Tyyppi katosi, mitä ihmettä tapahtui ja miksi?

[Nyyti]

Kävi niin että tutustuin yhteen tyyppiin täällä, viestiteltiin, vaikutti ihan kivalta, melkein sovittiin tapaaminenkin julkisesti(en tietenkään antanut osoitettani tai nimeäni tms). Sitten peruin sen edellisenä iltana kun jännitin liikaa, sanoin että tutustutaan ensin paremmin täällä viestitellen. Nyt meinasin lähettää viestin että miten päivä meni, mutta kun yritin etsiä tyyppiä sitä ei enää löydy mistään! Sen viesteissä lähettäjänä lukee sen käyttäjänimi ja sen alla vieras eikä sitä voi klikata, ja se on hävinnyt kaverilistaltani. Onkohan kyse jostain teknisestä ongelmasta vai suuttuikohan hän jostain ja poisti tunnukset sanomatta minulle mitään? Vai olikohan hän joku epäilyttävä tyyppi? Syyttelen itseäni ja mietin mikä meni pieleen, olen niin surkea ihmissuhteissa... Kannattaako unohtaa koko tyyppi ja etsiä parempaa seuraa? Auttakaa joku, mistä voisi olla kyse? 

Lisäys 3.6. Kun ilmeisesti jotkut käsitti vähän eri tavalla… Ehkä selitin huonosti. Kyse oli siis semmoisesta että tutustuttiin päivänä x, juteltiin viesteillä jokunen tunti ja tyyppi ilmoitti että on työkeikka minun alueellani seuraavana päivänä ja vihjasi tapaamisesta. Epäröin ja ilmaisin huoleni siitä että on aika pian, sanoin että toisaalta olisi hyvä nähdä äkkiä että tietää toisen olevan olemassa jne mutta toisaalta olen livenä niin ujo että ehkä on fiksumpi tutustua ensin netissä. Mies oli hirmu innokas tapaamiseen, yhdessä sen illan viestissä sitten ehdotin että no jos vaikka puistossa nähtäisi siihen ja siihen aikaan ja juteltaisiin. Tyyppi riemastui ja alkoi puhua miten ottaa fetissikamaansa mukaan jotta voin hiplailla niitä ym. Ja kyse ei siis ollut kamoista jotka liittyvät yhteiseen kiinnostuksenkohteeseen, vaan hän alkoi vaikuttaa siltä että yrittää ”käännyttää” minut omaan fetissiinsä ensitapaamisella. Laitoin viestin että en uskallakkaan ja tutustutaan ensin netissä, mies vastasi joskus aamulla että odottaa minua ja aamu on vapaana. Laitoin viestiä että etkö huomannut edellistä viestiäni, vastasi että voi harmi menen runkkaamaan. Ja sitten se ilmeisesti poisti tunnukset, huomasin tämän illemmalla. Jotenkin näin se muistaakseni meni, poistin jo viestit. Että ehkä se oli kuitenkin vähän epäilyttävä tyyppi…

[Oranssilyhty]

poistanut profiilin. Eikai siinä voi kuin jatkaa elämässä eteenpäin ja olla kiitollinen ettet hukannut enempää aikaa ihmiseen jolla ei ole käytöstapoja.

[Nyyti]

Ok, yritetään Ehkä teen uuden seuranhakuilmoituksen kun ehdin.

[PallasAthene]

Voi pikkuista. Olipa ikävä kokemus. Et ole tehnyt mitään väärää, vaan on aivan oikein odottaa tapaamisen kanssa kunnes olet valmis.

Voi olla myös, että tämä "kadonnut" ihminen on näitä, joka tulee baariin etsimään seuraa hetken huumassa tai hyvin spesifein tarkoitusperin. Ja sitten kun tapaaminen ei onnistunutkaan suunniteltuna (henkilölle sopivana) ajankohtana, niin poistuvat saman tien.

Mitään et tämän henkilön kohdalla ole menettänyt ja näin on varmasti parempi.

Toivottavasti löydät vielä arvoisesi ihmisen

[orjamies]

Voi pikkuista. Olipa ikävä kokemus. Et ole tehnyt mitään väärää, vaan on aivan oikein odottaa tapaamisen kanssa kunnes olet valmis.

Voi olla myös, että tämä "kadonnut" ihminen on näitä, joka tulee baariin etsimään seuraa hetken huumassa tai hyvin spesifein tarkoitusperin. Ja sitten kun tapaaminen ei onnistunutkaan suunniteltuna (henkilölle sopivana) ajankohtana, niin poistuvat saman tien.

Mitään et tämän henkilön kohdalla ole menettänyt ja näin on varmasti parempi.

Toivottavasti löydät vielä arvoisesi ihmisen vahva komppaus tästä varmaankin kyse " lienee jo takasin toisella nicillä "

[MrA]

Tarinoissa on yleensä ainakin kaksi eri näkemystä. Tabu on ettei naiselle voi antaa pakkeja edes vaikka huomaisi että tiet eivät kohtaa. Ghostaaminen on pienemmän häpeän ja tuskan tie. Vielä jos epävarmuutta ruokitaan perumalla tai siirtämällä treffejä hyvin lyhyellä varoitusajalla ja selityksillä jotka saattavat tuntua epämääräisiltä.

Sukupuolten (sori loput 35) välisen epäoikeudenmukaisuuden tästä tekee että kohteena oli nainen. Muutoinhan tämä olisi business as usual.

#sarkasmi #ironia

[Snadistisadisti]

Sukupuolten (sori loput 35) välisen epäoikeudenmukaisuuden tästä tekee että kohteena oli nainen. Muutoinhan tämä olisi business as usual.

Jos tämä olisi sattunut miehelle, olisi kannustuksen sijaan voinut odottaa lähinnä vittuilua uhriutumisesta. Näin maailma makaa.

Voi olla, että et menettänyt mitään. Turha surra läikkynyttä maitoa. Itse en olisi lähtenyt tunnuksia poistamaan, tai ghostannut täysin. En kylläkään olisi enää ollut millään tasolla kiinnostunut tuotteesta. Jos sovittuihin ei voi luottaa, puuttuu pohja jolle luottamusta pitäisi rakentaa.

[armadillo]

Onkohan kyse jostain teknisestä ongelmasta vai suuttuikohan hän jostain ja poisti tunnukset sanomatta minulle mitään? Vai olikohan hän joku epäilyttävä tyyppi? Syyttelen itseäni ja mietin mikä meni pieleen, olen niin surkea ihmissuhteissa... Kannattaako unohtaa koko tyyppi ja etsiä parempaa seuraa? Auttakaa joku, mistä voisi olla kyse? 

Pahoitteluni vastoinkäymisestä. Mullakin on jonkun verran kokemusta ghoustatuksi tulemisesta, eikähän se koskaan kivalta tunnu. Oon kehitellyt itselleni suojaksi semmoisen ajatusmallin, muut ihmiset voi olla ihan yhtä epävarmoja ja virheellisiä kuin minäkin, ja että koskaan ei voi tietää täysin mitä kaikkea muuta ghoustaajan elämässä on meneillään tutustumisen aikana.

Syitä ghostaamisen taustalla voi olla lukuisia. Tässä muutama esimerkki:

• Hän voi olla yllättäen ja äkillisesti löytänyt itselleen kumppanin (ns. salamarakkaan).
• Hän voi olla masentunut jostain aivan muusta syystä, ja kokenut ettei hänellä riitä aikaa ja/tai energiaa tutustumiseen.
• Hänellä on voinut olla samoihin aikoihin joku negatiivinen Bdsm-kokemus jonkun muun kanssa, joka on saanut hänet säikähtämään ja jättämään koko skenen.
• Hän voi olla salaa liikenteessä, ja on ehkä joutunut poistamaan tunnuksensa paljastumisen pelossa.
• Hän voi olla äärimmäisen epävarma ihminen joka ottaa vastoinkäymiset poikkeuksellisen raskaasti, eikä kestänyt tapaamisen peruuntumista.

Vain mielikuvitus on rajana, mutta pääsanoma on se, että syy voi olla jossain aivan sinuun liittymättömässä seikassa, tai jossain mikä liittyy johonkin tekemääsi, mutta josta sinulla ei ole voinut olla mitään aavistustakaan. Kun yhteys on katki, se todennäköisesti jää ikuiseksi arvoitukseksi.

Jos sattuman kaupalla kohtaat kyseisen henkilön joskus myöhemmin jossain, voit yrittää kysellä mitä tapahtui. Todennäköisesti syy on kuitenkin jotain varsin banaalia. "No ei vaan huvittanu enää", "no siin oli vähän kaikkee" tai ehkä yleisin "no emmätiiä".

Joten älä suotta liikaa piiskaa itseäsi, reippaasti vaan uutta käärmettä pyssyyn ja pylly kohti pettymyksiä.

[an_emi]

Tällainen on aina ikävää, oli kyseessä mies tai nainen ghostauksen kokijana.

Siinä ei ole mitään väärää, että pidät kiinni rajoistasi, josta tässä oli nähdäkseni kyse. Ei sillä ole väliä, mitkä syyt toisen käyttäytymisen taustalla ovat, koska sinä elät elämääsi itseäsi varten, ja tämä kannattaa tehdä niin, että on tyytyväinen omiin valintoihinsa. Et ole velkaa kenellekään tapaamista aikataululla, joka ei sinulle sovi.

[kuunlilja74]

Ikävää Nyyti että olet kokenut tuollaista.

Mutta täytyy sanoa että ikävä kyllä tuohon saat tottua.
Ihmiset saattavat hävitä pitkänkin tutustumisen tai tapaamisenkin jälkeen.

[Laura]

Vuosia sitten kirjoiteltiin paljon viestejä yhden miehen kanssa, johon tutustuin täällä bdsmbaarissa. Käytiin kahvilla ja minun mielestä meillä juttu luisti oikein hyvin. Jatkettiin viestittelyä, sovittiin tapaaminen, tällä kertaa sessiointia. Sovittuna sessiopäivänä tyyppi katosi, eikä vastannut enää viesteihin. Poistui myös täältä baarista. Näitä sattuu, ei voi mitään. Sinkkumarkkinoilla liikkuu kaikenlaisia urpoja 

[Sukkanauhafani]

Viimehetken peruminen voi tuntua ihmisestä ikävältä ja saada vetäytymään, se on täysin ymmärrettävää. Mutta olettaisi että olisi kyvykkyyttä ilmaista se pelkän katoamisen sijaan. Yhden perumisen voisin vielä itse ehkä ymmärtää, pari perumista putkeen vaikuttaisi luonnekuvaukselta ja saisi siirtymään eteenpäin.

Olenkin jo aiemmin kirjoittanut, että katson ghostaamisen kertovan lähinnä katoajan itsensä ongelmista. Ghostatuille katsoisin lohduttavana sen, että se ghostaaja itse siinä pelasti teidät suuremmalta mielipahalta myöhemmin. Ihminen joka käyttäytyy noin tökerösti, olisi myös potentiaalisessa suhteessa tai tapailussa luultavasti ollut hyvin emotionaalisesti itsekäs. Se taas sitten ois todennäköisesti aiheuttanut vielä suurempaa vahinkoa. Jos keskustelu vain luontaisesti lopahtaa (eikä ole edes nähty tai tapaamista sovittu), niin ei se ghostaus silloin tietenkään ole.

Mut on vain kerran ghostattu parin tapaamisen jälkeen ja ehkä se hetken kirpaisi, mutta en ottanut sitä itseeni pidemmän päälle. Yleisesti katsoisin että ghostaaminen kertoo lähinnä ghostaajan keskeneräisyydestä emotionaalisesti tai siitä että sairaalloisesti välttää konflikteja. Poikkeuksena toki jos toinen osapuoli vaikuttaa vaarallisen epästabiililta, ymmärrän tuon varsinkin naisten näkökulmasta.

En ole koskaan ghostaillut ja pyrin antamaan mahdolliset pakit mahdollisimman lempeästi (vaikka kyseessä olisi vain verkkokeskustelu ilman tapaamista). Musta on kiva että pari kertaa mua on kehuttu siitä että olen tehnyt sen hyvin ja kunnioittavasti. Useimmitenhan toisessa ei ole mitään vikaa, puuttuu vaan jokin mystinen yhteys. Tajuan kyllä kans jos joku noin sitten vastaavasti muhun suhtautuu.

Pakko lisätä että olen varmaan suunnilleen Suomen ainoa sinkkumies joka ei ole koskaan käyttänyt Tinderiä, niin on ihan hyvin mahdollista että nimenomaisesti Tinder-deittailuun sisältyy ghostauskulttuuri erityisellä tavalla. Jotenkin siihen liittyviä noi pahimmat tarinat mitä muilta kuulee aina on.

Ois ihan kiinnostava kuulla jonkun ihmisen näkemys siihen, millaista oli pre-Tinder tapailu ja onko Tinder-aika tosiaan lisännyt ghostailua kuten itse teoretisoin?

[orjamies]

Vuosia sitten kirjoiteltiin paljon viestejä yhden miehen kanssa, johon tutustuin täällä bdsmbaarissa. Käytiin kahvilla ja minun mielestä meillä juttu luisti oikein hyvin. Jatkettiin viestittelyä, sovittiin tapaaminen, tällä kertaa sessiointia. Sovittuna sessiopäivänä tyyppi katosi, eikä vastannut enää viesteihin. Poistui myös täältä baarista. Näitä sattuu, ei voi mitään. Sinkkumarkkinoilla liikkuu kaikenlaisia urpoja 

tähän sanoisin lukuja vajaana psygologina varattu " pikaseen kahviin " pysty irtoutumaan mutta,,,

[armadillo]

Pakko lisätä että olen varmaan suunnilleen Suomen ainoa sinkkumies joka ei ole koskaan käyttänyt Tinderiä, niin on ihan hyvin mahdollista että nimenomaisesti Tinder-deittailuun sisältyy ghostauskulttuuri erityisellä tavalla. Jotenkin siihen liittyviä noi pahimmat tarinat mitä muilta kuulee aina on.

Ois ihan kiinnostava kuulla jonkun ihmisen näkemys siihen, millaista oli pre-Tinder tapailu ja onko Tinder-aika tosiaan lisännyt ghostailua kuten itse teoretisoin?

Omasta puolestani mun omat ikävimmät ghostauskokemukset tapahtui aikana ennen Tinderiä, ns. vaniljamarkkinoilla. Olin tavannut kaikki naiset orgaanisesti, eli tutustumalla paikallisissa menomestoissa ja esim. naamakirjan seurapelien kautta, jotka oli kuuminta hottia siihen maailmanaikaan.

Suurin osa ghostaajista vaikutti hyvin kilteiltä, mutta oli joukossa ainakin yksi semmoinen kuka ei alkuunkaan kaihtanut konfliktia. Yhden ghostaajan näin sattumalta yökerhossa ehkä viikko tai pari äkillisen radiohiljaisuuden jälkeen. Hän roikkui jonkun miehen kaulassa, ja pariskunta vaikutti kyllä hyvin tiiviiltä. Hän oli jäänyt mun naamakirjakavereihin (varmaankin epähuomiossa), ja huomasin hänellä joskus vuoden sisään vauvapäivityksen. Se kieltämättä hieman kirpaisi, kun niihin aikoihin olisin halunnut itsekin alkaa perustaa perhettä. Mutta minkäs teet, näitähän sattuu.

Erään toisen naisen kanssa kävi niin että oltiin sovittu tapaaminen musakeikalla, olin ostanut meille molemmille liput ja innokkaana olin paikalla aivan liian etuajassa, mutta tyyppiä ei näkynyt koko iltana missään eikä vastannut puheluihin tai viesteihin. Koitin kysellä mitä oli tapahtunut ja oliko kaikki ok, mutta mitään vastausta ei kuulunut missään vaiheessa ja muutaman päivän epätietoisuudessa odoteltuani jätin homman sikseen. Hän kuitenkin otti muhun itse yhteyttä muutama kuukausi myöhemmin, ja kertoi että oli silloin tapahtuman aikaan löytänyt baarista (ei bdsm) itselleen miehen. En muista pahoitteliko varsinaisesti ohareita, mutta eipä mua toisaalta enää siinä vaiheessa niin kiinnostanut alkaa asiasta tivaamaankaan, kun olin jo mennyt omassa elämässäni eteenpäin.

Elikkä ainakin näissä selvinneissä tapauksissa tyypeillä oli vaan yksinkertaisesti monta rautaa tulessa. Joidenkin naisten oon toisaalta kuullut sanovan, että lakkaavat yksinkertaisesti vastaamasta jos kiinnostus lopahtaa, koska "kyllä se sitten tajuaa kun ei vaan vastaa". Näissä tapauksissa perustelu on kuitenkin kuulostanut validilta, eli että näin on ollut pakko toimia koska jotkut miehet vänkää jääräpäisesti niin kauan kun heille vastaa ylipäänsä yhtään mitään, ja ainoa mikä toimii on täydellinen hiljaisuus. Ehkä näin, mutta aika kylmää kyytiä tämmöisille herkemmille kavereille jotka kyllä ihan ottaa todesta kun sanotaan että ei nyt oikein lähe.

Kyllähän se vituttaa kun laittaa itsensä likoon ja sitten saa tällaista kohtelua, ei siitä mihinkään pääse, mutta parasta se on vaan antaa mokomien mennä menojaan ja pitää huoli siitä ettei tee itse yhtä tökerösti muille.

[IKRM]

Entinen naispuoleinen työkaverini aikoinaan oli kovin innokkaasti etsimässä seuraa nettipalstoilta, ja saikin paljon vastauksia, joista jätti vastaamaan kaikille jotka eivät kiinnostaneet, tai sitten lopetti vaan vastaamisen jos kiinnostus lopahti.

Sikäli huvittavaa tuo, hänen ilmoituksessaan luki, että vastaa kaikille eikä ketään ole kiva jättää roikkumaan vastausta odottamaan.

Hän olikin kehittänyt ajatuksen, että vastaamatta jättäminenkin on vastaus, koska kyllä siitä toinen ymmärtää ettei kiinnosta.

Logiikka ei auennut minulle.

Mutta, kyllähän se toki on niin, että jos vastausta ei kuulu, ei ole kiinnostusta.

IKRM