pohdintaa itsestä & bdsm:stä skenen vierestä

[sunshinecrayons]

luin tässä erään mielenkiintoa herättävän aloituksen ja aloin pohtimaan etsinkö itse Edelleen kumppania itselleni väärästä yhteisöstä. kuvittelin jo ehkä vähän, että tästä yhteisöstä sellainen sopiva varmaan parhaiten tulisi vastaan. mutta tuntuu, että myös täällä tunnen itseni ulkopuoliseksi, kuulumattomaksi. tulee mieleen, että sellaista miestä ei varmaan ole olemassakaan jonka kanssa palaset kohtaisivat. olenko liian softi kinkyksi vai yksinkertaisesti liian sopimaton moderniin pariutumiskulttuuriin. ja onko se todella sen modernimpaa kuin historian havinassakaan.

tulee liian useasti sellainen tunne, että itseään ei tulisi arvostaa liiaksi, kun sitten ollaan liian valikoivia. sänkyyn pitäisi hypätä edes jossain vaiheessa, mahdollisimman alkuvaiheessa, jotta mahdollinen kumppanin sopivuus tulisi ilmi ainakin siinä määrin, että tiedetään kannattaako jatkaa tutustumista vai ei (vähät väliä esimerkiksi siitä, että toiselle osapuolelle pelkkä seksi ei taas kerro mitään siitä tulisiko suhde jatkumaan tai toimimaan, varsinkaan kun kyse on jollekulle alistumisesta). et saisi kuitenkaan olla räsynukkekaan, koska sitten kukaan muukaan ei sinua tule arvostamaan, nukkavieru. itsensä arvostaminen ja itsekunnioitus, mitä se edes tarkoittaa nyky-yhteiskunnassa?

toisaalta taas tulee mieleen entisajan temppelihuorat -- näin kärjistettynä ja isona ääripäänä ja todella historian havinassa marinoituna. aina valmis ja kaikkeen sopiva. siis kärkipäänä -- ei todellisuudessa, paitsi silloin kun se oma kumppani jostain löytyi joskus. mutta, huoraako dominoivat noin yleisesti ottaen enimmistössä kaipaa? omaa pikku narttua? siihenkö dominoivuus kulminoituu? alistamiseen, huoritteluun, halventamiseen, narttuna pitämiseen, piiskaamiseen, esineellistämiseen? (kysymys ketju tarkoitettu yhtenäisenä kombona bdsm suhteen sisällöstä, ei osa-alueittain). usein tuntuu siltä, että puhetta ei ole esillä juuri muusta. tai voi ollakin -- keskusteluissa -- pääpaino muussa suhdesopivuudessa, mutta edellä mainitut fetissit tulevat silti esille yleisimmin.

toki ymmärrän itsetutkistelun kautta, että omaan ideaaleja jotka toimisivat kaikkein terveimmin itselleni -- mutta jotka ovat todella huonolla todennäköisyyskertoimella siunattuja toiveita.

ollappa joskus muuta kuin: demiseksuaali, valikoivasti alistuva, oman mielen omaava, itsesuojeluvaistoinen, erakkoluonteinen, toisnaisellinen yksilö joka vielä haluaa molemminpuolista kunnioitusta, naissukupuolen arvostamista, jossain määrin naiseuden ihailua ellei liipaten jopa palvontaa naiseutta kohtaan. joka haluaa antaa rakkaudesta ja sen tuntemisesta juontuvaa alistumista ja palvelemista, oman kumppanin ihailua, omista haluista nauttimista ilman sitä suuresti kuulutettua häpeän tunnetta (en juuri ymmärrä muussa yhteydessä kuin shokeeraavan materiaalin hetkellistä seksuaalista mielihyvää tuottavassa tilanteessa). ilman sanallista maanrakoon polkemista, halventamista.

koska demiseksuaalina toisen tunteminen kunnolla tulee ennen kuin seksuaaliset halut edes voi herätä kyseistä henkilöä kohtaan. toki seksiä voi harrastaa ensin, mutta seksi sekoittaa oman tunneskaalan tavalla joka estää tunnistamasta onko tunneside vain fyysisrealistinen vai todellinen kumppania kohtaan kokonaisuudessaan.

kuuluuko haluni ja toiveeni edes BDSM yhteisön piiriin, vai olenko vain kierteillä oleva vaniljapuikko? kylmä ja yksinkertainen, aina samanmakuinen, menettelee mutta eipä tuota suklaa kuorrutetta tuossa niin tarvitsis sitäkään...tai edes tikkua. vaan miten olis lautanen, vähän murskattuja pähkinöitä, vaikka pistaasia, nugaa kastiketta, vähän jotain kirpeää marjaa..

vaikeaa edes todellisuudessa sanoittaa halua olla juuri sen jonkun dominoivan miehen päivittäin alistuva vaimo. hänen persoonansa valitsemisen valitseminen joka päivä. valmista pakettia on kai aina helppo kuvitella. katkeria päiviä, huonoja päiviä, stressitasot 100% ja silti pystyä hammasta purren vaikka ottamaan hihasta kiinni ja sanomaan, mä nyt tarviisin sua, tarviitko sinä myös mua? sen iloisen ja helpon alistumisen vastapainona.

noh.. melkein nelikymppisen teini-hapatusta... tulipahan mietittyä..edes puolitiehen. oma pieni päänsisäinen myrskynsilmä.

!! tarkoitus ei ole syyllistää, tai kyseenalaistaa tai mitään muutakaan oman kuplan ulkopuolista pahennusta tai vaivaa -- kaikkien varpaat on ihania enkä niitä tallo. taustalla vaikuttavat uskonnollisen yhteisön kasvatuksen jättämät opit ja traumat, tunnepohjaisen negleetion jättämät traumat, dissosiaatio, sukupuolikasvatus ja sen kasvatuksen rikkominen (trans/muu/demiseksuaalisuus) ja dissosiaatio oireet, sekä BDSM neitseellisyys-noin niinkuin yhdessä koettuna-mut mikä masturbaatio neitsyyttä vie. oon huono oikeasti arvioimaan omaa tekstiäni noin sosiaalisen filtterin läpi -- tarkoitus siis oli vain pohtia omia tunteita ja käsitteitä, sisäisestä näkökulmasta, julkisesti. kertokaa toki jos jokin on vinksinvonksin. ehkä myös jollain tasolla halusin kokeilla onko munlaiselle vertaisia tässä yhteisössä, ns. poikkeavia kinkyjä jotka saa ehkä mun ajatuksista kiinni..

[Dean]

Paljon on ajatuksia! Identiteetti hakusessa... Tästä palstasta: älä pelästy rajuimpia piiskauskuvia tai rajuimpia sessiotarinoita. Joillekin se on se mitä haluavat, joillekin fantasiaa (pitäisiköhän vähän venyttää oman subin rajoja...), joillekin vähän liikaa.

Itse ehkä olen pehmeimmästä päästä täällä. Vaimoni saa päättää haluaako harrastaa seksiä kanssani vai ei. En pakota häntä mihinkään, koska ei minun tarvitse. Hän alistuu mielellään ja edellytän, että esim käskyn: "suuhun", hän toteuttaa välittömästi. Kuten muutkin käskyni. Arvostan ja rakastan häntä todella paljon! Hän on tasa-arvoinen kumppanini, paitsi silloin kun rakastellaan. Tai... ehkä sekin on tasa-arvoa, että kumpikin saa haluamansa.

[sunshinecrayons]

Paljon on ajatuksia! Identiteetti hakusessa... Tästä palstasta: älä pelästy rajuimpia piiskauskuvia tai rajuimpia sessiotarinoita. Joillekin se on se mitä haluavat, joillekin fantasiaa (pitäisiköhän vähän venyttää oman subin rajoja...), joillekin vähän liikaa.

Itse ehkä olen pehmeimmästä päästä täällä. Vaimoni saa päättää haluaako harrastaa seksiä kanssani vai ei. En pakota häntä mihinkään, koska ei minun tarvitse. Hän alistuu mielellään ja edellytän, että esim käskyn: "suuhun", hän toteuttaa välittömästi. Kuten muutkin käskyni. Arvostan ja rakastan häntä todella paljon! Hän on tasa-arvoinen kumppanini, paitsi silloin kun rakastellaan. Tai... ehkä sekin on tasa-arvoa, että kumpikin saa haluamansa.

kenen identiteetti? oon aika selvillä mistä itse pidän ja mitä haluan kokea ja miten se on mulle kaikkein terveellisintä toki mulla on identiteettejä useita eriä (siihen suuntaan mut on diagnosoitu), se taas ei tarkoita, että identiteetti on hukassa/etsinnässä.

enkä pelästy kuvia tai toisten mieltymyksiä täällä tai muualla. ajatukseni oli lähinnä sitä, olenko kuitenkaan oikeassa paikassa etsimässä kumppania sellaisena ihmisenä kuin olen ja onko sellaista paikkaa missään muuallakaan olemassa mistä sellaisen kumppanin kohtaisi ylipäätään mille mun OK on oikeasti OK -- joka ei kuitenkaan olisi valkoista vaniljaa.

[Fia]

Onko kukaan lopulta missään just oikeassa paikassa etsimässä seuraa? 🙂

Me ollaan kaikki yksilöitä, toiset enemmän ja toiset vähemmän jonkun normin mukaisia. Yhteen sopivuudet on monimutkaisia juttuja: kyse kun on paitsi siitä, etsitäänkö samaa asiaa, myös siitä, ollaanko ylipäätään luonteiden ja kommunikointitapojen yms. puolesta riittävän yhteensopivia. Sanon "riittävän yhteensopivia" koska en usko kenenkään kahden (saati useamman) henkilön täydelliseen yhteensopivuuteen. Enemmänkin kyse on siitä, mikä kombo saadaan toimimaan niin, että jäädään enemmän plussalle kuin miinukselle.

Mä en voi luvata sulle, että löydät täältä sen paremmin kuin muualtakaan "sitä oikeaa" sulle. Mä en voi luvata sitä itsellenikään. Mutta meillä molemmilla on täysi oikeus etsiä onnea täällä tai missä vaan me itse halutaan. Sitä sit löytyy. Tai on löytymättä. Se on elämää. 🙂

Mäkään en oikein koe sopivani laatikoihin. Mut aina joskus niiden lootien välissä törmää johonkin toiseenkin, joka ei oikein sovi niihin. Ei ehkä haluakaan sopia. Ja sit... siitä voi tulla. Jotain.

[Yourslave]

Jos ymmärsin oikein (helposti ymmärrän väärinkin, pahoittelut jos näin kävi), aloittaja olettaa, että täällä "pitäisi" helposti ja nopeasti antaa seksiä kumppaniehdokkaille, että pääsisi edes alkuun tutustumisessa.

Ei tietenkään tarvitse. Kukin tyylillään.

Ja silti täältäkin voi löytää oikean (ulkopuolisille perinteisen oloisen) kumppanin. Ihan sama onko kahdenkeskinen tekeminen softia vai raakaa mättöä.

Mutta ei se helppoa välttämättä ole, jos on kovat kriteerit. On niitä monella muullakin täällä. Minun mielestä seuranhaku ei ole kylläkään helppoa missään. Enkä odota sen olevan helppoa. Se on mitä on. Täällä, tinder, kaupan kassajono...

[vila]

ollappa joskus muuta kuin: demiseksuaali, valikoivasti alistuva, oman mielen omaava, itsesuojeluvaistoinen, erakkoluonteinen, toisnaisellinen yksilö joka vielä haluaa molemminpuolista kunnioitusta, naissukupuolen arvostamista, jossain määrin naiseuden ihailua ellei liipaten jopa palvontaa naiseutta kohtaan. joka haluaa antaa rakkaudesta ja sen tuntemisesta juontuvaa alistumista ja palvelemista, oman kumppanin ihailua, omista haluista nauttimista ilman sitä suuresti kuulutettua häpeän tunnetta (en juuri ymmärrä muussa yhteydessä kuin shokeeraavan materiaalin hetkellistä seksuaalista mielihyvää tuottavassa tilanteessa). ilman sanallista maanrakoon polkemista, halventamista.

Vaatiiko BDSM noita? Edustaako subien suuri enemmistö ihmis-ryhmää, joka nauttii sanallisesta polkemisesta ja halventamisesti? Sitäkö tämä on?

Minä sanoisin, että ei ole.

En tiedä mitään seuranhausta tämän foorumin tai BDSM-skenen välityksellä, joten siihen en sano mitään. Sen sijaan ihan omasta kokemuksesta sanoisi, että ennen kuin rakentaa itselleen "minä en ole tuota mitä te olette"-ajatuksia niin kannattaa tutustua ihmisiin - monet vastavat hyvinkin henkilökohtaisiin kysymyksiin täällä ja etenkin chatissa on syvällistä ja hyvää keskustelua aiheesta kuin aiheesta.

Minä nautin makuuhuoneessa "huonosti kohtelusta", mutta en koe että minua olisi koskaan halveksittu tai sanallisesti haukuttu tässä ihmisuhteessa. Aikaisemmissa vaniljasuhteissa oli tosi paljon enemmän ikävyyttä. Toki joo kyllä, kun elää rakkaussuhteessa Master-henkilön kanssa niin dominoivan luonteen omaavilla ihmisillä on omat haasteensa. Jos hommat eivät mene dominoivan luonteen omaavan henkilön mielen mukaan niin voit olla tekemisissä aikuis-taaperon kanssa - mutta se ei ole halveksimista, se on vaan tosi ärsyttävää. Uskoisin, että nuoremmilla dominoivilla persoonallisuuksilla tämä on varmaan vähän haastavampaa kuin vähän vanhemmilla, joilla elämä on opettanut vähän. Joillakin se voi näkyä foorumitrollaamisena, yleisenä internetpelleilynä ja egoiluna, mutta se ei ole vaarallista - älä anna sen hämätä.

Mitä tulee naissukupuolen arvostamiseen niin ensin kannattaa pohtia - arvostatko sinä itse naissukupuolta? Osaatko vaatia itsellesi arvostusta? Miehet ajattelevat naisista eri tavalla, ja etenkin cis-miehillä on joskus/usein vaikeuksia hahmottaa sitä mikä on naissukupuolta loukkaavaa ja mikä ei. Sen voi ihan kertoa. Suurin osa tajuaa, että hei mulle ei puhuta noin.

[Irwikissa]

"olenko liian softi kinkyksi"
Ei kinkyys ole vain hc masokisti, joka kaipaa nöyryytystä, maahan polkemista, orjuuttamista 24/7 ilman mitään omanarvontuntoa tai toiveita, rajoja.
Ja itseasiassa, se softikin voi olla kinkyä..todellakin
Ja kuinka paljon ihmisessä on kinkyä, kuinka paljon vaniljaksi laskettavaa. Mutta jos ei koe olevansa 100% vanilja ja kaipaa selkeästi jotain mitä täällä tulee vastaan, kokee että haluaisi löytää seuraa täältä eikä perustyyppiä tinderistä, niin kyllä se riittää. Kyllä silloin on oikeassa paikassa.

"sänkyyn pitäisi hypätä - - mahdollisimman alkuvaiheessa"
Aika paljon löytyy muitakin demi-tyyppejä täältä, jotka ei heti halua olla jakamassa. Aika paljon löytyy tyyppejä, jotka menevät vakavampi seuranhaku edellä, eivätkä sen takia halua ensimmäisenä sänkyyn hypätä.
Ei tarvitse kokea painetta antaa heti jos joku muu, vaikka useampikin niin tekee. Ei toimi kaikille. Itselle on todella helppo sanoittaa tietyt rajat, koska en mene vieraan ihmisen halut ja toiveet edellä. On vain tervettä tiedostaa ja sanoittaa toisellekin mikä on ok ja mikä ei, missä voi joustaa ja mistä ei itse saa yhtään mitään, mikä olisi itselle peräti rikkovaa. Jos toinen ihminen ei kunnioita omia rajoja, haluaa kaiken omalla tavallaan, niin sehän karsii kivasti jo alkutaipaleella vääränlaiset ihmistyypit pois.

No sitten tuo teema mitä halutaan ihmissuhteelta.
Jos etsitään sessiointia, parisuhdetta jossa kinkyys ja sen osalta yhteensopivuus ja tarpeet on alleviivattuna etusijalla niin hyvä se on sanoittaa auki mitä preferoi. Jos seuranhaku listaa omat kinkit ja toiveet toiselle niiden osalta, mutta ei paljon muuta niin voihan se antaa kuvan että ihminen menee tämä aspekti edellä vaikkei se edes pitäisi täysin paikkaansa, mutta kyllä itse kukin aika tarkkaan saa aina miettiä mitä sanailee.
Kyllähän ilmoituksessa pyritään tuomaan esille ne olennaiset, kriittiset asiat. Joillekin se painotus voi mennä seuraa hakiessa seksi/seksuaalisuus/kinkit edellä ja toinen painottaa tunnepuolta ja arjen yhteensopivuutta, kaikkea siltä väliltä ja muutakin löytyy. Kyllä jos seuranhakuilmoituksia selaa, niin haetaan paljon muutakin kuin temppelihoroja  edelleenkään et ole väärässä paikassa tai yksin asian kanssa

[vila]

orjuuttamista 24/7 ilman mitään omanarvontuntoa tai toiveita

Pakko sanoa, että ylläolevaa toimintaa ei ole olemassa. Orjuushommeleita ei oikeen harjoita "omanarvontunnottomat" ihmiset. Päinvastoin on lähes aina hyvin tarkasti speksatut vaatimukset toisella osapuolelle. Siinä jää karkkikauppasubit toiseksi kun orjat alkavat luokittelemaan vaatimuksiaan

[sunshinecrayons]

orjuuttamista 24/7 ilman mitään omanarvontuntoa tai toiveita

Pakko sanoa, että ylläolevaa toimintaa ei ole olemassa. Orjuushommeleita ei oikeen harjoita "omanarvontunnottomat" ihmiset. Päinvastoin on lähes aina hyvin tarkasti speksatut vaatimukset toisella osapuolelle. Siinä jää karkkikauppasubit toiseksi kun orjat alkavat luokittelemaan vaatimuksiaan

mitä on karkkikauppasubit?? valikoivia? jokseenkin erilaisia kuin omanarvonsa tuntevat ihmiset? erilaisia kuin ihmiset jotka siis tuntevat itsensä tarpeeksi hyvin tietääkseen millä tavalla jonkin asia kuten kumppanuus todennäköisesti sujuisi parhaiten ja siitä huolimatta koittaa joustaa jotta toiselle ihmiselle on tilaa ihmisenä? kuulostaa vaan kovin 'pelle' nimeämiseltä tällainen sana kuin 'karkkikauppasubi'.

[sunshinecrayons]

Onko kukaan lopulta missään just oikeassa paikassa etsimässä seuraa? 🙂

Me ollaan kaikki yksilöitä, toiset enemmän ja toiset vähemmän jonkun normin mukaisia. Yhteen sopivuudet on monimutkaisia juttuja: kyse kun on paitsi siitä, etsitäänkö samaa asiaa, myös siitä, ollaanko ylipäätään luonteiden ja kommunikointitapojen yms. puolesta riittävän yhteensopivia. Sanon "riittävän yhteensopivia" koska en usko kenenkään kahden (saati useamman) henkilön täydelliseen yhteensopivuuteen. Enemmänkin kyse on siitä, mikä kombo saadaan toimimaan niin, että jäädään enemmän plussalle kuin miinukselle.

Mä en voi luvata sulle, että löydät täältä sen paremmin kuin muualtakaan "sitä oikeaa" sulle. Mä en voi luvata sitä itsellenikään. Mutta meillä molemmilla on täysi oikeus etsiä onnea täällä tai missä vaan me itse halutaan. Sitä sit löytyy. Tai on löytymättä. Se on elämää. 🙂

Mäkään en oikein koe sopivani laatikoihin. Mut aina joskus niiden lootien välissä törmää johonkin toiseenkin, joka ei oikein sovi niihin. Ei ehkä haluakaan sopia. Ja sit... siitä voi tulla. Jotain.

<3 sitäpä mietin itsekin, onko missään sellaista muuallakaan kuin täälläkään mistä voisi sopivaa haeskella, loogisesti ajateltuna, samojen mieltymysten teemoilta tällaisesta paikasta etsiminen toisi jollain tavalla kohonneita mahiksia tavata sellainen sopiva.

itselle siis fundamentalistisen kasvatuksen vuoksi ulkopuolisuus ja melkein voisi sanoa maapallolle kuulumattomuuden tunne on alitajunnasta puskeva tunne jota en ole vielä pystynyt selvittämään -- en siis tunne kuuluvuutta mihinkään, juuri koskaan, enkä varsinkaan säännöllisesti. (uskonnon uhriTM).

[sunshinecrayons]

Jos ymmärsin oikein (helposti ymmärrän väärinkin, pahoittelut jos näin kävi), aloittaja olettaa, että täällä "pitäisi" helposti ja nopeasti antaa seksiä kumppaniehdokkaille, että pääsisi edes alkuun tutustumisessa.

Ei tietenkään tarvitse. Kukin tyylillään.

Ja silti täältäkin voi löytää oikean (ulkopuolisille perinteisen oloisen) kumppanin. Ihan sama onko kahdenkeskinen tekeminen softia vai raakaa mättöä.

Mutta ei se helppoa välttämättä ole, jos on kovat kriteerit. On niitä monella muullakin täällä. Minun mielestä seuranhaku ei ole kylläkään helppoa missään. Enkä odota sen olevan helppoa. Se on mitä on. Täällä, tinder, kaupan kassajono...

kyllä, ei siis rajoitetusti tähän foorumiin tai skeneen, vaan yleisesti ottaen missä tahansa, mulle henk koht tulee sellainen tunne, omista kokemuksista sekä toisten avauksista (fb yms), että jos et anna suht nopeaan jää se seurustelu sikseen ja vastapuoli siirtyy paremmille apajille. minulle se jotenkin korostuu deminä sekä ihmisenä joka toivoo löytävän kumppanin joka myös arvostaisi ajatusta avioliitosta. ajattelen siis enimmäkseen olevani kummajainen nykymaailmassa joka todennäköisesti helposta tai vaikeasta puhumattakaan näyttäisin olevan tilanteessa joka on melkein mahdoton.

[sunshinecrayons]

ollappa joskus muuta kuin: demiseksuaali, valikoivasti alistuva, oman mielen omaava, itsesuojeluvaistoinen, erakkoluonteinen, toisnaisellinen yksilö joka vielä haluaa molemminpuolista kunnioitusta, naissukupuolen arvostamista, jossain määrin naiseuden ihailua ellei liipaten jopa palvontaa naiseutta kohtaan. joka haluaa antaa rakkaudesta ja sen tuntemisesta juontuvaa alistumista ja palvelemista, oman kumppanin ihailua, omista haluista nauttimista ilman sitä suuresti kuulutettua häpeän tunnetta (en juuri ymmärrä muussa yhteydessä kuin shokeeraavan materiaalin hetkellistä seksuaalista mielihyvää tuottavassa tilanteessa). ilman sanallista maanrakoon polkemista, halventamista.

Vaatiiko BDSM noita? Edustaako subien suuri enemmistö ihmis-ryhmää, joka nauttii sanallisesta polkemisesta ja halventamisesti? Sitäkö tämä on?

Minä sanoisin, että ei ole.

En tiedä mitään seuranhausta tämän foorumin tai BDSM-skenen välityksellä, joten siihen en sano mitään. Sen sijaan ihan omasta kokemuksesta sanoisi, että ennen kuin rakentaa itselleen "minä en ole tuota mitä te olette"-ajatuksia niin kannattaa tutustua ihmisiin - monet vastavat hyvinkin henkilökohtaisiin kysymyksiin täällä ja etenkin chatissa on syvällistä ja hyvää keskustelua aiheesta kuin aiheesta.

Minä nautin makuuhuoneessa "huonosti kohtelusta", mutta en koe että minua olisi koskaan halveksittu tai sanallisesti haukuttu tässä ihmisuhteessa. Aikaisemmissa vaniljasuhteissa oli tosi paljon enemmän ikävyyttä. Toki joo kyllä, kun elää rakkaussuhteessa Master-henkilön kanssa niin dominoivan luonteen omaavilla ihmisillä on omat haasteensa. Jos hommat eivät mene dominoivan luonteen omaavan henkilön mielen mukaan niin voit olla tekemisissä aikuis-taaperon kanssa - mutta se ei ole halveksimista, se on vaan tosi ärsyttävää. Uskoisin, että nuoremmilla dominoivilla persoonallisuuksilla tämä on varmaan vähän haastavampaa kuin vähän vanhemmilla, joilla elämä on opettanut vähän. Joillakin se voi näkyä foorumitrollaamisena, yleisenä internetpelleilynä ja egoiluna, mutta se ei ole vaarallista - älä anna sen hämätä.

Mitä tulee naissukupuolen arvostamiseen niin ensin kannattaa pohtia - arvostatko sinä itse naissukupuolta? Osaatko vaatia itsellesi arvostusta? Miehet ajattelevat naisista eri tavalla, ja etenkin cis-miehillä on joskus/usein vaikeuksia hahmottaa sitä mikä on naissukupuolta loukkaavaa ja mikä ei. Sen voi ihan kertoa. Suurin osa tajuaa, että hei mulle ei puhuta noin.

tarkoitukseni ei ollut ilmaista asiaa niin, että kyseiset asiat olisivat 'vaatimuksia' vaan ehkä kuitenkin se enemmistö mikä helpoiten tulee esille, toki oma katsantakulma on luonnollisesti niin kapea kuin aika jonka käytän bdsm foorumeilla tai muissa paikoissa jossa on bdsm:n liittyvää ryhmittymistä. omalla kohdallani se ei kuitenkaan ole kovin rohkaisevaa ollut sen mahdollisuuden todentumisen kanssa, että sellainen kuin minä voisi löytää sopivan miehen rinnalle.

itse kokisin kiukuttelevan dom miehen, miehenä joka ei ole vielä kypsä jos piuhat menee ristiin silloin kun kaikki ei mene oman nuotin mukaan. mielestäni kuitenkin on pystyttävä tasajakoiseen arkeen ja ymmärrettävä, että kaikkea ei voi dominoida ja hallita oman pillin mukaan, tai sitten on miehen aika tunnustaa olevansa rajatusti dominoiva ja pidättäytyä alueella jonka hallitsee.

olen ehkä myös hieman ujo ronskisti avautumaan mitä tarkalleen itse mielessäni näen ja kuulen millä vertaan halventamiseen ja maanrakoonpolkemiseen, koska samoja fyysisiä asioita voi todellakin tehdä erilaisilla mausteilla ja lopputulos on silloin eri. koen ehkä eniten vaikeutta samaistua toisiin subeihin sen perusteella mitä olen lukenut ja sen johdannaisena ulkopuolisuuden tai 'liian softi kinky' fiilikset tulee itselle tunteen päälle ensimmäisenä. samaistumisen puuttuminen myös vaikeuttaa ns sosialisoitumista koska tunne yhteisestä ymmärryksestä haluista ja toiveista subina ja kokemuksien jakamisesta jää väliin. toki silti yritän.

oman arvostuksen vaatiminen toisinaan onnistuu, mutta usein dissosiaatio vie mahdollisuuden aktiivisesti huonossa tilanteessa siihen, omalla kohdallani niin, että muunlaiset suojelumekanismit iskee päälle jotka ovat peruna ajoilta jolloin tilanteista pois pääseminen oli mahdotonta ala-ikäisenä ja uusia toimivia suojelumekanismejä ei ole kehittynyt tilalle. (suht uuden asian kanssa yritän olla tietoinen vasta ja hoitopuolen systeemit on hajanaiset). mut itseymmärrys avaa mahdollisuuden muutokselle <3

[sunshinecrayons]

"olenko liian softi kinkyksi"
Ei kinkyys ole vain hc masokisti, joka kaipaa nöyryytystä, maahan polkemista, orjuuttamista 24/7 ilman mitään omanarvontuntoa tai toiveita, rajoja.
Ja itseasiassa, se softikin voi olla kinkyä..todellakin
Ja kuinka paljon ihmisessä on kinkyä, kuinka paljon vaniljaksi laskettavaa. Mutta jos ei koe olevansa 100% vanilja ja kaipaa selkeästi jotain mitä täällä tulee vastaan, kokee että haluaisi löytää seuraa täältä eikä perustyyppiä tinderistä, niin kyllä se riittää. Kyllä silloin on oikeassa paikassa.

"sänkyyn pitäisi hypätä - - mahdollisimman alkuvaiheessa"
Aika paljon löytyy muitakin demi-tyyppejä täältä, jotka ei heti halua olla jakamassa. Aika paljon löytyy tyyppejä, jotka menevät vakavampi seuranhaku edellä, eivätkä sen takia halua ensimmäisenä sänkyyn hypätä.
Ei tarvitse kokea painetta antaa heti jos joku muu, vaikka useampikin niin tekee. Ei toimi kaikille. Itselle on todella helppo sanoittaa tietyt rajat, koska en mene vieraan ihmisen halut ja toiveet edellä. On vain tervettä tiedostaa ja sanoittaa toisellekin mikä on ok ja mikä ei, missä voi joustaa ja mistä ei itse saa yhtään mitään, mikä olisi itselle peräti rikkovaa. Jos toinen ihminen ei kunnioita omia rajoja, haluaa kaiken omalla tavallaan, niin sehän karsii kivasti jo alkutaipaleella vääränlaiset ihmistyypit pois.

No sitten tuo teema mitä halutaan ihmissuhteelta.
Jos etsitään sessiointia, parisuhdetta jossa kinkyys ja sen osalta yhteensopivuus ja tarpeet on alleviivattuna etusijalla niin hyvä se on sanoittaa auki mitä preferoi. Jos seuranhaku listaa omat kinkit ja toiveet toiselle niiden osalta, mutta ei paljon muuta niin voihan se antaa kuvan että ihminen menee tämä aspekti edellä vaikkei se edes pitäisi täysin paikkaansa, mutta kyllä itse kukin aika tarkkaan saa aina miettiä mitä sanailee.
Kyllähän ilmoituksessa pyritään tuomaan esille ne olennaiset, kriittiset asiat. Joillekin se painotus voi mennä seuraa hakiessa seksi/seksuaalisuus/kinkit edellä ja toinen painottaa tunnepuolta ja arjen yhteensopivuutta, kaikkea siltä väliltä ja muutakin löytyy. Kyllä jos seuranhakuilmoituksia selaa, niin haetaan paljon muutakin kuin temppelihoroja  edelleenkään et ole väärässä paikassa tai yksin asian kanssa

tämä käsite onkin sitten niin kaksi jakoinen itselleni, koska useat asiat jotka mielletään nöyryyttävänä tai maahanpolkemisena (vaikka ihan fyysisesti), eivät sitä kuitenkaan minulle ole. joten jos etsin kumppania, ja kerron, että pidän siitä, että minut asetellaan asentoihin dominoivan mielen mukaan, tai, 'käytetään useasti päivässä itsetyydytys leluna', tai ohjeistetaan lattialle jalkojen leikkipaikaksi. tai varsinkin, jos kumppani etsii nöyryytyksestä pitävää subia, en osaa kyllä kokea itseäni sopivaksi vastakappaleeksi. pidän esimerkiksi myös avareista tai läpsyistä tai isin-kädestä-saamisesta mutta en tavalla joka lukeutuu kivuksi. tai ainakaan se ei rekisteröidy aivoissani kipuna -- se mitä kaipaan, ja kivuliaat asiat on sitten asiat erikseen. en siis koe olevani masokisti vaikka tietyistä asioista pidänkin jotka ehkä yleensä luokitellaan masokistien mielihaluiksi. saatko ajatuksestani kiinni?

<3

otan viimeisen kappaleen neuvona -- en ole oikeastaan juuri missään vaiheessa elämääni ollut varsinaisena seuranhakijana joten seuranhaku ilmoitusten sanailu on kaukana siitä helposta.

[Irwikissa]

orjuuttamista 24/7 ilman mitään omanarvontuntoa tai toiveita

Pakko sanoa, että ylläolevaa toimintaa ei ole olemassa. Orjuushommeleita ei oikeen harjoita "omanarvontunnottomat" ihmiset. Päinvastoin on lähes aina hyvin tarkasti speksatut vaatimukset toisella osapuolelle. Siinä jää karkkikauppasubit toiseksi kun orjat alkavat luokittelemaan vaatimuksiaan

Mielestäni tässä annettiin tarkoituksella kärjistettyjä esimerkkejä ja itsekin vastasin sellaisella
Vaikka itse olen kaukana orjasta, eikä lähipiiriin sellaisia lukeudu, en voi allekirjoittaa ettei tuollaista yllä kuvattua ihmistä voisi olla olemassa. Tälle pallolle mahtuu sen verran porukkaa, että paljon on sellaista mitä itse ei ehkä uskoisi olevan olemassakaan

Joka tapauksessa mielestäni niin kauan kuin omanarvontunto, terve itsesuojelu on olemassa, niin ollaan melko hyvillä vesillä kun ajattelee miltä pohjalta tekee valintoja elämässään  mutta tarkoitus ei ole eksyä liikaa alkuperäisestä aiheesta

[Irwikissa]

"--pidän esimerkiksi myös avareista tai läpsyistä tai isin-kädestä-saamisesta mutta en tavalla joka lukeutuu kivuksi. tai ainakaan se ei rekisteröidy aivoissani kipuna -- se mitä kaipaan, ja kivuliaat asiat on sitten asiat erikseen. en siis koe olevani masokisti vaikka tietyistä asioista pidänkin jotka ehkä yleensä luokitellaan masokistien mielihaluiksi"

Tämä on siitä hauska, että itsekään en esittäydy masokistina, koska pidän kyllä kivusta, on tiettyjä asioita joista nautin ja pidän jälkien estetiikasta (kannustava palkinto), mutta se on rajattua ja tarkkaa mitä, minkä verran. Moni muu menee paljon pidemmälle, kestää enemmän, nauttii enemmän. Siksi en esittäydy tuolla termillä, koska en halua että minuun yhdistetään omasta vinkkelistä kovan tason odotuksia.
Silti, jos minkäänlaisesta kivusta saa mielihyvää, se on masokismia. Ehkä itseenkin sopisi paremmin kuvaamaan "on masokistisia piirteitä" kuin "olen masokisti". Sanaleikkiä tietyssä määrin, kyllähän noita asioita joutuu aina avaamaan kun siihen pisteeseen päätyy. Variaatio on valtava ja sanoja tulkitaan eri tavoin.

Ehkä sain kiinni mitä hait?