pohdintaa itsestä & bdsm:stä skenen vierestä

[Fia]

Mä taas aattelen ja sanon, että oon masokisti, koska tykkään kivusta. Mutta tottakai sillä siis on rajansa, että miten kovasta ja miten tuotetusta kivusta ja missä kontekstissa. Musta se nyt selvä kuin pläkki, eikä se että mulla on rajani tee musta yhtään vähemmän tai jotenkin "huonompaa" masokistia. Ei masokismi ole kilpaurheilulaji.

Ehkä tää jotenkin riippuu tulokulmasta. Ite oon ehkä enempi elämässä saanu vakuutella, että mä ihan oikeesti tykkään kivusta ja että kyllä, se saa olla aika lujaakin kipua. Sen sijaan paljon harvemmin oon joutunu käyttään turvasanaa ja sanoon, että nyt menee yli tai sattuu "väärin" (yleensä silloin esim. väärään paikkaan tai jotenkin muuten liian vaarallisesti).

Mutta toki niitäkin kertoja on ollu. Oon esim. huomannu, että mun kipukynnys laskee, jos tilanne on samaan aikaan jännittävä/"pelottava" tai on esim. saman aikainen aistideprivaatioelementti kuten huppu päässä. Silloin pienempikin fyysinen kipu tuntuu isommalta.

Mähän tunnetusti oon karkkis, mutta mun järjen mukaan masokismi toimii niin, että mä kerron tykkääväni kivusta ja etsitään sadistin kans rajaa siitä, kuin kovasta ja miten tuotetusta kivusta. Että missä se nautinnollisen kivun rajapinta kulkee - tänään.

Kipuhan on aina joka tapauksessa subjektiivinen kokemus. Sehän on iso osa kivun kiehtovuutta.

[vila]

mitä on karkkikauppasubit?? valikoivia? jokseenkin erilaisia kuin omanarvonsa tuntevat ihmiset? erilaisia kuin ihmiset jotka siis tuntevat itsensä tarpeeksi hyvin tietääkseen millä tavalla jonkin asia kuten kumppanuus todennäköisesti sujuisi parhaiten ja siitä huolimatta koittaa joustaa jotta toiselle ihmiselle on tilaa ihmisenä? kuulostaa vaan kovin 'pelle' nimeämiseltä tällainen sana kuin 'karkkikauppasubi'.

Minä näen karkkikauppasubit subeina, joilla on lista asioista jotka haluavat kokea - eivätkä ole valmiita poikkeamaan listalta D-henkilön vuoksi. Eikä siinä ole yhtään mitään vikaa. Se on ihan sallittua, vaikka eivätkään matchaa kaikkian kanssa. En ymmärrä miten se olisi ristiriidassa "omanarvontunnon" kanssa. Omanarvontuntoakin voi olla monenlaista - se voi olla tervettä itsetuntoon pohjautuu omien rajojen tuntemista tai sitten se voi olla "olen uniikki lumihiutale jota kukaan ei voi ymmärtää"-emoilua joka pohjautuu heikkoon itsetuntoon.

Kumppanuus sujuu kai parhaiten silloin kun kommunikoi omista tarpeistaan rehellisesti ja suhtautuu avoimesti myös toisen tarpeisiin. Ihmissuhteet eivät ole ikinä yksisuuntaisia. Minä olen tullut tähän maailmaan "vaniljatyttöystävänä", joka ei halunnut tulla missään nimessä kutsutuksi edes BDSM:n harrastajaksi (vaikka samalla seksielämä oli varsin kinkyä). Minulla oli päässä pari Gävlen kokoista olkiukkoa subeista, mutta vahingoitin sillä lähinnä itseäni - ja itseasiassa aika paljonkin. Ja ehkä tietyllä tavalla vahingoitin myös parisuhdetta, koska toinen osapuoli indentifioitui kinkyksi. Tavallaan maalasin itseni nurkkaan, josta oli vaikea päästä pois.

mielestäni kuitenkin on pystyttävä tasajakoiseen arkeen ja ymmärrettävä, että kaikkea ei voi dominoida ja hallita oman pillin mukaan, tai sitten on miehen aika tunnustaa olevansa rajatusti dominoiva ja pidättäytyä alueella jonka hallitsee.

Ylläoleva on jo hyvää pohdintaa siitä minkälaisessa suhteessa haluat olla! Se, että nimenomaan ei halua 24/7-suhteeseen rajaa kätevästi ihmisiä. 

[Fia]

Mä nyt tosiaan oon alkanu "ottaa haltuun" tätä karkkikauppasubiutta vaikka se on haukuksi tarkoitettu. 🙂 Mulla on kyllä lista asioista, joita haluan kokea - ja lista asioista, joita en halua kokea. Toisaalta mulla on melko vähän ehdottomia kovia rajoja - mutta ne on kyllä sit täysin ehdottomia.

Mietin tota, että oonko valmis joustaan mun listoista D:n vuoksi ja kuinka paljon. Sanoisin, että lähtökohtaisesti se on sovittelua. Ihanteellisesti musta olis hyvä, että lähtötilanteessa mun listat ja D:n listat matchää aika hyvin. En varmaankaan alkais alunperinkään suhteeseen ihmisen kans, joka haluaa tosi erilaisia asioita kuin minä.

Toisaalta, mun "vihreällä" listalla voi olla juttuja, joita D ei halua toteuttaa ja se on täysin fine. Niin karkkis kuin oonkin, ei mun välttämättä ihan kaikkee tarvi saada. Aattelen enemmän, että oon avoin kokemuksille X ja Y, kiinnostunut ko. jutuista, ja ne sit tulee mun elämään jos on tullakseen. Sekin voi olla vaihtoehto, että "harrastan" jotain tiettyä aktiviteettia itsekseni tai jonkun kinkykaverin kanssa, jos D antaa siihen luvan. Ja ei, hänen ei ole pakko antaa lupaa. Nää on neuvotteluasioita. Tarpeeksi hyvän tyypin vuoksi voi luopua jostain.

"Punaisesta" tai edes "keltaisesta" listasta joustaminen on sit mulle näin karkiksena jo paljon isompi kynnys. Lähden siitä, että mun ei tarvi tehdä mitään mitä en halua. Mut oon mä avoin keskustelulle. Joskus sitä kasvaa vähitellen toisen fetisseihin. Oppii tajuun niitä paremmin. Alkaa aatella, että no, kaipa sitä vois kokeilla. Joskus näin löytää itsestään ihsn uusia puolia. Mutta mä en katso velvollisuudekseni mukautua toisen kaikkiin haluihin, vaikka kuin olis suhteessa D/s-dynamiikka. Mulla on mun rajat ja mulla saa olla. Jos mun rajat olis toiselle liian rajoittavat, sit hänen pitäis ettii joku muu. Voin myös olla avoin sille, että mun D toteuttaus jonkun toisen kanssa jotain juttua, mitä mä en halua tehdä. En oo kyllä ollu tämmösessä tilanteessa, vielä, mutta voisin harkita suostumista semmoiseen järjestelyyn. Mutta mun ei oo pakko.

Mä oon kyllä myös samalla tosi miellyttämishaluinen. Ehkä jopa siinä määrin, että mun on tärkeää varmistaa aina välillä, etten oo suostunu tai suostumassa mihinkään mua hajottavaan ihan vaan miellyttääkseni.

Ai niin. Hajoaminen on mun punaisella listalla. Mua ei rikota. Tästä en jousta. Karkkis mikä karkkis.

[sunshinecrayons]

mitä on karkkikauppasubit?? valikoivia? jokseenkin erilaisia kuin omanarvonsa tuntevat ihmiset? erilaisia kuin ihmiset jotka siis tuntevat itsensä tarpeeksi hyvin tietääkseen millä tavalla jonkin asia kuten kumppanuus todennäköisesti sujuisi parhaiten ja siitä huolimatta koittaa joustaa jotta toiselle ihmiselle on tilaa ihmisenä? kuulostaa vaan kovin 'pelle' nimeämiseltä tällainen sana kuin 'karkkikauppasubi'.

Minä näen karkkikauppasubit subeina, joilla on lista asioista jotka haluavat kokea - eivätkä ole valmiita poikkeamaan listalta D-henkilön vuoksi. Eikä siinä ole yhtään mitään vikaa. Se on ihan sallittua, vaikka eivätkään matchaa kaikkian kanssa. En ymmärrä miten se olisi ristiriidassa "omanarvontunnon" kanssa. Omanarvontuntoakin voi olla monenlaista - se voi olla tervettä itsetuntoon pohjautuu omien rajojen tuntemista tai sitten se voi olla "olen uniikki lumihiutale jota kukaan ei voi ymmärtää"-emoilua joka pohjautuu heikkoon itsetuntoon.

mielestäni kuitenkin on pystyttävä tasajakoiseen arkeen ja ymmärrettävä, että kaikkea ei voi dominoida ja hallita oman pillin mukaan, tai sitten on miehen aika tunnustaa olevansa rajatusti dominoiva ja pidättäytyä alueella jonka hallitsee.

Ylläoleva on jo hyvää pohdintaa siitä minkälaisessa suhteessa haluat olla! Se, että nimenomaan ei halua 24/7-suhteeseen rajaa kätevästi ihmisiä.

ok -- kyseinen termi vain kuulostaa erityisesti tavalliselta modernilta tavalta haukkua ja syyllistää toisia ihmisiä, asettamalla heidät jollain lailla naurunalaisiksi hölmöllä "lempinimellä" vrt 'snow flake', ja vastakkain asettelun karkkikauppasubista ja omanarvontunteesta olin ymmärtävinäni edellisestä kommentistasi. siksi kysyinkin koska ei mitään hajua miten termiä käytetään tai miten sitä itse käytit.

mistä sait käsityksen etten halua 24/7 suhdetta? vastasin kyseisellä lauseella vain siihen miten näen kiukuttelevan domin joka hajoaa kun kaikki ei menekään hänen pillin mukaan enkä todellakaan lähtisi suhteeseen ihmisen kanssa joka hajoaa toistuvasti siitä, että ei yllätys yllätys pystykkään hallitsemaan kaikkea. en millään tavalla tarkoittanut vastata ettenkö haluaisi 24/7 suhteeseen vakaan ja tasapainoisen domin kanssa -- jolla siis ei mene herneet sieraimiin aina kun oma pilli ei soikaan.

[sunshinecrayons]

Mä nyt tosiaan oon alkanu "ottaa haltuun" tätä karkkikauppasubiutta vaikka se on haukuksi tarkoitettu. 🙂 Mulla on kyllä lista asioista, joita haluan kokea - ja lista asioista, joita en halua kokea. Toisaalta mulla on melko vähän ehdottomia kovia rajoja - mutta ne on kyllä sit täysin ehdottomia.

Mietin tota, että oonko valmis joustaan mun listoista D:n vuoksi ja kuinka paljon. Sanoisin, että lähtökohtaisesti se on sovittelua. Ihanteellisesti musta olis hyvä, että lähtötilanteessa mun listat ja D:n listat matchää aika hyvin. En varmaankaan alkais alunperinkään suhteeseen ihmisen kans, joka haluaa tosi erilaisia asioita kuin minä.

Toisaalta, mun "vihreällä" listalla voi olla juttuja, joita D ei halua toteuttaa ja se on täysin fine. Niin karkkis kuin oonkin, ei mun välttämättä ihan kaikkee tarvi saada. Aattelen enemmän, että oon avoin kokemuksille X ja Y, kiinnostunut ko. jutuista, ja ne sit tulee mun elämään jos on tullakseen. Sekin voi olla vaihtoehto, että "harrastan" jotain tiettyä aktiviteettia itsekseni tai jonkun kinkykaverin kanssa, jos D antaa siihen luvan. Ja ei, hänen ei ole pakko antaa lupaa. Nää on neuvotteluasioita. Tarpeeksi hyvän tyypin vuoksi voi luopua jostain.

"Punaisesta" tai edes "keltaisesta" listasta joustaminen on sit mulle näin karkiksena jo paljon isompi kynnys. Lähden siitä, että mun ei tarvi tehdä mitään mitä en halua. Mut oon mä avoin keskustelulle. Joskus sitä kasvaa vähitellen toisen fetisseihin. Oppii tajuun niitä paremmin. Alkaa aatella, että no, kaipa sitä vois kokeilla. Joskus näin löytää itsestään ihsn uusia puolia. Mutta mä en katso velvollisuudekseni mukautua toisen kaikkiin haluihin, vaikka kuin olis suhteessa D/s-dynamiikka. Mulla on mun rajat ja mulla saa olla. Jos mun rajat olis toiselle liian rajoittavat, sit hänen pitäis ettii joku muu. Voin myös olla avoin sille, että mun D toteuttaus jonkun toisen kanssa jotain juttua, mitä mä en halua tehdä. En oo kyllä ollu tämmösessä tilanteessa, vielä, mutta voisin harkita suostumista semmoiseen järjestelyyn. Mutta mun ei oo pakko.

Mä oon kyllä myös samalla tosi miellyttämishaluinen. Ehkä jopa siinä määrin, että mun on tärkeää varmistaa aina välillä, etten oo suostunu tai suostumassa mihinkään mua hajottavaan ihan vaan miellyttääkseni.

Ai niin. Hajoaminen on mun punaisella listalla. Mua ei rikota. Tästä en jousta. Karkkis mikä karkkis.

okei, tää on mun mielestä todella väärin jos termiä sovelletaan tälleen haukkumaan ja rajottamaan ihmisen omia toiveita siitä miten haluaa elää, mitä haluaa elämässään kokea ja mistä saa oikeesti kiksit. menee jo hivenen sheimaamisen puolelle: ootpas huono subi kun et ole muokattavissa paremmin ja anna itsestäsi enemmän kuin mitä edes olet. ei ne sieltä takaraivosta mihinkään häviä et "no, tätä mä edelleen tahdon kokeilla." tai se et kun kerran on joustanut rajoistaan ni saat kuule joustella ihan huolella sen jälkeen.

rajoista: rajoista en todellakaan ala toisen ihmisen mielihalujen mukaan joustamaan oman psyyken ja omien tunteiden kustannuksella -- rajat on kenellä tahansa, niin subilla, vaniljalla, domilla, ym olemassa oman itsensä suojelemiseksi. jos esim jollekin domille on anaalipalvonta se juttu, niin en voi alkaa mielistelemään tai edes suostua suhteeseen koska, ne rajat tulee venymään niin pitkään kunnes domin tyytyväisyys taso on sitä mitä hän haluaa ja oma miellyttämisenhaluni on repinyt minut itseni hajalle ja sit istutaan terapiassa uuden asian kanssa.

ja mun mielestä tällä ei ole mitään tekemistä minkään karkkikauppailun kanssa vaan on toksista ja manipulatiivista, varsinkin yhteisössä missä ehkä aikuisten oikeasti pitäisi olla turvallisuus ennen kaikkea muuta se tärkein asia. no mut, mulla menee muutenkin ihmiset jotka käyttää sanoja erillistämään toisia ihmisiä (lgbt, nepsy, rasismi, ym) sinne samaan "ei kiinnosta" kategoriaan -- mutiskoon keskenään.

[vila]

mistä sait käsityksen etten halua 24/7 suhdetta? vastasin kyseisellä lauseella vain siihen miten näen kiukuttelevan domin joka hajoaa kun kaikki ei menekään hänen pillin mukaan enkä todellakaan lähtisi suhteeseen ihmisen kanssa joka hajoaa toistuvasti siitä, että ei yllätys yllätys pystykkään hallitsemaan kaikkea. en millään tavalla tarkoittanut vastata ettenkö haluaisi 24/7 suhteeseen vakaan ja tasapainoisen domin kanssa -- jolla siis ei mene herneet sieraimiin aina kun oma pilli ei soikaan.

Meillä on selkeästi eri käsitys siitä mikä on 24/7-suhde. Mutta sillä kuinka minä näen asian ei ole merkitystä vaan sillä miten mahdollisessa suhteessa asiat kommunikoidaan. Olen pahoillani, että tulkitsin viestejä väärin.

[Fia]

BDSM-termit ei oo kovin eksakteja.

Toiset tuntuu tarkoittavan samaa total power exchangella ja 24/7. Ite taas näkisin, että nää on vähän eri asia. Musta D/s-suhde voi olla 24/7 eli "aina voimassa", vaikkei se toisaalta olis puhtaasti TPE. Voi olla, että on esim. sovitut rajat siitä, mitkä asiat on D:n päätettävissä aina, ja mitä s päättää itse. Silloin suhde ei oo TPE, mutta toisaalta se voi olla 24/7 sikäli, että D:llä on aina oikeus päättää niistä asioista, jousta hänellä sovitusti on oikeus päättää. Erotuksena sessiosuhde, jossa D päättää joko aivan kaikesta tai sovituissa rajoissa, mutta vain session keston ajan, ei sen ulkopuolella.

TPE-suhteessa periaatteessa hypitään aina D:n pillin mukaan, ihan joka asiassa ja silloinkin kun hän on "väärässä". Periaatteessa siinä on se etu, että sittenpähän ei oo kellään herne nenässä.

Mä myönnän suoraan että puhdasoppinen TPE on mulle mahdottomuus niin elämäntilanteen kuin jo luonteen puolesta. Mutta oon makustellu tässä sitä, kykenenkö siihen, että 24/7 ne asiat, jotka on sovittu ylemmän päätettäväksi on ylemmän päätettäviä. Vaikka mua kuin ketuttais, ärsyttäis ja tekis mieli syljeskellä. En tiiä. Joku siinä kyllä kiehtoo.

Yhdyn kuitenkin Vilan näkemykseen, että tärkeintähän on, että suhteen sisällä tiedetään mitä ollaan ja millä säännöillä mennään.

[Irwikissa]

Karkkikauppasub on kieltämättä aika tyly termi
Itselle tulee siitä mieleen ihminen, joka menee omat kinkit edellä, eikä ole niistä valmis joustamaan. Toisessa ihmisessä kiinnostaa vain mitä tällä on tarjota, ja jos ei tarjota tarpeeksi niin heippa ja seuraava.
Toisaalta ymmärrän hyvinkin sen, että pyrkii löytämään ihmisen jonka kanssa intressit kohtaisi mahdollisimman laajasti, jotta ei joutuisi niin paljon tinkimään siitä mitä kaipaa. Sitten taas itse ei ole sitä tyyppiä, että ne kinkit olisi se kaikki, vaikka niillä tottakai merkitystä onkin, mutta se koko paketti edelleen ratkaisee.

Fian kuvaus 24/7 suhteen sisältöeroista, sovituista säännöistä on hyvin purettu. Itsellekään TPE ei tulisi kyseeseen, mutta 24/7 jossa toisella on enemmän auktoriteettia ja päätäntävaltaa tietyissä asioissa on hyvinkin sitä omaa. Ei kuitenkaan kaikessa ja joka tilanteessa. Hyvin samoilla linjoilla sunshinecrayons kanssa siinä mitä toinen voi edellyttää, ja mitä itse edellytän toiselta.

[Dante79]

Aattelin pohdiskelevaisena ihmisenä että voisin kai jotaan kirjoitella tähän ketjuun. Itsekkin olen pitkään sinkkuillut. Ja niin. Olen oppinut silleen ajattelemaan itsestäni ja muista että me ollaan ennen kaikkea ihmisiä, ainutlaatuisia yksilöitä kaikki, minä ja kaikki muut ihmiset. Olen vaan yhdessä lokerossa. Ja kaikki muut ihmiset on yhdessä lokerossa, jokainen omissaan. Jos joskus käytän jotaan termejä kuten että olen pan- tai demiseksuaali, tai sadisti, ne on vaan sellaista keskustelun aloituksia jonka jälkeen voi tutkailla kaikkien osallisten senhetkistä fiilistä että onko tänään sellainen olo, että olisi jotaan niistä, kuinka paljon ja millä tapaa, ja miten haluaa niitä mihinkin suhteeseensa sillä hetkellä soveltaa. Ehkä ajatuksissa pyörii enempi työasiat tai kiinnostukset on enempi jossaan ihan epäseksuaalisissa harrastuksissa. Että ollaan silleen kaikki pohjimmiltaan hyvin ailahtelevaisia ja epämääräisiä yksilöitä.

Tuntuu että monet seksuaalisuuden kategorisoinnit ja vähän kaikki muutkin yhden sanan adjektiivit mitä itsestään käyttää, helposti muodostuu sellaisiksi identiteettilokeroiksi, joissa yrittää ylläpitää jotaan imagoa itsestään tai pysyvyyden ja jatkuvuuden illuusiota. Että olen luotettavampi ja turvallisempi kuin minulla on pysyviä ja tarkkaan määriteltyjä adjektiiveja itsestäni kertoa heti kättelyssä. Ja jopa vähän piiloutuu niiden taakse että on ensisijaisesti niitä itsestään kertomia adjektiiveja, eikä se oikea ihminen, joka on vuosien varrella muuttunut ihan hirveästi kaikin puolin, ja muuttuu kokoajan ja ailahtelee sinne sun tänne, on välillä masentunut, välillä innostunut ja iloinen, ja niin pois päin. Silleen kai koitan sanoa että ihmisenä olo ei minusta ole silleen suoritus tai taidonnäyte tai jonkin itseymmärryksen löytäminen joka olisi joku pysyvä totuudellinen kasa adjektiiveja ja syyseuraus-tarinoita jotka ovat osa minua niinkuin geenikoodisto.

Että vaan ikäänkuin on. On olemassa itsenään. Ja näkee muut ihmiset samanlaisina, jotka vaan on olemassa itsenään, sellaisina kun sillä hetkellä ovat. Ja luottaa siihen että jos vaan on olemassa, eikä yritä olla jotain mitä ei ole, tai jotain mitä haluaisi ihmisten luulevan että on, jne. Vaikka, koska luulee että menisi paremmin kaupaksi parisuhdemarkkinoilla, tai jotaan. Ottaa vaan silleen rennosti ja on oma omituinen itsensä, niin sillä saattaa löytää sen elämänsä miehen tai naisen tai mitä ikinä etsiikään, eikä se välttämättä ole mitään parisuhdetta ensisilmäyksellä. Voi olla että se juuri minua varten oleva ihminen on sillä hetkellä jossaan toisessa suhteessa, tai käymässä läpi jotaan omia ongelmavyyhtejään, ja näyttää siltä että taas jäin yksin, maailma on kurja paikka, 4ever alone, yhyy, mutta asiat saattaa muuttua omassa elämässä ja toisen elämässä jossaan kohtaa tai ehkä ei, mutta silleen, ei sitä oikein muuta voi tehdä... Ainakin itselle sellaiset ihmiset jää mieleen jotka ovat sitä jotaan "minun tyyppiä", vaikka mitään ei heti lähtisikään kehittymään kun on sellaisen tavannut. Luulisin että muillekkin jää samalla tavoin.

Mutta sitä tavallaan saattaa huomata myös että näkee itsensä ja muut silleen ihmisellisempinä ihmisinä, eikä sillä välttämättä ole enää edes niin väliä onko sitä jossaan parisuhdeyhteydessä vai onko vaan frendejä ja tuttuja, jonkun kanssa, en tiedä. Tavallaan on se fiilis että tulee nähdyksi ihmisenä kaikissa suhteistaan. Ja huomaa heti sellaiset ihmiset jotka näkee minut vaan omien halujen, tarpeiden ja ennakkoluulojensa kautta, eikä ollenkaan sitä ihmistä joka olen. Tietää välttää sellaisia. Jotain tuollaista epämääräistä olen näistä aiheista ajatellut.

[sunshinecrayons]

mistä sait käsityksen etten halua 24/7 suhdetta? vastasin kyseisellä lauseella vain siihen miten näen kiukuttelevan domin joka hajoaa kun kaikki ei menekään hänen pillin mukaan enkä todellakaan lähtisi suhteeseen ihmisen kanssa joka hajoaa toistuvasti siitä, että ei yllätys yllätys pystykkään hallitsemaan kaikkea. en millään tavalla tarkoittanut vastata ettenkö haluaisi 24/7 suhteeseen vakaan ja tasapainoisen domin kanssa -- jolla siis ei mene herneet sieraimiin aina kun oma pilli ei soikaan.

Meillä on selkeästi eri käsitys siitä mikä on 24/7-suhde. Mutta sillä kuinka minä näen asian ei ole merkitystä vaan sillä miten mahdollisessa suhteessa asiat kommunikoidaan. Olen pahoillani, että tulkitsin viestejä väärin.

Uskoisin, että eriävä ymmärrys 24/7 suhteesta on jos kommenttini kuvitteellisen dominantin henkilön luonteesta ja epäkypsyydestä johti ajatuksesi 24/7 suhteeseen.

[sunshinecrayons]

BDSM-termit ei oo kovin eksakteja.

Toiset tuntuu tarkoittavan samaa total power exchangella ja 24/7. Ite taas näkisin, että nää on vähän eri asia. Musta D/s-suhde voi olla 24/7 eli "aina voimassa", vaikkei se toisaalta olis puhtaasti TPE. Voi olla, että on esim. sovitut rajat siitä, mitkä asiat on D:n päätettävissä aina, ja mitä s päättää itse. Silloin suhde ei oo TPE, mutta toisaalta se voi olla 24/7 sikäli, että D:llä on aina oikeus päättää niistä asioista, jousta hänellä sovitusti on oikeus päättää. Erotuksena sessiosuhde, jossa D päättää joko aivan kaikesta tai sovituissa rajoissa, mutta vain session keston ajan, ei sen ulkopuolella.

TPE-suhteessa periaatteessa hypitään aina D:n pillin mukaan, ihan joka asiassa ja silloinkin kun hän on "väärässä". Periaatteessa siinä on se etu, että sittenpähän ei oo kellään herne nenässä.

Mä myönnän suoraan että puhdasoppinen TPE on mulle mahdottomuus niin elämäntilanteen kuin jo luonteen puolesta. Mutta oon makustellu tässä sitä, kykenenkö siihen, että 24/7 ne asiat, jotka on sovittu ylemmän päätettäväksi on ylemmän päätettäviä. Vaikka mua kuin ketuttais, ärsyttäis ja tekis mieli syljeskellä. En tiiä. Joku siinä kyllä kiehtoo.

Yhdyn kuitenkin Vilan näkemykseen, että tärkeintähän on, että suhteen sisällä tiedetään mitä ollaan ja millä säännöillä mennään.

Kummassakaan määritelmässä en lähtisi kiukuttelevan dominantin kanssa suhteeseen. Mitä rankempi hallinta suhde, sitä enemmän odotan sitä, että dominantilla on kaikki mahdolliset ruuvit paikallaan ja niiden löystymisestä osataan puhua ja kommunikoida D/s tai TPE dynamiikan ulkopuolella sovituissa aikataulutetuissa keskusteluissa sekä siitä miten se mahdollisesti vaikuttaa dynamiikkaan joko keventämällä dominantin vastuuta hetkellisesti ja lisäämällä subin vastuuta vai jotenkin toisin tai ei mitenkään.

Kun tämä nyt kerta siitä lähti lapasesta xD -- en, on ihan tarpeeksi, että yksi suhteessa on pääosin lapsi (minä, dissosiaatio, ikäregressio) -- toista sellaista joka saa tantrumit kun asiat ei mene kotona (varsinkaan) tai kodin ulkopuolella niin kuin herra haluaa, oikeesti -- elämän realiteeteista ja ongelmien sietokyvyistä tässä on kyse ja taapero-tantrattelu ei kyllä herätä luottamusta suhteessa -- missään suhteessa D/s. TPE, tai vanilja. Edes ystävyys suhteessa.

[sunshinecrayons]

ja nythän se sitte putkahti mieleen se muisto miksi taapero-dom-tantrum iski niin vahvasti. oman äitini käytös riitatilanteissa isääni kohtaan. kiteytyen lopulta sellaiseen tilanteeseen jossa oikein ilkkui ja istui keittiön pöydällä sormet korvissa ja ilmeili. siis jos kommunikaatio tasot menee siihen, että toinen ihminen lapsellistuu, ja alkaa kiukuttelemaan kun asiat ei mene niinkuin herra tai rouva tahtoo, niin, ei kiitos. ikää tällä rouvalla oli kait lähemmäs 50 silloin, itse olin teini-ikäinen ja hän haki käytökselleen minulta hyväksyntää siinä ilveilyn välissä.

[Queen]

Hei kaikille, olen uusi näissä piireissä ja hakeuduin tänne kun huomasin yhä enemmän keskustelevan itseni ja oman pääni kanssa..

Olen luonteeltani ja toimiltani melko dominanssi. Ja niin typerältä kuin tämä minusta onkin alkanut tuntua, ihmiset ympärilläni tuntuvat sitä kovin arvostavan. Välillä duunipalaverissakin mietin, miten kunnon piiskaus olisi se mitä tyypit oikeasti taitaisivat tarvita tai jotain muuta kylmää kyytiä sen sijaan että vedän vain tiukkoja rajoja ja toistan kerta toisensa kertaan samoja asioita.

Nautin kyllä dom piirteistäni ja myös mielelläni niitä korostan 

Nyt kuitenkin olen huomannut että sisälläni palaa myös selkeä subin rooli. Vaikka olen naimisissa, joka perustuu ns.tasa-arvoisuudelle ja jossa seksi on melko tylsää peruspanoa, olen ollut tyytyväinen. Nyt tässäkin tilanne on muuttunut. Pelkkä seksi ei jaksa kiinnostaa koska pää jää tyhjäksi. Mieheni ei jaksa kiinnostaa dom piirteitäni. Silloin tällöin, hyvin harvoin mieheni on kiinnostunut kovemmista otteista ja antaa muijalle kovaa ja kylmää kyytiä.

Olen tavannut myös jo vuosia sitten miehen, joka herätti minussa hyvin outoja tuntemuksia. Nyt tiet veivät uudelleen yhteen ja keskustelimme asioista. Ymmärsin että vetovoima johtuu siitä, että olen tässä selkeästi alistuvassa asemassa. Pelkkä katse saa suuni kiinni ja housut märäksi. Eikä ne housut vaan se tunne...

Olen miettinyt onko tällä muita, joilla molemmat puolet ovat vahvoja ja esillä? Tälläinen Jekyl&Hyde olo on todella sekasortoista, mutta samaan hetkeen tunnen ajatusten olevan kirkkaampi ja selkeämpi kuin koskaan...

[Fia]

Hei kaikille, olen uusi näissä piireissä ja hakeuduin tänne kun huomasin yhä enemmän keskustelevan itseni ja oman pääni kanssa..

Olen luonteeltani ja toimiltani melko dominanssi. Ja niin typerältä kuin tämä minusta onkin alkanut tuntua, ihmiset ympärilläni tuntuvat sitä kovin arvostavan. Välillä duunipalaverissakin mietin, miten kunnon piiskaus olisi se mitä tyypit oikeasti taitaisivat tarvita tai jotain muuta kylmää kyytiä sen sijaan että vedän vain tiukkoja rajoja ja toistan kerta toisensa kertaan samoja asioita.

Nautin kyllä dom piirteistäni ja myös mielelläni niitä korostan 

Nyt kuitenkin olen huomannut että sisälläni palaa myös selkeä subin rooli. Vaikka olen naimisissa, joka perustuu ns.tasa-arvoisuudelle ja jossa seksi on melko tylsää peruspanoa, olen ollut tyytyväinen. Nyt tässäkin tilanne on muuttunut. Pelkkä seksi ei jaksa kiinnostaa koska pää jää tyhjäksi. Mieheni ei jaksa kiinnostaa dom piirteitäni. Silloin tällöin, hyvin harvoin mieheni on kiinnostunut kovemmista otteista ja antaa muijalle kovaa ja kylmää kyytiä.

Olen tavannut myös jo vuosia sitten miehen, joka herätti minussa hyvin outoja tuntemuksia. Nyt tiet veivät uudelleen yhteen ja keskustelimme asioista. Ymmärsin että vetovoima johtuu siitä, että olen tässä selkeästi alistuvassa asemassa. Pelkkä katse saa suuni kiinni ja housut märäksi. Eikä ne housut vaan se tunne...

Olen miettinyt onko tällä muita, joilla molemmat puolet ovat vahvoja ja esillä? Tälläinen Jekyl&Hyde olo on todella sekasortoista, mutta samaan hetkeen tunnen ajatusten olevan kirkkaampi ja selkeämpi kuin koskaan...

Asia, mitä kuvailet, kulkee nimellä "switch", suomeksi puhutaan "kytkimistä". 🙂

Mäkin oon. Ja on täällä muitakin.

Ite aattelen ehkä tässä tänään ja nyt, että voin tai voisin olla molempia, ja suhteessa eri ihmisiin/tilanteisiin musta tulee esiin vuoroin assertiiviisempi/dominoivampi puoli, vuoroin taas mukautuvampi/submissiivisempi puoli. Tää on kyllä muutenkin mulle aika ominaista: olen biseksuaali, koen että voin/voisin olla polyamorinen, mutta toisaalta monoamoriakin on mulle ihan jees... kaikki aina riippuu niin olosuhteista, tilanteesta ja ihmisistä. Joku joskus luonnehti tätä, että olen hyvin versatiili ja se kieltämättä tuntuu omalta. Mun persoona ei oo hirveen fiksoitunu siihen, että mun pitäis olla aina, kaikkialla ja kaikkien kanssa samanlainen. Koen, että mussa on monia puolia ja ne on kaikki yhtä "tosia" ja "aitoja".

Tällä hetkellä oon ihmissuhteessa submissiivinen heteromiehelle. Nautin siitä kovasti. Koen siihen tarvetta juuri nyt ja todennäköisesti jatkossakin.

Mutta joskus jossain toisessa olosuhteessa voin/voisin olla jotain ihan muuta. 🙂 Ja se on täysin ok.

[vila]

ja nythän se sitte putkahti mieleen se muisto miksi taapero-dom-tantrum iski niin vahvasti. oman äitini käytös riitatilanteissa isääni kohtaan. kiteytyen lopulta sellaiseen tilanteeseen jossa oikein ilkkui ja istui keittiön pöydällä sormet korvissa ja ilmeili. siis jos kommunikaatio tasot menee siihen, että toinen ihminen lapsellistuu, ja alkaa kiukuttelemaan kun asiat ei mene niinkuin herra tai rouva tahtoo, niin, ei kiitos. ikää tällä rouvalla oli kait lähemmäs 50 silloin, itse olin teini-ikäinen ja hän haki käytökselleen minulta hyväksyntää siinä ilveilyn välissä.

Ihan ensiksi kannattaa käsitellä ne omat ajatusvääristymät eikä pyrkiä väkisin yhdistämään niitä BDSM-ihmissuhteisiin. Äitisi käytös ei kuulosta dominoivan persoonallisuuden omaavan henkilön käytökseltä, vaan lähinnä emotionaaliselta hyväksikäytöltä. Otin selkeästi vapauksia kielen suhteen ja meni viesti ihan suezille, mutta joo en tarkoittanut mitään tuollaista. Ehkä on lisäsi syytä huomioida, että ainakaan minun kokemukseni mukaan dominoivan persoonallisuuden omaavat henkilöt eivät ole kovin herkkiä hakemaan hyväksyntää yhtään keneltäkään. Äitisi taas kuulostaa siltä, että käyttäytyy noin koska kokee voimattomuutta ja kokee sen olevan ainoa keino tulla näkyväksi. Itseasiassa lapsetkaan eivät käyttäydy noin.

Emotionaalinen hyväksikäyttö ja BDSM-kontekstissa käsitetty D/s-suhde ovat oikeasti eri asioita. Toki ihmisillä on erilaisia taustoja ja ihmiset tulkitsevat asioita omista taustoistaan, jos on tottunut siihen että kaikki pallot ovat sinisiä niin punainenkin pallo näyttää violetilta.