - jotka koukuttavat suhteen toisen osapuolen täysin. Laittavat hänet sellaiseen tilaan jossa oma tahto on vain enää sana. Itsetunto nollassa ja lähteminen vaikeaa.
 
Mietin kuinka moni subbari on menettänyt mielenterveytensä ainakin osittain sen takia kun ovat harjoituskappaleina Mastereille jotka ovat tiensä alussa ja kasaavat omaa kinkyidentiteettiään. Sen jälkeen kun he havahtuvat huomaamaan, että en haluakaan tätä vaan tuota ja pitkäaikainen subbari saa mennä koska uusi joku otetaan tilalle...

Monia subbareita kuunnellut ja tukenut kun seinä on tullut vastaan. Ne kertomukset vuosien varrella eivät ole kaunista kuultavaa. 
Topicin teemaan liittyen, huolenpito ja poistyöntäminen vuorotellen on se mikä rikkoo ihmisen aika tehokkaasti,
Välillä tunteita tai näyteltyjä tunteita paljon, toisessa hetkessä raakuutta, välinpitämättömyyttä ja poisvetäytymistä.

Mutta kyllä, ihminen on viime kädessä itse vastuussa itsestään.

Jos voimat viedään tällaisessa suhteessa, miten vastuuta itsensä suhteen pystyy käyttämään. Varsinkin jos ei ole ollut lupaa päättää kuukausien tai vuosien aikana.
Tai ei enää tiedä mitä saa päättää ja mitä ei.

Jossain aiemmassa ketjussa puhuttiin onko alistuva vai alistettava.
Tästäkin mietin, että ne D:t ketkä haluavat subbareiksi alistettavan, onko sen takia, että nämä osaavat ottaa omat oikeutensa. Mikä taas on paradoksi jos suhde on sellainen jossa D on tyyppiä "Minä olen, sinä et."

Oma polku saattaa olla luopumista omasta tahdosta ja sen luovuttamista toiselle,mikäli Vastaanottaja on järjissään?

On kyllä täyttä asiaa tämäkin. Miten en jaksa uskoa, että vanilijasuhteissa tuo olis mahdollista,ellei sitten kumppani tosiaan ole psykopaatti/narsistinen luonnehäiriöinen. Narsismiahan meissä kaikissa on ainakin ripaus.

Tosin kaikilla ei ole mahdollisuuksia pohtia näitä asioita yhdessä muiden kanssa tai edes tietoa terveestä ja sairaasta tai ylipäätään juuri mistään. Joutuvat vaan olemaan ankeissa oloissa ja selviytymään jotenkin.

Ja aina meinaa nämä puurot ja vellit mennä päässä sekaisin,mutta eipä ihme kun kaikki tapahtuu pääasiassa omassa mielessä 

[BlackFairy]

Minusta on ilahduttavaa, että ainakin viime aikoina on ollut paljonkin keskustelua aloittelijoista huolehtimisesta, tiedonlevityksestä, henkisen puolen huomioinnista ja sydämellisyyden kaipuusta skeneen sen "kuka on kovin"-kilpailun sijaan. Ja tiedättekös, vaikka ensivilkaisulla nuo etusivulle nousevat "viimeksi kommentoidut" ketjut ovat luonnollisestikin usein ot-painotteisia niin kyllä täällä syvällisiäkin aika ajoin keskustellaan ja artikkeleihin perehtymällä sekä foorumin aihepiirejä klikkailemalla löytää itse asiassa paljonkin ihan hyödyllistä tietoa. Silti sekä yhteisön sisällä käytävä keskustelu että tiedonvälitys ovat tärkeitä ja huomionarvoisia asioita joita onkin syytä kehittää.

Tämä on vaan hankalaa, kun piirit ovat loppujen lopuksi pienet ja munkin naaman tietää aika moni, niin jos alan täällä kirjoittamaan vaikkapa siitä kokemuksesta mitä on tullut erilaisten mokien kautta tai niistä viisauksista mitä olen jonkun jutuista poiminut, niin aina joku miettii että "jaahas se on puuhannut sitä ja tota sen ja sen kanssa" tai "olikohan tuo henkilökohtainen piikki minulle" tai "se tarkoittaa varmasti sitä yhtä juttua missä olin mukana, minä olin paikalla eikä se ihan noin mennyt". Kieli keskellä suuta saa välillä asiansa muotoilla.

Wikistä puhuessa on noussut kerran jos toisenkin esiin mm. se haasteellisuus, että absoluuttisia totuuksia on loppujen lopuksi tässä aihepiirissä aika vähän ja usein se tekemällä ja näkemällä opittu "street wice" on sekä kiinnostavampaa että hyödyllisempää. Silti wikilläkin on mielestäni paikkansa, sitä odotellessa on baarin artikkelitietokanta johon mielelläni näkisin ilmestyvän lisää artikkeleita.

Mun mielestäni baarin aihejako on hyvä, D/s, S/m, bondage - jakohan sieltä löytyy jo. (asia erikseen on se että asiat sekoittuvat usein toisiinsa mutta aina ei voi voittaa). Ehkä jonkinlainen "muu pervoilu"-osio olisi ihan tervetullut lisä tuonne kattaen fetissit, roolileikit, exhibbailun jne. Joka jutulle ei mielestäni tarvitse olla omaa osiota sillä liian tarkka erottelukin rajoittaa keskustelua. Samoin se "aloittelijoiden kysymykset"-osio olisi ihan tervetullut ja sinne vaikka nostona vielä "useimmin kysytyt".

Mua ilahduttaa myös se, että täälläkin on otettu esille tuota ajatusta että olisi tukiverkkoa ihmisten ympärillä. Tämä mylly voi välillä käydä aika kovaksi fiksulle ja vahvallekin ihmiselle ja uskoisin että ripaus toverillista huolenpitoa, muutama ystävällinen sana kasvotusten, objektiivinen näkökulma hankalaan tilanteeseen tai ihan vain tieto siitä että on joku jolta voi tarvittaessa kysyä ja saa vastauksen ilman vittuilua voisi olla osaltaan ehkäisemässä sitä että ihmisillä hajoilee päät vaikkapa tuohon tyyliin mitä Lady Whip kuvasi. (surullinen ja valitettavan yleinen tapahtumaketju)

Olen hahmotellut mielessäni, että voisi kasata jonkinlaisen porukan, jossa olisi mentoroinnista kiinnostuneita, hyviä kirjoittajia, sydämellisyyden puolestapuhujia, kokeneempia vertaisia jne. sellainen sekalainen ja hyväntahtoinen sakki, joka voisi esimerkiksi avata yhteisen blogin mihin kirjoitetaan juttuja hyvin tagattuna yhteistyössä ja erikseen, sekä faktaa että street wicea, ja pidettäisiin vaikka kemuissa silloin tällöin jotain hyvin löyhästi määriteltyä "uusien pöytää" mihin voisi tulla jutustelemaan ja kyselemään. Ja tämän oheistuotteena voisi syntyä mentorointi- tukihenkilösuhteita jos on syntyäkseen. Näitä ideoita on tullut heiteltyä ja palloteltua ihmisten kanssa ja puhetta on ollut myös erityylisistä luentosarjoista ja keskustelupiireistä. Toivottavasti nämä hahmotelmat jonain päivänä konkretisoituu jollain toimivalla tavalla.

[Leccare]

Hyvää tekstiä BF:ltä. Mentoriryhmä uusille voisi olla paikallaan, ennen kuin satuttavat itseään. Moni skenessä uusi ei kuitenkaan tiedä rajojaan taikka heitä vaanivien rajatapausten mainetta. Olisi kuitenkinkin mukavaa, että ihmiset voisivat nauttia elämästään yhdessä muiden samannnhenkisten ihmisten kanssa, sen sijaan, että poistuvat parin kokeilun jälkeen skenestä pysyvästi fyysisesti ja henkisesti arpeutettuina ja kohtaloaan syyttä häpeävinä.

[Angelika]

Tai mitä jos antais jokaisen tulla, tavallaan...ja jokaisen jo olevan antaa annettavansa niin halutessaan. Minulle hyvä vertainen kun ei ole sitä välttämättä jokaiselle muulle jne. Ajatushan on kaunis ja hyvä, mutta kyllä itseäni hieman arveluttaa lähteä nimeämään jotain tiettyä porukkaa "lastenvahdeiksi" täällä, jossa kait kuitenkin jokainen on jo aikuisiässä. Välittäminen ja huolenpito kanssamatkustajista kun ei mun mielestäni vaadi erikseen siihen osoitettuja ihmisiä. Jos jokainen vaikka keskittyisi ennen kaikkea siihen, että hoitaa omat asiansa niin hyvin kuin osaa sen sijaan, että on osoittamassa niitä "rajatapauksia" uusille tulokkaille, niin mä ainakin näkisin monen asian olevan vähän paremmin.

Itselläni on ollut ilo tutustua yli kymmenen vuoden aikana suureen joukkoon enemmän tai vähemmän pervoja ihmisiä. Osa on tänään ystävinä, osa unohtunut ja saattaa joku herättää pientä ärsytystäkin. Mieluummin kuitenkin keskityn niiden mielestäni hyvien tyyppien (joo ei tarkoita että olisivat sitä jokaisen mielestä) osoitteluun ja kehumiseen kuin paskan roiskintaan. Tämä ei ole estänyt minua olemasta tukena joillekin kun ovat tuen tarpeensa minun tietooni tuoneet. Olen myös itse saanut tukea yllättäviltäkin tahoilta ja olen siitä todella kiitollinen.

Mitä tulee tuohon Lekan kommenttiin skenessä uusien tiedostamattomista rajoistaan, niin mä väitän ettei niitä ihan kaikki "kehäraakitkaan" tiedä. Ja mitä sitten? Aika moni täällä hakee juuri sitä turvallista seuraa, jossa lähteä niitä rajojaan hahmottamaan. Sitten kun asioita lähdetään käytännön tasolla kokeilemaan, huomaa jotkut, ettei tämä ole ollenkaan oma juttu ja poistuu ilman sen suurempia vaurioita.

Mielenterveysongelmien paras potemis- tai hoitopaikka ei mielestäni myöskään löydy tästä skenestä...ei edes niiden itseään mentoreiksi tituleeraavien hyvää tarkoittavien ihmisten parista.

 

[Meeri]

Tai mitä jos antais jokaisen tulla, tavallaan...ja jokaisen jo olevan antaa annettavansa niin halutessaan. Minulle hyvä vertainen kun ei ole sitä välttämättä jokaiselle muulle jne. Ajatushan on kaunis ja hyvä, mutta kyllä itseäni hieman arveluttaa lähteä nimeämään jotain tiettyä porukkaa "lastenvahdeiksi" täällä, jossa kait kuitenkin jokainen on jo aikuisiässä. Välittäminen ja huolenpito kanssamatkustajista kun ei mun mielestäni vaadi erikseen siihen osoitettuja ihmisiä. Jos jokainen vaikka keskittyisi ennen kaikkea siihen, että hoitaa omat asiansa niin hyvin kuin osaa sen sijaan, että on osoittamassa niitä "rajatapauksia" uusille tulokkaille, niin mä ainakin näkisin monen asian olevan vähän paremmin.

Komppaan. Pumpulissa eläminen ja paapominen ei kyllä auta ketään tuntemaan itseään ja rajojaan paremmin, päinvastoin. Jokaisen on itse tehtävä omat valintansa ja jos virheitä tulee, niin mitä sitten. Virheistään kuitenkin aina oppii jotain. Kuitenkin tapaukset joissa jollekin olisi jotain pysyvää haittaa ilmennyt ovat aika marginaalisia scenessä. Itse olisin varmaan uutena häipynyt scenestä vähin äänin, jos joku hyvääkin tarkoittava ihminen olisi tullut tunkemaan nenuaan asioihini ja kommentoimaan valintojani. Empatiaa ja samanhenkistä juttuseuraa löytyy tosiaan ilman siihen erikseen osoitettuja ihmisiäkin.
Sen sijaan BF:n ehdottamaa uusien pöytää bileissä ja aloittelijoiden palstaa foorumilla pidän sikäli hyvänä ajatuksena, että sellaisista matalan kynnyksen tiedotuspaikoista voisi aloittelijat saada hyvää tietoa ihan käytännön asioista. Esim. bile-etiketistä, dresscodesta, miiteistä, välineistä ja niiden ostopaikoista ym.

[Koo]

Näyttääpä olevan yleinen ajatus, että subit ovat kyvyttömiä huolehtimaan itsestään ja sinkoilevat hallitsemattomina tulevaisuuden mentaalikiertotähtinä pitkin nälkäisten ja kovasydämisten narsistimastereiden linnunrataa. En voi kuin ihmetellä - ei noin avuttomia ihmisiä voi olla.

Ja hyppään saippualaatikoltani kun asia ei sinänsä minun ongelmani ole.

[BlackFairy]

Ennen kuin kukaan ehtii lietsomaan itseään yhtään enempää niin pakko sanoa että minun ei ole tarkoitukseni paapoa ketään eikä aikuiset ihmiset mielestäni tarvitse lapsenvahteja. Mutta joitakin ihmisiä se uusien tai muuten vaan ihmeissään olevien tukeminen ja tiedonlevitys kiinnostaa enemmän kuin toisia ja porukalla on monia juttuja kivempi tehdä kuin yksin. En myöskään sanonut missään että tarkoitus olisi yhdessä nimetä tähän hommaan joku joukko joka sitten voi vahtia toisia ja osoittaa sormella muita. Ja tiedon tarjoaminen ei tee kenestäkään tyhmää tai avutonta.

[Lucrezia]

Olen ihmetellyt joskus samaa kuin Koo ja miettinyt, että mahtaako tuo avuttomuus koskea enemmän naispuolisia subeja. Itselläni kun on ollut D/s -suhteita vain miespuolisten kanssa enkä ole heissä huomannut mainittavampaa hoivaamisen tarvetta. Tai ehkä minulla on ollut onni saada seurakseni vain niitä suht tervejärkisiä ihmisiä.

Mitä tulee ns. tukihenkilötoimintaan, vanha kyynikko minussa huomauttaa, että mikähän takaa sen "tuen" puolueettomuuden? Olisiko meillä yhtäkkiä muutamia "hyvää tarkoittavia" setiä ja tätejä sekoittamassa aloittelevien subien päitä entistä hämmentyneemmiksi? Joillain lisäksi ajatuksena mustata toisten mainetta ja/tai haalia subeja itselleen?

Kuten tässä(kin) ketjussa on jo mainittu, bdsm:a harrastavien oletetaan olevan täysi-ikäisiä ja siten tietoisia tekemisistään. Jokainen vastaa viime kädessä itse omista valinnoistaan ja millaisiin juttuihin lähtee mukaan. D/s -suhteessa vastuuta henkilön kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja mielenterveydestä ei voi sysätä pelkästään dominoivan osapuolen harteille.

Mentor/tutor -touhun sijaan voisimme jokainen omalta osaltamme pyrkiä vaikkapa pitämään tämän Baarin ilmapiirin avoimena ja ystävällisenä, jotta aloittelijoiden olisi helpompaa liittyä joukkoon ja esittää kysymyksiä pelkäämättä armotonta tyhmäksi mollausta. 

[Queena]

Koo ja Lucrezia kirjoittaa kyllä ihan mun ajatuksia tässä