Autismin kirjolla kinkyily

[Nyyti]

Onko kenelläkään kokemusta tai mitään tietoa kinkysuhteista joissa yksi tai useampi henkilö on autismin kirjolla tai autistisia piirteitä omaava? Onko jotain asioita mitä tulee erityisesti ottaa huomioon jotta homma toimii? Itse olen luultavasti kirjolla(tutkimuksiin jonossa), ja mietin onko jotain mihin minun kannattaa kiinnittää huomiota ihmissuhdetta luodessa/kinkyjuttuja kokeillessa/tms?

[Päpälämäen Krister]

Ihan samoin yrityksen, erehdyksen ja oppimisen kautta näitä juttuja tehdään ja eletään, oli sitten neurotyypillinen tai ei. Tietenkin on hyvä että asiasta keskustellaan, mutta en näe syytä, miksi samat yleiset teemat (esim. turvallisuusseikat, aloittelijan oppaat, itsensä ja toisen arvostaminen) eivät olisi sovellettavissa jokaisen kohdalla.

[mirbe]

Neurologisia piirteitä omaavalle tuntuu usein olevan tavallista ylireagointi suuntaan ja toiseen, niin hyvässä kuin pahassa. Näin ollen kiinnittäisin paljon huomiota keskusteluun, sääntöihin ja asioiden läpikäymiseen ennen ja jälkeen toiminnan. Jos on aistiyliherkkyyksiä, niin se voi rajoittaa kipuleikkejä, mutta tuottaa myös lisää nautintoa. Arjessa usein ohjeiden on hyvä olla selkeitä ja ilman kiertoilmauksia tai tulkinnan varaa, joten samaa toteuttaisin kinkyillessä.

[alice]

Jos on aistiyliherkkyyksiä, niin se voi rajoittaa kipuleikkejä, mutta tuottaa myös lisää nautintoa.

Mä nostaisin tähän myös aistialiherkkyydet. Eli voi olla että ei välttämättä tunne juurikaan esim kipua, kylmää tai kuumaa. Jos on tällaiseen taipumusta niin se on hyvä tiedostaa ja huomioida, ettei aiheuta liiallisia vaurioita.

Mun parhaat vinkit ylipäätään autismin kirjon suhteen on tieto, itsetuntemus, ymmärrys ja kommunikointi. Mitä paremmin tietää ja tuntee omat piirteensä ja pystyy niistä kommunikoimaan, sitä helpompaa ja turvallisempaa on myös deittailu ja kinkyily. Autismin kirjolaiset on nimensäkin mukaisesti niin kirjavaa porukkaa ja yksilöllisiä piirteineen, että on kovin vaikeaa antaa yleispäteviä neuvoja.

[kitten]

Nepsy-ihmisenä sanoisin, että tärkeää on löytää kumppani, joka jaksaa tutustua sinuun ja edetä hitaasti. Itsellä useat aistipoikkeamat haittaa kinkyilyä tai ainakin vaikuttaa siihen, mutta oikean kumppanin kanssa en välillä edes muista omia rajoituksiani.

Keskustelu, luottamus ja turvallisuus ovat avainsanoja. Keho-mieli -yhteistyön ymmärtämisestä ei ole myöskään haittaa.

[Greta]

Se mihin itse olen tällaisissa suhteissa kovimmin kolaroinut (aisti yli- ja aliherkkyyksien lisäksi) on ylipäätään oppikirjamallisesta bdsmmän harjoittamisesta poikkeaminen. Ihan jokainen ihminen on yksilö, ja joiltain niitä yksilöiviä ominaisuuksia löytyy vaan enemmän. Silloin saattaa olla vähän enemmän mukautumista ja toisen taajuudelle virittymistä tehtävänä, mutta palkitsevaa hommaahan sekin on.
On ollut tosi kiinnostavaa ja antoisaa opetella omanlaisia toimintamalleja, sellaisiakin joista tietää että muussa seurassa tästä tulisi varmasti sanomista, vaikka just tähän ihmissuhteeseen tää on just hyvä. Jokainen suhde on erilainen, ja on ihan ok että se oma ei näytä samalta kuin "kaikilla muilla".

Mun kokemuksena on, että tärkeintä on pysyä avoimena ja ymmärtää, että autismin kirjolla oleminen ei ole valinta. Mitä avoimuuteen tulee, niin tasapuolisen keskustelun lisäksi sen pitäisi käsittää myös kyky hyväksyä toinen juuri sellaisena kun tämä on. Kellään ei ole varaa sanoa toiselle, että tämä ei voi olla/kokea/reagoida juuri niin kuin on/kokee/reagoi.

[MissAlex]

Mun kokemuksena on, että tärkeintä on pysyä avoimena ja ymmärtää, että autismin kirjolla oleminen ei ole valinta. Mitä avoimuuteen tulee, niin tasapuolisen keskustelun lisäksi sen pitäisi käsittää myös kyky hyväksyä toinen juuri sellaisena kun tämä on. Kellään ei ole varaa sanoa toiselle, että tämä ei voi olla/kokea/reagoida juuri niin kuin on/kokee/reagoi.

Greta tiivisti aika hyvin kaiken, jonka aion sanoa.
Tää koskee myös muita neuroepätyypillisyyksiä ja myös mt-ongelmia.
Avoimuus ja ymmärrys, sillä pääsee pitkälle.

Ps. Greta mä fanitan sua!

[kitten]

Mäkin allekirjoitan kaiken Gretan kirjoittaman 

Erityisesti viimeinen kohta. Kukaan ei voi sanella miten toinen tuntee tai kokee, oli kyseessä neurotyypillinen tai -epätyypillinen. Mutta erityisesti silloin, jos tietää kumppanin reagoivan valtavirrasta poikkeavin tavoin kehollisesti tai mentaalisesti, niin kiinnitä huomiota hyväksyvän, turvallisen ilmapiirin luomiseen.

[LuciaDiNotte]

Itsellä ADHD sekoittaa toisinaan pakkaa näissä asioissa, kun impulssiivisuus ja keskittymiskyvyttömyys saatetaan lukea brattailynä, vaikka itse en itseäni kakaraksi mielläkkään. Alussa se saattaa aiheuttaa molemmin puolista turhautumista, kun toinen reagoi johonkin mitä olettaa minun tekevän ja kohtelee minua tyypinä, joka en koe olevani.

Mutta niin kuin tuolla moni jo sanoikin, niin kommunikaatioon kaiken A ja O ja jokainen on joka tapauksessa yksilö. Itse tein erityisherkän leikkikaverin kanssa aikoinaan sen virheen, että yritin ymmärtää hieman liikaa. Luin kaiken mahdollisen mitä asiasta sain käsiini, minkä seurauksena aloin nähdä hänet oppikirja erityisherkkänä. Siinä tietämisen ja ymärtämisen humalassa pääsi unohtumaan että kyse on uniikista henkilöstä, jolla on erityisherkkys eikä henkilöstä joka on erityisherkkyys.

Toisaalta oman neuroepätyypillisyyden ymmärtäminen on auttanut myös hahmottamaan paremmin mitä omalta Capoltaan kaipaa/tarvitsee, kun jotkut asiat vaan make sense diagnoosin saamisen jälkeen. Sitä kautta on pystynyt itse kommunikoimaan asioista paremmin.