Fetissien selittämisestä

[hwyl]

Loistava ja rakas subini kysyi session jälkeen että miksi nautin satuttamisesta. Ja oli aika omituista, kun rupesin miettimään vastausta enkä osannutkaan juuri mitään järkevää sanoa... Siis ensinnäkin hommaan liittyy se, että tiedän että tuotan myös nautintoa, mutta sitten on se sadistinen aspekti, jonka tietyksi yllätyksekseni olen löytänyt itsestäni. Mutta mistä pohjimmiltaan johtuu, että nämä jutut viehättävät? Olen muualla kirjoittanut, että jo lapsena alistamisjutut kiehtoivat minua. Toki on ollut varhaisia traumoja, minua kiusattiin koulussa ja muutuin jotenkin raudanlujaksi, kovaksi, mistä sulaminen on vaatinut aikaa ja hyviä ihmisiä. Mutta tämä vietti tuntuu silti sellaiselta, että se on vielä varhaisempi ja syvempi vaikka kokemukset ovat varmasti muokanneet sitä. En tiedä, että onko edes kauhean merkityksellistä selittää näitä asioita, mieltymyksiä, mutta kun poikkeaa valtavirrasta niin tulee tietty tarve ehkä. Miten kommentoisitte omalta osaltanne?

[Hornblende]

Itse tässä olen viimeisen parinviikon aikana yrittänyt kertoa tuolle semivanilja puolisolleni kumifettailustani. Mutta en löytänyt aluksi sanoja miten siitä puhua. Sitten päätin, että kirjoitan asiasta eräänlaisen manifestin missä kerron haluistani, toiveistani ja ajatuksistani miten kaikki sopisi parisuhteeseen vai sopisiko.. vai mitä tapahtuisi. Tästä manifestista tuli lopulta 6 A4 sivua pitkä ... ja .. se alkoi kaatua omaan painoonsa ja pohdintaansa. Tästä sai myös eräänä iltana osansa Chatin väki täällä Baarissakin (terveiset teille jotka olitte läsnä) ... noh en ole manifestia vieläkään luovuttanut, sillä... olen vajonnut siinä ajattelussa niin syvälle, etten tiedä mikä sen manifestinkaan merkitys enään on koska kun luen sen...  voin sen summata kolmeen kohtaa... .  Rakastan kumiafettailua, rakastan puolisoani... ja olen pahoillani. ... joten se ei selvästikään ole vielä valmis, tai sitten asiaa täytyy lähestyä toiselta kantilta.

[hwyl]

Itse tässä olen viimeisen parinviikon aikana yrittänyt kertoa tuolle semivanilja puolisolleni kumifettailustani. Mutta en löytänyt aluksi sanoja miten siitä puhua. Sitten päätin, että kirjoitan asiasta eräänlaisen manifestin missä kerron haluistani, toiveistani ja ajatuksistani miten kaikki sopisi parisuhteeseen vai sopisiko.. vai mitä tapahtuisi. Tästä manifestista tuli lopulta 6 A4 sivua pitkä ... ja .. se alkoi kaatua omaan painoonsa ja pohdintaansa. Tästä sai myös eräänä iltana osansa Chatin väki täällä Baarissakin (terveiset teille jotka olitte läsnä) ... noh en ole manifestia vieläkään luovuttanut, sillä... olen vajonnut siinä ajattelussa niin syvälle, etten tiedä mikä sen manifestinkaan merkitys enään on koska kun luen sen...  voin sen summata kolmeen kohtaa... .  Rakastan kumiafettailua, rakastan puolisoani... ja olen pahoillani. ... joten se ei selvästikään ole vielä valmis, tai sitten asiaa täytyy lähestyä toiselta kantilta.

Aikamoista, feel you... Nuo tilanteet, missä halut eivät täysin kohtaa ja itse on mainstreamin ulkopuolella, eivät todella ole helppoja. Itselläni on pitkä ja hieno liitto takana, tavallaan elämäni rakkaus - siinä vaiheessa kun aloimme uupua erityislapsiperheen arjessa niin se seksin osittainen kohtaamattomuus alkoi painaa vähän eri lailla. Mutta kun rakastatte toisianne niin avoimuus voi toimia vain hyväksi, vähintään pitkällä tähtäimellä. Itse näin retrospektiivisesti mietin että minun olisi pitänyt kertoa enemmän näistä jutuista ja oli lopultakin tyhmää etten käytännössä juurikaan.

[Punisher]

on osoittautunut yllättävän vaikeaksi selittää toiselle osapuolelle miksi ja mikä siinnä tuottaa sitä nautintoa.
Yllättävän moni kokee hetimiten aivan karmeita pelontunteita että jotakin todellaperuuttamattomasti  pahaa tapahtuis.

mutta niiden lähtökohtien avautuminen miten ja miksi ei onnistu puolituntiosessa kaffepöytäkeskustelussa samalla varmennellen että se toinen osapuoli edes etsiskelee jotakin sen suuntaista.

toisaalta siellä vaakakupissa painaa myös se subin nautinto,ultimatium mainen palkinto hyvin hoidetusta työstä kun toinen kykenee vain hyytelöitymään nautinnosta ja himosta..valuen valtoimenaansa sitä nautinnon ja hyvän olon tuomaa kiimaansa...

yksiselitteistä vastausta aloittajan kysymykseen ei liene ,mutta toivon onnea sen etsinnässä

[hwyl]

yksiselitteistä vastausta aloittajan kysymykseen ei liene ,mutta toivon onnea sen etsinnässä

Niinpä, mietin että onko tuollainen asia mitenkään käytännössä kovin rationaalisesti selitettävissä, se vaan on...

[Hornblende]

Aikamoista, feel you... Nuo tilanteet, missä halut eivät täysin kohtaa ja itse on mainstreamin ulkopuolella, eivät todella ole helppoja. Itselläni on pitkä ja hieno liitto takana, tavallaan elämäni rakkaus - siinä vaiheessa kun aloimme uupua erityislapsiperheen arjessa niin se seksin osittainen kohtaamattomuus alkoi painaa vähän eri lailla. Mutta kun rakastatte toisianne niin avoimuus voi toimia vain hyväksi, vähintään pitkällä tähtäimellä. Itse näin retrospektiivisesti mietin että minun olisi pitänyt kertoa enemmän näistä jutuista ja oli lopultakin tyhmää etten käytännössä juurikaan.

Aa jäi tosiaan mainitsematta se, että kyllä hän niistä tietää ja on silloin tällöin hieman osallistunutkin. Siihen viittasin "semi-vaniljalla"... mutta ongelma on siinä, että itse kaipaisin luonnollisesti huomattavasti enemmän kumin kanssa peuhaamista ja muutakin. Sinäänsä onni kaiketi, että hän sietää tilannetta, ja itse vähän huonommin. Siksi tuo viimeinen osa noista kolmesta pohdinnasta.

Olen pohdiskellut, että toiselle fetissin selittäminen on täysin turhaa kenties. Sillä tärkeämpää on vain se, miten hän ... hyväksyy sen ja ymmärtääkö hän sinun tarpeesi. Ei hänen tarvitse välttämättä ymmärtää sitä, koska se tuskin hänestä kumifettaria (tai syötä oma fetissisisi tähän) siltikään tekee.

[Raduni]

Fetissejä (tai muitakaan parafilioita) ei valita mistään fetissikatalogista tietoisen ajatusprosessin seurauksena. Jotkut fetisistit itse asiassa jopa suoranaisesti toivovat pääsevänsä fetissistään eroon. Tätä on ihan helvetin vaikea selittää ihmiselle, joka ei ylipäätään ymmärrä fetissien perusluonnetta.

[hwyl]

Olen pohdiskellut, että toiselle fetissin selittäminen on täysin turhaa kenties. Sillä tärkeämpää on vain se, miten hän ... hyväksyy sen ja ymmärtääkö hän sinun tarpeesi. Ei hänen tarvitse välttämättä ymmärtää sitä, koska se tuskin hänestä kumifettaria (tai syötä oma fetissisisi tähän) siltikään tekee.

Niin, sangen hyviä pointteja nuo. Itse mietin omalla kohdallani että oli eksklusiivinen liitto enkä voinut erittäin hyvistä syistä toteuttaa omia mielihalujani. Se oli tosi vaikea ja monimutkainen tilanne ja taisin tehdä vääriä valintoja siinä.

[Hornblende]

Niin, sangen hyviä pointteja nuo. Itse mietin omalla kohdallani että oli eksklusiivinen liitto enkä voinut erittäin hyvistä syistä toteuttaa omia mielihalujani. Se oli tosi vaikea ja monimutkainen tilanne ja taisin tehdä vääriä valintoja siinä.

Juuh hyvin pitkä suhde täälläkin takana. Toistakymmentä vuotta reilusti. Viimeaikoina vain asiaa on hieman kirvoittanut erinäiset syyt, mihin en viitsi  nyt sen kummemin mennä. Mutta ehkä asiaa voisi katsoa näin, että "laatu korvaa määrän" tietyssä mielessä. Mutta joo, se on vaikea homma kertoa fettailuista ja vielä vaikeampaa on sovittaa se toimivaan jonkun kanssa joka ei sitä jaa ja siinä ei selitykset auta. Mutta se ei nyt tainnut OP:n sisältö ollakkaan. Sinäänsä koin tuon Manifestin raapustamisen (ihan itselleni) hyvänä.. koska se pakotti itsetutkiskeluun ja keskusteluun itsensä kanssa siitä. Vaikka siitä ei pysty muille ehkä avaamaan sitä, selkeytyy kuvio itselle kenties.

[star]

Fetisististen mielihalujen selittäminen on yhtä vaikeaa -  ja turhaa - kuin pyytää heteromiestä selittämään miksi hän (tyypillisessä tapauksessa ) pitää naisten rinnoista...

[hwyl]

Fetisististen mielihalujen selittäminen on yhtä vaikeaa -  ja turhaa - kuin pyytää heteromiestä selittämään miksi hän (tyypillisessä tapauksessa ) pitää naisten rinnoista...

Jep, näinhän se taitaa olla - omalla kohdallani en oikein mitään selitystä löydäkään, jostain hyvin syvältä nämä vietit purkautuvat, olemuksesta. Välillä sitten näkee mediassa aika omalaatuisia tulkintoja. Normal People oli loistava sarja, mutta en ihan pitänyt siitä, miten naispäähenkilön masokismi siinä nähtiin ja de facto selitettiin, missä valossa ja kontekstissa, tavallaan traumaattisena asiana.

[Index]

Nyt menee kyökkipsykologian puolelle, mutta tällaisia olen pohtinut:

Jos asialle/halulle löytyisi selitys, se olisi helpommin hallittavissa ja eristettävissä muusta elämästä, ehkä siis ei tuntuisi niin voimakkaasti. Monet keskusteluterapiat, siltä osin kuin toimivat, perustuvat tähän. Ongelmaksi koetuille asioille haetaan nimiä ja selityksiä kaukaa lapsuudestakin, ja pyritään sillä tavoin ymmärtämään ongelmaa, ottamaan sitä haltuun ja hallitsemaan sitä, jolloin ongelma laimenee. Toki fetissit eivät itsessään ole ongelma, mutta pätevän selityksen voima taitaisi laimentaa niitäkin.

[Apollyon]

Itse olen aina karsastanut näitä "piirre X johtuu syystä Y"-selityksiä ihmisten viehtymyksille.

Ei niissä mitään vikaa ole, jos omaksi huvikseen pohtii, mutta yleistettävinä juttuina ne on vähän problemaattisia. On tietty selvää, että eletty elämä vaikuttaa ihmiseen ja siihen, mistä hän pitää, mutta lopulta sillä on kovin vähän väliä. Mitä väliä sillä on, miksi tykkään kun Toy kiermurtelee piiskan alla? Tai miksi kiihotun fistatessani lelua ja tuntiessani pillun venyvän äärimmilleen nyrkin ympärillä?

Vastaus kysymykseen "miksi" ei tee halujen toteuttamisesta sallittuja tai kiellettyjä. Hyväksyttävyys riippuu vain ja ainoastaan niiden toteuttamisen seurauksista muiden ihmisten kannalta. Koen, että kovin usein fetissien selittämisen taustalla on jotenkin halu "oikeuttaa" niiden olemassaolo, joka on vähän omituinen ajatus. Siinä tulee helposti olettaneeksi "normaalin perustilan", jossa laatikon A sisältö on normaalia ja laatikon B jutut puolestaan seurausta jostain (mahdollisesti traumaattisesta) kokemuksesta. Tällöin tissien katselu on tavallaan "ihmisyyden perustila" josta poikkeaminen pitää jotenkin selittää jotta se voidaan hyväksyä.

Toisaalta ajattelen myös, että kaikki ihmiset on vähintään semisti pervoja, ja ne "normaalit" tyypit vaan pelkää omia outouksiaan.

[Fia]

Itse olen aina karsastanut näitä "piirre X johtuu syystä Y"-selityksiä ihmisten viehtymyksille.

Ei niissä mitään vikaa ole, jos omaksi huvikseen pohtii, mutta yleistettävinä juttuina ne on vähän problemaattisia. On tietty selvää, että eletty elämä vaikuttaa ihmiseen ja siihen, mistä hän pitää, mutta lopulta sillä on kovin vähän väliä. Mitä väliä sillä on, miksi tykkään kun Toy kiermurtelee piiskan alla? Tai miksi kiihotun fistatessani lelua ja tuntiessani pillun venyvän äärimmilleen nyrkin ympärillä?

Vastaus kysymykseen "miksi" ei tee halujen toteuttamisesta sallittuja tai kiellettyjä. Hyväksyttävyys riippuu vain ja ainoastaan niiden toteuttamisen seurauksista muiden ihmisten kannalta. Koen, että kovin usein fetissien selittämisen taustalla on jotenkin halu "oikeuttaa" niiden olemassaolo, joka on vähän omituinen ajatus. Siinä tulee helposti olettaneeksi "normaalin perustilan", jossa laatikon A sisältö on normaalia ja laatikon B jutut puolestaan seurausta jostain (mahdollisesti traumaattisesta) kokemuksesta. Tällöin tissien katselu on tavallaan "ihmisyyden perustila" josta poikkeaminen pitää jotenkin selittää jotta se voidaan hyväksyä.

Toisaalta ajattelen myös, että kaikki ihmiset on vähintään semisti pervoja, ja ne "normaalit" tyypit vaan pelkää omia outouksiaan.

Erinomainen kirjoitus. Olen juuri samaa mieltä.

Kolikon kääntöpuoli on, että jonkin asian hyväksyminen toisessa ei myöskään edellytä sen ymmärtämistä.

Esimerkiksi biseksuaalina en edellytä kenenkään muun ymmärtävän, miksi olen bi tai mikä musta tällaisen teki. En välttämättä pysty itsekään selittämään asiaa kovin hyvin, mutta niin se nyt vaan on, ja mulle riittää vallan hyvin, että ihmiset ympärilläni hyväksyvät sen. En mäkään suoraan sanottuna täysin tajua, miksi kaikki muutkin eivät ole biseksuaaleja, mutta kyllä heterot ja homot silti mun puolesta saa olla mitä ovat. Kunhan eivät ala painostaa muakin olemaan.

Ihan samalla tavalla mulle ei aukea henkilökohtaisesti esimerkiksi läheskään kaikki fetissit. En vaan kiihotu niistä ja osa jopa ällöttää. Mutta en mä silti mitenkään vastusta sitä, että muilla on fetissejä, jotka ei aukee mulle. Kukin sa tykätä ihan mistä tykkää, kunhan ei vahingoita muita (ei-konsensuaalisesti).

Todennäköisesti mä en myöskään tajua niitä fetissejä, mitä en tajua, merkittävästi sen paremmin, vaikka niitä ja niiden syitä kuinka mulle selitettäis. Nää on musta enempi semmosia tunnepuolen juttuja; mittari värisee jos on väristäkseen. Vähän niiku mä tuskin pystyn puhumaan ketään vannoutunutta heteroa biksi puhtaasti sillä perusteella, että sehän nyt olis vaan järkevää. 😂 Ei nää jutut mene niin, ilmeisestikään.

Fetissien perustelemisessa piilee myös helposti kink shamauksen riski. Yleisemmät kinkit on luonnollisesti helpompi "perustella" useammille kuin ne harvinaisemmat kinkit. Mielestäni esimerkiksi asioiden eettisen hyväksyttävyyden ei kuitenkaan pitäisi perustua huutoäänestykseen tai siihen montako sataa kärpästä lentää kohti kulloinkin trendiaallon harjalla keikkuvaa kakkaa. Joku harvinaisempi kink voi olla aivan yhtä hyväksyttävä kuin yleisempikin kink vaikka harvempi ymmärtää sitä.

[Fia]

Vielä liittyen nimenomaan sadististen halujen selittämiseen...

Itselläni on sellainen tausta, että aloitin aikoinaan S/M-leikit suhteessa, jossa toinen osapuoli koki aluksi, ettei hän sinänsä saa nautintoa mun satuttamisestani, mutta voi tehdä niin mulle, koska minä kerran tykkään kivusta. Tämä toimi vuosia ihan mallikkaasti.

Jossain vaiheessa, pikku hiljaa, alkoi ilmetä, että toinen osapuolipa olikin matkan varrella oppinutkin tykkäämään satuttamisestani, joskus jopa yli mun mukavuusrajojen. Tässä kohtaa piti mm. ottaa turvasanaa käyttöön. Aiheutui myös pienoinen identiteettikriisi ja jokunen top drop. Jouduin itsekin masokistina miettimään suhdettani siihen, onko mulle väliä, millä motiivilla mua satutetaan.

Nyt sanoisin, että masokistina mä itse asiassa preferoin sitä, että tiedän tai oletan sadistin nauttivan satuttamisestani myös ihan vaan, koska kivun tuottaminen toiselle ihmiselle (tai spesifisti minulle) itsessään on sadistille nautinnollista.

Mä koen itsekin nautintoa myös sadismista ja se liittyy paitsi nautinnon tuottamiseen kivun kautta toiselle, myös kivun tuottamiseen liittyvään vallantunteeseen, toisen kipureaktioiden näkemiseen liittyvään nautintoon ja niin edes päin. Kun esimerkiksi puree, raapii tai lyö toista niin että tuntuu ja jälkiä jää, se ihan yksinkertaisesti myös vaan pistää adrenaliinin kohisemaan jumalaisesti suonissa. Toki haluan, että kun satutan toista se on konsensuaalista. Mutta koska olen epänaisellisesti jonkun kerran elämässäni myös ollut ei-konsensuaalisessa nyrkkitappelussa ja toisaalta pelannut joukkueurheilulajia jossa saa taklata, tiedän, että se ihan sama adrenaliini ulvoo rakkauslauluja sydämessäni myös kun satutan jota kuta vähemmän konsensuaalisesti. BDSM on vaan yksi järkevä tapa kanavoida tällaisia viettejä.

Musta on tärkeää, että konsensuaalisen sadismin tuottamaa nautintoa ei tarvitse BDSM-kontekstissa hävetä. Toki kumppanin satuttamisen perustelu saa olla, että piiskaan F:ää ihan vaan kun se tykkää, en nyt toki muuten. Mutta se saa myös olla, että piiskaan F:ää kunnes se ulvoo turvasanaa, koska satuttaminen on vaan musta vitun siisti tunne - ja F on antanut mulle siihen luvan.

Häpeämättömästi,
F