Pohdiskelua feminismistä

[Snadistisadisti]

Somessa möyhäävät junttieinarit kyllä kertovat siitä, mikä on "kansan" mielipide- ja asenneilmasto. Siis se, joka näkyy junttieinareita arkielämässä kohtaavien naisten elämässä.

Toisin sanoen samalla logiikalla äänekkäimmät intersektionaaliset feministit kertovat mikä on kansan mielipide ja asenneilmasto? Näinkö se menee, vai onko kyseessä kaksoisstandardi?

[hwyl]

Kuitenkin kiinnittäisin huomiota taas keskustelun sävyyn, jokainen alatyylinen kommentti paskapuheesta ja muusta sellaisesta on syytä jättää pois. Jos ei keskustelu menee liiaksi tunteisiin niin, ettei malta kirjoittaa rauhalliseen sävyyn niin sitten ehkä se teekupponen ja pieni kävely olisi parempi vaihtoehto kuin huutaa täällä. Tulee paha mieli monelle, ja sillä möyhkäämisellä antaa itsestään nolon kuvan.

Jeps, laitoinkin tuossa aiemmin listan tosi keskeisistä asioista, joista epäilemättä kaikki ollaan samaa mieltä - varmasti olennaisempia kuin nämä mielipide-erot tietyistä jutuista. Ja yhdistäähän täällä meitä myös nämä valtavirralle hieman eksoottiset seksuaaliset preferenssitkin, niin turha kovin hajottavasti ja loukkaavasti kränätä asioista. Mutta se juttu minkä tähden lähdin tästä keskustelemaan - feminismin imago (ja sen tietty negatiivisuus) on kyllä tosi mielenkiintoinen aihe. Jotenkin itselleni on täysin selvää, että kysymys on vain emansipaatiosta, jota suurin piirtein kaikki valistuneet ihmiset kannattavat. Toki näen myös ylilyöntejä ja ylenmääräistä poliittista korrektiutta ja identiteettipolitiikkaa, mutta on niin itsestäänselvää, että nämä ovat marginaalisia juttuja. Kuitenkin ne juuri tuntuvat pitkälti määrittävän feminismin julkisuuskuvaa. Sangen harmittavaa

[hwyl]

Somessa möyhäävät junttieinarit kyllä kertovat siitä, mikä on "kansan" mielipide- ja asenneilmasto. Siis se, joka näkyy junttieinareita arkielämässä kohtaavien naisten elämässä.

Toisin sanoen samalla logiikalla äänekkäimmät intersektionaaliset feministit kertovat mikä on kansan mielipide ja asenneilmasto? Näinkö se menee, vai onko kyseessä kaksoisstandardi?

Näkyvien naishahmojen kohdalla kyllä tässä somehäirinnässä (joka tosiaan koskee myös miehiäkin) vaikuttaa kuitenkin oleva tietty seksuaalisen uhkailun, seksualisoinnin ja sukupuolittamisen erityispiirre. Naiseus ja naisen seksuaalisuus on yksi rakastettu lyömäase somessa, mistä tulee tosi paha maku suuhun. En oikein näe, että tässä miehet olisivat ihan samalla viivalla vaikka varmasti hekin tätä jossain määrin kohtaavat.

[Leikkisa]

Anyway, talouspoliittinen keskustelu on ehkä vähän aiheen sivussa

Hyvinkin mahdollisesti näin. Tänne kuitenkin päästiin tutkimalla sitä, minkä vuoksi erään naisvaltaisen alan palkkatilanne on mitä on. Toki mukana oli myös monia miesvaltaisia aloja, jotka käyttäytyvät aikalailla samalla tavalla. Ja samalla tuli pohdittua sitä, mitkä voimat vaikuttavat siihen, paljonko heille voi työstä maksaa. Itse näen tällaisen keskustelun paljon hyödyllisempänä kuin vain vaatimusten, että pitäisi maksaa enemmän. Jos ymmärretään syyt, voidaan löytää myös konkreettiset keinot ja ne voidaan perustella. Sekin pitää vain hyväksiä, että me ei voida muuttaa vain määrättyä asiaa muuttamatta myös muita asioita ja tilanne ei välttämättä mene kokonaisuutena parempaan suuntaan. Viitaten siihen, että jos me nyt korjattais hoitajien palkkatilanne vain isolla palkankorotuksella, niin miten kävisi meidän tervenhuoltojärjestelmälle?

Asioita voi olla myös vaikea ennustaa, kun kyse on hyvin monimutkaisesta kokonaisuudesta. Sen vuoksi yhteiskunnallisten muutosten tulisi olla pieniä, jotta nähdään se suunta, mihin asiat lähtevät kehittymään. Suuret nopeat muutokset luovat epävakautta järjestelmään, jotka tyypillisesti johtavat nopeisiin korjausliikkeisiin, jotka luovat lisää epävakautta. Yleensä parasta on se, että pienin muutoksin valitaan sellainen tie, joka näyttää vievän parempaan suuntaan. Lopputuloksiin ei päästä heti, mutta tekojen seuraukset on paremmin nähtävissä ja tapahtuneet virheet ovat pienempiä, joten ne on myös helpompia korjata. Näin ainakin silloin kun yhteiskunnallinen tilanne on muuten vakaa ja tähän hyvän linjan hakemiseen on mahdollisuus käyttää aikaa. Pahoittelut jo valmiiksi tällaisen pohdiskelun jatkamisesta

[Fia]

Ne on kaikki hirmuu kivat pohdinnat mutta.... mitä hemmettia niillä on feminismin kanssa tekemista? Täysin normaalit yhteiskunnan ilmiöt ja prosessist, eikä olee enemmän feministien, kun kenenkään muun tahon yksityinen asia saakka oman agendan veturi. Se on koko yhteiskunnan asia ja paikallispoliitiikka kysymys.
Seuraavaksi otettan että ukkonen on liian miehekkäs ja asialle pitää feministit tehä jotain? Normaalien sosioloogisten prosessien käytyäminen oma agendan esille puristamiseksi on eettisesti vähintääkin kysenalinen touhu.

Nyt täytyy ihan ystävyydellä sanoa, että en ymmärrä tämän viestin pointtia, ehkä osin koska tässä on nyt käynnissä samassa ketjussa niin monta alakeskustelua.

Eli siis millä kivoilla pohdinnoilla ei ole tekemistä feminismin kanssa?

Musta on kummallinen ajatus, että kun feministit ottavat jonkin asian ajaakseen se olisi "agendan veturi". Itsehän aiemmin perään kuulutit ratkaisukeskeisyyttä - väliäkö sillä kuka ongelmaa pyrkii esiintuomaan ja ratkaisemaan, kunhan ongelmaan puututaan? Vai voiko tulipalo olla väärin sammutettu tai ennemminkin väärän palokunnan sammuttama?

Feministit toimivat myös kunnallis- ja valtiollisessa politiikassa, meitä on lähes kaikissa puolueissa.

[Jägermies]

Paradoksi on että mitä enemmän yhtiön pitää osallistua taloudellisesti lapsen kasvatukseen niin sitä haluttomampia yhtiöt ovat palkkaamaan mahdollisesti raskaaksi tulevia.
Toisaalta lapsikadollekin pitäisi tehdä jotain.

[Index]

Tietääkö kaikki keskusteluun osallistujat, mitä on 'ad hoc' -argumentaatio?

Se on sitä, kun tekstistä irrotetaan yksi asia, josta voi perustellusti olla eri mieltä ja tarrataan siihen silloin, kun tekstin pääpointtiin ei ole mitään vastaansanomista. Tällä tavalla saadaan väännettyä 'väittelyä' pitkäänkin asian vierestä ja ilman että tarvitsee ikävästi myöntää muiden olevan oikeassa yhtään missään. Mitään järkevää lopputulosta ei saavuteta, eikä oikein keskusteluakaan, mutta se ei taidakaan olla tarkoitus.

Tuli jostain mieleen.

[Fia]

Kun nyt edes saataisiin Karthago hävitettyä.

[Index]

Snadi tuolla aiemmin reagoi mun keskeneräiseen tekstiin joten mielipide siitä lopullisesta tekstistä jäi epäselväksi.

Mutta siis oletuksena lienee, että johtavat naispuoliset poliitikot saavat enemmän kritiikkiä (ja enemmän sukupuoleen/henkilöön kohdistuen) kuin vastaavassa asemassa olevat miespoliitikot.
Onko tämä siis ok, kun kerran nainen on pääministerinä? Jos ajattelee näin niin ymmärrän hyvin ristiriidan feministisen ajattelun kanssa.

[Occam]

 Index : käytätkö nyt itse ad-hoc argumentaatiotasi, vai etkö ole vaan jaksanut lukea tätä ketjua.

 Aiempaakin hallitusta arvosteltiin. Ihan samalla tavoin myös ja myös sukupuolistavilla termeillä. Viimeksi on asiasta eilen illalla ollut IS julkaisu. Käy lukemassa. Johanna Vuorelman setin voit kurkata vaikka twitterissä. (Johtavia politiikan tutkijoita suomessa).

 Aiempaa rytmiryhmää kutsuttiin mm. SSS-miehiksi. Mutta asiat unohtuvat, ja saahan toki miespoliitikkoa sanoa natsihenkiseksi jos se on jonkun mielestä hassua ja samaan hengenvetoon kimpaantua että naispoliitikkoa nälvitään yhtä tökeröllä huulipunahallitus - termillä.

Kumpikaan noista vaan ei liity sukupuolirooleihin, vaan siihen että vallassa olevia ihmisiä nälvitään kun päätökset ei miellytä. Ja kun suurin osa ihmisistä on tyhmiä niin mikä parhaiten massoihin vetoaa? Vyön alle lyöminen. Sama kuka vallassa on niin kyllä sieltä joku argumentti nousee mikä on epäkorrekti. Trumpistakin on joku miljoona aika epäkorrektia meemiä. Ja ihan syystä.

 Ei jaksa enempää osallistua tämän jälkeen tähän keskusteluun, kun näyttäisi siltä että faktat saavat ensimmäisenä lähdön, sen jälkeen kaikki bunkkeroituvat ja lopulta heitellään sitten lonkalta latteuksia.
 
 Minna Canth pyörisi haudassaan.

[Index]

Occam, juuri tuohon keskusteluun lähdin mukaan pohtimalla mikä on nykyisen hallituksen sisällä nk paskanheiton määrä eri sukupuolta edustavia poliitikkoja kohtaan. Se olisi mielestäni aika selkeä, helposti tehtävä vertailu tehtäväksi omin silmin jokaiselle meistä.

 En edes ottanut siinä vaiheessa kantaa mikä on vertailun lopputulos. Keskutelu siirtyi siihen onko sillä edes väliä mitä somessa kommentoidaan.

Jos asiasta on kunnollista analyysia eri hallitusten välillä, luen mielenkiinnolla.

[IKRM]

Se paskanheiton ja julkisen pilkan määrä mitä saa osakseen ilmaistessaan ns Miehisiä ajatuksia on infernaalinen verrattuna mihinkään mitä naisia kohtaan on ikinä kohdistettu.

Esimerkkinä vaikkapa case Aki Manninen.

Ja tämä on aivan puhtaasti feministien ja toksisen feminismin aikaansaannosta.

Tålläkin foorumilla samat itseään feministiksi kutsuvat ihmiset käyvät silmittömällä raivolla vääräuskoisten kimppuun. Siinä ei ole mitään tekemistä keskustelemisen kanssa eikä siltojen rakentamisen.

Kyse on vain vallasta, jota itselle hamutaan keinoja kaihtamatta, samalla toisia syyttäen milloin mistäkin mitä nyt feminismikuplassa koetaan pahaksi.

IKRM

[Index]

Mun mielestä on liuta miehiä koskevia ongelmia, joihin feminismi tarjoaa hyvän analyysikehikon.

Feminismi (ainakin kuten olen sen ymmärtänyt) lähtee siitä, että on olemassa sukupuolia koskevia rakenteita, jotka ovat haitallisia yksilön kannalta. Ne voivat estää ihmistä elämästä vapaasti haluamaansa elämää ja kehittymästä kohti täyttä potentiaaliaan. Nämä sortavat rakenteet eivät tule tyhjästä vaan pysyvät pystyssä siksi, että joku hyötyy niistä.

Miehiä (kuten naisiakin) rajoittaa ainakin nk perinteiset sukupuoliroolit ja niihin perustuvat vaatimukset. Tässä kolmisen esimerkkiä.

Perhe ja koti ovat perinteisesti olleet naisten valtapiiriä. Tämä näkyy edelleen mm siinä, miten miehet saatetaan sivuuttaa neuvoloissa tai huoltajuuskiistoissa. Miehiin lasten hoitajina suhtaudutaan ennakkoluuloisesti (tästä on omaa kokemusta) niin kumppanin kuin ammattihenkilöiden taholta.

Miehen odotetaan olevan vahva. Tämä ilmenee hyvin tämänkin palstan keskusteluissa. Miehen heikkous on naurun aihe ja oikeuttaa pilkkaan ja mieheyden mitätöimiseen. Lausahdus 'herkkyys ei ole heikkoutta' alleviivaa ongelmaa. Tämä sukupuoleen liittyvä rooliodotus johtaa usein siihen, että miehen on helpompi katsoa silmiin haulikkoa kuin omia heikkouksiaan. Yleensä ajatellaan, että tällainen toksinen miehen malli siirtyy isältä pojalle, mutta sillä, miten naiset puhuvat miehistä, on myös iso vaikutus.

Väkivallan oletetaan olevan miehelle normaalia. Tämän vuoksi mm se, että miehet ovat tilastoissa yleisimmin väkivallan uhreja ei herätä otsikoita, ja ammattilaiset eivät osaa kohdata lähisuhdeväkivallasta kärsineitä miehiä vaan sivuuttavat näiden kokemukset.

Minun mielestäni mm. näistä pitäisi puhua enemmän, mutta enpä usko että niin tapahtuu. Se kun vaatisi usein sekä (feminististen) naisten että (perinteisten) miesten itsekriittistä vilkaisua peiliin.

Miehiä koskevat ongelmat ei muuten häviä sillä, että kinastellaan siitä onko naisilla oikeasti (enää) sukupuoleen liittyviä yhteiskunnallisia haasteita. Ne lähtee häviämään sillä että niitä nostetaan esiin.

[MrA]

Feminismi, kuten kaikki aatteet jossa ajetaan jollekin ryhmälle etua muiden kustannuksella, on haitallinen niin yhteisölle kuin yksilöillekin, muutamia poikkeuksia lukuuunottamatta.

Tasa-arvo tai pikemminkin mahdollisuuksien tasa-arvon ajaminen on sitten toinen juttu, valitettavasti useinkaan ne joiden eniten olisi syytä, eivät asiaa käsitä.

[Fia]

Mun mielestä on liuta miehiä koskevia ongelmia, joihin feminismi tarjoaa hyvän analyysikehikon.

Feminismi (ainakin kuten olen sen ymmärtänyt) lähtee siitä, että on olemassa sukupuolia koskevia rakenteita, jotka ovat haitallisia yksilön kannalta. Ne voivat estää ihmistä elämästä vapaasti haluamaansa elämää ja kehittymästä kohti täyttä potentiaaliaan. Nämä sortavat rakenteet eivät tule tyhjästä vaan pysyvät pystyssä siksi, että joku hyötyy niistä.

Miehiä (kuten naisiakin) rajoittaa ainakin nk perinteiset sukupuoliroolit ja niihin perustuvat vaatimukset. Tässä kolmisen esimerkkiä.

Perhe ja koti ovat perinteisesti olleet naisten valtapiiriä. Tämä näkyy edelleen mm siinä, miten miehet saatetaan sivuuttaa neuvoloissa tai huoltajuuskiistoissa. Miehiin lasten hoitajina suhtaudutaan ennakkoluuloisesti (tästä on omaa kokemusta) niin kumppanin kuin ammattihenkilöiden taholta.

Miehen odotetaan olevan vahva. Tämä ilmenee hyvin tämänkin palstan keskusteluissa. Miehen heikkous on naurun aihe ja oikeuttaa pilkkaan ja mieheyden mitätöimiseen. Lausahdus 'herkkyys ei ole heikkoutta' alleviivaa ongelmaa. Tämä sukupuoleen liittyvä rooliodotus johtaa usein siihen, että miehen on helpompi katsoa silmiin haulikkoa kuin omia heikkouksiaan. Yleensä ajatellaan, että tällainen toksinen miehen malli siirtyy isältä pojalle, mutta sillä, miten naiset puhuvat miehistä, on myös iso vaikutus.

Väkivallan oletetaan olevan miehelle normaalia. Tämän vuoksi mm se, että miehet ovat tilastoissa yleisimmin väkivallan uhreja ei herätä otsikoita, ja ammattilaiset eivät osaa kohdata lähisuhdeväkivallasta kärsineitä miehiä vaan sivuuttavat näiden kokemukset.

Minun mielestäni mm. näistä pitäisi puhua enemmän, mutta enpä usko että niin tapahtuu. Se kun vaatisi usein sekä (feminististen) naisten että (perinteisten) miesten itsekriittistä vilkaisua peiliin.

Miehiä koskevat ongelmat ei muuten häviä sillä, että kinastellaan siitä onko naisilla oikeasti (enää) sukupuoleen liittyviä yhteiskunnallisia haasteita. Ne lähtee häviämään sillä että niitä nostetaan esiin.

Erittäin hyvin kirjoitettu.