Baarin kannatusmaksut
Itse tässä olen viimeisen parinviikon aikana yrittänyt kertoa tuolle semivanilja puolisolleni kumifettailustani. Mutta en löytänyt aluksi sanoja miten siitä puhua. Sitten päätin, että kirjoitan asiasta eräänlaisen manifestin missä kerron haluistani, toiveistani ja ajatuksistani miten kaikki sopisi parisuhteeseen vai sopisiko.. vai mitä tapahtuisi. Tästä manifestista tuli lopulta 6 A4 sivua pitkä ... ja .. se alkoi kaatua omaan painoonsa ja pohdintaansa. Tästä sai myös eräänä iltana osansa Chatin väki täällä Baarissakin (terveiset teille jotka olitte läsnä) ... noh en ole manifestia vieläkään luovuttanut, sillä... olen vajonnut siinä ajattelussa niin syvälle, etten tiedä mikä sen manifestinkaan merkitys enään on koska kun luen sen... voin sen summata kolmeen kohtaa... . Rakastan kumiafettailua, rakastan puolisoani... ja olen pahoillani. ... joten se ei selvästikään ole vielä valmis, tai sitten asiaa täytyy lähestyä toiselta kantilta.
yksiselitteistä vastausta aloittajan kysymykseen ei liene ,mutta toivon onnea sen etsinnässä
Aikamoista, feel you... Nuo tilanteet, missä halut eivät täysin kohtaa ja itse on mainstreamin ulkopuolella, eivät todella ole helppoja. Itselläni on pitkä ja hieno liitto takana, tavallaan elämäni rakkaus - siinä vaiheessa kun aloimme uupua erityislapsiperheen arjessa niin se seksin osittainen kohtaamattomuus alkoi painaa vähän eri lailla. Mutta kun rakastatte toisianne niin avoimuus voi toimia vain hyväksi, vähintään pitkällä tähtäimellä. Itse näin retrospektiivisesti mietin että minun olisi pitänyt kertoa enemmän näistä jutuista ja oli lopultakin tyhmää etten käytännössä juurikaan.
Olen pohdiskellut, että toiselle fetissin selittäminen on täysin turhaa kenties. Sillä tärkeämpää on vain se, miten hän ... hyväksyy sen ja ymmärtääkö hän sinun tarpeesi. Ei hänen tarvitse välttämättä ymmärtää sitä, koska se tuskin hänestä kumifettaria (tai syötä oma fetissisisi tähän) siltikään tekee.
Niin, sangen hyviä pointteja nuo. Itse mietin omalla kohdallani että oli eksklusiivinen liitto enkä voinut erittäin hyvistä syistä toteuttaa omia mielihalujani. Se oli tosi vaikea ja monimutkainen tilanne ja taisin tehdä vääriä valintoja siinä.
Fetisististen mielihalujen selittäminen on yhtä vaikeaa - ja turhaa - kuin pyytää heteromiestä selittämään miksi hän (tyypillisessä tapauksessa ) pitää naisten rinnoista...
Itse olen aina karsastanut näitä "piirre X johtuu syystä Y"-selityksiä ihmisten viehtymyksille.Ei niissä mitään vikaa ole, jos omaksi huvikseen pohtii, mutta yleistettävinä juttuina ne on vähän problemaattisia. On tietty selvää, että eletty elämä vaikuttaa ihmiseen ja siihen, mistä hän pitää, mutta lopulta sillä on kovin vähän väliä. Mitä väliä sillä on, miksi tykkään kun Toy kiermurtelee piiskan alla? Tai miksi kiihotun fistatessani lelua ja tuntiessani pillun venyvän äärimmilleen nyrkin ympärillä?Vastaus kysymykseen "miksi" ei tee halujen toteuttamisesta sallittuja tai kiellettyjä. Hyväksyttävyys riippuu vain ja ainoastaan niiden toteuttamisen seurauksista muiden ihmisten kannalta. Koen, että kovin usein fetissien selittämisen taustalla on jotenkin halu "oikeuttaa" niiden olemassaolo, joka on vähän omituinen ajatus. Siinä tulee helposti olettaneeksi "normaalin perustilan", jossa laatikon A sisältö on normaalia ja laatikon B jutut puolestaan seurausta jostain (mahdollisesti traumaattisesta) kokemuksesta. Tällöin tissien katselu on tavallaan "ihmisyyden perustila" josta poikkeaminen pitää jotenkin selittää jotta se voidaan hyväksyä.Toisaalta ajattelen myös, että kaikki ihmiset on vähintään semisti pervoja, ja ne "normaalit" tyypit vaan pelkää omia outouksiaan.