Valtion ei pitäisi saada päättää, monenko ihmisen kanssa saan olla avioliitossa.

[LehA]

Itseäni harmistuttaa lähinnä se, että vain juridinen aviopuoliso nauttii lain suojaa perimystilanteessa. Jossakin kohtaa aika jättää ja silloin toinen puoliso jää puille paljaille. Toki tähän voi vaikuttaa keskinäisellä testamentilla. Lasten osalta asia ei ole ollenkaan yhtä simppeli.

Valtion kannaltahan avioliittoa voidaan pitää verotusyhtymänä, joka määrittää ketkä kuuluvat ensimmäiseen veroluokkaan, ja saavat erinäisiä verotuksellisia huojennuksia (vaikkapa tulontasaukset, kotitalousvähennyksen jakaantuminen, työhuonevähennys) ja joille valtion päättämät etuudet maksetaan. Jos verohuojennuksia haluttaisiin jakaa useammalle henkilölle yhtä verotusyhtymää kohden, huojennusprosenttia pitäisi tällöin pienentää kaikkien vastaavien verotusyhtymien osalta.

[rp_]

Toisenlaisiakin ongelmia tulisi. Kun joku on kolarin jäljiltä koomassa, niin nykyisin avio-oikeuden mukaan puoliso päättää hänen asioistaan, koska ei itse voi.

Tämä ei muuten mene näin. Jos henkilö on terveydentilansa vuoksi kykenemätön hoitamaan asioitaan, hänelle määrätään edunvalvoja, joka ei ole automaattisesti aviopuoliso. Edunvalvontaa säätelevä viranomaustaho on Digi- ja väestötietovirasto. Edunvalvojansa voi määrätä halutessaan ennalta ollessaan täysissä hengenvoimissaan. Jollei näin ole toiminut, edunvalvojaksi voidaan tarvittaessa nimetä joku tehtävään vapaaehtoisesti hakeutuva ja DVV:n arvion mukaan kykenevä omainen tai jollei tällaista ole tai omaiset eivät pysty sovussa valitsemaan edunvalvojaa keskuudestaan, edunvalvojaksi voidaan nimetä viranomaistoimija. Edunvalvojia voi olla vain yksi kerrallaan, utta edunvalvojalla on mahdollisuus käyttää tarvittaessa sijaista.

Ilman edunvalvojan asemaa aviopuolisolla on nykylain perusteella äärimmäisen vähän päätäntävaltaa puolisonsa asioihin.

Tässä viittasin nimenomaan siihen, mikä oikeus puolisolla on avio-oikeuden mukaan jos toinen on kanttuvei. Käytännössä koskee sellaisia asioita, missä se puoliso on paras henkilö tietämään perheen tilanteen, tyyliin mihin lapset menevät hoitoon tai voidaanko kodista antaa se vanha sohva pois. Edunvalvojan määräämisessä kestää ja edunvalvoja ei juuri puutu ns. käytännön asioihin, jotka on pikaisesti hoidettava.


Macyn huomio oli hyvä: "Yhden hengen avioliitto!" Totta. Länsimaiset yhteiskunnat kulkevat kehityksessä kohti individualistista suuntaa eli poispäin kollektivismista. Sama kehitys koskee myös avioliittoja, siinäkin kehitys kulkee enemmän yksilöä korostaen. Tässä mielessä polyamoristen kannalta kehityskulku on ollut sellainen, mikä on hyvä asia. Jos avioliiton juridinen merkitys jatkuvasti pienenee edelleen, niin sen parempi käytännössä heille. Avioliiton muuttuminen pelkäksi "viranomaisrekisteriin merkityksi seurusteluksi" helpottaisi sitä, että juridiset koukerot eivät olisi käytännön esteenä. Tämä kehitys on vaan hyvin hidasta. Sillä aikaa suosittelisin sen lakiehdotuspaketin tekemistä kolumnien sijaan, jos tarkoitus on oikeasti saada lakeja muutetuksi.

[Fia]

Toisenlaisiakin ongelmia tulisi. Kun joku on kolarin jäljiltä koomassa, niin nykyisin avio-oikeuden mukaan puoliso päättää hänen asioistaan, koska ei itse voi.

Tämä ei muuten mene näin. Jos henkilö on terveydentilansa vuoksi kykenemätön hoitamaan asioitaan, hänelle määrätään edunvalvoja, joka ei ole automaattisesti aviopuoliso. Edunvalvontaa säätelevä viranomaustaho on Digi- ja väestötietovirasto. Edunvalvojansa voi määrätä halutessaan ennalta ollessaan täysissä hengenvoimissaan. Jollei näin ole toiminut, edunvalvojaksi voidaan tarvittaessa nimetä joku tehtävään vapaaehtoisesti hakeutuva ja DVV:n arvion mukaan kykenevä omainen tai jollei tällaista ole tai omaiset eivät pysty sovussa valitsemaan edunvalvojaa keskuudestaan, edunvalvojaksi voidaan nimetä viranomaistoimija. Edunvalvojia voi olla vain yksi kerrallaan, utta edunvalvojalla on mahdollisuus käyttää tarvittaessa sijaista.

Ilman edunvalvojan asemaa aviopuolisolla on nykylain perusteella äärimmäisen vähän päätäntävaltaa puolisonsa asioihin.

Tässä viittasin nimenomaan siihen, mikä oikeus puolisolla on avio-oikeuden mukaan jos toinen on kanttuvei. Käytännössä koskee sellaisia asioita, missä se puoliso on paras henkilö tietämään perheen tilanteen, tyyliin mihin lapset menevät hoitoon tai voidaanko kodista antaa se vanha sohva pois. Edunvalvojan määräämisessä kestää ja edunvalvoja ei juuri puutu ns. käytännön asioihin, jotka on pikaisesti hoidettava.

Siitä, mihin lapset menevät hoitoon päättää lasten huoltaja. Jos siis puoliso on ollut lasten huoltaja ennen tätä kuvitteellista onnettomuutta, hän päättää huoltamistaan lapsista onnettomuuden jälkeen ihan niin kuin ennenkin. Jos puoliso ei ole lasten huoltaja eikä heillä ole muuta huoltaja lapset huostaanotetaan.

Juridisesti puoliso, joka ei ole edunvalvoja, ei voi hävittää ilman edunvalvojan lupaa yhteisestä kodista edes vanhaa sohvaa. Käytännössä toki vanhojen sohvien kohtalo nyt ei ehkä kiinnostele ihan hirveenä ketään. Kannattaa kuitenkin tiedostaa, että ilman edunvalvojan lupaa ei voi esim. myydä sairastuneen puolison tai yhteistäkään omaisuutta, ja edunvalvojan asemassakin tästä joutuu tekemään selvityksen DVV:lle.

Tähän asiaan nyt ei kyllä oikeesti mitenkään vaikuttais vaikka juridisia puolisoja olisi sairastuneella useita.

[rp_]

Tähän asiaan nyt ei kyllä oikeesti mitenkään vaikuttais vaikka juridisia puolisoja olisi sairastuneella useita.

Vaikka ei kannattaisi takertua yksityiskohtiin, niin tehdään nyt vielä niin. Tässä mennään nyt keskustelussa houstoimilain piiriin, kun ei nähtävästi tunneta, missä tilanteissa edunvalvoja käytännössä määrätään ja mitä tehtäviin kuuluu. Ketjun aiheena oli avioliitot, pääasiassa siis avio-oikeus.

Pointti on se, että nykyisin puolisoita on vain yksi, niin on vain yksi henkilö, kenellä on asema tiettyihin asioihin tietyissä tilanteissa. Jos sitten puolisoita olisi useampia, niin moneen eri lakiin pitäisi määritellä se, kenellä useista puolisoista on se asema, joka oli ennen vain yhdellä. Osassa asioista tämä on helppoa ja osassa ei. Joku varmaan kohta sanoo, että eivätkö ihmiset osaa päättää itse. No eivät aina osaa, sen voi jokainen käydä (koronakaaoksen jälkeen) toteamassa lähimmässä käräjäoikeudessa, mitä riita-asioita siellä käsitellään.

[Ailouna]

Inhoan lauseita jotka alkavat ”voitaisiinko normalisoida”, mutta voitaisiinko normalisoida polyamoria laissa?

Yksityiskohdasta pientä nillittämistä, mutta kolumnin kirjoittaja ei ollut elokuvaohjaaja ja Apulannan entisenä basistina tunnettu Tuukka Temonen vaan Tuukka Tervonen. Nillitys loppu.

[Fia]

Tässä mennään nyt keskustelussa houstoimilain piiriin, kun ei nähtävästi tunneta, missä tilanteissa edunvalvoja käytännössä määrätään ja mitä tehtäviin kuuluu.

Itse siis nimenomaan olen edunvalvoja, ja mut on määrätty tehtävääni juuri kuvittelemasi kaltaisessa esimerkkitilanteessa.

Mutta joo, keskustelun kannalta sivuraide. Paitsi, että ei sikäli, että ihmiset, ilmeisesti sinäkin, kuvittelevat aviopuolisoille paljon sellaisia oikeuksia, joita avioliitto juridisesti ei suo. Yleinen käsitys aviopuolisoiden suhteesta ja oikeuksista toisiinsa perustuu kulttuurisiin tapoihin ja petinteisiin, ei avioliittolakiin.

Moniavioisuuskeskustelun osalta tämä on oleellista pohdittaessa, mitä oikeuksia moniavioliitossa siis itse asiassa haluttaisiin taata useammalle puolisolle, ja onko juridinen aviopuolison status ylipäätään se asia, millä nämä oikeudet voitaisiin taata.

Esimerkkisi "oikeus päättää puolison asioista hänen ollessaan koomassa" on nimenomaan esimerkki oikeudesta, jota aviopuolisolla ei juridisesti tälläkään hetkellä ole. Kulttuurisesti on kuitenkin tapana, että aviopuoliso hahmotetaan lähiomaiseksi, jota herkästi kuullaan puolison asioissa, vaikkei hänellä niistä vars. päätäntävaltaa juridisesti olisikaan. Voidaan kysyä "miten oletat että X olisi toivonut tehtävän" ja perustaa päätöksiä esim. potilaan hoidosta tähän, vaikka hoitopäätöksen sinänsä juridisesti tekisikin hoitavalääkäri, tarvittaessa edunvalvojan suostumuksella. Aivan vastaava lähiomaisena kuulluksi tulemisen oikeus muodostuu kulttuurissamme nykyisin myös avopuolisolle.

Mikäli esimerkiksi tällainen oikeus tulla kuulluksi halutaan taata usealle puolisolle tasaveroisesti, se edellyttää ennen kaikkea kulttuurista muutosta, ei niinkään lakimuutosta.